Madeline Miller: Circe

Kiinnostus heräsi: Instagram tai kirjablogit 

Circe

Madeline Miller

2018

416 sivua

Bloomsbury

Kirke tunnetaan Kreikan mytologiassa noitana, joka asustaa palvelijattariensa ja kissapetojensa kanssa Aiaia-saarta ja muuttaa pahaa-aavistamattomia miehiä sioiksi. Romaani Circe (Kirke) antaa hänen taruunsa kuitenkin uuden feministisen näkökulman. 

"“Let us consider," I said, "a boatload of sailors. Among them, some are undoubtedly worse than others. Some exult in rape and piracy, but others are newly come to it and scarcely have their beards. Some would never imagine robbery, except that their families are starving. Some feel shame after, some do it only because their captain commands it, and because they have the crowd of other men there, to hide among."

   "And so," he said, "which do you change, and which do you let go?"

   "I change them all," I said. "They have come to my house. Why should I care what is in their hearts?"

    He had smiled and lifted his cup to me. "Lady, you and I are in accord.”"

Nymfi nimeltä Kirke kasvaa isänsä auringonjumala Helioksen hovissa, jossa nymfien tehtävänä on lähinnä toimia somistuksena ja löytää puoliso. Jo nuorena Kirke kuitenkin huomaa piilevät magian kykynsä, mutta häntä uskotaan vasta hänen veljensä kertoessa omista kyvyistään. Rangaistukseksi rehellisyydestä pelonsekaiset jumalat telkeävät Kirken autiolle saarelle iankaikkisesti. Siellä hänellä ei ole puutetta mistään paitsi vapaudesta.

   Vuosisatojen aikana Kirke kehittää yksinäisyydessään taitojaan erilaisten taikajuomien muodossa. Pian jumalat keksivät lähettää kurittomia tyttäriään hänen luokseen, ja heistä tulee Kirken palvelijattaria. Myös merimiehiä eksyy saarelle myrskyjen mukana, joskus kohtalokkain seurauksin. Eräänä päivänä saapuu itse Odysseus. 

Circe nousi nopeasti yhdeksi tämän hetken lempikirjoistani runollisella kirjoitustyylillään ja symbolisilla teemoillaan. Päällimmäiseksi siitä jäi mieleen moniulotteiset hahmot, joilla on oma kehityksensä ja myös tummat puolensa. Kirke käy läpi hienon psykologisen kaaren hiukan naiivista tytöstä itsenäiseksi, sitkeäksi ja elämänviisautta täynnä olevaksi naiseksi, mutta hänkään ei ole puhtoinen. Tarujen sankarimainen Odysseus on kirjassa juonikas, ja tuo Kirkestä esiin uusia piirteitä. Jokainen Kirken rakastettu opettaa hänelle jotain elämästä. Minusta oli myös mielenkiintoista, kuinka jumalat ja titaanit kuvataan ahneina ja itsekeskeisinä. Jumalat aiheuttavat tarkoituksella ihmisille tuskaa, jotta nämä palvoisivat heitä. 

Tärkeä teema kirjassa on vastakohdat petos ja rehellisyys. Kirke tulee useasti petetyksi ja häntä rangaistaan rehellisyydestä, joten hän kyynistyy. Radikaaliin feministiseen tapaan hän alkaa kostaa miehille. Daedalos on elämänkokemuksensa muokkaama, Odysseuksen vaimo Penelope tarkkaavaisuudessaan viisas, ja Telemachus isänsä vastakohtana aito. Miten luovia ahnaassa ja juonittelevassa ympäristössä? Vähitellen Kirke löytää tasapainon.

“How do you bear it?" he said.
   My eyes gave off a faint light, and by it I could see his face, It was a surprise to realise that he was waiting for an answer. I believed I had one. I thought of another dim room, with another prisoner. He had been a craftsman also. On the foundation of his knowledge, civilisation had been built. Prometheus' words deep-running as roots, had waited in me all this time.
   "We bear it as best we can," I said.”

Kirja sopi vuoden 2023 HelMet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.

Vuodet vierivät (2023-2026)

Ja vuodet vierivät.

Vuonna 2023 luin loppuun 19 kirjaa. Pidin useasta, mutta parhaat olivat ylivoimaisesti Madeline Millerin kreikkalaisen mytologian uudelleentulkinta Circe ja Juuli Niemen nuorten aikuisten kirja Mahdottomia oletuksia. Ensimmäinen oli hyvin syvällinen ja runollinen, toisesta löysin itseni. 

Parhaita elokuvia 2023 oli romanttiset elokuvat Before Sunrise ja Before Sunset, joissa viehätyin päähenkilöiden luonnolliseen puhetapaan ja syvällisiin keskusteluihin. Sarjoista puolestaan pidin amerikkalaisen Mismatched-sarjan toisesta kaudesta, joka paneutuu syrjinnän eri muotoihin intialaisessa yliopistomaailmassa, sekä kiinalaisesta sarjasta Rational Life, joka pureutuu avioliittopaineisiin ja seksismiin työelämässä. 

Vuonna 2024 luin tai kuuntelin muistaakseni loppuun neljä kirjaa: Zoulfa Katouhin Syyriasta kertovan nuortenkirjan Sitruunapuiden aika, Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin, Joel Haahtelan Elenan ja Stefan Zweigin novellin Brief einer Unbekannten (Letter from an Unknown Woman). Pidin eniten Sitruunapuiden ajasta. En paljon kuluttanut mediaa, mutta vuoden 2024 parhaimpia elokuvia oli trilogian kolmas osa Before Midnight ja uudelleen katsottu kiinalainen nuortenelokuva So Young. Vuonna 2025 en muista lukeneeni loppuun kirjoja. En ole koskaan elämässäni lukenut näin vähän opittuani neljävuotiaana lukemaan.

2023 ja 2024 olivat muutosten vuosia. Talvella 2023 palasin opiskelijavaihdostani Taiwanista, jota edelleen muistelen nostalgisella lämmöllä, ja vietin helmikuun Suomessa, josta muistan syvät yhteydet. Keväällä taas palasin Saksaan ja aloitin opiskelijatyön, jossa tulisin seuraavien vuosien aikana kokemaan ja oppimaan enemmän kuin ikinä odotin. Muistan tunteneeni tuohon aikaan oloni itseluottavaisemmaksi kuin aikaisemmin. Keväällä ja alkukesästä minua ilahduttivat lisäksi ympäristökerho, yöpymiset ulkona, matka Freiburgiin, Schwarzwaldiin ja Bodenjärvelle sekä toinen Suomeen lakkiaisiin. Kesästä muistuu mieleeni kauniita hetkiä, lukuisia syvällisiä keskusteluja, pieniä vaaleanpunaisia kukkia, paljon epävarmuutta, ahdistusta, surreaaleja hetkiä... En haluaisi unohtaa mitään. 

Kesän lopussa tein ensimmäisen matkani Ahvenanmaalle, syksyllä aloitin kandintyötä, matkustin Sveitsin maaseudulle, kirjoitin runoja ja poltin suitsukkeita, istuin nuotiolla, yritin ymmärtää maailmaa, muita ja itseäni, tunsin liekin syttyvän... Ja löysin satujen lammen. 

Keväällä 2024 prokrastinoin kandin työtäni, olin opiskelijatöissä ja pohdin edelleen itseäni, maailmaa ja tulevaisuutta. Kesällä 2024 hämmennys kostautui. Syksyyn mennessä olin saanut kandintyön päätökseen ja aloittanut maisterin opinnot edelleen kulttuurien tutkimuksessa, mutta muitakin muutoksia oli tapahtunut. Kiinalaisena ystävänpäivänä sanoin kyllä, länsimaalaisena ystävänpäivänä sanoin hyvästit. Olimme molemmat toisillemme myrkkyä, ja samastuin erään lempikirjani sekä lempielokuvani päähenkilöihin. Nykyään ajattelen olevani kiitollinen ymmärrettyäni jälleen kerran enemmän elämän monitulkintaisuudesta. Vuoden 2024 parhaimpia hetkiä olivat yöpymiset ulkona, kokkailuillat, talvipäivän seisaus kokon luona ja kauniit tähdenlennot. 

Vuonna 2025 en tehnyt paljoa, muistan ystävänpäivän lisäksi käyneeni opintomatkalla Romaniassa Budapestin kautta ja maatilalla Saksassa, pohtineeni elämää ja jääneeni kesän lopussa opintovapaalle, joka kesti tähän kevääseen asti. Jotkut langat myös katkesivat. Talvella 2026 kävin Suomessa, vietin muutaman spontaanin päivän ystäväni luona, viikonlopun Milanossa ja kesällä suoritin maisterin toisen lukukauden uudestaan ja kävin omavaraistilalla. Vietin aikaa ystävien kanssa ja pääsin juhliin professorini luokse, vietin läksiäiset opiskelijakaupungistani - en tule palaamaan sinne kuin ehkä lukukaudeksi. Kohtaamiset ja yhteydet ihmisten kanssa täydentävät elämää paljon ja opettavat.

Viime vuodet ovat juosseet, enkä muista tehneeni paljoa. Yhden asian tajusin kirkkaasti: minun ei tarvitse määritellä identiteettiäni, kuten yritin vuosikausia. Muistan oppineeni elämästä ja palanneeni aivan takaisin alkuun.