Mary Rubio & Elizabeth Waterson: The Selected Journals of L.M.Montgomery: Volume 1

Kiinnostus heräsi: lempikirjailija, päiväkirjat

Kirja: The Selected Journals of L.M. Montgomery Volume 1: 1889-1910
Toimittaneet ja editoineet: Mary Rubio ja Elizabeth Waterson

Sarja: The Selected Journals of L.M.Montgomery

Julkaisuvuosi: 2000?

1.painos: 1985

424 sivua

Oxford University Press

Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut niin Lucy Maud Montgomeryn kirjoista kuin kirjailijan omasta elämästä. Elämäkertoja ei ole suomennettu/kirjoitettu suomeksi, paitsi Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme, jonka luin viime vuonna ja josta sain paljon kiinnostavaa tietoa. Niitä ei taida löytyä englanniksi kirjastoistammekaan, joten omaelämäkerran The Alpine Path sain Kanadasta. Kun huomasin päiväkirjojen löytyvän täältäkin, iloitsin kovasti. Ne on julkaistu lyhennettyinä viitenä niteenä, joten luettavaa riittää...

Aloitin tämän oikeastaan jo viime heinäkuussa ja luin pikkuhiljaa eteenpäin "välikirjana". Asiaa vaikeutti myös se, että luen englanniksi kolme kertaa hitaammin kuin suomeksi (edelleen, koska jumitan aina) ja minulla on päähänpinttymä lukea lähes kaikki ääneen ja "maistella" hienoja sanoja :D Kaikkia kohtia en todellakaan ymmärtänyt, mutta opin uusia sanoja, ja kirja oli mielenkiintoinen. Jotkut merkinnät olivat kyllä niin pitkiä, että meinasin tylsistyä niissä.

Maud (päädyn nyt sinuttelemaan) asuu lapsuutensa pienessä Cavendishin kylässä rakkaalla Saarellaan tiukkojen isovanhempiensa luona. Hänen äitinsä on kuollut jo vuosia sitten ja isä asuu lännessä. Vuoden 16-vuotias tyttö asuu isänsä ja tämän uuden vaimon luona mantereella, mutta viihtyy äitipuolensa kanssa huonosti.

     Maud on päiväkirjaa aloittaessaan täyttämässä 15, mutta jo aiemmin hän on kirjoittanut omasta mielestään lapsellisia päiväkirjoja, jotka hän poltti. Maud rakastaa kirjoja ja ainekirjoitusta, sekä luontoa ja tapahtumia. Ystäviä hänellä on monta, mutta vain harva suhde säilyy vuosikymmeniä.

19-vuotiaana Maud lähtee Prince of Wales Collegeen ja myöhemmin Halifaxin yliopistoon opiskelemaan, jälkimmäisessä Englannin kirjallisuutta. Välissä hän opettaa kolmessa koulussa, mutta pitää työstään vain silloin tällöin. Kun hänen isoisänsä kuolee 1898, Maud muuttaa takaisin Cavendishiin. Vuodeksi hän tosin menee töihin sanomalehteen, mutta palaa isoäitinsä luo. Siitä alkaa masentumisen ja palautumisen kausi...

Ensimmäisen runonsa nuori kirjailija saa julkaistuksi Daily Patriot -lehdessä asuessaan isänsä kanssa, ja kuinka tämä onkaan ylpeä! Myöhemmin Maud alkaa lähetellä yhä enemmän runoja ja kertomuksia lehtiin, ja saa kerran maksunkin, jonka hän käyttää runokokoelmiin. (Päiväkirjoissa on paljon hienoja runositaatteja!)Vähitellen hän alkaa tienata kirjoittamisellaan, joka tietysti saa kirjoittamisen halveksijat vaikenemaan, sillä Maud mainitaan kerran lehdessä kuuluisana kirjailijana Prinssi Edwardin saarella.

Idean ensimmäiseen kirjaansa Anne of Green Gables hän saa lehtileikkeestä, jossa vanhalle pariskunnalle lähetetään erehdyksessä tyttö adoptoitavaksi. Neljä ensimmäistä kustantajaa hylkäävät kirjan, ja kirjailija viskaa sen hattulaatikkoon. Kun L.C.Page & Co. julkaisee sen lopulta 1908, esikoisteos kerää suuret lukumäärät ja, siitä otetaan muutamassa kuukaudessa jo viides painos! Maud on samalla onnellinen ja hämmästynyt menestyksestä, mutta myös hiukan surullinen:

"On the desication page was the inscription 'To the Memory of my father and mother'. Oh, if they were but living to be glad and proud. When I think of how father's eyes would have shone!" -20.6.1908

    Toinen kirja menettää jo vähän hohtoa Maudin mielessä:

"When my first book came to me I was much excited and half intoxicated with joy. But the next book only interested me mildly. I likd its "get-up" and glanced over it with calm approval - and then went for a walk in the woods and thought no more about it." -1.9.1909

Ihailijoita Maudilta löytyy. Ensimmäiset ovat luultavasti koulutoverit Nate Lockhart ja Will Pritchard sekä opettaja herra Mustard Maudin asuessa isänsä luona. Mustard jopa kosi 16-vuotiasta tyttöä. Myöhempiä kosijoita löytyy niin sukulaisista ja ystävistä. Hän kihlautuu ensin Edwin Simpsonin kanssa. Maud kuitenkin rakastuu itse palavasti Hermann Leardiin opettaessaan, mutta tuntee avioliiton olevan mahdoton. Lopulta hän purkaa kihlauksensa Edin kanssa, koska katuu sitä eikä rakasta kihlattuaan. Viimein hän päätyy kihloihin pastori Ewan McDonaldin kanssa, jonka kanssa menee myöhemmin naimisiin. Maud ei rakasta tätä, mutta tuntee syvää kiintymystä, ja hänestä on parempi turvata tulevaisuutensa.

Loppuvuodet päiväkirjasta Maud joutuu asumaan isoäitinsä luona, joka kohtelee häntä edelleen kuin lasta. Maud ei uskalla kutsua ystäviään kylään isoäidin pisteliäisyyden johdosta, ja häntä varjostavat monet muutkin huolet. Minun psykologiani perusteella hän kärsii masennuksesta, mikä vain pahenee elämän loppupuoliskolla. Tuntuu myös jotenkin jännältä, että hän ei nainutkaan suurinta rakkauttaan, vaikka kirjoissaan siitä kirjoitti. Kirjoista ei saa myöskään saa ollenkaan selvää hänen omasta elämästään, tai sen ajan lehtiartikkeleista. Maud piti ajatuksensa sisällään.

"One of the reviews says 'the book radiates happiness and optimism'. When I think of the conditions of worry and gloom and care under it was written I wonder at this. Thank God, I can keep the shadows of my life out of my work. I would not wish to darken any other life - I want instead to be a Messenger of optimism and sunshine." -15.10.1908

Tulikin kirjoitettua paljon enemmän kuin piti, toivottavasti jaksoitte loppuun! :) Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella saatte kuulla yhtä pitkän tekstin toisesta niteestä!

Kuva kirjasta

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: "Muistelmateos tai elämäkerta", Maalaismaisema-haasteeseen sekä Amerikkaa tutkimassa: Prinssi Edwardin saari, Nova Scotia (Halifax) sekä Saskatchewan (isän asuinpaikka).