Kesäkuussa luin loppuun yhden kirjan ja 79 sivua.
1. Mascha Kaléko: Verse für Zeitgenossen (79 sivua)
Tekee mieli vetää yli bucket listani ensimmäinen kohta ja väittää, ettei sitä olisi koskaan ollutkaan. Miten kuvittelin että ehtisin lukea kesällä 1250 sivua? En ainakaan olisi voinut kuvitella, että lukisin vähemmän kuin vuosiin. Puolustukseksi haluan sanoa, että luin kaksi muuta kirjaa lähes loppuun - mutta ei, nyt en halua puolustella itseäni.
Tuntuu pahalta sanoa, mutta ehkä lukemiseni ei enää tule palaamaan siihen mitä se oli vielä lukiossa, vaikka kuinka toivon. Onhan minulla toisaalta muuta elämässäni - tapaan enemmän ystäviä, suunnittelen edelleen radioon lähetyksiä. Joka tapauksessa tuntuu haikealta, sillä lukeminen on minulle rakas harrastus.
Verse für Zeitgenossen on pitkästä aikaa runokokoelma, jonka sain lahjaksi. Mascha Kaléko pakeni natsi-Saksasta USA:an ja julkaisi runoja läpi elämänsä. Runot ovat vuoroin täynnä huumoria, vuoroin surumielisiä, jotka ymmärsin paremmin. Usein aiheena toistuu kaipaus takaisin kotimaahan.
Einmal möcht ich dort noch gehn, am Kleinen Ring,
Wo ich an der Mutter Hand mit Trippelschritten ging
Blumen blühten blau am Fluß
Als ich meinen ersten Kuß,
Ersten Reim empfing.
Einmal möcht ich dort noch gehn, am Alten Tor,
Wo ich meinen Kinderzahn und mein Herz verlor.
Die ich liebte, sind verweht, vergangen...
Doch das Abschiedslied, das sie mir sangen,
Klingt mir noch im Ohr.
Einmal möcht ich dort noch gehn, am Neuen Graben,
Wo wirs erste Rendezvous uns gegeben haben.
Mädchen, euer früh erstorbnes Lachen
Wird das Herz mir immer weinen machen,
- Und die Stimmen totgesagter Knaben.
Einmal möcht ich es noch sehen, jenes Land
Das in fremde Welten mich verbannt,
Durch die wohlbekannten Gassen gehen,
Vor den Trümmern meiner Jugend stehen -
Heimlich, ungebeten, unerkannt.
- Mascha Kaléko: Einmal möcht ich dort noch gehn...
The Feels vaikutti ensin täysin hömppäelokuvalta, mutta sitten aloin jotenkin pitää sen realistisuudesta. Sen teema, ongelmat orgasmin saamisen kanssa, oli ainakin minsta omintakeinen. Dialogi ja juonen kulku olivat hyvin todenmukaisia, eikä niitä ollut minusta dramatisoitu liikaa, kuten normaalisti elokuvissa. Elokuva oli jopa tehty hiukan tosi-tv:n tyyliseksi, mikä oli mukavaa vaihtelua.
Mismatched on intialainen nuortensarja, joka yllätti minut täysin, niin intersektionaalisen feministinen se oli. Sarja kertoo kahdesta nuoresta, jotka tapaavat koodauskurssilla, mutta joista toinen on kiinnostunut toisesta jo etukäteen parittamissovelluksen perusteella. Sarja käsittelee mm. misogyniaa, homofobiaa ja ableismia, mutta myös erilaisia parisuhteita ja järjestettyä avioliittoa. Sen hahmot tuntuivat minusta aidoilta ja käsinkosketeltavilta, kuten että pahimmatkin "coolit" kiusaajat kokevat itsekin syrjintää tai paineita mm. neitsyyden menettämisen vuoksi. Pääparin suhde oli suloinen ja ensimmäinen suudelma oli kohtauksena samaan aikaan ihana ja todenmukainen. Erikoista oli myös, kuinka hahmot puhuivat sekaisin englantia ja hindiä niin että joka toinen sana tai lause olivat vuorotellen molempia kieliä, mutta tähän olen törmännyt muissakin intialaisissa elokuvissa. En tiedä oliko juonta myös jotenkin "länsimaalaistettu", mutta pitäisi kysyä intialaisten ystävien mielipidettä. Ehkä eniten Mismatchedissa minua kosketti seksuaalivähemmistöjen representaatio, ja Namrata jäi sydämeeni. Varsinkin eräs outing-kohtaus oli järisyttävästi kuvattu. Viimeisessä jaksossa tapahtui pari plot twistiä ja loppu jäi hienon arvoitukselliseksi, mutta jatkoa on luvassa!
Joka tapauksessa huonoja hetkiä oli harvoin, ja positiiviset asiat korostuvat. Kesäkuussa koronatilanne oli taas ihanteellinen ihmisten tapaamiseen ja koinkin paljon hienoja hetkiä ystävien kanssa. Join hellesäällä pinkkiä intialaista juomaa riisinuudelien kanssa, jäin spontaanisti ystävälle illaksi ja kävimme syömässä elsassilaista "pitsaa", Flammkuchenia, maistelin kiinalaisen lohikäärmevenejuhlan kunniaksi zongzi-nyyttejä (lehtiin käärittyä tahmaista riisiä) ja pinaattilettuja tai kiipesin illalla kukkulalle ihailemaan hämärän laskeutumista ja tähtien syttymistä.
Kuun lopussa tein muutaman päivän matkan Bodenseelle, oli virkistävää matkustaa pitkästä aikaa kunnolla jonnekin. Ystäväni äiti teki meille kiinalaisia herkkuja niin että teki mieli itkeä kiitollisuudesta, ja yhtenä iltana kävimme myös italialaisessa ravintolassa. Emme päässeet täysin pakoon opiskelulta, mutta ehdimme kuitenkin käydä pelaamassa biljardia, käyskentelemässä rannalla ja nopeasti turisteilemassa Konstanzissa ja Meersburgissa. Viimeisenä iltana grillailimme rannalla ja katselimme mahtavan oranssin kuun, salamoiden välkehdintää kaukana vuorilla ja Sveitsin välkkyviä valoja toisella puolella järveä. Jollakin lailla oli kiehtovaa pystyä katsomaan suoraan toiseen maahan, jossa on omat kielensä, sääntönsä ja yhteiskuntansa.
Kirkko Konstanzissa |
En edes tiennyt että ilmalaivat ovat edelleen sallittuja :o |
Kaunista loppukesää <3
Mitä te olette kokeneet kesän aikana?