Syksyinen lukumaraton!

Vaikka lukemiseni onkin ihan hiukan kohentunut viime talven määristä - jolloin luin välillä vain kirjan per kuukausi - olen silti edelleen pettynyt lukutahtiini. En nyt marraskuisen Saksan lockdownin iskiessä alkanutkaan lukemaan enemmän vaan sitä vastoin katsomaan enemmän Netflixiä. Lainasin jopa kuun alussa kirjastosta kymmenisen opusta, mutta olen lukenut niistä vasta kaksi nopealukuisinta.

Tänä viikonloppuna onkin hyvä hetki korjata asia. Ajattelin pitää pitkästä aikaa pienen rennon maratonin ja keskittyä taas paremmin rakkaaseen laiminlyötyyn harrastukseeni. Aion ottaa rennosti ja lukea vain lukemisen ilosta - opiskeluhommat, raitis ilma ja ruoanlaitto vievät kyllä osan ajasta. Yritän kuitenkin olla juuttumatta someen tai Netflixiin, ehkä pidän jopa kokonaan lakon niistä.

Aloitan varmaan myöhään tänä iltana ja jatkan huomeniltaan asti. Lukupinossani on kaksi hyvin erilaista nuortenkirjaa: Giraffen in Finnland jostain syystä hiukan nolottaa esitellä, ehkä koska se on aika lailla täydellistä aivot-narikkaan-heittävää yläastedraamaa, jonka nappasin lähinnä kiinnostavan nimen takia. (Tähän mennessä kirjassa ei ole vielä mainittukaan Suomea, mutta sitä vastoin kolme eri Finn-nimistä henkilöä mukaan lukien päähenkilö itse.) Sofies Welt (Sofian maailma) puolestaan tuntuu tähän verrattuna liiankin filosofiselta, mutta jotenkin kaipaan myös jotain syvällistä luettavaa, muutakin kuin rakkaussotkuja. Olen niin suuri rakkaustarinoiden suurkuluttaja, että tekee hyvää lukea pohdintaa myös kaikista muistakin elämän aiheista.

Mukaan saa tulla, jos ehtii näin spontaanisti! :)

22:15 Aion aloittaa noin klo 22:30 (Saksan aikaa), haudutan jo teetä valmiiksi :)

1:40 Olen lukenut jo kolme tuntia, tosin välillä eksyin lukemaan nettilehtiä tai tekemään nettitestejä. Olen nyt sivulla 142 Giraffen in Finnland -kirjassa - jossa ei ole edelleenkään maimittu Suomea, enkä enää oletakaan sitä. Aloitin kuitenkin sivulta 70, joten olen nyt lukenut 66 sivua maratomin aikana. Samalla join maitoteetä ja mussutin itsetehtyä kurpitsakakkua, jotka sopivat täydellisesti lukuiltaan. En muista koska viimeksi olen lukenut näin pitkään putkeen... 

Luettu: 66 sivua

Hyvää yötä!

10:40 Heräsin vasta tunnin herätyskellon pirinän jälkeen, nähtävästi minulla on hiukan univajetta... Nyt jatkan hiukan Giraffen in Finnland ennen aamupalaa.

12:35 Nyt olen syönyt jo aamupalaakin ja lukenut sivulle 165 asti. Nyt tosin aion pitää määrittelemättömän kokoisen tauon ja mennä ulos kävelylle ja sitten jatkaa erästä projektia entistä työharjoittelupaikkaani varten. 

Luettu: 95 sivua

17:15 Kävelyni venyikin sitten useamman tunnin pituiseksi, kun en löytänyt sopivia oikopolkuja, ja samalla soittelin perheeni kanssa. Kuuntelin myös loppuun erään podcast-luennon. Oli jotenkin tunnelmallista kävellä ruskeanharmaassa metsässä ja kuunnella tulkintoja Humisevan harjun naiskuvasta. (Otin tällä lukukaudella kirjallisuusluennon 1800-luvun naiskirjailijoista itkettyäni sitä, etten voi ottaa toista sivuainetta.)

Äsken söin hiukan lounasta ja jatkoin Giraffen in Finnland -kirjaa sivulle 188 asti. Alan olla sitä mieltä ettei tämä olekaan aivan täysin perinteistä yläastedraamaa, siitä pitää huolen Finnin poikatyttömäisyys ja perhesuhteet. Joka tapauksessa on hämmentävää, kuinka niin monessa nuortenromaanissa päähenkilöiden ikähaarukka on viidentoista kuudentoista välillä, mutta päähenkilöt vaikuttavat paljon nuoremmilta ja itse romaania lukisi tosielämässäkin ehkä 13-14-vuotiaat.

Luettu: 113 sivua

21:35 Tunti jäljellä! Viiden jälkeen intouduin imuroimaan pitkästä aikaa, pesemään pyykkiä, tekemään leipätaikinan ja aloittamaan projektini, niin että aloin vasta puoli yhdeksän aikoihin taas lukemaan. Olen nyt sivulla 220. Joka tapauksessa en tule saamaan kunnon loppukiriä viimeisen tunnin aikana, sillä leipä pitäisi vielä paistaa ja ehkä jatkaa projektiani, jollen sitten lykkää sitä loppuiltaan.

Luettu: 150 sivua

"22:30" (tosiasiassa 14:00 seuraavana päivänä) Voi ei, unohdin kokonaan päivittää! Luin viimeisen tunnin aikana enää 21 sivua, sillä aloin siinä kymmenen aikaan paistamaan leipää. Onneksi se ei kummastuttanut ketään, sillä kämppikseni L kävi kysymässä vanukasjauhetta ja päätyi sitten lainaamaan sitä kämppikseltäni S, koska oli juuri saanut päähänpiston kokeilla vanukkaan tekoa. Kai kokkausinnon syttyminen kello kymmenen aikaan yöllä on ihan normaalia! :D 

Luettu: 171 sivua

***

Tässä(kään) maratonissa en valitettavasti saanut paljoa luettua, mutta kuitenkin selvästi enemmän kuin normaaleina arkipäivinä. Joulun alla pitäisi kyllä pitää kunnon joulumaraton suklaarasiat ja glögilasi nenän edessä. Nyt tosin keitin maitoteetä ja mussuttelin kurpitsapiirakkaa sekä hiukan suklaatakin. (Minulla on huono tapa napostella aina kirjan tai Netflixin ääressä...) Lisäksi ehdin leipoa, siivota, tehdä pitkän kävelyn ja edes aloittaa hiukan erästä projektiani.

Ehdin onneksi lukea 171 sivua Kari Ehrhardtin nuortenkirjasta Giraffen in Finnland. Sofian maailman pariin en sitten jaksanut paneutua, vaan halusin vain heittää aivot narikkaan ja lukea jotain "helppoa". Aluksi olin pitänyt Giraffen in Finnland -kirjaa vähän tylsänä, mutta se tuntui edetessään hiukan paranevan ja syvenevän. Kerron siitä sitten lisää kuukauden koosteessa! 

Aiotteko te pitää lukumaratoneja nyt syksyllä tai talvella?

Syyskuussa olin kiireinen, rohkea ja onnellinen

Syyskuussa luin kaksi kirjaa ja 451 sivua:

1. Margaret Trawick: Notes on Love in a Tamil Family (260s)
2. Samuel J. Kramer (toim.): Poetry for Future. 45 Texte für übermorgen (191s)

Notes on Love in a Tamil Family on etnografinen tutkimus sukujärjestelmistä (kinship systems?) ja perhe-elämästä Tamil Nadussa, eteläisessä Intiassa. Hiukan petyin, kuinka kirja ei käsitellytkään romanttista tai seksuaalista rakkautta, olin nimittäin olettanut sitä. Itse kirjaan ja kirjoitustyyliin en kuitenkaan pettynyt: se oli niin konkreettinen ja jopa huumorintajuinen kuvaillessaan kenttätyössään tamililaisen perheen arkea. Kirjailija painotti myös paljon omaa näkökulmaansa ja liitti itsensä osaksi tarinaa, mikä oli todella mielenkiintoista luettavaa. Liian moni monografia on niin vaikea, teoreettinen ja kuiva, niin että tätä oli todella ilo lukea ja se sopii ihan kaikille lukijoille.

Poetry for Future inspiroi ihan valtavasti. Kirjaan oli siis koottu poetry slam -tekstejä liittyen ilmastonmuutokseen, lajien sukupuuttoon ja saastumiseen. Mikään ei ollut vain kuivaa faktaa, vaan tekstit olivat tunnelatautuneita, osittain runoutta, osittain jotain esseen tyylisiä. Useampi teksti antoi ajateltavaa tulevaisuudesta. Eniten inspiroiduin ehkä Jean-Philippe Kindlerin positiivisen ajattelutavan kritiikistä. Joitakin tekstejä pystyi jopa kuuntelemaan QR-koodin takaa netistä!

En ole ikinä nähnyt kauniimpaa kakkupöytää

Syyskuussa en katsonut elokuvia, mutta seurasin kiinalaista sarjaa nimeltä Unrequited Love (Àn liàn), joka tuntui kolmeen aiempaan katsomaani kiinalaiseen sarjaan verrattuna jotenkin uudelta näkökulmalta nuorten rakkaustarinoihin. Tai sitten ei, hyvin pian kävi nimittäin selväksi, että kyseessä ei sittenkään ole ainutlaatuinen yksipuoleinen rakkaustarina. Joka tapauksessa Luo Zhin tunteet ovat todella samastuttavia, ja hänen ja Sheng Huainanin suhde suloinen, tosin vähän ärsyttävän monimutkainen. Tietysti mukana on stereotyyppisesti myös paha ex-tyttöystävä ja tämän kätyrit. Rakastan sivuhahmoja, kuten päähenkilöiden kaveriporukkaa, joiden rentoa sanailua on niin hauska seurata. Myös heillä on omat ongelmansa ja mielenkiintoiset rakkaustarinansa, joista ainakin Zhang Mingruin on vähän ainutlaatuisempi kuin itse päähenkilöiden (hän on muutenkin tosi sympaattinen ja hauska hahmo!).

Syyskuun maisemia

Syyskuu oli lomakuukausistani selvästi kiireisempi kuin elokuu: aloitin nimittäin vapaaehtoisen työharjoittelun itsenäisellä paikallisella radioasemalla! Hämmästyksekseni olin saanut täältä ensin kutsun työhaastatteluun, joka paljastui ihan vain jutteluksi, ja sitten myöntävän pyynnön. Pohdin elokuussa pitkään ehdinkö ja uskallanko, kunnes lopulta lempilaulajani Lalehin radiopodcastin kuunneltuani tajusin, että nyt haluan olla rohkea ja vahva ja  kokeilla jotain uutta. Vieläkin hämmästyttävämpää oli, kuinka aksenttini, kielioppivirheeni ja ujouteni eivät haitanneet ketään, ja minut laitettiin heti avustamaan uutislähetykseen! Lisäksi kirjoittelin nettisivulle artikkeleja, joita pomoni sitten korjaili, luin uutisia radiossa ja tein äänitettyjä pätkiä eri aiheista ja tapahtumista. Radiomme oli koko ajan ihan uskomattoman avoin ja rento ja vapaa, sillä sain tehdä lähes millaisia äänitteitä vain mistä aiheista halusin, eivätkä virheetkään haitanneet ketään. Tosin radion itsenäisellä/riippumattomalla asemalla oli tässä hyvin suuri rooli, isommissa radioissa en tosiaankaan odottaisi samanlaista toimintaa. Myös työtä oli hiki hatussa, ja harjoittelu oli enemmänkin harrastusperiaatteella. Joka tapauksessa viihdyin työharjoittelussa paremmin kuin missään muussa työssä ikinä. Voisin oikeastaan jättää opiskelut kesken ja jäädä sinne...

Tattaria ja sieniä

Ystävän tekemää pho-keittoa

Kiinalaista kotiruokaa

Kuukausi tuntui todellakin menevän vain työn lomassa, sillä vapaa-aikoina tuskailin lähinnä kurssin lopputöideni parissa. Kun elokuussa vitkastelin, niin syyskuun lopussa kirjoitin lopulta noin sivun päivässä ja sain ne vihdoin lähetettyä deadline-päivänä. Ehdin kuitenkin silloin tällöin tehdä muutakin: olin kaverin synttärijuhlissa - kurssitöiden vuoksi lähdin tosin niistäkin aikaisin  - ja juhlin toisen tutun yllätyssynttäreitä kello kahdeltatoista yöllä aidon intialaisen ruoan ja Schwarzwaldin tortun voimin. Kävin radion vuoksi ja omasta mielenkiinnosta teatterissa, mielenosoituksessa ja lukuisassa muussa tapahtumassa, jopa vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Pyöräilin tai kävelin myös usein töihin lämpimänä syyspäivänä. Teinköhän oikeasti yhtään mitään muuta?

Juutalaisella hautausmaalla

Mikä oli teidän syksyn älynväläyksenne tai suuri päätöksenne?

Elokuussa paistoin epämuodostuneita lihapullia ja vaelsin peltojen keskellä

Oikeastaan halusin tehdä nyt yhteisen koosteen elo-, syys- ja lokakuusta, mutta en sitten osannutkaan tiivistää kunnolla, niin julkaisen nämä nyt erillisinä postauksina marraskuun mittaan. Nämä olivat siis kesälomakuukausiani, sillä Saksassa lukukaudet on jaettu jotenkin hassusti ja lisäksi koronan vuoksi lomaa pidennettiin jopa marraskuun alkuun asti. Nyt oli siis ennätyspitkä kolmen kuukauden "kesäloma", joka tosin suomalaisista opiskelijoista tuntuu ihan normaalilta. :D

Elokuussa luin kaksi kirjaa ja 708 sivua:

Kirjat: 
1. Anchee Min: Pearl of China (388s)
2. AJ Pearce: Dear Mrs. Bird (320s)

Pearl of China oli hieno, tosin hiukan epäuskottava kirja Nobel-kirjailija Pearl S. Buckin elämästä hänen fiktiivisen kiinalaisen ystävänsä näkökulmasta. Epäuskottava juurikin siksi, että rutiköyhästä kiinalaistytöstä kasvoi yliopiston käynyt metropolin asukas, joka kuuluu myöhemmin Maon lähimpiin tukijoihin. Myöskin kirjoitustyylin vuoksi kirja oli vaikea sijoittaa nuorten tai aikuisten kirjallisuuteen. Juoni kattoi koko Pearlin ja Willown elämän lapsuuden leikeistä aikuiselämän opiskelun kautta vanhuuteen asti. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin ja Kiinan historia kommunisteineen ja sotineen on läsnä. Eniten pidin kirjan puolivälistä, jossa Pearl ja Willow keskustelivat kirjallisuudesta ja rakkaudesta ja kilpailivat samasta runoilijasta. Kiinan kuvaus lähetyssaarnaajineen ja runoineen, metropoleineen ja pikkukylineen oli todella kaunista. 

Dear Mrs. Bird kertoi kiinnostavasti Blitzkriegin ajasta Lontoossa naisten näkökulmasta. Vaikka tässäkin loppuratkaisu oli ärsyttävän epäuskottava ja Em oli välillä melkein chicklit-kirjallisuuden päähenkilö. Oli hienoa lukea vapaaehtoistyöstä sodan aikaan ja erityisen ihmetyttävää tajuta, että myös toisen maailmansodan aikaan ihmiset väsyivät varomiseen ja menivät ulos iltaisin juhlimaan pommitusten aikaan ja ajelivat ympäriinsä taksilla. Ehkä kaikissa kriiseissä on vaihe, jossa ihmiset vain väsyvät?

Carrie Pilby (2016) kertoo huippulahjakkaasta Carriesta, joka ei kuitenkaan loista sosiaalisissa tilanteissa ja joutuu terapeuttinsa avulla opettelemaan. Jollain lailla samastuin Carrieen, mutta en kuitenkaan muista elokuvasta juuri mitään, mutta voisin katsoa uudelleen. 

Makuja ja värejä (2018) oli tosi omaperäinen ranskalainen elokuva. Tykkäsin päähenkilön seksuaalisuuden pohdinnasta ja myös loppuratkaisusta, joka oli todella moderni. Myös rasistiset ennakkoluulot oli esitetty stereotyyppien vastaisesti: juutalaiset saattavat juoruta afrikkalaisista ja samaan aikaan tummaihoiset juutalaisista. 

Sinä päivänä (2011) oli ihan kivan kauniin traaginen, mutta siitäkään ei jäänyt paljoa mieleen. Muistan vain päähenkilön kauniit vaatteet ja tyylin, joka ei minusta kyllä sopinut 1990-lukuun vaan näytti paljon vanhemmalta. Ja rakkaustarina oli söpö, vaikka Dexter olikin jotenkin ärsyttävä. :D

Mika Kaurismäen Mestari Chengin (2019) halusin nähdä jo vuosi sitten, ja nyt ällistyin nähdessäni sen täällä opiskelukaupunkini elokuvateatterin mainoksissa. Pyysin mukaan suomea opiskelevan kiinalaisen ystäväni, joka ihmetteli sitä, kuinka elokuvan mannerkiinalaiset hahmot puhuivat Hongkongin murteella, mikä on muuten todella hyvä kysymys. Häntä myös harmitti, kuinka elokuvassa oli niin romanttinen lopetus. Itse pidin elokuvan romantiikasta, Lapin kesäyön maisemista, kiinan kielestä ja kulttuurien törmäyksestä sekä Vesa-Matti Loirin Lapin kesä -esityksestä ja Chu Pak Hongin Zài nà yáoyuǎn de dìfang -laulusta. Ainoa ärsyttävä asia liittyi elokuvateatteriin: Saksassa dubataan jok'ikinen ulkomaalainen elokuva, ja nyt suomenkieliset repliikit oli dubattu, mutta englannin- ja kiinankieliset jätetty ennalleen. En keksi mitään turhauttavampaa kuin kuunnella Anna-Maija Tuokon puhuvan vuoroin saksankielisen näyttelijän äänellä (tai no, tiedän: kuunnella Ed Sheeranin puhuvan dubattuna, kuten Yesterday-elokuvassa...). 

Elokuu oli ihan mukava kuukausi: olin pitkästä aikaa Saksassa, tapasin ystäviäni ja tutustuin myös paljon uusiin ihmisiin, kuten yllämainittuun kiinalaiseen Suomi-faniin! Motivaatio meni tosin kokeisiin lukemiseen ja lopputöihin, ja löysin itseni valitettavan usein vain netistä. Juhliin en uskaltanut mennä, eikä niitä oikeastaan ollutkaan, mutta kokkailin kaverien kanssa esimerkiksi sushia ja tein paljon kävelyitä kaupungin ympäristössä, kuten kuvista näkyy. Lukumaratonia yritin, mutta eihän siitä sitten mitään tullut, kun kävin samana päivänä kaverin kanssa kävelyllä ja toisen kanssa tein lihapullia ja pinaattilettuja. :D

Epämuodostuneet lihapullat näkyvät taka-alalla!

Tofusalaattia

Jotain kiinalaista

Makaronilaatikko

Värikkäitä sushin täytteitä

Fried rice

Elokuussa rakastin kävellä "trooppisina" iltoina kadulla ja kuunnella puheensorinaa kodeista ja ravintoloiden terasseilta. Tai jos päivisin ei ollut liian kuuma, vaellella ympäristössä ja etsiä näköalapaikkoja ja kauniita reittejä.

Miten teidän loppukesänne ja syksynne sujui?