Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta

Kiinnostus heräsi: aloitin kesällä, nyt luin uudestaan

Kirja: Luostarin Piritta. Nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista
Kirjailija: Maijaliisa Dieckmann
Julkaisuvuosi: 2003
205 sivua
Tammi

Piritta on kokelaana luostarissa isänsä tahdosta. Vaikka välillä abbedissa on ankara ja luostarin muurit tuntuvat jättävän muun maailman ulkopuolelle, Piritta on varma elämäntehtävästään. Hänestä tulee kirjoittamiseen erikoistunut nunna. Ei hän ole koskaan ajatellutkaan muuta elämää. Eräänä päivänä luostariin kokelaaksi saapuu ylhäisestä suvusta oleva Katriina. Tytöt ystävystyvät nopeasti, ovathan he samanikäisiä, mutta mikä salaisuus varjostaa Katriinan entistä elämää ja syytä piiloutua luostariin?

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja keskiajan elämästä luostareissa! Kirjassa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti luostareita ja miten munkit ja nunnat elivät päivästä toiseen. Kuinka harmi, etten ehtinyt kirjoittaa kaikkea ylös! Muurien sisältä ei saanut poistua sukulaisia tapaamaan (onneksi Piritta kuitenkin näki perheensä messuissa), koko ajan täytyi olla jossain työssä, kuten jäljentämässä kirjoja, siivoamassa tai kitkemässä kasvimaata. Myös rukoileminen oli hyvin tärkeä tehtävä:

"Heti herättyä mentiin kirkkoon ja rukoiltiin, päivällä vietettiin taas hetkirukousta, ja vielä viimeiseksi illalla oli käytävä kirkossa ja kuunneltava munkkiveljien rukouksia. Ennen jokaista puuhaa rukoiltiin työn onnistumiseksi. Ennen ruokailua siunattiin ruoka ja päätteeksi kiitettiin. Ennen puhepirtin keskusteluhetkeä rukoiltiin, samoin ennen nukahtamista ja heti herättyä." -s.63

Vaikka olen aina olettanut nunnien ja munkkien olevan hyvin hengellisiä, kirja antoi hyvän kuvan, kuinka heidänkin mielessään pyörivät maalliset ajatukset. Abbedissa oli huolestunut luostarin maineesta, nunnat taas saattoivat käyttää hengellisille keskusteluille tarkoitetun hetken tarinoiden kertomiseen tai vain teeskennellä tekevänsä työtä.

Nimitys nuortenromaani on ehkä vähän väärä kirjassa, sillä vaikka Katriinan tarina tosin poikkesi luostareista, se ei kovin jännittävä ollut, ja moni nuori ei kiinnostuisi siitä. Piritallakin oli menneisyys, mutta minusta se oli aika lyhyt eikä oikein vaikuttanut mihinkään, se oli harmi.

Pidin kuitenkin kirjasta paljon: tähän asti lukemistani Dieckmannin kirjoista se on paras.(Aiemmin olen lukenut Fredrika-rouvan koulu, Kaksoset-sarjaa ja Taivas sinivalkoinen.) Suosittelen Luostarin Pirittaa niille, jotka haluavat lukea luostareiden elämästä ja keskiajasta nuoren tytön näkökulmasta. :)

"Sisar Lucia nosti kätensä merkiksi, ja nunnien kuoro alkoi laulaa. Heidän äänensä olivat heleät ja kirkkaat. Tytöt katsoivat toisiinsa, ja kumpikin tunsi syvää iloa. Laulu yhdisti heidät, ja sävelten kauneus pyyhkäisi mielestä kaikki murheet. He keskittyivät siihen, että latinankieliset sanat menivät oikein ja että ääni kohosi juuri niin korkealle kuin sisar Lucia tahtoi. Munkit vastasivat omalta lehteriltään, ja heidän äänensä kohosi kumeana ja kuuluvana kohti holvien korkeuksia. -s.107

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen numeroon 13.: "Kirja joka on voittanut jonkin merkittävän palkinnon, kuten Finlandia-palkinnon". No ei ihan Finlandiaa, mutta Topelius-palkinnon, en tiedä kuinka merkittävä se on.

Liebster Award!

Minut haastettiin haasteeseen - kaksi kertaa! Kiitos Katjalle sekä Kirjaneidolle tunnustuksesta, olette ihania! <3

                                     

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon, ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Ensin Katjan kysymykset:

I. Jos olisit kirjallisuuden hahmo, kuka olisit? Saat myös perustella, mutta ei ole pakko.

-Tämä on vaikea kysymys... Omasta mielestäni voisin olla Emilia Byrd Starr, eli Runotyttö. Ehkä myös Sara Stanley kirjasta Sara, Tarinatyttö. Harry Pottereiden Lunaakin voisin muistuttaa. Ystäväni mielestä taas olisin Lavender-neiti Anna-sarjasta :D Ehkä en ole vielä löytänyt täsmälleen omaa persoonaani kirjoissa, tai sellaista ei löydykään. 

II Mikä oli lapsuudenaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useamman.

-Kaikenlaiset nuorten salapoliisikirjat, varsinkin Enid Blytonin kirjat, kuten Viisikot. Olin hirveän hullaantunut etsivätoimistoihin ja muihin ala-asteella. Nykyään katson murhamysteerejä televisiosta :D

III Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun erityisen merkittävän jäljen.

-Ainakin L.M.Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, sillä se sai lukemaan tyttökirjoja yhä enemmän ja rakastamaan Montgomeryä <3

   Terhi Rannelan Taivaan tuuliin oli taas todella järisyttävä lukukokemus, mutta auttoi ymmärtämään terroristin ajatusmaailmaa ja kuinka esimerkiksi kiusaaminen voi jättää ihmiseen suuret jäljet ja saada aikaan paljon pahaa.

   Kolmas olisi ehkä Ruta Sepetyksen Harmaata valoa, niin ikään aika järkyttävä kirja, joka havainnollisti Stalinin vankileirien kauheudet.

IV Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut, mutta haluaisit lukea.

-Näitä on kyllä tuhansia ja tuhansia ja koko ajan tulee lisää... Pitkään lukulistallani on ollut esimerkiksi Annika Thorin Saari meren keskellä sekä Anni Swanin Sara ja Sarri. Vähän vähemmän aikaa olen ajatellut lukea Kerstin Gierin uuden kirjan nimeltä Lupaus.

V Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi? No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.

-Suomalaisia klassikoita en oikein ole lukenut... Mutta esimerkiksi Anni Polvan Tiina-kirjat ovat mainioita!

VI Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?

-En tiedä... Ehkä jonkun Lucy Maud Montgomeryn (Sinisen linnan olen jo lukenut kolme kertaa <3), Kirjavarkaan (vasta kaksi :D)... 

VII Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.

-Seikkailu vanhassa ajassa

VIII Mitä kirjoista kirjoittaminen merkitsee sinulle?

-Merkitsee aika paljon: yleensä jo kirjan aloitettuani alan miettimään, mitä voisin kirjoittaa siitä blogiin! Kirjoittaessa voin latoa ajatuksiani ylös, kertoa muille mitä ajattelen kirjasta, ja ehkä löytää muilta samoja mielipiteitä tai sitten aivan eri tulkintoja!

IX Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan aikaan?

-On, lähes aina! Joskus jopa neljä :D

X Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?

-Ne olisivat kauniit, ehkä vihreät. (Googlatkaa Vanhan kartanon Patin kansi.) Niissä olisi upea luontokuva tai häivähdyksiä asioista joita pidän. Kirjan nimi olisi sana tai pari, jotka eivät suoranaisesti paljastaisi kirjasta mitään, mutta kuitenkin kaiken.

XI Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? 

-Toivon, jos en saa erästä suurempaa lahjaa...

                            ***

Kirjaneidon kysymyksiin vastaukset:

I Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?

-Mielellään kyllä, muttei välttämättä. Itse olen katsonut kaikki Taru sormusten herrasta- sekä Hobitti -elokuvat, mutta lukenut vasta ensimmäisen, eikä se minua häiritse. Oikeastaan se on hyväkin, koska muuten en varmaan sulattaisi lempihahmoani Taurielia, joka on vain Hobitti-elokuvissa... Eräästä kirjasta suosittelisin ehkä katsomaan ensin elokuvan, nimittäin Kirjavarkaasta.

II Luitko jo lapsena, jos luit, mikä oli lempikirjasi?

-Luin, paljon! Pidin eniten salapoliisikirjasarjoista, mutta yksittäisistä kirjoista Astrid Lindgrenin Melukylän lapset sekä Ronja, ryövärintytär.  

III Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa vai pystytkö keskittymään myös ihmisten läsnäollessa tai mahdollisessa puheensorinassa?

-Pystyn keskittymään yleensä kaikkialla - jollen sitten jätä kirjaa ja ryhdy keskustelemaan itsekin muiden kanssa :D

IV Miten järjestät kirjahyllysi?

-Yleensä sarjan mukaan, ja myös sen mukaan, kertooko kirja vanhasta ajasta vai ei. :D

V Kirja joka sai sinut itkemään.

-Markus Zusakin Kirjavaras, sitten tämä yllämainittu Taivaan tuuliin sekä aina joku saa ainakin herkistymään, vaikkei olisikaan välttämättä surullinen kirja... 

VI Jos pitäisit teekutsut, ja saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?

-Ihana kysymys! <3 

     Ensimmäiseksi tulee mieleen Julia Ogden Murdochin murhamysteereistä, ihailen häntä ja olisi upeaa jutella hänen kanssaan entisajan elämästä ja kaikesta... Toinen olisi sitten varmaan William Murdoch samasta sarjasta ;) Kolmantena kutsuisin Tarinatytön: häntäkin ihailen, hän voisi kertoa tarinoita ja ehkä opettaa minulle näyttelemistä! Sitten kutsuisin Taurielin aiemmin mainituista Hobitti-elokuvasta: hän voisi kertoa Keski-Maasta ja opettaa haltiakieliä ja parantamista. <3 Viidennettä on vaikea valita, mutta ehkä seuraan saisi vielä liittyä Jack Dawson kaikessa komeudessaan kertomaan hauskoja juttuja :D

VII Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista?

-Uudelleen luetut Kirjavaras ja Sininen linna... (Kyllä, nämä löytyvät varmaan jokaisesta kohdasta.) Montgomeryn Sateenkaarinotko oli todella hyvä, samoin Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun sekä Celia Reesin Merirosvoja!

VIII Lukevatko perheenjäsenesi yhtä ahkerasti kuin sinä?

-Eivät :P Äiti haluaisi, muttei ehdi, isä lukee ehkä pari kirjaa vuodessa. Sisarukset sentään vähän enemmän, mutta eivät niin hirveästi.

IX Kirja josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos?

-Vaikea sanoa... No tämä ei oikeastaan ole elokuva vaan tv-sarja, mutta pidin George Gentlyn tutkimuksista enemmän kuin dekkarista Gently Does It.

X Kirja jonka tahtoisit lukea uudelleen.

-Nyt viime aikoina olen tuuminut muun muassa Percy Jackson -sarjan, Luonnonlapsi Calpurnia Taten ja Ronja, ryövärintyttären lukemista uudelleen.

XI Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

-Onhan niitä muutamia: L.M.Montgomery <3, Rick Riordan, Laura Ingalls Wilder.
                          ***

Oman tunnustukseni annan seuraaville upeille blogeille:

                   Musteella ja hopealla

                   Smaragdien säihke

                   Lasisipulissa

                   Kasoittain kauniita sanoja

                   Samakuu - blogi kirjoittamisesta

Omat kysymykseni:

I Millä perusteella yleensä valitset kirjan (esimerkiksi kirjastosta)?

II Kirja josta haluaisit tehtävän elokuvan.

III Jos saisit tavata yhden kirjailijan, elävän tai kuolleen, kenet tapaisit?

IV Mitä tekisit hänen kanssaan ja mistä ehkä keskustelisitte?

V Ketä fiktiivistä henkilöä ihailet/olet ihallut?

VI Kehen fiktiiviseen henkilöön et puolestasi koskaan tahtoisi törmätä!

VII Kenen henkilön elämäkerran/päiväkirjakokoelman haluaisit ehkä lukea?

VIII Millä kirjalla on mielestäsi hienoin kansikuva?

IX Minkä kirjan juonta tai jonkun tapahtuman haluaisit muuttaa?

X Ketä sivuhenkilöä rakastat?

XI Mitä kirjat merkitsevät sinulle?

Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista, älkää ottako hirveää stressiä! :)

Konnichiwa, Too-ki-oo!

Noin se mielestäni lausuttiin :) Syyslomalla olin siis Tokiossa, Japanissa ja vaikka ensin odotin matkalta vain sushia (lempiruokani :D), oli siellä lopulta muitakin hauskoja hetkiä!

Suurimman osan ajasta vietimme Tokiossa. Tarkoitus oli käydä monessa nähtävyydessä, mikä ei kuitenkaan ihan aina onnistunut. Esimerkiksi eräs päivä meni hiukan hukkaan kun eräs paikka olikin kiinni :/ Varmaan eniten aikaa kului pelkästään metrolla matkustamiseen ja kaupungilla kävelyyn, ostoksien tekemiseen ja ruokapaikkojen etsimiseen. 

     Tästä tulee liikaa mieleen
     Stockmannin kulma Helsingissä!

Kaunis puisto/puutarha keskellä keskustaa!

Eräänä päivänä kävimme Edo-Tokyo-museossa, joka kertoo Tokion ja sitä edeltäneen Edon historiasta. Museossa oli ihan mielenkiintoisia asioita, ja melkein kaikki oli englanniksikin, mutta havainnollistavat diagrammit olivat vain japaniksi...

1.9.1923 tapahtui suuri Kanton maanjäristys Tokiossa. Se sai aikaan tulipaloja, jotka kasvoivat lopulta niin suuriksi, että paloivat kaksi päivää, ja melkein koko kaupunki tuhoutui.

Erään päivän emme kuitenkaan olleet Tokiossa vaan matkustimme junilla Japanin korkeimman vuoren, Fujin luo. Muu perhe ei valitettavasti halunnut ajaa bussilla rinnettä ylös, joten ihailimme sitä alhaalta läheisestä kaupungista. Fuji oli todellakin huge and magnificent! Jotkut asiat on vaan niin helpompi kuvailla englanniksi. :) 

                                      

                                      

 Laavakiviä: Fuji on "aktiivinen" tulivuori
(purkautui viimeksi 1700-luvulla)

Woods, my True Love! <3

                                                      

Seuraavana päivänä Tokiossa nousimme hissillä Tokyo Skytreen melkein huipulle. Se saattaa olla korkein torni maailmassa (Emme ihan saaneet selville, oliko se vai ei! :D) Tornista oli hienot näköalat valoisaan ja pimeään Tokioon, eikä hirveätä ihmistungosta ollut. Näimme myös auringonlaskun sekä Fujin - yli sadan kilometrin päässä!

Fuji (vasemmalla) ja iltarusko

Kuten olin odottanut, Japanissa oli hyvää ruokaa! Sushia söin monta kertaa, mm. kerran liukuhihnalta, josta napataan sen verran kuin on nälkä. Japanissa on kuitenkin muitakin ruokia kuin sushi: kanaa söimme paljon, friteerattuja ruokia sekä sashimia: raakaa kalaa (ja riisiä). 

Muutakin kerrottavaa Japanista löytyisi, jos vain muistaisin kaiken! Kieli oli mielenkiintoista, kuulosti aivan japanilaisten animaatioiden puheelta. Paljon en oppinut (ennestään osasin vain muutaman sanan), paitsi matkimaan metron kuulutuksia japaniksi ja englanniksi seuraavasta pysäkistä ja kummanpuoleiset ovet avautuvat. Veljeni jopa puhui kerran unissaan aivan selvästi: "On the right side will open. " :D

     Tähän väliin: jos kammoaa ihmispaljoutta ja ruuhkaa etenkin metroissa, en suosittele Tokiota!

     Muuten japanilaiset olivat tietyllä tavalla erilaisia kuin länsimaalaiset, ensinnäkin hyvin kohteliaita (törmäsimme moneen kumartavaan myyjään tai ravintolan pitäjään) sekä järjestelmällisempiä (vasemmanpuoleinen liikenne oli tarkkaa ja metroa odotettiin jonoissa).

     Matka ei ihan parhaita lomamatkoja ollut, mutta kuitenkin oli hauskaa! Mielestäni parhaita paikkoja olivat Fuji ja sen läheinen luonto sekä Tokyo Skytree pimeän tultua. Ostelin pitkästä aikaa hirveästi tavaraa, mutta koska en jaksa kaivaa niitä ja kameraa esiin odotus ja yllätykset ovat kivoja, saatte kuvan niistä sitten kuukauden koosteen kanssa! :D 

Lentokoneesta

Jandy Nelson: I'll Give You the Sun

Kiinnostus heräsi: opettaja suositteli koulutehtävään

Kirja: I'll Give You the Sun
Kirjailija: Jandy Nelson
Julkaisuvuosi: 2014
371 sivua
Dial Books

Kaksoset Jude ja Noah olivat ennen erottamattomat, vaikkakin hyvin erilaiset. Rohkea Jude surfasi ja sukelsi kalliolta, hiljainen Noah maalasi ja rakastui parhaaseen ystäväänsä. Kuusitoistavuotiaana kaksoset ovat täysin muuttuneet. Noah on päivät poissa kotoa ja Jude etsii kysymyksiin vastauksia isoäitinsä kirjoittaman sitaattioppaan avulla. Mitä kolmen vuoden aikana on tapahtunut? Voiko tapahtumat ja valheet muuttaa vielä parhain päin?

I'll Give You the Sun oli hyvin erilainen kirja, kuin mitä yleensä luen. Aluksi olinkin vähän, ettei tämä ehkä minulle tarkoitettu olisi, ja englannin kielikin tuntui haastavammalta kuin yleensä. Kun tarinaan pääsi mukaan, se oli kuitenkin hyvin koukuttava! Ja englantikin sujui lopulta hyvin :)

Ensinnäkin oli mielenkiintoista saada pikkuhiljaa tietää, kuinka asiat ja ihmiset liittyivät yllättävästi toisiinsa, miten kaikki oli tapahtunut, millaisia salaisuuksia henkilöillä oli. Välillä tosin arvasin jonkin käänteen jo etukäteen, mutta oikeastaan sekään ei haitannut, sillä oli vain hauskaa tajuta, että oli osannut yhdistellä asiat juuri oikein. :D Kirjassa oli paljon erilaisia elämän, varsinkin nuorten elämän aiheita, kuten rakastuminen, homoseksuaalisuus ja kuolema, ja ne liittyivät hyvin toisiinsa. Samoin kieli oli todella kaunista ja kuvailevaa, ja kirjassa oli hienoja ajatuksia.

If boy gives a girl an orange, her love for him will multiply.

What someone says to you right before they die will come true.

Kertojana toimivat molemmat kaksoset: Noah aiempien, Jude myöhempien vuosien, mikä sopi minusta hyvin ja pidin molemmista kertojanäänistä. Myös molemmat henkilöt olivat todella hyviä, ja heihin pystyi hyvin samaistua.

Pidin kirjasta siis todella paljon, ja suosittelen kaikille! Oikeastaan romaanista on vaikea keksiä huonoja puolia, mutta ehkä loppu olisi voinut olla lyhennetympi.

Jotenkin järkyttävä kohta:

"I crab Noah's arm, hard, expecting a fight, but he melts into me, saying: "Hey, don't cry. I wasn't gonna jump." Am I crying?

"I don't believe you", I say, looking into the open blooming face of the old Noah. So much love is filling my chest, it may explode.

"You're right", he laughs, then hiccups. "I'm totally gonna jump.""

J.K.Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Sisältää juonipaljastuksia Harry Potter -sarjan aiemmista osista!

Kirja: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Kirjailija: J.K.Rowling
Sarja: Harry Potter #6
Julkaisuvuosi: 2006
Suomentaja: Jaana Kapari
Alkuperäisteos: Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005)
698 sivua
Tammi

Harry, Ron ja Hermione aloittavat kuudennen vuotensa Tylypahkassa, noitien ja velhojen koulussa. Läksyjä on entistä enemmän, mutta vuosi on rankka muullakin tavalla: velhomaailmaa uhkaa edelleen Voldemort ja tämän kannattajat. Onko Tylypahkakaan enää turvallinen? Harryn harteilla oleva paino kasvaa, kun hän saa kuulla hirnyrkeistä: jonakin päivänä hän ja Voldemort ottavat mittaa toisistaan, sillä jommankumman täytyy kuolla...

Harry Potter on todellakin klassikko! Kuinka monella kirjasarjalla oikeasti on oma maailmansa: sen historia, järjestys ja yksityiskohdat niin tarkasti kehitelty? Sarjan juoni on minusta todella hyvä, ja monet aiempien kirjojen kohdat liittyvätkin yhtäkkiä viimeisiin osiin suuresti: esimerkiksi toisessa osassa esiintyvä Valedron päiväkirja selitetään tarkemmin tässä kirjassa. Kiinnostavinta minusta on varmaan lukea taioista ja koulun elämästä, mutta myös toiminnasta: loppu oli todella jännittävä, ja oli vaikeaa pysähtyä mennäkseen nukkumaan!

Valitsin kuutosen luettavaksi, koska olen lukenut sen aiemmin vain yhden kerran, ja koska tässä on romantiikkaakin ja seurustelua tarpeeksi. Pikkuhiljaa kirjaa edetessä alkaa selvitä, ketkä päätyvät lopulta yhteen, mutkien kautta. Ihanin minusta oli kuitenkin eräiden aikuishahmojen kehittyvä suhde (johon on iskemässä pakkomielle...) <3 Vaikka se ei niin suuressa osassa ollutkaan. :(

Ajatuksia herättävä kohta:

Voldemort oli turmellut Nevillen lapsuuden siinä missä Harrynkin, mutta Neville ei aavistanutkaan, miten täpärästi hän oli välttänyt Harryn kohtalon. Ennustus olisi voinut tarkoittaa heistä kumpaa tahansa, mutta Voldemort oli omista tuntemattomista syistään päättänyt uskoa, että se tarkoitti Harrya.
   Jos Voldemort olisi valinnut Nevillen, Neville istuisi nyt Harrya vastapäätä salamanmuotoinen arpi otsassaan ja ennustuksen paino... vai istuisiko? Olisiko Nevillen äiti kuollut pelastaaksen hänet niin kuin Lily oli kuollut Harryn vuoksi? Totta kai hän olisi... Mutta entä jos hänen ei olisi onnistunut asettua poikansa ja Voldemortin väliin? Olisiko valittua siinä tapauksessa ollenkaan? Olisiko Nevillen paikka tyhjä ja olisiko arveton Harry saanut läksiäissuukon omalta äidiltään Ronin äidin sijaan?
-s.151

L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko

Ensin pitää kuitenkin toivottaa Hyvää (hieman myöhäistä) syntymäpäivää Julie Andrewsille, joka täytti toissapäivänä 80 vuotta! Julie Andrews näyttelee muun muassa eräässä lempielokuvistani, The Sound of Musicissa, sekä toisessa ihanassa musikaalissa, Maija Poppasessa. Oikeastaan minun pitäisi laskea hänet lempinäyttelijöideni joukkoon, on hän niin hyvä Marian ja Maija Poppasen rooleissaan: elämäniloinen ja upeasti laulava! (Kuunnelkaa Feed the Birds <3)

Nyt sitten Sateenkaarinotkoon (Huom! Sisältää juonipaljastuksia Anna-sarjan aiemmista osista!):

Kirja: Sateenkaarinotko
Kirjailija: L.M.Montgomery
Sarja: Anna #7
Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1925)
Suomentaja: Alli Wiherheimo
Alkuperäisteos: The Rainbow Valley (1919)
235 sivua
WSOY

Anna ja Gilbert ovat nyt asuneet vuosia Glenin kylässä Kotikunnaalla, joka on aivan yhtä rakas kuin Haavemajakin. Heillä on kuusi lasta, joiden leikkipaikkana on Sateenkaarinotko. Siellä he myös tapaavat pappilan äidittömät lapset, joista tulee heidän ystäviään. Näiden isä kulkee yleensä pää pilvissä, eikä huolehdi lapsistaan, joten he joutuvat "kasvattamaan itse itseään" ja joutuvat myös moniin seikkailuihin ja kommelluksiin.

Anna-sarjan seitsemäs osa! Täynnä romantiikkaa, luontokuvausta jahauskoja sattumuksia  <3 Vaikka ne eivät enää Annalle tapahdukaan... Oikeastaan koko Kotikunnaan väki on hieman etääntynyt kirjasta, ja se kertookin etupäässä pappilan lapsista ja heihin liittyvistä ihmisistä. Uusi henkilö on myös orpotyttö Mary, joka oli kiinnostava, mutta josta en kuitenkaan aina pitänyt... Oli heistäkin todella hauska lukea (Faith muistutti jotenkin hieman minua :)) mutta olisi Blytheistä hiukan enemmän voinut olla... Onhan tämä kuitenkin Anna-sarja. Kommelluksia voisin mainita esimerkiksi rukouskilpailun metodistien hautausmaalla ja talon siivoamisen pyhäpäivänä.

Sateenkaarinotko on myös selvästi synkempi kuin aiemmat sarjan osat, ja tulevaan sotaan viitataan usein Waltherin ennustuksilla. Tästä tulee mieleen Sara ja kultainen tie -kirjan Tarinatytön tulevaisuuden ennustukset "-ikään kuin hulmuava verho olisi hetkeksi lennähtänyt syrjään Sateenkaarinotkon tähtien valaisevassa hämyssä ja näyttänyt hänelle häivähdyksen tulevaisuudesta." -s.61 Jollakin tavalla tämä oli hyvin salaperäistä, vavahduttavaa ja karmivaakin... Sitä on vaikea kuvailla, mutta suurimmin se tuntui lopussa.

"Hän [Walther] alkoi puhua poissaolevan näköisenä, osaksi siksi että halusi tehota tovereihinsa, osaksi koska jokin vieras voima tuntui puhuvan hänen suullaan.
  -Soittaja lähestyy, hän sanoi, hän on nyt lähempänä kuin sinä iltana, jolloin hänet viimeksi näin. Hänen pitkä tumma viittansa hulmuaa. Hän soittaa - hän soittaa ja meidän täytyy seurata - Jemin ja Karlin ja Jerryn ja minun - kauas maailmalle. Kuunnelkaa, ettekö kuule hänen hurjaa soittoaan?
  Tyttöjä värisytti.
  -Sinä vain kuvittelet, väitti Mary Vance, älä viitsi jatkaa. Sinä teet siitä liian elävän. Vihaan tuota sinun soittajaasi.
  Mutta Jem kavahti seisaalleen ja naurahti iloisesti. Hän seisoi pienellä mäennyppylällä pitkänä ja voimakkaana, valoisin otsin ja pelottomin katsein. Tuhansia hänen kaltaisiaan oli kaikkialla vaahteroiden maassa.
  -Antakaa soittajien tulla - tervetuloa! hän huudahti heilauttaen kättään. -Seuraan häntä riemuiten kauas avaraan maailmaan."

Syyskuu -15

Syyskuussa luin yhteensä yhdeksän kirjaa ja noin kaksi tuhatta sivua. Noin joidenkin sivumäärien edessä johtuu siitä, että ehdin palauttaa kirjan kirjastoon, enkä muista sivuja ulkoa.

1. John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (343s)
2. Måns Gahrton & John Unenge: Eva&Adam: Ollako vai eikö olla - yhdessä (127s) (Eva&Adam #2)
3. Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli (299s) (Hush, Hush #1)
4. Anni Polva: Tiina saa ehdot (151s) (Tiina #11)
5. Anni Polva: Tiinastako näyttelijä (157s) (Tiina #12)
6. Sue Townsend: The Adrian Mole Diaries (n. 400s) (Adrian Mole #1&2)
7. Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa (n. 200s)
8. L.M.Montgomery: Sininen linna (280s)
9. L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko (235s) (Anna #7)

Tähtiin kirjoitettu virhe oli hyvä kirja täynnä rakkautta, sairauden muuttamaa elämää ja filosofisia keskusteluja ihmisen unohtuvuudesta.
     Eva&Adam: Ollako vai eikö olla - yhdessä oli ihan mukava kirja varhaisteinien seurustelusta, mutta suosittelisin vähän nuoremmille.
     Langennut enkeli oli aika pettymys, sillä kirja oli hyvin epäselvä. Se oli kuitenkin myös koukuttava ja mielenkiintoinen aihe sinänsä.
     Tiina saa ehdot ja Tiinastako näyttelijä palauttivat taas 50-luvun elämän, koulu- ja kaveripiirit ja Tiinan ja muiden henkilöiden hauskat puuhat mieleen.
     The Adrian Mole Diaries kertoi Adrian Molesta, jonka vanhemmat ovat eroamaisillaan, joka joutuu huolehtimaan itsestään ja Bert-vanhuksesta, ja painii rakkaushuolien kanssa. Kirja oli hauska ja mielenkiintoinen, ja oli mukavaa, että joskus pojatkin kirjoittavat runoja. Välillä tuntui kyllä oudolta, että 13-15-vuotias Adrian ei tajunnut asioista mitään.
     Pikku prinsessa oli edelleen kaunis kirja vuosisadan alusta, juonenkäänteet olivat hienoja ja kuvaukset ihmeellisiä.
     Sininen linna säilyttää edelleen lempikirjani paikan - luontokuvauksia, hauskoja keskusteluja, ihania ja kamalia hahmoja ja upean juonen!
     Sateenkaarinotko jatkaa Anna-sarjaa tuttuun tapaan, paitsi että nyt pääosassa olivat enemmänkin viereisen pappilan lapset. Myös tunnelma on välillä haikea viitaten lähestyvään sotaan. Ihana ja surullinen kirja!

Luin syyskuussa taas kerran yllättävän paljon. Mukaan mahtui niin pettymyksiä kuin upeita kirjoja, Top3 kirjoista voisi olla: 1. Sininen linna 2. Sateenkaarinotko 3. Tähtiin kirjoitettu virhe. Elokuvista kirjoitin taas pitkästä aikaa: katsoin Frozenin kaksi kertaa, koska se oli niin ihana, sekä Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia sekä Kuninkaan paluun melkein kokonaan. Eowyn, Legolas ja Arwen <3

Muuten syyskuu meni ihan normaalisti tai miten nyt sen sanoisi. Kävin koulua, olin luokkaretkellä, luin kovasti, olin netissä sitäkin enemmän (:'()... Eräs asia tapahtui, jota olin puoli vuotta odottanut: Murdochin murhamysteerit alkoivat taas!! Toissapäivänä se tosin onnistui järkyttämään minut tavalla, josta en ole vieläkään toipunut: henkilö, jonka olen vuoden odottanut menevän yhteen toisen henkilön kanssa, paljastuukin nyt aivan yllättäen olevan rakastunut aivan toiseen... :'(

Löysin myös syyskuussa hetkeksi nappikuulokkeilla kuuntelemisen, ja pari päivää kuuntelin lukiessa kaikkia ihania lauluja <3 Muun muassa Haloo Helsingin! Kuussa tuulee, Nickel Creekin Somebody More Like You, Now Tohtori Zivago -musikaalista sekä Finlandian. Aloitin myös taas kerran uuden "romaanin" kirjoittamisen, ehkä se olisi se, joka tulisi valmiiksikin...

Lokakuussa luen varmaan vähemmän kirjoja koulukiireiden vuoksi, mutta lukulistalla ovat ainakin Harry Potter ja puoliverinen prinssi ja I'll Give You the Sun loppuun, sekä Kotikunnaan Rilla. Millaiset teidän suunnitelmanne ovat? Kuukauden kysymykseen olen kehitellyt tällaisen: Millä tässä kuussa lukemistanne kirjoista oli kaunein nimi? Minusta näillä kolmella (jotka sattumoisin olivat myös kuukauden parhaat kirjat): Sininen linna, Sateenkaarinotko, Tähtiin kirjoitettu virhe. Niin ihanat nimet! <3

The month of falling leaves again! (lainattu lempikirjailijaltani <3)Hyvää lokakuuta!