Kirja: Linnanneidon lokikirja
Kirjailija: Dodie Smith
Julkaisuvuosi: 2002 (Aiempi suomennos nimellä Rauniolinna v. 1949)
Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola
Alkuperäisteos: I Capture the Castle (1948/1949)
374s
Gummerus
17-vuotias Cassandra elää isosiskonsa Rosen ja hieman eriskummallisen perheensä kanssa vanhassa linnassa maaseudulla. Perhe on köyhä, sillä isä, tunnettu kirjailija, ei vuosiin ole kirjoittanut mitään. Tähän ei tiedetä syytä. Varsinkin Rose haluaa pois köyhyydestä ja yksinäisyydestä keinolla millä hyvänsä, ja kuinka ollakaan: eräänä iltana sisälle astuu kaksi naapuriin muuttavaa veljestä...
Cassandran kirjoitustapa oli mielenkiintoinen (niin, kirja oli siis hänen päiväkirjansa) vaikka aina välillä pyöri mielessä, ettei varmaan kukaan kirjoittaisi noin yksityiskohtaisia merkintöjä... Kiinnostavaa oli kuitenkin lukea kuvausta vanhasta juhannusrituaalista sekä linnassa asumisesta. (Olisi varmaan ihana asua vanhassa linnassa maaseudulla!)
Tarinakin oli mielenkiintoinen, mutta...
Kirja keskittyi lähinnä isän kirjoittamattomuuteen ja romantiikkaan, ja muistutti vähän Jane Austenin kirjoja. Rose tahtoi naimisiin välittämättä rakastiko vai ei. Cassandra taas rakastui, mutta ei yhtään kirjoittanut rakastetustaan sillä tavalla... rakastuneesti. Hän vain kertoi. Oli myös vaikea tajuta missä kohtaa tämä rakastuminen tapahtui. Näin ollen en ihan sympatisoinut häntä, mutta en kyllä Roseakaan. Tämän luonnonvoimien ihailu tosin tuntui tutulta... Pidin eniten heidän äitipuolestaan Topazista, joka oli vähän erikoinen ja hänellä oli kaunis nimi.
Tämä kuulostaa vain valitukselta...Linnanneidon lokikirja oli siis oikein hyvä kirja, mutta ei kaikkein parhaimpia.
Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 50: "Kirja jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle" sekä Maalaismaisemia-haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti