Toukokuussa luin ennätysmäärän kirjoja tänä vuonna, kuusi loppuun ja noin 1244 sivua (noin siksi, että jouduin heittämään sivunumerot aika summanmutikassa).
1. David Almond: Naakkakesä (201s)
2. Jerry Spinelli: Tähtityttö (209s)
3. Susan E. Hinton: Die Outsiders (230s)
4. Narinder Dhami: Bend it like Beckham (90s)
5. Katarina Eskola (toim.): Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin (347s)
6. Rick Riordan: The Blood of Olympus (Heroes of Olympus #5) (514s)
Naakkakesän luin koulun vuoksi, se kertoo ihmisen sisäisestä pahuudesta ja maagisesta realismista. Aika hyvä kirja, josta jäi päällimmäisenä mieleen Northumberlandin maaseutu ja puheet ikivanhoista poluista ja piilopaikoista.
Tähtityttö oli tarina erilaisesta tytöstä, mikä upposi minuun hyvin. Erilaisuus ei ole rikos vaan rikkaus.
Die Outsiders luimme saksantunnilla, se on suomeksi Me kolme ja jengi. Kirja kertoo kahdesta jengistä, joista toinen on köyhä (Greaser), ja toinen rikkaampi (Socs). Kirja oli vaikuttava, myös siltä kannalta, että Susan Hinton kirjoitti sitä 15-18-vuotiaana.
Bend it like Beckham - koulun vuoksi taas kerran. Kirja oli tehty elokuvasta Parempi kuin Beckham, ja kertoo intialaistytön halusta päästä pelaamaan jalkapalloa. Jalkapallokirja ei oikein ensin kiinnostunut, mutta romaanissa oli paljon muutakin - kulttuuria, ystävyyttä ja romantiikkaa.
Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin koostui Elsa Enäjärvi-Haavion lapsuuden päiväkirjoista. Elsa asui Helsingin Kalliossa sata vuotta sitten, mutta kävi koulua Pitkänsillan eteläpuolella. Sen ajan elämää oli kiva seurata, mutta Elsan tyttären Katarina Eskolan "lukukokemus" vei 200 sivua, se olisi voinut olla lyhyempikin.
The Blood of Olympus oli hyvä lopetus sarjalle, hauska ja taisteluita täynnä. Postaus toivoakseni tulossa.
Toukokuussa luin paljon koulun pakkokirjoja, jotka jotenkin oli kasattu viimeisille viikoille. Luin yllättävän paljon, ja parhaat olivat varmaankin The Blood of Olympus sekä Tähtityttö.
Lisäksi katsoin hyviä elokuvia niin Vadelmavenepakolaisen ja Paukkurauta-Katin kuin Into the Woodsin ja Annien. Vadelmavenepakolainen oli hauska, Cat Ballou täynnä villiä länttä. Parhaat olivat luultavimmin musikaalit Into the Woods ja Annie: hauskoja, vaikuttavia ja yksinkertaisesti ihania.
Toukokuussa myös loppui koulu (Loma! Loma!!), kerroin ihastuksistani Tarinoiden maailmassa ja kouluvuodestani sekä otin luontokuvia. Blogini muuttui vapaa-aikablogiksi (Sana?) sekä ajatusmaailmani muuttui jälleen kerran. Kävin vaelluksella, pidin synttärit väärään aikaan ja vietin jonkin verran aikaa kaverien kanssa. Esimerkiksi eilen, kun näin taas kaukana asuvaa kaveriani ja sählättiin riippumatossa :D
Kesäkuussa aion lukea kasan kirjoja (yksi on jo melkein luettu!): mainitsen listastani Tohtori Zivagon, Kapinallisen (Outolintu-sarjaa) sekä Smaragdinvihreän (Rakkaus ei katso aikaa-päätösosa). Samalla aion katsoa kolme ihanaa musikaalielokuvaa. Saatte niihin asti arvailla mitkä kolme ;) Toivon kesäkuusta tulevan hyvä kuukausi.
Liittyy sillä tavalla toukokuuhun, koska piirsin sen silloin :) |
Into the Woods on kyllä hyvä leffa, minäkin kävin kavereiden kanssa katsomassa. (Agony... :D Paras kohta ikinä!) Ihanaa kesää!
VastaaPoistaKiitos samoin! Into the Woodsin haluan kyllä nähdä uudelleen! Ja se oli vain niin hauska kohta, elokuvateatteri hytkyi naurusta :')
PoistaOlen kiinnostunut, mitkä musikaalit mahtavat olla katsomislistalla? :)
VastaaPoistaEn kerro... Okei, paljastan yhden: Viulunsoittaja katolla. Kaksi vuotta sitten näin sen teatterissa ja ihastuin <3
Poista