Wolfgang Herrndorf: Tschick

Ensimmäinen kirjapostaukseni maaliskuussa. :S Tämä on suomennettu nimellä Ladaromaani.

Kirja: Tschick

Kirjailija: Wolfgang Herrndorf

Julkaisuvuosi: 2015 (1.p 2010)

254 sivua

Rowohlt Taschenbuch Verlag

Maik on 14-vuotias poika, jolla ei ole yhtään ystäviä luokallaan ja joka on toivottomasti ihastunut luokan suosituimpaan tyttöön. Kesälomalla hän huomaa jääneensä yksin kotiin pariksi viikoksi, mutta silloin paikalle ilmestyy hänen luokkalaisensa Tschick. Näin syntyy matka varastetulla Ladalla kohti Romanian Valakiaa...

Kirjan aihe kuulostaa tosi oudolta, ja outohan se olikin. Automatkallaan Maik ja Tschick tapaavat muun muassa niin yliviisaan perheen, rauniokaupungissa asuvan vanhuksen kuin kaatopaikalla pyörivän tytönkin. Varmaan näillä ihmisillä oli jokin symboli, mutta minulta se kyllä meni vähän ohi. :D Hauskaa heistä oli kuitenkin lukea, ja poikien automatka oli todellakin mielenkiintoinen. Kirjoitustyylikin oli humoristinen ja melkein nauroin ääneen erään puhelinkeskustelun kohdalla.

Eniten pidin tässä Maikin samaistuttavuudesta. En ole rikkinäisestä perheestä, kuten hän, mutta voin sanoa, että hänen ihastumisensa kuulosti aika tutulta. Oli tosi kivaa lukea näinkin päin, sillä vaikka rakkaustarinat ovat ihania, tuntuvat suurin osa kirjoista olevan aina nopeasti eteneviä romansseja ja suhteita...

Maik oli muutenkin samaistuttava: vaikka hän lähti ajamaan varastetulla autolla, teki vaikka mitä tempauksia, hän oli kuitenkin epävarma - ja ajatteli syvällisiä. Varmaan värisyttävimpiä ajatuksia oli ajatus, että mies, jonka raapustetun nimen he näkivät kivessä, oli elänyt, tehden kenties mitä, mutta nyt sadan vuoden jälkeen hän ei kiinnostanut ketään. Aika - sitä minäkin ajattelen välillä.

">>Entä jos me tapaisimme toisemme viidenkymmenen vuoden päästä? Juuri täällä, viidenkymmenen vuoden päästä. Heinäkuun seitsemäntenätoista, viideltä iltapäivällä, 2060. Vaikka emme olisi sitä ennen kuulleet toisistamme enää kolmeenkymmeneen vuoteen. Me tulisimme taas tänne, ei väliä, missä silloin olisimme, olisimmeko Siemensin managereita vai Australiassa.<<" -s.175, oma suomennos

Tschick ei ihan lempikirjakseni noussut, mutta rakastuin näihin ajatelmiin. Luen vielä toisenkin kerran, ehkä kuitenkin suomeksi. (Minulta meni ohi jopa Ladan väri. :D)

"Sillä, henkeä ei voi pidättää ikuisesti. Mutta aika pitkään kuitenkin." -s.254, oma suomennos

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2: "Matkakertomus".