Jane Austen: Emma

Kiinnostuksen herätti: Emma-minisarja (2009)

Kirja: Emma
Kirjailija: Jane Austen
Julkaisuvuosi: 2014 (1.painos 1950)
Suomentaja: Aune Brotherus
Alkuperäisteos: Emma (1815)
615 sivua
WSOY

Nuori, älykäs ja viehättävä Emma Woodhouse asuu isänsä kanssa Highburyn kylässä Englannissa. Emma aikoo itse pysyä vanhanapiikana, mutta alkaa suunnitella avioliittoja ystäviensä välillä. Ensimmäinen kohde on hänen uusi ystävättärensä Harriet Smith. Kun tämän naittaminen pastori Eltonille ei oikein suju, ei Emma huolestu vaan löytää uuden kohteen, sukulaistensa luona vierailevan Jane Fairfaxin. Asiat alkavat kuitenkin mennä yhä mutkikkaimmaksi, ja Emma huomaa itsekin rakastuneensa...

Emma on kuvaus 1800-luvun alusta, varakkaita ihmisiä pilkkaava. Kirjassa olikin mitä erilaisimpia hahmoja, ylihuolehtivasta ja muutoksenvastaisesta herra Woodhousesta neiti Batesiin, jolta kukaan ei saanut suunvuoroa.

"Ajatella! Se mahtaa tosiaankin olla ärsyttävää! Minä tunnen suoranaista kauhua nousukkaita kohtaan. Maple Grovessa olen saanut kerta kaikkisen vastenmielisyyden nousukkaita kohtaan. Sen lähellä nimittäin asuu muuan perhe, joka on oikein kiusana langolleni ja sisarelleni hienoilla elkeillään. Kuvauksenne rouva Churchillista sai minut heti ajattelemaan heitä. Perheen nimi on Tupman, ja se on vasta hiljattain asettunut sinne. Sitä rasittavat monet alhaiset suhteet, mutta sen jäsenet ovat äärettömästi olevinaan ja kuvittelivat olevansa samalla tasolla kuin seudun entiset, vanhat perheet."

Puhuja, tuore rouva Elton, on itse tuollainen hienosteleva nousukas Highburyyn vastamuuttaneena kauppiaan tyttärenä :)
          Lempihenkilöni olivat "normaalit" Emma, järkevä herra Knightley sekä salaperäinen ja vakava Jane Fairfax. Tietenkin myös "erikoisemmat" olivat hauskoja! =)

Pääsin hyvin perille 1800-luvun alun varakkaiden elämästä. Päivät siihen aikaan tuntuivat kuluvan ystävien luona vierailemisessa ja näiden vastaanottamisessa. Joitakin tansseja järjestettiin maaseudullakin. Kylässä juorut levisivät nopeasti, ja jos joku sai vieraita sen ulkopuolelta, siitä puhuttiin pitkään. Avioliittoa ei saanut tehdä ihmisen kanssa, joka oli yhteiskunnassa hiukankaan alapuolella. Flirttailua pidettiin merkkinä, että oli kiintynyt vastapuoleen.

Vihdoinkin siihen arvosteluun. Yksinkertaisesti pidin kirjasta. Se oli hauska sekä mielenkiintoinen rakkaussolmujen vuoksi. Muistin tv-sarjasta vain Emman rakastetun, muita sitten veikkailin lukiessa. Myös tarkkoja luonnekuvauksia (suloinen, nousukas, hyväluontoinen, typerä..) oli mukava lukea. Tunnelma oli tietynlainen, viehättävä, hilpeä, keltainen. Ja aikakausi. Ensimmäinen kirjani empirekaudelta! 
     Huonoja puolia oli ehkä pituus, jonka vuoksi lukemisessa kesti pitkään (aloitin jo joulukuussa, mutta luin välissä pari muuta kirjaa). Tämäkään kirja ei 'koukuttanut', paitsi loppuvaiheessa, kun halusin tietää rakastetut. Kirja keskittyi oikeastaan pelkästään romantiikkaan, ja minun makuuni olisi saanut olla myös muutakin (tosin sehän rakkausromaanien idea on...?)Lisäksi alle 17-vuotiaat olivat vain pienissä rooleissa.

Kiinnostuin nyt muistakin Jane Austenin kirjoista: Neito vanhassa linnassa ja Ylpeys ja ennakkoluulo täytyy lukea tänä vuonna (viimeksimainittu on varmistettu, luen sen koulussa). Muut taitavat olla hiukan lyhyempiäkin. Niitä sitten odotellessa!

Kirja menee HelMet-lukuhaasteen kohtaan "Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin".