Oi, Suomi, synnyinmaa

Sataa, sataa, sataa... On niin kaunista <3 Ja olen Suomessa koko loppuloman! Meidät tunnisti lentokentällä siitä että lauloimme kovaan ääneen suomalaisia lauluja ja hämmästelimme suomenkielisiä kuulutuksia :D Oli tosi outoa tulla kotiin, kuin olisi mennyt mökille vuoden poissaolon jälkeen, mutta nyt olen taas jo tottunut.

Kasvitkin olivat prässäytyneet hyvin

Mikä ei ole kivaa, on että tulin kipeäksi... Eilen ääni oli poissa, mikä osittain häiritsi (en voinut puhua kavereiden kanssa!) mutta myös oli aika mielenkiintoista, kun täytyi viittoa mitä halusi sanoa, ja usein kaikki arvasivat ihan väärin! Ehdin keksiä jo useampaan tarinaani mykän hahmon, ja miettiä hänen elämäänsä. Tänään ääni on (käheänä) taas osa minua ja kivaa olisi, jos olisin muutenkin terve...

Ehdin katsoa toissapäivänä elokuvan ja lukea eilen kokonaisen kirjan, mutta en keksi niistä niin paljon sanottavaa että kirjoittaisin kokonaisen postauksen. Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta oli hieno kirja aikamatkustuksesta, ja 1800-luvun loppua kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Miten Aada pääsi menneisyyteen jäi kyllä epäselväksi ja lisäksi nuorisobileet häiritsivät. Eikö yksikään nykyajan nuori sitten osaa olla ottamatta osaa sellaisiin?

 Raksin Kirjankansibingosta "Mustavalkoisen"
 - ja huudan BINGO!

Elokuva, Cinderella, ei minusta ollut mitenkään erikoinen. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa se, että katsoin sen englanniksi ilman tekstityksiä enkä tajunnut paljoakaan. Se sitten englannintaidostani. Filmi kuitenkin tuntui aika kertaukselta satuun, vaikka menikin vähän syvemmälle. Saduthan kertovat vain pääpiirteet: "Äitipuoli oli ilkeä ja Tuhkimo kiltti ja hyvä." Cate Blanchettin tunnistin koska tiesin hänen näyttelevän siinä, mutta Stellan Skarsgårdia (Mamma Miasta) ja Helena Bonham Carteria (Harry Pottereista) en! Tosin haltiakummi näytti oudon tutulta...

Rakastan uutta kännykänkoteloani, vaikka vanhaa puhelinta onkin väliajoin ikävä... Onneksi sitä voi käyttää Suomessa!