Lukumaratonissa luetut

Lukumaratonin aikana lukemiani kirjoja (jälkimmäistä en ehtinyt kokonaan):

Kiinnostuksen herätti: 90-luvun Viisikko-tv-sarja

Kirja: Viisikko karkuteillä

Kirjailija: Enid Blyton

Julkaisuvuosi: 1967 (1.painos 1957)

Suomentaja: Lea Karvonen

Alkuperäisteos: Five Run Away Together (1944)

160 sivua

Tammi

Pauli odottaa serkkujaan Leota, Dickiä ja Annea Kirrin Bayhin, jossa he voisivat viettää kesäloman lopun yhdessä uiden ja viettäen viikon Kirrin-saaressa. Unelma kuitenkin särkyy, kun Paulin äiti joutuu sairaalaan ja isä lähtee tämän mukaan. Viisikko joutuu uuden ilkeän keittäjän rouva Stickin huomaan. Paikalle ilmestyvä herra Stick ja perheen inhottava Rollo-poika eivät auta asiaa lainkaan. Viisikko päättää lopulta karata tuttuun paikkaan, mutta joutuvat sieltä uuteen seikkailuun...

Olen lukenut noin 7-10-vuotiaana melkein kaikki Viisikot, sekä muutakin Enid Blytonin tuotantoa, mutta pitkään aikaan en ole palannut niiden pariin. Viikonloppuna katselin kavereideni kanssa pari omistamani Viisikko-sarjan DVD- jaksoa ja päätin lukea jonkun Viisikon uudelleen. Tämä osa on muistakseni ollut yksi lempiviisikoistani, ehkä juuri Stickien takia.

Sama tunnelma kirjassa oli edelleenkin, seikkailumeininki. Soutelu, yhdessäolo, jännittävä linnasaari ja vankiluolat... Ruoat kuulostivat ihanan herkullisilta! (Kuulin esimerkiksi Blytonin Salaisuus-sarjassa ensimmäisen kerran nekuista. En tiennyt mitä ne olivat, joten kuvittelin irtokarkkihyllyn Paistettu kananmuna -karkkeja nekuiksi :D) Ihmettelin kuitenkin, kun Viisikolle ei kelvannut marmeladileivät ja tee iltapalaksi vaan he halusivat kakkuja. Ehkä he olivat vain tottuneet parempaan.

Henkilöillä on jokaisella oma persoonansa, pikkutyttö Anne, johtaja-Leo, hauska Dick ja poikatyttö Pauli. Pauli onkin lempihahmoni juuri itsepäisyytensä ja poikamaisuutensa vuoksi. Viisikko tekee hyvää ja on ystävällinen ystävällisille ihmisille. Häiritsi kuitenkin, mitä he lopussa tekivät Rollolle. Poika oli inhottava itsekin, mutta siihen olivat syynä hänen inhottavat vanhempansa. Samaten jotkut mukavat henkilöt pääsevät mukaan Viisikon seikkailuihin, jotkut eivät. Epäreiluutta? Vaiko Viisikon ajattelemattomuutta?

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Kirja jonka muistat lapsuudestasi

                               ***

Kiinnostuksen herätti: Suketuksen suosittelema, Anne Frank

Kirja: Amsterdam, Anne F. ja minä

Kirjailija: Terhi Rannela

Julkaisuvuosi: 2008

199 sivua

Otava

15-vuotias Kerttu lähtee kirjailijaäitinsä kanssa luksuslomalle Amsterdamiin. Ensin teini hangoittelee periaatteen vuoksi, mutta kaupungin nähtävyydet ovatkin ihan jänniä. Kerttu tutustuu kivaan Robbeen ja tämän tyttöystävään, ja viihtyy äitinsä kanssa mukavasti. 

   Rentoutumista Kerttu tarvitseekin, sillä kotona odottavat ihmissuhdeongelmat. Hän on seurustellut Miran kanssa kuukausia, mutta alkaakin tuntea epävarmuutta suhteesta ja identiteetistään. Netissä tyttö on tutustunut Jimiin ja tuntee ihastuneensa tähän. Mitä tehdä? Kerttu on varma, ettei Anne Frank ja tämän ikivanha päiväkirja auta asiaan lainkaan, mutta kuinka ollakaan...

Mistäs aloittaisin. Oli mukavaa lukea Amsterdamista, koska Hollanti kiinnostaa jonkin verran (esimerkiksi juuri Anne Frankin ja Audrey Hepburnin kotimaana). Sen molemmat puolet kävivät ilmi: viihtyisä kanaalikaupunki ja öiset "huumekujat" sekä Punaisten lyhtyjen alue. Kirjan mukaan kaupunki on kuitenkin turvallinen, eivätkä Kerttu ja äiti aivan kamaliin seikkailuihin joutuneet.

     Minusta oli hyvä, että kirjassa puhuttiin myös homoseksuaalisuhteista, seurustelihan Kerttu koulukaverinsa Miran kanssa. En ole aiemmin niistä lukenut ja useimmissa kirjoissahan tytöt rakastuvat poikiin, joten hyvä lukea näinkin päin, vaikka se tuntuikin erilaiselta.

     Kirja on minämuodossa Kertun näkökulmassa, joten siellä putkahtelee teinisanastoa. Ne eivät paljoa häirinneet, paitsi lyhyet lauseet: "Omg." Enkä oikein samaistunut Kertun ja äidin suhteeseen. Kerttu "nykynuorien" lailla tietenkin vain sietää äitiään ja pitää tätä välillä nolona. Vaikka olenkin murrosiässä, on äidilläni ja minulla hyvät välit, välillä tosin riidellään :). No, kaikista asioista ei voi olla samaa mieltä vanhempien kanssa. Eivätkä kaikki teinit vihaa vanhempiaan.

     Joka tapauksessa mukava kirja Anne Frankeineen, jatko-osan "Goa, Ganesha ja minä" voisi lukea joskus...

Kirja menee lukuhaasteen kohtaan: Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä