Kesäkuussa olisin toivonut ajan kelaavan vielä taaksepäin

Kesökuussa luin yhden kirjan ja 280 sivua:

L.M.Montgomery: Sininen linna (280 sivua)

Sinisestä linnasta voin sanoa sen verran, ettei sen taika ollut hävinnyt minnekään. Tajusin jopa toistelevani pätkiä mielessäni ja ihailevani Valancya, joka uskaltaa päättää itse elämästään ja ottaa rakkaudessa ensimmäisen askeleen. 

Kesäkuun postauksesta tuntuu tulevan melko lyhyt - en ehtinyt lopettaa muita kirjoja, vaikka niitä aloitinkin - enkä katsomaan yhtäkään elokuvaa. Varsinkin kämppiksen saatuani en yksinkertaisesti ehtinyt lukemaan tai tuijottamaan Netflixiä, ja päiväkirjankin kanssa on moni tapahtuma jäänyt rästiin. Edelleenkin minun pitäisi kirjoittaa viime viikon vapaapäivästäni - ja ylioppilasjuhlistani...

Aivan kesäkuun alussa olivatkin ylioppilasjuhlani, ja "ikuinen kesälomani" alkoi. Juhlapäiväni kiisi valitettavasti liian nopeasti jo, ja jouduin valittelemaan lukuisille vieraille, kuinka en pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään päivän aikana. Koko ajan joutui pitämään silmällä ovea ja kilistelemään ja puhumaan samat asiat läpi uudelleen ja uudelleen - hämmentävää kyllä kaikki halusivat tietää kesätöistäni. Vasta illalla onnistuin ottamaan rennosti ystävieni seurassa. Päivä oli kuitenkin jotenkin rankka, eikä asiaa helpottanut yhtään, että jouduin hyvästelemään minulle tärkeän ihmisen, jonka kanssa en edes ehtinyt puhumaan, eikä hän tiedä paljonko hän minulle merkitsi.

Seuraavana päivänä puolestaan nautin perheen viimeisestä yhteisestä päivästä, jona emme kylläkään ehtineet tehdä mitään erityistä, mutta ainakin söimme keksejä kalliorannalla ja pastaa ravintolassa. :3 

En kuitenkaan ehtinyt lomailla sen pidempään, sillä häivyin ylioppilastodistus kourassa ja lakki matkalaukussa (ihan totta, olin saanut lahjaksi ylioppilaslakkia muistuttavan pipon, ja se lähti heti mukaan, vaikkei olekaan tullut käyttöön). Päämääränäni oli pieni kylä Saksassa merenrannalla, ja tajusin vasta jälkeenpäin, että tästä riittää kyllä selitettävää lapsenlapsille - eihän jokainen lähde töihin pellonkulmaan ulkomaille lakkiaistensa jälkeen, vaikka se onkin nykyään paljon helpompaa kuin ennen kännyköitä. Heti aluksi huomasin, ettei bussi kulje enää iltayhdeksän jälkeen, kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja vapaa-aikaa ei ole juurikaan. Heinänuha vaivasi lääkkeistä huolimatta - se hellitti todella vasta kuun loppupuolella - ja jalkani olivat kipeät tarjoilemisesta.

Asuinkaupunkini keskustassa

Joka tapauksessa kesäkuussa nautin todella työstäni ja täälläolosta (heinäkuussa on tuntunut rankemmalta, mutta kerron siitä sitten myöhemmin). Alussa virheet eivät niin haitanneet, eikä asiakkaita hirveesti ollut, paitsi eräänä muistorikkaana helluntaimaanantaina, jolloin yhtäkkiä sisään aivan tulvi nälkäisiä turisteja, tilauksia oli koko ajan jonossa noin seitsemän, enkä ehtinyt hengähtääkään viiden tunnin aikana. 

Ensimmäiset kaksi viikkoa asuin yksin ja huomasin viihtyväni niin hyvin, että kämppiksen ja työkaverin saatuani kaipasin yksinoloa ja omaa rauhaa. Ehkä se mitä täällä olenkin tajunnut, on etten heti ensimmäisenä asuisi kimppakämpässä, en ainakaan jos näkisin kämppiksiäni sen lisäksi vielä opiskelun tai työn merkeissä. Tunnen itseni vähän suonalaiseksi erakoksi, mutta onneksi olen nyt kuullut hiukan samanlaisia kokemuksia tutuilta ympäri maailmaa.

St. Marie Stralsundissa

Iltaisin... juoksin edestakaisin ruokakaupassa ihmettelemässä outoja purkkeja ja merkkejä ja itkemässä kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa, kun en löytänyt mitään. Kokkasin ruokaa ja poltin sen useamman kerran. Yritin pestä pyykkiä, lajitella oikein ja annostella pesuainetta puolityhjiin koneellisiin. 

Köyhiä ritareita!

Niin, vapaa-aikaa ei paljoa ollut, mutta se ei tuntunut erityisen rankalta. Kotitöiden väliin jäävänä aikana joko seikkailin ympäri kaupunkia tai istuskelin kämppikseni kanssa parvekkeella. Vapaapäiväni änkesin sitten vähän liiankin täyteen toimintaa ja turisteilua - tein yhden laivamatkan ja vaelluksen entiselle majakalle, ja yhden kaupunkireissun vanhaan hansakaupunkiin. Valitettavasti kiirehdin liikaa, mutta ehdin kyllä nähdä suojeltua nummea, kauriita pellolla ja kokea pienen tajunnanräjäytyksen valokuvanäyttelyssä- ja itkeä museossa, koska en ollut siellä äitini kanssa kuten yleensä.

Kesäkuussa elämäntapani muuttui järkyttävästi entisestä ja kaikin edellytyksin olisin luullut sen kuormittavan pahasti, mutta niin ei tuntunut. Ensimmäistä kertaa myös ahdistuneisuushäiriöni unohti olemassaolonsa, mitä ei ole tapahtunut puoleentoista vuoteen. Murehtiminen ei hävinnyt, mutta fyysisiä oireita ei ollut lähes ollenkaan. Kaiken kaikkiaan kesäkuu tuntui hyvältä kuukaudelta.

Heinäkuu on taas jo pitkällä... Siihen on sisältynyt edelleen työtä, mutta myös eräs matka, josta kerron sitten lisää elokuussa!

KK: Mikä oli teidän lempiruokanne kesäkuussa?

Miten kesä on mennyt? 

Toukokuussa löysin keltaisia kukkia, sinisen taivaan ja vaaleanpunaisen linnan

Toukokuussa luin kolme kirjaa ja 614 sivua:

Jean Webster: Setä Pitkäsääri (176s)
Enid Blyton: Viisikko retkellä (155s)
Mazo de la Roche: Jalna (283 sivua)

Setä Pitkäsääri oli edelleen yhtä lystikäs kuin muistelinkin. Jerushan kohoaminen lastenkodista yliopisto-opiskelijaksi ja kirjailijattareksi on kyllä - valitettavasti - onnekas sattuma ja hänen rohkeutensa jotain mitä en itse uskaltaisi, mutta sitä oli sitäkin hauskempaa lukea. Rakkaustarina tulee myös pikkuisen puskasta, mutta mies vaikutti pohjimmiltaan ihan kelpo ihmiseltä, vaikkakin hiukan...holhoavalta? En tiedä, sydämeni ei ihan sulanut. Kirja ottaa myös fiksusti kantaa orpolapsien kohteluun ja köyhyyteen.

Viisikko retkellä oli myöskin mukavaa uudelleenluettavaa - en muistanut tarinasta paljoakaan  vaikka muistaakseni melkein kaikki Viisikot olen joskus lukaissut. Sain jopa aikaiseksi katsella taas pitkästä aikaa 90-luvun tv-sarjan jaksojakin, joihin joskus toivoin itsekin pääseväni näyttelemään... kommenttiraidassa kerrottiin jopa lapsinäyttelijöiden käyneen koulua kuvauspaikalla. Tietysti kirja on hyvin helppoa luettavaa ja pieniä puutteitakin löytyy - hiukan ärsyttää Paulin kohtelu, häntähän eivät serkkupojat pidä oikeana poikana, ja yleensä Pauli ja Anne päätyvät siivoamaan ja laittamaan eväät kaikille. Paulin transsukupuolisuusteoriaan en oikein osaa ottaa tarkkaa kantaa, mutta ajattelisin kyllä hänen omaksuneen pojan roolin juurikin ahtaiden sukupuoliroolien vuoksi - eihän hän viihdy mekoissa, ruoanlaitossa eikä nukkeleikeissäkään. 

Jalnan puolestaan luin ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin tutustunut sarjaan jo aiemmin. Heti ensimmäisenä romaanista pisti silmään, kuinka epäsympaattisia henkilöt olivat. Ehkä olen tottunut liikaa herttaisiin, ihmisten parempiin versioihin päähenkilöinä, mutta Jalnan henkilöt tuntuivst jokainen todella itsekkäiltä ja ilkeiltä toisilleen. Draamaa ei myöskään romaanista puuttunut, ja kuten sanoin, hahmot eivät tosiaankaan käyttäytyneet mitenkään enkelimäisen puhtoisesti, mutta realistisuus oli vaihteen vuoksi kivaa luettavaa. Lukukokemukseni oli kyllä ihan hyvä, ja pidin erityisesti siitä, kuinka tässå ensimmäisenä kirjoitetussa romaanissa viitattii suvun aiempiin vaiheisiin, jotka tulevat sinne myöhemmin kirjoitetuissa jatko-osissa paremmin selville.

Setä Pitkäsääri sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 6. "Rakkausromaani", Viisikko retkellä kohtaan 28. "Kirjan kannessa on kuu" ja Jalna #2019 Hyllynlämmittäjä -haasteeseen.

Toukokuun elokuvista en oikeastaan muista muita kuin Aladdinin ja Mulanin, jotka katsoin ystäväni kanssa. Aladdinista innostuin katsomani teatteriesityksen perusteella - en ole piirrettyä ikinä nähnyt. Ehkä hyväkin, sillä kuulemma osa faneista ovat pettyneet ja osa puolestaan toivoneet jonkinlaista muutosta elokuva-alalla. Itsekin ajattelen, että jotain olisi voinut kehittyä - esimerkiksi arabia olisi voinut kuulua henkilöiden puheessa, tai ehkä jopa näyttelijät olisivat voineet olla kotoisin tuolta seudulta. Joka tapauksessa lähes kokonaan rodullistettu näyttelijäkaarti oli jotain uutta, kerrankin valkoihoisia joutui bongailemaan. Jasminen uudesta soolokappaleesta voi olla montaa mieltä, mutta tapahtumapaikan ja sen nykytilanteen huomioon ottaen sopi se hyvin kohtaukseen. Pikkuasioita lukuunottamatta olin elokuvateatterista päästyäni haltioissani ja seuraavan viikon hoilasin pääduettoa enemmän tai vähemmän innoissani. Myös tarina oli hieno, sekä tietysti rakkaustarina suloinen.
Ja Aladdin, Mena Massoud :3 

Mulan ei tuon kokemuksen jälkeen säväyttänyt niin paljoa, mutta pidin kyllä elokuvasta ja sen vahvasta naishenkilöstä. Oli myös mielenkiintoista katsoa tarinaa muinaisesta Kiinasta, vaikkei elokuva nyt mikään historianopus ollutkaan. Lauluista Reflection jäi mieleeni vaikuttavana, vaikka kuuntelin sen nyt ensimmäistä kertaa uudelleen.


Melkein unohdin! Katsoin Bohemian Rhapsodyn peräti kaksi kertaa viikon sisällä. En ollut aiemmin tiennyt Queenista, häpeä kyllä, käytännössä mitään, mutta elokuvan jälkeen olin tutustunut heihin edes vähän. Toisaalta harmitti kuinka elokuva oli hiukan siloiteltu ja tärkeitä yksityiskohtia muuteltu. Freddiehän ei kuulemma ikinä kertonut suuntautumisestaan vanhemmilleen... Muuten ihastuin kyllä elokuvaan yllättävän paljon, ja Queen alkoi joksikin aikaa pyöriä soittolistallani. Rami Malek oli uskomattoman taitava - YouTube-videon perusteella hän oli matkinut loppukonsertin esityksen yksityiskohtaisesti käsienliikkeitä ja mikrofonin heilautteluja myöten. Muissakaan näyttelijöissä ei ollut valittamista. Elokuva näytti myös hyvin Freddie Mercuryn ja muutenkin tähteyden molemmat puolet: joskus kuuluisuus nousee liiaksi päähän.

Toukokuuni oli järjestykseltään melkein yhtä sekalainen kuin huhtikuuni, mutta siihen sisältyi ehkä kuitenkin enemmän kiirettä ja pakollisia touhuja. Kuukauden alussa harjoittelin ahkerasti (? no jaa) pääsykokeisiin, loppupuolella puolestaan yritin sovittaa kalenteriin kaverien kanssa tapaamiset, lakkiaispuvun lyhennyttämisen ja juhlien suunnittelut, harrastukset, koulumenot... 

Oulun tuomiokirkko

Oli minulla silti vapaa-aikaakin, ja reissujakin kuului toukokuuhun. Näin pitkästä aikaa tätiäni: ostin serkkuni kanssa kaupasta pitsaa kun emme muutakaan keksineet, paistoimme aamupalaksi banaanilettuja ja äitienpäiväksi kuppikakkuja... Teimme myös luontokävelyitä ja katsoimme Bohemian Rhapsodyn uudelleen!

Toinen reissu koittikin viikkoa myöhemmin - pääsykokeisiin Ouluun. Sitä ennen vietin kyllä iltapäivän - liian lyhyen - Jyväskylässä pitkäaikaisen nettiystäväni kanssa, jota en ollut koskaan ennen tavannut. Oli jännittävää ja mukavaa tavata kasvotustenkin, jouduimme jo pohtimaan feissarin edessä ryhdymmekö yhdessä kuukausilahjoittajiksi. :D 

Oulun linnalla

Oulussa vietin ensimmäistä kertaa "omaa lomaa": nukuin yön hotellissa (ja kammosin sängyn edessä riippuvaa peiliä: kuka kumma ripustaa peilin sellaiseen paikkaan...) ja kiersin kaupunkia aamupäivällä ennen pääsykokeita. Vaikka en valitettavasti olekaan kovinkaan itsenäinen luonteeltani, voin ylpeydellä todeta, että kaupungeissa suunnistamisessa pärjään paremmin kuin hyvin. Pääsykokeiden jälkeen jouduinkin sitten kiiruhtamaan jo junalle ja ajamaan viisi tuntia kotiin. Oulun seikkailusta jäi hyvä muisto, yksi toukokuun parhaimpia. 

Oulun "linna" kevätloisteessa

Muita muistoja keräytyikin vapulta, jolloin nautin simaa ja kotitekoisia munkkeja ystävien kanssa vappujuhlissa, sekä Helsingin Hanami-juhlista, jolloin eväsretkeilin jo ylikukkineiden kirsikkapuiden alla. Eväämme löytyvät ylemmästä kuvasta, ne olivat ihan paikan päällä ostettuja. Tajusin liian myöhään, kuinka olisin voinut pukeutua erään lolita-suuntauksen skottiruutuiseen koulupukuun, jonka olen Japanista ostanut, paikalla pyöri nimittäin useampikin cosplay-asuinen... Ystäviä tapasin myös ylläolevien elokuvien merkeissä, ja Mulanin katsomiseen liittyy myös eräs toinen, henkilökohtaisempikin avautuminen, joka jäi mieleeni erityisenä uskaltamisena.

Kaiken kaikkiaan toukokuu oli mukava kuukausi, vaikka tulevat muutokset häämöttivät edessä... Toukokuussa kävin myös viimeistä kertaa koulullani ennen lakkiaisia, viimeistä kertaa epävirallisella oppitunnilla ja luokan tapaamisessa...

Nautin myös toukokuun hehkuvasta kevätsäästä ja kukkaloistosta <3

KK: Mikä on teidän lempimaisemanne toukokuulta?