Tammikuisia ajatuksia

Pearl Clover is in da house!

Jotenkin noin luokkakaverini sanoo tullessaan teatterikerhoon :D

Huh. Kaksi viikkoa ilman postauksen postausta. Olen lukenut paljon, ja tekemättömät tekstit kasautuvat pikkuhiljaa. Pari kertaa olen yrittänyt löytää aikaa kirjoittamiselle, kerran jopa aloittanutkin mutta vain näppäilläkseni kirjan tiedot ennen sen palauttamista krirjastoon.

No, tällaista se vain on koulutöiden keskellä. Läksyjä ei kamalasti ole, kokeita ei tällä hetkellä yhtään, mutta esitelmät. Jonkinlaisia esitelmiä teemme ainakin viidessä aineessa... Olen aina jännittänyt hillittömästi suullisia esityksiä, (ristiriitaista että olen teatterikerhossa), ja koska en voi edes puhua suomeksi, ahdistus vain kasvaa...

Muutenkin tammikuussa on ollut paljon ahdistavia tunnelmia ja liikaa vatvovia ajatuksia. Ei vain koulun vaan myös ystävien ja ihastumisen takia. Erään mielestä ihastumisen pitäisi olla maailman ihanin asia. No, ei se siltä aina tunnu...

Mitähän muuta minun piti kertoa? Kouluun meno on edelleen vähän pelottavaa, en ymmärrä kaikkea, keskiarvoni on kummasti laskenut... Edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi luokassa enkä puhu juuri mitään porukassa. Istun vain hiljaa, yritän ymmärtää muita ja nauraa mukana.

Mutta hyviäkin asioita on tapahtunut. Tammikuussa minusta ensimmäisen kerran tuntui, että olen edistynyt. Todistukseni ei ollut niin huono, kuin se voisi olla. Koulusta olen jo saanut kaksi hyvää ystävää: toinen on naapuriluokan iloinen ja mukava tyttö, joka juttelee kanssani edelleen ja jonka mukaan puhun nykyään paljon paremmin kuin alussa! Toinen on poika, joka on kiinnostunut historiasta ja tarinoiden kirjoittamisesta kuten minäkin! :)

Muidenkin kanssa on helpompaa puhua kaksittain, ryhmässä se vain on edelleen niin haastavaa. Tunnen itseni suurimman osan viikosta ulkopuoliseksi, mutta onneksi on teatterikerho! Siellä jotenkin vapaudun, ja vaikka en osaakaan näytellä hyvin, olen ainakin mukana, nauran ja rentoudun.

Onneksi on lomat. Onneksi on kirjat, elokuvat ja tv-sarjat, joiden seurassa iloita ja joiden henkilöihin samaistua. Onneksi on paras ystäväni Suomessa, jonka kanssa voin jutella niin monista asioista. Onneksi kesä lähenee koko ajan... Ulkomailla on mielenkiintoista ja erilaista asua, mutta  ikävöin ja tahdon ikävöidä Suomeen. <3

Phantom of the Opera (1986)

Kävin joka aika sitten katsomassa musikaalinäytelmän Phantom of the opera eli Oopperan kummitus, jonka on säveltänyt Andrew Lloyd Webber, ja sanoittanut Charles Hart ja Richard Stilgoe. Musikaali perustuu Gaston Lerouxin kirjaan Oopperan kummitus.

Musikaalin logo, joka löytyy täältä

Christine Daaé on oopperalaulaja, johon oopperatalon alapuolella asuva Phantom on rakastunut. (Kutsutaan häntä nyt Phantomiksi, vaikka ei hän aave ollutkaan...) Tämän kasvot ovat olleet pahoin vioittuneet jo syntymästä asti, eikä hän ole koskaan saanut kokea rakkautta tai ystävällisyyttä keneltäkään. Phantom pelottelee oopperan väkeä ja terrorisoi esityksiä saadakseen haluamansa, eikä asiaa auta, kun Christinen nuoruudenrakastettu ilmestyy paikalle...

Aloitetaanpa vaikka lauluista, musikaaleissa ne ovat yleensä parhaita. <3 Suurin osa oli kyllä aika oopperatyylisiä, mutta varsinkin hieman poptyylinen Phantom of the Opera oli ihanan selkäpiitä karmiva. Viime päivinä olen kuitenkin kuunnellut ja yrittänyt opetella ulkoa romanttista laulua All I Ask of You, joka on ihan yhtä ihana!

Mitä myös jäi mieleen, oli hienot erikoistehosteet, esimerkiksi valot, kynttilät Phantomin ja Christinen ympärillä eräässä kohtauksessa, sekä kuinka taas toisessa kohtauksessa Phantomin ääni laitettiin kiertämään ympäri salin kaiuttimia, joten se kuului vuoroin aivan takaani, loittoni ja tuli takaisin...

Esitys olikin jotenkin jännittävä, kauhun elementtejä täynnä. Yleensä pelkään kaikkia vähänkin kauhuelokuvia tai -kirjoja, vaikka aihe kiinnostaisikin, mutta tässä sitä oli juuri sopivasti. En pelännyt tippaakaan ja kerrankin tajusin, miksi osa ihmisistä rakastaa jännitystä. Tässä nimittäin rakastin sitä.

Parhaiten tästä jäi mieleen Phantom, jota tuli empatisoitua suuresti. Mies, jota ei koskaan ollut rakastettu hänen ulkonäönsä vuoksi, joka teki hirveitä tekoja, mutta joka oli rakastunut toivottomasti... 

Eli voin siis vain suositella tätä musikaalia. Tällä hetkellä Oopperan kummitus menee ainakin Helsingin Kansallisoopperassa, tosin hiukan erilaisena versiona. Musikaalista on myös tehty samanniminen elokuva, tämän postauksen lukeneena voitte arvata, että haluan nähdä senkin! :) 

Talvi-iltain lukumaraton (lukumaratonini nro.4)

Viime viikon yhteiseen lukumaratoniin en ehtinyt mukaan, mutta onneksi löysin Klassikkojen lumoissa -blogin Talvi-iltain lukumaratonin! Siihen ehtii vielä mukaan, kunhan maratoonaa tällä viikolla joku päivä. Suosittelen, jos tuntuu siltä, meitä on mukana vasta kolme :)

Itse aloitan tänään kello yhdeltä iltapäivällä paikallista aikaa. 

Kuva on blogista Klassikkojen lumoissa

13.40 Nyt olen lukenut jo puolisen tuntia ja 17 sivua. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lukea maratoniin Karl Mayn kirjan Hopeajärven aarre, perusteena ajan syömä painos, jota ei oikein voi raahata kouluun... Kirja kertoo 1800-luvun lopun Lännestä ja vaikuttaa siksi olevan aika mielenkiintoinen! :) Katsotaan ehdinkö sen lisäksi lukea jotain muutakin...

17:27 Hopeajärven aarretta luettu 65 sivua. Vaikka hitaasti luenkin, ja joitakin taukoja on pidetty niin lounaan kuin netissä pyörimisen vuoksi, kirja on kuitenkin edelleen kiinnostava. Tai sitä on vaikea kuvailla, se etenee hitaasti, mutta kuitenkin siinä on jännittäviä tapahtumia, se voisi olla tylsä, muttei kuitenkaan ole. Pitää vaan lukea oikeassa tahdissa. Voi kuitenkin olla, etten saa edes tätä loppuun 24 tunnin aikana...

19:55 Kohta sata sivua luettu! Ja ruokatauko.

0:30 Olen niin syönyt, katsonut jakson lempitv-sarjaani (<3) kuin lukenut samalla kun jutellut ystäväni kanssa WhatsAppissa. Kirjassa vasta sivulla 145 enkä luule saavani sitä maratonin aikana loppuun. Silti se käy yhä vaiheikkaammaksi... Aamulla jatketaan!

10:35 Heräsin puoli 9 veljen herätykseen: "Puurolle!!" :3 Kaurapuuro on oikeasti aika hyvää nykyään, kun korvat pursuavat paahtoleipää. Puolitoista tuntia olen ehtinyt lukea ja sivulla 181. Yritän keskittyä vielä viimeiset 2,5 tuntia. (Niin vähän aikaa!)

13:00 Lukeminen seis!

Luin Talvi-iltain lukumaratonin aikana yhteensä 223 sivua kirjasta Hopeajärven aarre. Määrä ei ole mikään pilviä hipova, varsinkin kun yleensäkin luen yli 300-400 sivua. Kirja ei ollut ehkä mikään parhaiten maratoniin soveltuva, sillä se oli aika hidaslukuinen ja pientä tekstiä. Kuitenkin se ei missään vaiheessa ollut tylsä vaan mielenkiinto pysyi yllä koko ajan, sehän on tärkeintä.

Kirjoitan kirjasta postauksen sitten kun saan sen luettua loppuun, eli en tällä kertaa tee koostetta maratonissa luetuista kirjoista.

Sisarukseni innostuivat myös lukemaan: toinen luki englanniksi noin 500 sivua,toisen kiinnostus vähän lopahti, mutta jaksoi hänkin lukea 55 sivua Taru sormusten herraa.

Kiitos vielä Lukumadolle maratonin järjestämisestä!

Joulukuu -15

Joulukuussa luin kuusi kirjaa ja 2523 sivua.

1. Tuija Lehtinen: Laura menopäällä (Laura #3) (236 sivua)

2. Louisa M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme (Pikku naisia #2) (382s)

3. L.M.Montgomery: Annan jäähyväiset (Anna #9) (441s)

4. Charles Dickens: Saiturin joulu (159s)

5. J.K.Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Harry Potter #7) (828 sivua) 

6. Anne C. Voorhoeve: Nanking Road (477 sivua)

Luin joulukuussa vähemmän kuin marraskuussa, mutta kirjat olivat kaikki erittäin hyviä. Niin hyviä, että en osaa sanoa sanoa parasta.

     Laura menopäällä oli kiinnostavampaa luettavaa kuin sarjan ensimmäiset osat, Viimevuotiset ystävämme puolestaan romanttinen, 1800-luvun klassikko ja vanha painokseni tunnelmallinen. <3 Annan jäähyväiset oli niin tuttua kuin erilaisempaa Montgomeryä novelleineen, dialogeineen ja runoineen. Saiturin joulu oli ihana lukea uudestaan ja selvittää lisää 1800-luvun elämästä. Harry Potter ja kuoleman varjelukset oli upea päätösosa kaikkine koskettavine, romanttisine kuin hauskoine hetkineen. Nanking Road kertoi juutalaisesta perheestä joka pakenee Shanghaihin holokaustin aikana ja romaani oli mielenkiintoista kuvausta niin elämisestä kuin Shanghain ja toisen maailmansodan historiasta.

Elokuvia katsoin tosi paljon joulukuussa, kuten pitkästä aikaa monta Astrid Lindgrenin kirjoihin perustuvaa (Marikki, Peppi Pitkätossu karkuteillä, Ronja ryövärintytär). Joulun aikaan katsottuja löytyy täältä. Joulukuun parhaat elokuvat olivat kuitenkin musikaaleja: Frozen, Maija Poppanen ja vielä uuden vuoden aattona ehditty Mamma Mia!. <3

Joulukuu oli ehkä jo parempi kuin muu syksy. Tosin joinakin päivänä oli ahdistuksia. (Kuvitelkaa tajuntaa järisyttävä tunne, minuutin unohdus, ja taas sama tunne kun muistat asian. Joka minuutti koko päivän.) Etsin joulutunnelmaa vielä aatonaattonakin, ja joulu ei ollut kaikkein ikimuistoisimpia. Mutta pääsin lomalle, tutustuin jo paremmin ihmisiin, viihdyin heidän kanssaan, vietin ihanan uuden vuoden. Ja kävin keskusteluja rakkaiden Suomen ystävien kanssa! <3 

Tammikuusta en osaa sanoa oikein mitään. Toivon vain, että loma kestäisi ikuisesti tai pääsisin Suomeen (te onnekkaat jotka saatte siellä lunta...). Kirjoja en varmaankaan tule lukemaan niin montaa, katsotaan toteutuuko tämä ennustus vai ei. Ajattelin kuitenkin osallistua Klassikkojen lumoissa -blogin Talven lukumaratoniin ensi viikolla, ehkäpä saisin luettua siinä kirjan tai pari. :)

Liikaa herkkuja...

... sekä joululahjakirjoja!

Kuukauden kysymys: Mikä oli joulukuun paras/parhaat muistosi? Omani olivat uudenvuoden aatto, musikaalien katsominen sekä eri ystävien kanssa keskustelu.

Hyvää alkanutta tammikuuta kaikille!

Vuoden 2015 lukuhaasteita

Vuoteen 2015 kuului monta lukuhaastetta, osittain niiden takia aloitinkin kirjablogin pitämisen. ;) Mainitut haasteet löytyvät linkistä Lukuhaasteita blogin nimen alta.

Koko vuoden kesti HelMet-kirjastojen 50 kirjan Kirjan vuoden lukuhaaste, johon onnistuin lukemaan 43 kirjaa. Olin haaveillut 50 kohdan täyttämisestä vielä syksyllä, mutta olen kyllä iloinen tuostakin määrästä! Enemmän kyllä yritin ahtaa luettuja kirjoja siihen, kuin lukea jotain uutta, mutta onneksi se oli sallittua. Lukuhaasteeseen meni niin sellainen suosikkikirjailijasi kirja jota et ole vielä lukenut kuin kirja jonka lukemista olet aloittanut, mutta on jäänyt kesken. Haaste oli todella hauska!

Toinen koko vuoden haaste oli Marilen Maalaismaisemia, johon sain luettua 9 kirjaa ja nousin Torppariksi asti. Tämäkin haaste oli mielenkiintoinen, ja maaseudusta on aina ihana lukea! Luin tähän haasteeseen paljon Montgomeryä:

Jane Austen: Emma
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 1: 1889-1910
Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 2: 1910-1921
L.M.Montgomery: Perinnönjakajat
Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja
L.M.Montgomery: Sininen linna
L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko
L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Muita haasteita oli esimerkiksi Amerikkaa tutkimassa, johon kerään huvikseni eri Yhdysvaltojen osavaltioita ja Kanadan provinsseja kirjailijan kotipaikan tai kirjan tapahtumapaikan mukaan. Kesällä olin mukana Jonnan Kirjabingossa (sain bingon!) ja Ompun ylläpitämässä Klassikkohaasteessa, johon luin vihdoin Louisa May Alcottin Pikku naisia. 

Toivottavasti vuodelle 2016 löytyy yhtä hyviä lukuhaasteita! Tällä hetkellä olen mukana Suketuksen Kansojen juurilla, johon luetaan alkuperäiskansoista. Aihe kuulostaa kiinnostavalta, ja pohdin jo, lasketaanko kesken oleva kirjani siihen mukaan. Lisäksi ensiksi mainittu HelMetin lukuhaaste järjestetään tänä vuonna uudestaan. Haaste tuntuu vaikeammalta kuin viime vuonna, mutta ajattelin ottaa siihenkin osaa.(linkki)

P.S. Tämä oli sadas postaus!