Kesän soittolista

Näitä uusia tuttavuuksia kuuntelin erityisesti heinäkuun alusta syyskuun vaihteeseen:

Laleh: Mysteries
       Here I Go Again (alun perin laulajalta E-Type)
       Simon Says
       Colors
       Dark Shadow
       The End
       Stars Align
       Speaking of Truth

Laleh pysyi ykkösenä myös näin kesälomallakin. <3 Välillä minun on hankala ymmärtää koko laulun aihetta, mutta toisaalta ne taitavat sopia moniinkiin tilanteisiin. Itse ainakin samastun kaikissa lauluissa joihinkin säkeisiin. Melodiat ovat ihanuuksia. <3 Colors ja Stars Align ovat voimalauluja, jälkimmäinen niistä myös sopivan mystinen, The End puolestaan rauhallisempi ja surumielisempi. Simon Says on soinut edelleen mielessä rytminsä ja sanojensa vuoksi. Here I Go Again täytyy mainita erikseen vaikuttavana tulkintana E-Typen kappaleesta.

"I remember what we said/ I believe in better times ahead/ There's so much unpredicted, oh oh"

"And I love it how the moon shines
But will our stars align, will our stars align?
 Looking to the sky, looking for a sign"


Cecilia Vennersten: Det Vackraste

En ymmärrä laulunsanoja kokonaan, ja joidenkin mielestä se voisi olla naiivi, mutta se on pehmeän kaunis. <3

"Du ligger här bredvid/ Och jag känner hur du andas/
 Att älskas utav dig/ Är det vackraste för mig"

Haloo Helsinki!: Avautumisraita

Tässä laulussa on ehkä parasta se, kuinka se kertoo yhdestä ajomatkasta ja sen ajatuksista. Myös kertosäe on samastuttava, loppupuoli ei ihan minun makuuni.

"Nään edessäni sanoja, mä seison niiden takana
Joten anna mun ajatella, sekoilla ja olla vähän pihalla" 


Ed Sheeran: Castle On The Hill

Tämä laulu sopi niin hyvin päivään, jolloin päätin löytää linnan mäntyisen kukkulan päällä. Tykkään varsinkin laulun surumielisestä mutta samalla nopeasta sävelestä ja muistelevista sanoista. Kertookohan laulu muuten Edin omista nuoruudenpäivistä?

"We watched the sunset
 Over the castle on the hill"


Seuraavana tulee pari esimerkkiä kappaleista, joita olen lähinnä kuunnellut SuomiPopilta:


Robin ft. Nelli Matula: Hula Hula

Tämä ei nyt mielestäni parhaita kappaleita ollut mutta tuli radiosta useammin, ja kertosäe oli hyvin tarttuva. En tunnistanut laulajan olevan Robin!


Samu Haber: Hiljaisuus (alun perin Irinan)

Minusta ehkä laulutyyli tai sanat eivät tässä vaikuttaneet, mutta sen sijaan laulun aihe. Hiljaisuudesta laulaminen on vähän erilainen aihe rakkauslaululle. Olen varmaan ainoa, jonka mielestä laulu voisi kertosäkeen perusteella myös kertoa aseksuaalista.

"Ei tarvis jännittää/ Ja sisintänsä selvittää/ Kun ei sitä ymmärrä itsekään"


Grace VanderWaal: Moonlight

Moonlight on nopeatempoisempi kiva kappale laulaa, ja pitää taas kehua Gracen ääntä!


Lana Del Rey: Young and Beautiful & Video Games & Love

Vuosi sitten törmäsin Lana Del Reyn lauluun Dark Paradise. Young and Beautiful olen kuullut pari kertaa aiemmin, mutta muuten en ole häntä paljon kuunnellut. Nyt kuitenkin ystäväni esitteli minulla sen sekä Video Games. Pidän Lanan laulutyylistä, rauhallisista vaikka kyllä hyvin raskaista melodioista ja myös nuoruusteemasta.

Kuuntelimme myös Love-kappaleen, ja kuten hänkin aloin pitää kertosäkeestä hirveästi, varsinkin kohdasta jossa Lanan ääni nousee korkealle. Ensimmäisellä kuuntelukerralla en samastunut siihen ollenkaan, sen sijaan erään viikonlopun se soikin sitten vain päässäni.

"It doesn't matter if I'm not enough
 For the future or the things to come
 'Cause I'm young and in love"


Kuuntelin tässä kesällä myös etenkin alkukesän ja talven kappaleita. Samalla täytyy mainita, että lauloin myös nyt kesällä ensimmäistä kertaa soolona yleisön edessä! En tiedä kuulostiko erikoisen hyvältä, mutta pari ihmistä kehuivat onneksi. :)

Löytyikö mitään tuttua listalta tai mitä te olette kuunnelleet viime aikoina? :)

Tämän kesän muistoja

Niin - kesä meni jo. Oikeastaan jo aikoja sitten. Minun kesälomani alkoi kesäkuun lopusta ja kesti valitettavasti vain vähän alle seitsemän viikkoa... Mitäköhän muistan enää kesästä nyt syyskuun puolella?

Tässä kesäkuussa tekemäni bucket list:

/Aion toteuttaa parhaan ystäväni kanssa suunnittelemiani asioita

Kyllä! No, kaikkea emme ehtineet (taaskaan), mutta teimme metsäkävelyitä, kävimme yhdessä kaupungilla ja elokuvissa (kolmatta kertaa La La Landia, tanssahtelin sen jälkeen kadulla). Niin, ja päätimme ottaa tämän kesän "kappaleeksi" City of Stars. Ystäväni solmi jälleen kukkaseppeleenkin, minä en.

/Kirjoittaa ystävyyskirjeitä ja muutenkin kirjeitä 

Kyllä, kirjoitin ystävyyskirjeitä ja sain ihania takaisin. <3 Yhden kirjeen ja onnittelukortin taisin lähettää postissakin.

/Lähteä tilanteesta pois jos ahdistus iskee

Kyllä. En aina kun olisi varmaan pitänyt... Mutta pari kertaa kyllä.

/Olla pimeällä ulkona, mieluiten metsässä

Hmm... Olinhan minä! Mökillä, kun kävelin katsomaan auringonlaskua. <3

/Katsella yhdessä tähtiä jonkun kanssa

En valitettavasti...

/Olla vähemmän netissä kuin tänä vuonna

Taas pieni mietintätauko... Pidin yhden netittömän viikonlopun, ja muuten saatoin olla koko päivän vain ulkona. Ehkä minä olin vähän vähemmän internetissä, mutta tässä kohdassa saisin kyllä panostaa.

/Pelata sulkapalloa
Kyllä, pelasin sulkapalloa papalla mutta myös kotonakin. Se oli oikeasti hauskaa liikuntaa. :)

/Kuunnella SuomiPopia!

Kyllä! Mökillä tuli kuunneltua radiota pitkin päivää ja huomattua tietenkin, mitä lauluja soitetaan koko ajan.

/Opetella laittamaan jotain ruokaa
Tuota... Opin kesän aikana paistamaan perunoita (kuulit oikein) ja tekemään sushia, ja auttelin muutenkin ruoanlaitossa, mutta pitäisi kyllä yrittää useamminkin...

/Auttaa mökillä vanhempia siivoamisessa ja muussa vapaaehtoisesti
Hyvä on, kerran saimme aikaiseksi riidan juuri siivoamisessa auttamisesta, mutta muuten autoin mielestäni aivan sopivasti.

/Laulaa ääneen itsekseni ystävien läsnä ollessa
Kyllä, pystyin suorittamaan tämänkin, se oli helpompaa kuin ajattelin. :) 

/Tanssia sateessa ja metsässä

Kyllä!

/Tehdä valokuvakansion kauneimmista kuvista Kiinassa
Sain kesän aikana valituksi nuo kuvat ja ostettua valokuvapaperia... Minun täytyy joku päivä vain koota se itse valokuvakansiokin.

/Tuntea itseni kauniiksi ihanissa vaatteissa

Joskus :)

/Tehdä jotain ikimuistoista
Laskisin ikimuistoisiin hetkiin muun muassa kaksi yökyläilyä, joissa molemmissa tuli puhuttua keskellä yötä, kävelyn mainitulla maantiellä auringonlaskun ja iltausvan aikaan, metsässä kävelyn, lettujen paistamisen ja mökkeilyn kolmistaan serkkuni ja tämän äidin kanssa.

/Tottua elämään Suomessa, edes hiukan

Kyllä minä taisin vähän tottua, mutta nyt koulun alettua olen ajatellut hiukan enemmän Kiinaakin.

Kaiverruksia Etelä-Helsingin rantakallioilla

Kalenterissani on sivu, johon voi kerätä asioita, joita on kokeillut ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minä:

- olin parhaan ystäväni kanssa kaupungilla (kyllä!), elokuvissa ja näytin hänelle entisen kotini

- osasin viheltää ruohonkorteen

- olin eräällä ystävälläni yökylässä

- nukuin papalla ilman mummua...

- opetin pappaani syömään puikoilla (ja hän oppikin heti!)

- sytytin tulen kiukaaseen (tästä olin todella ylpeä)

- kävin yksin elokuvissa

- tapasin nettitutun

- suunnistin yksin matkan kotiin

- lauloin yleisölle 

- pidin "survival"-viikonlopun mökillä (hyvin se sujui)

- näin hirven luonnossa & katsoin syvälle päin veden alla mökkijärvessä

Eli oikeastaan aika paljon asioita!

Mitä te teitte ensimmäistä kertaa kesälomalla?

Ja millaisia muistoja teille jäi mieleen kesästä?

Sateisena iltana

Suomessa on kylmä. Näin kuulen ollessani Saksassa, jossa oli pari viikkoa sitten miltei helle. Palattuani yritän aamuisin keksiä päällepantavaa ja sovitella villatakkeja ja takkejani yhteen. Huomaan etten ole vielä tottunut asumaan kotimaassani, jossa viilenee jo elokuun loppupuolella...

Ensimmäisenä päivänä

Tahdoin ihastua

Purkaa tunteeni johonkuhun edessä

Sinä satuit kai siihen väliin

Minulla on ikävä Saksaan: niitä keskusteluja myöhään illalla, heräteostosten tekemistä ruokakaupassa ja toimintaa. Paikasta toiseen liikkumista, hostellihuoneita, vitsailua ja sitä tunnetta, kun bussimatkalla päässä soi vain Lana Del Rayn Love.

Toisena päivänä 

Minä huomasin hymysi

Näytit silloin kauniilta

Ja se sai minutkin hiukan hymyilemään

Nyt koulun alettua minulla on ollut vähän ikävä Kiinaankin, sillä ei koulu tunnu täällä sen helpommalta... Muistan öiset kävelyni musiikin soidessa korvanjuuressani, sateen ja puhtaiden päivien odotuksen - molemmat olivat melkein yhtä harvinaisia - ja pitkät keskustelut parhaan ystäväni kanssa.

Kolmantena päivänä

Löysimme yhteisen salakielen
Minä etsin sinua kaikkialta
Silmiäsi väkijoukosta, tai 
vähän kauempaakin

Mutta nyt olen Suomessa, ja onko paljon mikään muuttunut? Puhun edelleen viesteillä ja istun yksin pimenevässä metsässä. Minun ei vain enää tarvitse odottaa sadetta tai puhdasta ilmaa.

Neljäntenä päivänä

Lausuin sinulle runon, josta pidit

Ja ajattelin vaikuttaneeni sinut

Mutta sitten huomasitkin toisen.

Minä kuljin hiljaa jäljessä

Mutta odotan syksyltä punaisia lehtiä ja kuulautta, aamuista sumua ja ensilunta (sitten loppusyksystä, mieluiten). Toivon rakkautta ja läheisempää ystävyyttä ja rohkeampia päiviä ja suun avaamista ja vaikka mitä mitä en jaksa luetella. Toivon jaksamista.

Viidentenä päivänä

Katsoin sinua vaivihkaa kauempaa

Katsoitkohan koskaan takaisin?

Ajattelin kaiken järjettömyyttä...

Vaikka luulin kerrankin olleeni järkevä

Yritän muistaa sen päivän, jolloin olin monta kertaa rohkea. Vastasin kyllä vanhojentanssipyyntöön, vaikka tiesin muiden nauravan. Puhuin sekä ystäväni että opettajani kanssa luottamuksellisesti ja yritin ottaa uutta oppilasta mukaan. Menin puhumaan asemalla tutunnäköiselle tytölle ja istuin jopa yksin kahvilla. Sovin tapaamisen, jota olen harkinnut jo ties kuinka pitkään.

Ehkä ensi keskiviikkonakin olisin taas rohkeampi ja avaisin suuni.

<3 teille jotka luette tätä

Elokuussa valvoin pitkään ja nauroin öisellä kadulla

Elokuussa luin loppuun vain kolme kirjaa ja 769 sivua:

Salla Simukka: Kipinä (T&M #1) (203 sivua)

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää (412 s)

Tove Jansson: Muumipeigoi da händytiähti (154 s)

Kipinä kertoi protuleiristä ja Tapiosta, joka tuntui symppikseltä rauhallisuudessaan ja mietiskelyssään. Hänen ja Moonan ystävystyminen oli kiva vaihtoehto kirjojen rakkaustarinoille, vaikka niitä aina nuortenkirjoilta odottelenkin. Myös Tapion kahdesta äidistä koostuva perhe oli kuvattu ihan normaaliksi. Kirjasta löytyi kivasti pohdittavaa elämästä, ja harmi kun riparillani ei käsitelty samoja asioita.

Kuin viimeistä päivääkin antoi ajateltavaa nuorten elämästä, vääristä teoista ja miten viimeisen päivän voisi kuluttaa eri tavoin.

Muumipeigoi da händytiähti on siis (arvaatteko mikä) muumikirja karjalan kielellä, jonka vain satuin löytämään kirjaston hyllyltä. Itse tarina (anteeksi Tove-fanit) ei mielestäni ollut niin kummoinen, mutta lainasinkin tämän juuri kielen vuoksi. Karjalaksi oli todella mielenkiintoista lukea, varsinkin kuin lauseet saattoivat kuulostaa tältä: "- Hei, sanoi Nipsu. Minä olen löydänyh ihan oman tien." tai sitten tältä "Vaččuvoimattomusporošku on huruas bokkukormanis...". Aivan riittävästi siitä kuitenkin ymmärsin ja opin erilaisia karjalan sanoja tai esimerkiksi kysymään automatkalla: "Jogo terväh tulemmo perile?". Myös kuvitus oli mielenkiintoista. Suosittelen kokeilemaan. :) Kerrankin voi lukea kielellä, jota ei ole opiskellut tuntiakaan.

Elokuussa katsoin elokuvan La La Land ensimmäistä kertaa suomeksi ja tajusin, mitä kaikkea minulla on jäänyt tajuamatta! Varsinkin laulukohtaukset olivat ihanaa katsottavaa taas kerran, ja elokuvan jälkeen oli leijuva olo. Katsoin myös uudelleen elokuvan Hugo, jossa tykkäsin erityisesti historiallisuudesta ja vanhojen filmien pätkistä.

Elokuussa tuli vietettyä loman viimeiset päivät, yritettyä löytää onnellisia hetkiä ja jännitettyä koulun alkua. Koulu alkoikin niin monipuolisen positiivisesti ja stressaavasti: tavasin vanhoja tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin, mutta työmäärä kuulosti vaikealta... Varsinkin koulun alettua mietin taas enemmän elämää Kiinassa ja joskus kaipasin takaisin.

Elokuussa tuli myös vietettyä kaksi yökyläilyä eri ystävän kanssa, seikkailtua metsässä auringonlaskun aikaan, halattua puita ja mentyä mökille yhdessä serkun ja hänen äitinsä kanssa. Oli hauskaa ♡

Kuun loppupuolella puolestaan koitti matka Saksaan, jossa koin hyvin monia asioita tunnelmallisista bussimatkoista pieneen vaellukseen Alppien kauniilla rinteillä <3 Sieltä jäi mieleen vihreät rinteet (muut muistelivat Heidia, minä puolestaan Sound of Musicin Mariaa laulamassa vuorilla), lehmänkellojen kilinä, kiemurtelevat polut ja sinertävät vuoret kauempana. Haluan sinne uudelleen!

Taubensteinin lähistöllä Baijerissa

Matkaan kuului myös vierailu Sachsenhausenin keskitysleirillä, jossa moni todella järkyttyy. Tuntuu väärältä tunnustaa, että minulle ei tuollaista järkytystä tapahtunut, mutta Sachsenhausenissa oli kuitenkin vaikuttava käydä. Yritin sulkea silmäni ja keskittyä ajattelemaan kuinka kaikki oppaan kertomat asiat olivat tapahtuneet noilla paikoilla... 

Muita muistorikkaita asioita matkalta olivat kikatuskohtaukset keskellä katua pimeässä ja ilta puistossa, vegaaniruoan kokeilut, keskustelut kivojen ihmisten kanssa ja etenkin viimeinen ilta, jolloin kävimme illallisella pilkkopimeässä. Tuo illallinen antoi ajateltavaa sokeiden elämästä, herätti naurunpyrskähdyksiä ja avautumisia, sai työntämään sormensa ruokaan varmistuakseen että oli jo syönyt kaiken... Vaikka minua alkoi aluksi pelottamaan pimeys ja tyhjyyden tunne, auttoi tajuaminen, että olimme edelleen aivan samassa huoneessa vain ilman valoa. Ilta oli monelle kokemus, ja kaikki taputtivat sokeille tarjoilijoille, jotka olivat auttaneet meitä tuon illallisen ajan.

Syyskuulta toivon stressittömiä päiviä, viisasta ajankäyttöä, tottumista kouluun, muistoja ystävien kanssa ja syksyn lehtiä. <3

Mitä teidän elokuuhunne kuului?

KK: Entä mitä te toivotte syyskuulta? 

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Kiinnostus heräsi: katsoin trailerin elokuvasta ja löysin kirjan sattumalta kirjastosta

Kuin viimeistä päivää
Lauren Oliver
2010
Tero Valkonen
2010: Before I Fall
412 sivua
WSOY

Samantha on high schoolin viimeisellä luokalla Connecticutin pikkukaupungissa. Hän kuuluu koulun suosituimpaan neljän tytön ryhmään, joka puhuu pahaa epäsuosituista ja opettajista, ajaa humalassa autoa, rikkoo sääntöjä ja bilettää viikonloppuisin. Samantha vaikenee ystäviensä edessä pienestä epävarmuudestaan komean poikaystävänsä kanssa. Hän on mukana hyljeksimässä muita, vaikka tietää olleensa vielä muutama vuosi sitten "epäsuosittujen" joukossa.

Eräs perjantai, Cupidon päivä, muuttuu Samin viimeiseksi: hän kuolee yöllä autokolarissa bileiden jälkeen. Yllättäen hän kuitenkin herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Samilla on edessään uusia valintoja, miten toimia tuon päivän aikana. Pystyykö hän pelastamaan itsensä - tai jonkun toisen?

Vaikka tiedänkin samantapaisen elokuvan Päiväni murmelina (jonka satuin muuten katsomaan samoihin aikoihin kuin luin kirjaakin), oli kirjan idea mielestäni ainutlaatuinen. Tarinan aikana tapahtui hyvin erilaisia asioita, ja vähitellen ihmisistä tuli esille monenlaisia puolia. En tiedä kuinka monen mielestä loppu oli ennalta-arvattava, mutta itse en kyllä tuota ratkaisua ajatellut vaikka vähän tuohon suuntaan sen epäilinkin menevän.

En oikein osaa sanoa oliko kirja rankka. Tietyllä tavalla kyllä, sillä Samantha koki niin paljon viimeisenä päivänään, ja kuolema oli koko ajan läsnä. Kuitenkin nuoret elivät myös rentoa elämää, vitsailivat ja yksi suloinen rakkaustarinakin oli mukana.

Samantha tuntui porukasta ehkä samaistuttavimmalta pienessä epävarmuudessaan, mutta muuten tämän elämä tuntui hyvin kaukaiselta verrattuna omaani. Jollakin tavalla kuitenkin eläydyin häneen, ja luettuani kirjan alun putkeen aloin kuvitella millaista oma elämäni olisi, jos se olisi vähän samantapaista. Ehkä siksi, koska en ole itse varma millaista elämää haluaisin todella elää.  

Eräs ystäväni on pohtinut, että kaikki ihmiset ovat edes jollain lailla omanlaisiaan, eivätkä pelkkää massanuorisoa. Samantha ja ystävänsä olivat hyvin hyvin kärjistettyjä, ja aloin miettiä onko tällaisia ihmisiä oikeasti jossain, jotka eivät koskaan ajattele tekojaan ja niiden seurauksiaan. Luulisin että jokainen ihminen (kuten Samkin) ajattelee jonain hetkenä syvällisemmin elämää ja tekojaan. Varmasti aika moni nuori ajattelisi lukiessaan tätä: "En minä ole tuollainen."

Ehkäpä tämä kirja vaikuttaisi kuitenkin niihin, jotka elävät hiukan kuin Samin kaveriporukka, ja miksei muidenkin lukijoidensa mietteisiin elämästä.

Kirja sopii mielestäni HelMetin lukuhaasteen kohtaan 19: "Yhdenpäivänromaani" sekä Connecticutin osavaltioon Amerikkaa tutkimassa.