Huhtikuussa luin kolme kirjaa ja 1081 sivua:
2. Anne Frank: Tagebuch (316 sivua)
3. Charlotte Brontë: Villette (462 sivua)
The Summer of Us kertoi interrailista Euroopassa ja herätti tietenkin hiukan matkakuumetta. Se oli kuitenkin myös kuvaus nuorista, jotka etsivät omaa tietään ja joutuvat pian eroamaan toisistaan lähteäkseen yliopistoihin ympäri maailmaa. Kirja näytti hyvin nuorten epävarmuutta tulevaisuudestaan, eikä ystävyys- tai rakkausdraamoilta voinut välttyä. Mitään maailman mullistavaa ei jäänyt päähän, mutta teema oli joka tapauksessa sympaattinen. Oli mielenkiintoista kuinka päähenkilöt olivat kaikki kotoisin Amerikasta, käyneet Lontoon American Schoolia ja nyt hajaantumassa ympäri maailmaa. Eri matkakohteita olisi kyllä voinut kuvailla enemmänkin!
Anne Frankin päiväkirjan luin ensimmäistä kertaa vuosiin ja myös ensimmäistä kertaa kokonaan saksaksi. Annen pohdinnat eivät olleet ollenkaan tylsää vaan hän kertoo yksityiskohtaisesti ja elävästi elämästä Salaisessa siivessä. Hän pohti hyvin monipuolisia asioita, kuten juutalaisten tai naisten asemaa, ja osasi reflektoida hyvin itseään ja muita ihmisiä. Ehkä Anne olisi myöhemmin osannut vielä kertoa, oliko joku osuus vain teinitytön angstia. Vaikka pystyin etäännyttämään itseni varsin hyvin tositapahtumista, jäi kuitenkin taustalle jännite, sillä Anne ei tulisi koskaan kasvamaan aikuiseksi...
Villette (Syrjästäkatsojan tarina) oli myös aika melankolinen kirja, sillä päähenkilö tuntee itsensä läpi elämänsä yksinäiseksi ja joutuu seuraamaan sivusta muiden onnea. Vanhan kielen ja kirjoitustavan vuoksi tämä oli myös todella hankala kirja, ja vaikka jotenkuten ymmärsin missä mennään, luin sitä todella hitaasti ja tajusin vasta jossain vaiheessa, ettei kirja sijoitukaan Ranskaan vaan fiktiiviseen Belgiaa muistuttavaan kuningaskuntaan! Kirja eteni muutenkin hitaasti ja oli välillä jopa tylsä. Siinä on kuitenkin myös feministisiä piirteitä (ainakin enemmän kuin Jane Austenilla), sillä Lucy työskentelee opettajana, haaveilee oman koulun perustamisesta ja mainitsee ainakin kerran seksuaalisen ahdistelun. Hän myös ihastuu parikin kertaa, mutta ihastuminen piti välillä ihan lukea rivien välistä. Lopetusta kirjallisuuskurssini professori kutsui monitulkintaiseksi, mutta minusta se oli varsin selkeä ja vaikuttava.
Elokuvia katsoin sitä mukaa kun huomasin niiden olevan lähdössä Netflixistä: Oli aikakin/About time (2013) oli ihan kiva romanttinen elokuva aikamatkustuksesta, mutta siitä ei paljoa jäänyt mieleen. Ihmettelin miten Rachel McAdams näyttelee sekä tässä että samanaiheisessa Aikamatkustajan vaimossa, itse vaikutuin aikoinaan enemmän jälkimmäisestä elokuvasta. Toisaalta tämäkin elokuva sai hiukan itkemään ja ajattelemaan, kuinka tärkeää on elää tässä hetkessä ja kertoa välittävänsä lähimmäisistään, sillä koskaan ei voi tietää huomisesta.
Notting Hillin (1999) katsoin uudestaan pitkästä aikaa. En edes muista, kuinka monta kertaa olen nähnyt tämän ja milloin viimeksi. Joka tapauksessa tämä on aika legendaarinen romanttinen klassikko ja samalla myös eeppisen huvittava (Spike...). Julia Roberts on kaunis kuten aina ja Hugh Grant komea ja sympaattinen. (Tajusin kuinka viimeksi mainittu näyttelee kaikissa näkemässäni elokuvissa joko ällöttävää pahista tai sitten sympaattisen epävarmaa romantikkoa! Tosin olen nähnyt vain hänen vuosituhanteen vaihteen elokuviaan.) Toisaalta tällä kertaa yhdyin ystäväni näkemykseen siitä, kuinka Anna on oikeastaan aika kenkkuileva ja kuinka Willin ei olisi pitänyt antaa tälle anteeksi niin monta kertaa.
Dot 2 Dot (2014) oli vähäeleinen hongkongilainen elokuva, joka seuraa vasta kaupunkiin muuttanutta opettajaa, joka alkaa ratkaista metroasemien pistearvoituksia. Oli jännä kuinka elokuvassa puhuttiin sekä kantoninkiinaa että mandariinia, joiden nuotti ja sanavarasto ovat ihan erilaisia. En ihan päässyt perille arvoitusten ratkaisemisesta, mutta päähenkilöiden rakkaustarina/ystävystyminen oli ihan kivasti kehitetty. En myöskään tajunnut erään menneisyyden traagisen tapahtuman yhteyttä tarinaan. Eniten pidin kaupunkien muutosten kuvailusta ja siitä, kuinka päähenkilö alkoi tutustua uuteen kotikaupunkiinsa yhä enemmän, sillä teen itsekin pitkiä kävelyitä opiskelukaupungissani ja haluan tutustua ja kiintyä paikkoihin. Lopussa molempia päähenkilöitä yhdisti juuri rakkaus samaan kaupunkiin. Samoin elokuva näytti Hong Kongia (josta en valitettavasti tunnistanut yhtäkään paikkaa vaikka olenkin käynyt siellä) ja kertoi hiukan miltä se on ennen näyttänyt. Jonkinlaista kritiikkiä muutoksia kohtaan pystyi lukemaan rivien välistä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli ehkä jollain lailla nostalginen kuvaus kiintymyksestä kaupunkeihin ja paikoista, joita ei saa takaisin.
 |
| Kiinalaisia zhajiangmian-nuudeleita sienillä |
Sarjoja katsoin sitäkin enemmän: katsoin esimerkiksi norjalaisen romanttisen Jouluksi kotiin toisen kauden ja perään ensimmäisen kauden uudestaan. (Löysin viime vuonnakin ensimmäisen kauden vasta helmikuussa kun joulu oli jo ohi...) Tämä sarja kertoo kolmekymppisten deittailusta, ja vaikka minun kai pitäisi jollain lailla samastua tähän, vaikka olenkin kaksikymppinen, niin en samastu yhtään! Ja kuitenkin pidän tästä sarjasta hurjasti: pidän siitä miten se rikkoo rajoja ja esittelee todella erilaisia deittailuehdokkaita ja -ongelmia. Johanne kokeilee treffejä niin itseään paljon vanhemman kuin nuoremmankin miehen ja jopa naisenkin kanssa. Varsinkin toisen kauden loppu oli hyvin yllättävä ja tabuja rikkova. Sarjassa myös sivutaan sairaanhoitajan työtä. Muutenkin pidän sarjan huumorista, näyttelemistavoista ja jonkinlaisesta realistisuudesta, joka jättää jotkut ongelmat tai tilanteet avoimiksi.
Love, Victor tuli yllättäen DisneyPlussaan, juuri kun olin toivonut voivani katsoa tämän! Se on jatkoa Becky Albertallin Love, Simonille ja kertoo Victorista, joka kamppailee seksuaalisuutensa kanssa hiukan homofobisessa ympäristössä ja uudessa koulussa (joka on sattumoisin Simonin entinen koulu). Myös Simon ja Blue esiintyvät yhdessä jaksossa! High school -elämää ja -draamaa on jotenkin tosi hauska seurata. Henkilöistä Mia on kai tarkoitettu symppikseksi ja täydelliseksi tyttöystäväksi, mutta minusta hän vaikuttaa välillä jopa kylmältä. En myöskään jaksa Laken teennäisyyttä ja pelkoa maineensa pilaamisesta, mikä saa hänet salaamaan suhteensa. Sitä vastoin Felix on sympaattinen ja suloinen, sekä hänestä löytyy onneksi myös vahvuutta kertoa mielipiteensä jos häntä kohdellaan epäreilusti. Victor on Simoniin verrattuna siinä mielessä erilaisessa tilanteessa, sillä hänen perheensä on aika ennakkoluuloinen seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Lisäksi Victor on aina ollut perheen tukipilari, joka ei halua aiheuttaa huolta. Hänen tietään tulla sinuiksi itsensä kanssa on mielenkiintoista seurata, vaikka välillä on vaikea tietää mitä hän todella tuntee ja mitä vain sanoo. Minua jäi myös vähän mietityttämään, miksi hän alkoi tajuta seksuaalisuuttaan vasta huomattuaan ettei halua seksiä tyttöjen kanssa. Miksi juuri seksin tarvitsee olla tämä raja? Tai ehkä hän oli sitä ennen tukahduttanut muut epäilyksensä ja näytteli olevansa ihastunut? Oli kuitenkin kiva kuinka jaksossa huomautettiin, ettei pojankaan tarvitse harrastaa seksiä ennen kuin on todella valmis.
Vaikka minulla oli huhtikuussa kesken vaikka mitä sarjoja, palasin yllättäen kuitenkin How I Met Your Motherin pariin ja katselin seiska- ja kasikautta uudestaan. Tämä sarja lämmittää aina: vaikka tarina onkin hyvin romantiikka- ja kohtalopainotteinen, on sitä aina niin tunnelmallista katsoa. Varsinkin Ted ja Robin ovat niin samastuttavia ja sympaattisia että että. Oikeastaan syy seiskakauden katsomiselle oli Nora, jonka itsenäisyyttä ja huumorintajua ihailen. Muutenkin en pysty olemaan hehkuttamatta tätä sarjaa liikaa: sen huumori on välillä ihan hullua, mutta samalla hahmot ovat moniulotteisia, heillä on omat elämäntarinansa ja he kehittyvät (Barney!,) sekä sarjassa käsitellään myös syvällisiä teemoja, kuten rakkaudenkaipuuta ja etsimistä, perhesuhteita ja elämänvalintoja. Näistät syistä tämä on yksi lempisarjoistani.
 |
Käsespätzleä eli svaabilaista pastaa
juustolla |
Huhtikuussa luin tosiasiassa yllättävän vähän. Hidastelin useamman kirjan kanssa viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja luin sitten lopulta vappuaattona kaksi kirjaa loppuun kun en halunnut lykätä niitä enää toukokuulle (taktikointia!). Varsinkin Villette oli niin hidaslukuinen, etenkin projekti Gutenbergin e-kirjana luettuna, etten meinannut saada sitä ollenkaan loppuun. Tämä sama trendi on jatkunut toukokuussa kun olen jumittanut Mrs. Dallowayn ja Sofies Weltin kanssa ikuisuuksia...
Muuten huhtikuu tuntui menneen enemmän tai vähemmän opiskelun parissa vaikken paljoa opiskellutkaan - kuun alussa sain vihdoin edellisen lukukauden kurssityöt lähetettyä ja loppukuussa alkoikin jo kesälukukausi. Jotenkin aika kului taas kaikkeen turhaan... Toisaalta koin kuukauden aikana paljon hienoja hetkiä ystävien kanssa. Lähinnä istuimme sisällä tai ulkona juttelemassa tuntikausia tai kävimme kävelyllä. Pääsiäistä vietin leipomalla taas pashaa ja kulitsaa ja eväsretkeilemällä ystävän kanssa joka toi mukanaan salaattia. :D Toisen ystäväni luona vietin pääsiäismaanantaita syömällä erilaisia intialaisia ja kiinalaisia snackseja. Loppukuusta tein sitten litroittain simaa ja valmistauduin jakelemaan sitä vähän jokaiselle tutulle.
 |
| Pasha ja kulitsa ennen kuin ne murenivat :D |
Pääsin myös hiukan päivämatkailemaan, ja nämä päivät olivat kuukauden parhaimpia. Yhden ystävän kanssa matkustimme ensin Hohenzollernin linnalle, ja seuraavalla viikolla spontaanisti Bad Urachiin. Burg Hohenzollern ei tosin ollut auki, joten vaeltelimme lähiteitä pitkin ja nautimme maisemista - näimme ehkä jopa Alpit horisontissa! Bad Urachissa nautimme aluksi "paikalliskulttuurista" syömällä - kävimme varmaan ainoassa aukiolevassa kahvilassa (lauantaina!) ostamassa jäätelöannokset ja sitten kiinalaisessa pikaruokapaikassa jossa olimme varmaan ensimmäiset asiakkaat koko päivänä... Kaupunki oli aivan autio, tosin se vaikutti muutenkin olevan hyvin pikkuruinen ja eleetön. Loppupäivästä kyllä kiipesimme vesiputoukselle ja kukkulalla sijaitsevalle linnanraunioille, jotka olivat molemmat aivan henkeäsalpaavat. Vesiputouksella luulin hetken olevani Aasiassa, niin trooppisen eksoottista siellä oli, ja linnanraunioista tuli mieleen Viisikkojen Kirrin-saaren linna. En voinut uskoa että siellä sai kiipeillä niin vapaasti! Loppumatkalla tosin myöhästyimme junasta ja odotimme tunnin sateessa seuraavaa autiolla juna-asemalla. :D Bad Urachiin ja sen linnanraunioille tahdon kuitenkin joka tapauksessa päästä uudelleen.
 |
| Lumihuippuiset vuoret häämöttivät horisontissa |
 |
| Burg Hohenzollern |
 |
| Bad Urachin autiota keskustaa |
 |
| Bad Urachin linnanrauniot vesiputoukselta! |
Miten teidän pääsiäinen ja vappu menivät? Koitteko unohtumattomia hetkiä huhtikuussa?
Kaunista kevättä ja alkukesää <3
