Antoine de Saint-Exupéry: The Little Prince

Kiinnostus heräsi: koulun lukemiskerho, Lizaahhin suosittelema

Kirja on suomennettu nimellä Pikku prinssi.

Kirja: The Little Prince

Kirjailija & kuvittaja: Antoine de Saint-Exupéry

Julkaisuvuosi: 2000

Englanniksi kääntänyt: Richard Howard

Alkuperäisteos: Le Petit Prince (1943)

86 sivua

Harcourt

Tehtyään pakkolaskun autiomaahan lentäjä tapaa eräänä aamuna pienen prinssin. Tämä on tullut pieneltä tähdeltään, jossa on kolme tulivuorta ja ruusu, ja jolla voi nähdä auringonlaskun joka minuutti. Pikku prinssi toistaa kysymyksensä kunnes saa vastauksen mutta itse ei vastaa mihinkään... Pikku hiljaa lentäjä saa tietää prinssin matkasta, kohtaamistaan henkilöistä ja elämän totuudesta.

     "'One day I saw the sun set forty-four times!' And a little later you added, 'You know, when you're feeling very sad, sunsets are wonderful...'

     'On the day of the forty-four times, were you feeling very sad?'

     But the little prince didn't answer." -s.19

Tästä kirjasta on jotenkin vaikea sanoa mitään... Se oli niin lyhyt. Monella tavalla tulkittava. Loppua en ihan ymmärtänyt. Mutta ei missään tapauksessa huono!

Itse tarinahan on kuin satukirjasta, sopivan lyhytkin. Mutta luettavaksi aikuisille sen tekee symbolit ja elämänohjeet. Ja kauniita sitaatteja löysin pari kappaletta. <3

"'People have forgotten this truth', the fox said. 'But you mustn't forget it.'" -s.64

Itse tulkitsisin sanoman esimerkiksi näin: elä kuin lapsi, välitä muustakin kuin numeroista ja kiireestä. Näe pintaakin syvemmälle, tutustu ihmiseen kunnolla, älä luule tuntevasi häntä, jos tiedät montako veljeä hänellä on.

Luen varmasti uudelleenkin jonkun kerran!

"'I wonder,' he said, 'if the stars are lit up so that each of us can find his own, someday.'" -s.49

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35. "Kirjassa ollaan avaruudessa".

Susanne Hornfeck: Torte mit Stäbchen

Kiinnostus heräsi: toinen maailmansota ja kiinalainen kulttuuri. Ehkä tällä postauksella voin kertoa, että asun tällä hetkellä Kiinassa.

Kirja: Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai

Kirjailija: Susanne Hornfeck

Sarja: Jatkoa kirjalle Ina aus China

Julkaisuvuosi: 2012

377 sivua

Deutscher Taschenbuch Verlag

Saksan "kristalliyön" 1938 jälkeen juutalaisilla ei ole muuta paikkaa paeta ilman viisumia kuin Shanghai. Tälle matkalle tuntemattomaan lähtevät myös Inge ja hänen vanhempansa. Vanhemmat eivät ole kovin innoissaan muutosta, mutta Inge ihastuu kiinan kieleen ja erilaiseen kulttuuriin yhä enemmän. Vuosien jälkeen hän tuntee kaupungin kuin omat taskunsa. Entä kun vanhemmat haluavat jatkaa matkaa?

Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai voisi kääntää suoraan Kakku syömäpuikoilla - Nuoruus Shanghaissa. Kirja oli minusta hyvin mielenkiintoinen kuvaus Shanghaista, kiinalaisesta kulttuurista ja eräästä nuoruudesta. Siinä oli paljon yksityiskohtia Shanghaista ja Kiinasta, jotka haluaisin oppia ulkoa; samoin kiinan sanoja, jotka aion kirjoittaa ylös. Tykkäsin lopusta löytyvistä Shanghain kartasta siihen aikaan, johon oli merkattu tärkeitä paikkoja kirjassa.

Shanghain historia olikin kiinnostavassa vaiheessa 1930-40-luvulla. Kaupunki oli jaettu erilaisiin alueisiin (settlement): kansainväliseen, ranskalaiseen, kiinalaiseen vanhaankaupunkiin ja  kiinalaisten ja pakolaisten asuttamaan Hongkou-kaupunginosaan, joka vuodesta 1932 alkaen kuului Japanille.  Japani miehitti koko Shanghain v. 1941, jonka vuoksi japanilaiset sotilaat alkoivat partioida katukuvassa ja liittoutuneiden valtioiden kansalaisia saatettiin viedä leireille. Vuonna 1943 juutalaiset pakotettiin asumaan ghettossa eli rajatulla alueella, kuin Saksassakin, mutta muuten Saksan juutalaisvainot eivät vaikuttaneet Shanghaihin. Vuonna 1945 kaupunki palautui taas entiselleen.

Kansainvälinen ja ranskalainen settlement
sekä vanhakaupunki

Hiukan epärealistista oli kuitenkin Ingen kielitaito. Jo tullessaan Kiinaan hän osaa hiukan kiinaa, sillä hänen Kiinasta Saksaan tullut ystävänsä on opettanut häntä. Muutama vuosi Shanghaissa, ja hän puhuu sitä lähes täydellisesti, ja kiinalaiset ihmettelevät tyttöä, joka syö katukojuista, tinkii torilla ja käyttää kiinankielisiä haukkumasanoja. Hyvä on, jos Inge ei olisi kiinnostunut kielestä ja kulttuurista, samanlaista kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa. Mutta kuinka moni Shanghain pakolaisista todella oppi enemmän kuin muutaman sanan kiinaa?

Vertasin kirjaa monessa kohtaa joulun aikaan lukemaani Nanking Road, kirjoittanut Anne C. Voorhoeve. Molemmissa kirjoissa oli hämmästyttävän suuria yhtäläisyyksiä, joita vähän ihmettelin, ihan siitä lähtien, että ne on julkaistu peräkkäisinä vuosina. Ingen ja Ziskan perheet ovat kolmihenkisiä, kotoisin samasta suunnasta Saksaa ja matkustavat aivan samaan aikaan Shanghaihin, voisivat olla samassa laivassakin. Molempien isä on jotenkin samanluonteinen ja juuri vapautettu keskitysleirillä, eikä halua puhua tästä ajasta.

Toisaalta kertomuksissa on paljon erojakin. Ziskan tarinasta jäi mieleen vähän synkempi sävy, eikä tyttö tuntunut oppivan kiinaa juuri ollenkaan. Myöskään kiinalaisesta kulttuurista ei paljon kerrottu. Ingen tarina taas loistaa myönteisellä sävyllä Kiinaa kohtaan, ja on jotenkin paljon pirteämpi ja jännittävämpi.

Katsoin vähän muitakin kirjailijoiden kirjoja - Anne Voorhoeve on kirjoittanut muitakin Saksan historiaan liittyviä romaaneja, Susanne Hornfeck taas asunut viisi vuotta Taiwanissa ja kirjoittanut henkilöistä, jotka liittyvät sekä Saksaan että Kiinaan. Hän on myös kääntänyt kiinankielisiä kirjoja saksaksi.

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti! :D

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 4. "Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja".

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Kiinnostus heräsi: lempikirjojani muutama vuosi sitten

Kirja: Ronja, ryövärintytär

Kirjailija: Astrid Lindgren

Julkaisuvuosi: 1981

Suomentaja: Tuula Taanila

Alkuperäisteos: Ronja, Rövardotter (1981)

240 sivua

WSOY

Ronja asuu metsän keskellä linnassa isänsä Matiaksen, äitinsä Loviisan ja kahdentoista ryövärin kanssa. Ronja rakastaa metsiään, joissa hän vaeltelee joka päivä, katsellen tähtiä, pelkäämättä hämärän olentoja tai huolehtimatta mistä ryöväreiden tuomat tavarat ovat peräisin. Eräänä päivänä hän kuitenkin tapaa linnan katolla toisen ihmislapsen, Birkin.

Ronja, ryövärintytärtä rakastin eniten Astrid Lindgrenin kirjoista vuosia sitten. Taidan rakastaa nykyäänkin.

Tarina on jotenkin niin ihana, ja henkilöt. Pidän niin itsevarmasta, lempeästä Loviisasta kuin vuoroin hurjasta ryöväristä, vuoroin hieman naiivistakin Matiaksesta. Ronja oli ihailtavan rohkea ja vahva ja Birk niin hauska ja rento <3

Ronjan ja Birkin ystävystyminen on puolestaan ihana, tai ainakin otaksuisin sen olevan ystävyyttä. Tällä lukemisella se alkoi tuntua hiukan varovaiselta ihastumiselta, muun muassa Birkin tunnustuksessa "Tiedätkö mitä? Minusta sinä olet arvokkaampi kuin tuhat puukkoa." Mutta joskus ystävyyden ja rakkauden raja on niin pieni...

Mutta parasta tässä on myös keskiajan tunnelma ja Ronjan maailma. Sydäntä särkee, kun en pääse tuohon maailmaan itse... Nuotiolla istuminen, kalastaminen, kesyttämättömät villihevoset. Ryövääminen ja linnassa asuminen. Hämäränolennot, vaaralliset ajattarat ja männiäiset, hassut kakkiaiset. Sekä metsä, jota rakastan yhtä paljon kuin Ronja, metsän ikivanhat kiemurtelevat polut, vihreät sammaleet ja humisevat puut <3

"Mutta vasta nyt, nähdessään sen pimeänä ja ihmeellisenä, nähdessään kaikki suhisevat puut, Ronja tajusi mitä metsät ovat, ja hän nauroi hiljaa vain siksi että jokia ja metsiä oli olemassa. Sitä oli vaikea uskoa. Ajatella että oli olemassa isoja puita ja mahtavia metsiä, ihan oikeasti, eikö silloin pidä nauraa!" -s.22

Kirja menee Helmet -lukuhaasteen kohtaan 7. " Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" soveltuva kirja" sekä Sheferijmin Kirjaherbarioon. Lind eli metsälehmus eli tilia cordata.

Viisi kirjaa, kaksi runoa

Sain Sirriltä Viisi kirjaa -haasteen, kiitos hänelle! <3 Varoitan kuitenkin etukäteen, että viiden kirjan raja tulee menemään aika reippaasti yli...

Kirja jota luen parhaillaan

Luen tällä hetkellä neljää kirjaa, mutta voisin mainita nyt yhden. Susanne Hornfeckin Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai kertoo juutalaisperheestä joka pakenee toisen maailmansodan aikana Shanghaihin. Joulun aikaan lukemani Nanking Road oli samasta aiheesta, enkä vielä tiedä kummasta pidän enemmän. Tässä kirjassa on joka tapauksessa enemmän kiinalaisesta kulttuurista ja Shanghaista.

Kirja josta pidin lapsena

Pidin hirveästi salapoliisikirjoista, varsinkin Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-sarjoista, joissa lapset selvittävät rikoksia. Perustin jopa oman etsivätoimiston :D Toinen lempikirja oli varmaan Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, jota itse asiassa myös tällä hetkellä luen. Keskiaika, seikkailu, metsä <3

Kirja joka jäi kesken

Anni Manninen taisi jäädä pari vuotta sitten kesken. Se oli vähän tylsä. Aloitin myös joskus Anni Swanin Saran ja Sarrin, sen puolestaan haluaisin lukea loppuun vielä joku päivä. En muista miksi en jatkanut sitä loppuun, mutta kai oli sitten muita kirjoja.

Kirja joka teki vaikutuksen

Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun. Olen lukenut sen puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Kieli ja ajatelmat ovat niin kauniita <3 Sekä teemat: sisarukset, kuvataide, homoseksuaalisuus, rakkaus, kuolema.

"I would give all ten fingers. I would give everything."

Kirja johon palaan

Lempisarjani Percy Jackson, Harry Potter ja Muinainen pimeys. <3 L.M.Montgomeryn kirjat <3

En muista keillä tämä on ollut, mutta haastan ainakin Lizaahhin blogista Musteella ja hopealla ja Celestinen blogista Lasisipulissa.

                              ***

Ajattelin julkaista vielä pari runoani, jotka unohdin jätin siis tahallani tammikuun postauksista. Toinen on englanniksi, mutta en varmuuden vuoksi suosittelisi käyttämään sitä kieliopin tarkastamiseen.

          Jos voisinkin
          Poistaa mielestäsi tuskan
          Joutua kokemaan itse saman.
          Niin, sen minä tekisin.

          Jos voisinkin
          Unohtaa toisten ajatukset
          Selkeyttää omat tunteet.
          Niin, sen minä tekisin.

          Jos voisinkin
          Sivuuttaa väkijoukossa silmäsi
          Olla odottamatta sinua iäti.
          Ei, sitä minä en tekisi.

                             ***

           I'm thinking of
           All these things I should do
           All these works I should complete
           All these thoughts I should forget
           All these feelings I should bury
           Somewhere outside my head
           All these fears I should be winning
           All this longing for the summer to be coming                                                              
           But deep inside me
           There is just one thought.
           I'm thinking of you.

Tammikuu -16

Ensimmäinen kahdestatoista osa vuodesta kulunut!

Tammikuussa luin viisi kirjaa:

1. Nadja Sumanen: Rambo (238 sivua)

2. Rachel Campbell-Johnston: The Child's Elephant (390 sivua)

3. Tuija Lehtinen: Laura ystäväni (Laura #4) (202 sivua)

4. Sara Ryan: Empress of the World (213 sivua)

5. Tittamari Marttinen: Välituntirakkautta (51 sivua)

     Rambo oli todella hyvä kirja. En enää hirveästi muista  ajatuksistani kirjasta, koska luin sen alkukuusta, mutta päähenkilöön samaistuin, ja kesästä mökillä oli kiinnostavaa lukea.

     The Child's Elephant ei ehkä parhaimpia kirjoja ollut, mutta pidin etenkin savannin ja sademetsien kuvauksesta sekä tunnelmasta.
     Laura, ystäväni jatkoi teini-ikäisen Lauran elämästä, ja tällä hetkellä sarjaa on kivoin lukea, koska olen samassa iässä. Kirja oli hauska, ja romanttinen.
     Empress of the World oli myöskin hauska, mukava ja haikeakin kertomus yhdestä kesästä ja kahden tytön rakkaustarinasta.
     Nappasin Välituntirakkautta nopeaksi luettavaksi, mitä se olikin. Vaikka novellit olivat suunnattu ehkä pari vuotta nuoremmille ja olivat aika yksinkertaisia, niitä oli kuitenkin mukava lukea. :)

Tammikuussa katsoin myös pari elokuvaa: Kirjavarkaan uudestaan (niin ihana ja haikea!), uudestaan myös Annien, joka ei ehkä uudempaa versiota päihitä mutta oli siltikin tosi hyvä, ja NannyMcPheen, joka oli myöskin aivan ihana ja päihittää puolestaan todellakin jatko-osansa! :D

Tunnelmansa puolesta tammikuu ei ihan parhaita kuukausia ollut. Ahdistuksia syntyi, vietin aikaa pääasiassa oman pääni sisällä vatvoen samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen... Mutta edistystäkin tapahtui. Tunsin ehkä enemmän kuuluvani porukkaan ja kielitaitoni parantuneen. Näin tammikuun voisi varmaankin tiivistää. :)

Helmikuussa aion lomailla etelän maissa, ahertaa lisää koulussa (huoh...) ja lukea paljon kirjoja, nytkin on jotain kolme kesken! Jos vielä ystävystyin vähän helpommin muiden kanssa, olisi kiva... Onneksi tänään tapahtui edistystä, ystäväni tuli meille leipomaan! =)

Onnellista helmikuuta teillekin! <3 Miten aiotte viettää lomaa?
Kuukauden kysymys: Pidättekö enemmän laskiaispullista vai Runebergin tortuista? Jos laskiaispullista, niin millä täytteellä?
(Outo kysymys :D Itse pidän enemmän Runebergin tortuista, mutta maistoin kyllä viikko sitten ihania laskiaispullia! Ja mieluiten hillolla ja mantelimassalla.)

Rachel Campbell-Johnston: The Child's Elephant

Kiinnostus heräsi: koulun lukemiskerho

Kirja: The Child's Elephant
Kirjailija: Rachel Campbell-Johnston
Julkaisuvuosi: 2014 (1.p 2013)
390 sivua
Random House

The Child's Elephant kertoo afrikkalaisesta kylästä, jossa poika nimeltä Bat asuu isoäitinsä luona. Hän on juuri tutustunut tyttöön nimeltä Amuka, kun hän löytää äidittömän nuoren norsun. Yhdessä lapset hoitavat ja kasvattavat norsua, alkavat kutsua sitä Meyaksi, kunnes siitä tulee heille tärkein maailmassa. Mutta Batin isoäiti tietää, että Meya kuuluu villieläimiin, ja kerran sen pitää lähteä omiensa pariin.

Ensimmäinen osa kirjaa on ehkä hiukan tylsää, kertoohan se vain Meyan kasvattamisesta ja kylän elämästä. Kerronta on aika tasaista, eikä hirveän mullistavia asioita tapahdu. Kirjassa kuitenkin kuvaillaan paljon ihmisten elämäntapaa sekä savannin luontoa. Välillä mietin, millaista olisi istua Batin ja Mukan tapaan nuotion ääressä tummassa yössä, katsella pimeyteen ja kuunnella savannin eläinten ääniä... 

                         ***

"'Tssk... the child army', a round-eyed mother murmured, clutching her nursing baby a little tighter to her breast.
     'They are coming closer', her neighbour warned. 'And they say there's nothing the government can do about it.'" -s.79

Eräänä päivänä Bat ja Muka siepataan kylästä ja kuljetetaan kauaksi kotoaan. Perillä he huomaavat joutuneensa lapsisotilaita koulutettavalle leirille. Seuraavista kuukausista muodostuu heille selviytymisen haaste. Pääsevätkö Bat ja Muka enää ikinä kotiin?

Kirjan toinen puoli on surullista luettavaa. Elämä koulutusleirillä on lapsille rankkaa ja kamalaa. Heidät opetetaan käyttämään aseita ja pakotetaan tottelemaan johtajia. Karkaamisesta rangaistaan hyvin ankarasti. Monilla lapsilla on traumoja, joista he eivät halua, voi tai pysty puhumaan: esimerkiksi eräs poika on joutunut ampumaan oman isänsä. Kirjailija on haastatellut Ugandan entisiä lapsisotilaita tarinaa varten.

The Child's Elephant on surullinen kertomus ihmisten elämästä jossain päin maailmaa. Kuinka tuollaista voi tapahtua? Toisaalta se on myös kuvausta Afrikasta, sen kauniista luonnosta, kulttuurista ja norsuista.

"If elephants ruled this land instead of men, our world would be happier; it would be kinder and gentler. - We would live in a land of love and respect." 

Kirja menee Suketuksen "Kansojen juurilla" -haasteeseen, sillä kirjassa kerrotaan esimerkiksi pygmeistä, lyhytkasvuisista ihmisistä, jotka asuvat syvällä sademetsissä.