Tuija Lehtinen: Laura menopäällä

Kiinnostus heräsi: Laura-sarja, jota Mmeriaaa suositteli (voi sisältää juonipaljastuksia aiempiin osiin)

Kirja: Laura menopäällä
Kirjailija: Tuija Lehtinen
Sarja: Laura #3
Julkaisuvuosi: 2002 (1.p 1999)
236 sivua
Otava

14-vuotias Laura elää tavallista uusperheen elämää pikkukaupungissa. Tai melkein tavallista, sillä kuinka moni nuori juontaa Koululaisvarttia paikallisradiossa? Toisena juontajana toimii Lauran luokkakaveri Niko, jonka parina hän myös tanssii tanssitunneilla. Koulussa puolestaan Lauraa piirittää liiankin innokas Viljami. Laura väittää, ettei yksikään poika saa hänen sydäntään hypähtämään, mutta voiko hänkään välttyä rakkaushuolilta?

Kun luin Laura-kirjan ensimmäisen osan Laura, kultatukka, tuntui se minusta vain 'ihan mukavalta' kirjalta. Tämän kirjan jälkeen pisteet kuitenkin nousivat jonkin verran. Lauran radiotyöstä on kiinnostavaa lukea - sekä ihmissuhteiden syvenemisestä. Hän nimittäin pähkäilee ainakin kolmen pojan kanssa tunteistaan. Tässä kirjassa on muutenkin enemmän mielenkiintoisempia tapahtumia kuin ensimmäisissä: alussa Laura mm. matkustaa Saksaan - samoihin kaupunkeihin, joissa olen itsekin käynyt!

Myös hauskoja kohtia ja lausahduksia kirjasta löytyi:

"-Sisko on iskupäällä, Mikko totesi, kun Laura viiletti edestakaisin kylppärin ja oman huoneensa välillä.
-Haista hevonkakkara, Laura sanoi sisarellisesti.
-Kai sä muistat yleisen edun, Mikko huolestui. -Sun tehtävä on pitää mut lenkkareissa ja piikkareissa. Kahdestoista käsky, Laura, älä pidä muita kundikavereita kuin Viljami.
-Kolmastoista käsky, älä puutu vanhempien ja viisaampien asioihin, Laura neuvoi.
-Vanhempi sä kyllä olet, Mikko totesi. -Siitä viisaudesta voidaan keskustella.
-Neljästoista käsky, Teemu puuttui puheeseen. -Ilahduta kuopusta jeesusliskolla. Sä sait eilen palkkaa.
-Riistäjät ja verenimijät, Laura puhahti. -Mä muutan pois kotoa!
-Tee se, veljet kehottivat yhteen ääneen. -Me saadaan molemmat oma huone!" -s.131

Lauran arkielämäkin noin 20 vuotta sitten on kuitenkin mielenkiintoista, sillä se poikkeaa hiukan nykymaailmasta. Laura soittaa kavereilleen lankapuhelimella, katsoo kyllä televisiota, mutta pääsee harvemmin internettiin johtuen kirjaston varausjonosta. Radiollakin tuntuu olevan suuri osa pikkukaupungin viihteessä, sekä ostarilla, jonka luona pyörivät niin yksittäiset koululaiset kuin jengitkin.

Jotkut asiat romaanissa kuitenkin vähän ärsyttivät. Esimerkiksi Lauran reaktio Viljamin ihastukseen: hän voisi ihan ystävällisesti sanoa Viljamille, ettei ole tästä kiinnostunut, sen sijaan hän nauraa tälle takanapäin. Laura on ihan kiva päähenkilö, mutta ei niin kiinnostava kuin ystävänsä Jenna, jota on helppo sympatisoida.