Karl May: Hopeajärven aarre

Kiinnostus heräsi: vanhanajan seikkailukirja, kirppariostos

Kirja: Hopeajärven aarre

Kirjailija: Karl May

Julkaisuvuosi: 1949

Suomentaja: Werner Anttila

Alkuperäisteos: Der Schatz im Silbersee (1890/1 lehdessä, 1894 kirjana)

415 sivua
WSOY

Lännen miehet Old Firehand ja Musta Tom ovat matkalla kohti Hopeajärveä , josta huhutaan löytyvän aarre. Samalla he yrittävät saada kiinni huijarin ja murhamiehen, jota sanotaan "coloneliksi". Yllättävän moni kantaa kaunaa colonelille, joten seurueeseen liittyy niin insinöörin perhe, "Droll-täti", seikkailuja etsivä englantilainen lordi, intiaanipäällikkö Winnetou kuin kuuluisin Lännen miehistä, Old Shatterhand. Monta taistelua niin intiaaneja kuin colonelin joukkoja vastaan ehditään käydä matkalla preerian ja vuorten.

Tämä on siis näitä kaikkein ensimmäisiä seikkailukirjoja. Ja vanha on painoksenikin, kuten näkyy. (Ainoa huono puoli oli, etten voinut ottaa sitä kouluun mukaan.) Kohderyhmäkin näkyy siinä, että kirjassa on puolet lähinnä vain juonia, taisteluita ja raakojakin kohtia. Niin valkoiset kuin intiaanitkin saattoivat tehdä pahoja tekoja. 

Kirja ei missään vaiheessa ollut tylsä, vaikka sitä pitkään luinkin. Se vain oli hitaasti luettavaa tekstiä. Vähän kyllä oli outoa, kun luvut tapasivat alkaa aivan eri hahmoista kuin aiempi luku, ja vasta loppupuolella nämä henkilöt tapasivat matkaseurueen. Matkaa oli kuitenkin mielenkiintoista seurata ja kuvauksia Lännen elämästä ja maisemista, ja löysin jopa Wikipediasta saksankielisen kartan, johon paikat ovat sijoitettu. (linkki)

Vähän kyllä mietin, miten Karl May on (Saksasta käsin kai) saanut selville noin tarkasti Amerikasta ja intiaaneista. Kirjassa oli esimerkiksi intiaanikielisiä sanoja, oliko hän keksinyt ne? Intiaaneja ei tässä kirjassa mielestäni halveksuttu niinkään paljon kuin olen ymmärtänyt siihen aikaan tapahtuneen. Jotkut intiaaniheimot kyllä olivat harvinaisen ilkeitä ja raakoja, mutta taas esimerkiksi Winnetoun ja parin muun intiaanin taitoja korostettiin ja ihailtiin. Kirjan hyvikset puolestaan olivat vähän liian puhtoisia: varsinkin saksalaissyntyiset päähenkilöt voittivat jokaisen taistelun ja keksivät aina juonen. (Luin Wikipediasta että Hitler oli pitänyt Mayn kirjoista, voin hyvin uskoa.)

Yllätyksekseni tarinassa oli sivuhenkilönä insinöörin tytär, nimeltään Ellen Butler. Eikä tämä ollut mikään kirkuva neito, vaan vaikka hän joutui pari kertaa vangiksi, kerrottiin esimerkiksi että

"Ellen oli eilisestä asti käyttäytynyt erinomaisen urheasti; onneksi punanahat eivät olleetkaan kohdelleet häntä niin ankarasti kuin aikuisia ja miespuolisia vankejaan. Ja kun miehet olivat vapautuneet siteistään ja hyökänneet päälliköiden luo, oli myös tyttö isänsä ja Mustan Tomin viemänä rohkeasti juossut sinne." -s.357

Lisäksi hänen ja intiaanipoika Nitropan-homoshin välillä oli yllättävää kyllä pari todella suloista kohtaa. :3 Harmi kyllä, näitä kohtia oli vain kaksi, mutta romanttinen sydämeni läpätti.

"Riemun puna tuli nuorukaisen kasvoille, eikä hän malttanut hillitä kummastuksen ilmettä. >>Niinpä neito viipynee täällä jonkin aikaa?'>> lausui hän kysyvällä äänellä.
   >>Kauemminkin>>, vakuutti Ellen.
   >>Siinä tapauksessa pyydän, että minun sallittaisiin aina olla hänen likellään. Hän saa oppia tuntemaan kaikki puut, kasvit ja kukat. Järvellä kalastamme ja metsässä pyydystämme riistaa, mutta aina pysyn hänen lähellään, sillä täällä päin on myös villejä eläimiä ja vihamielisiä ihmisiä. Antaako hän minulle siihen luvan?>>
   >>Hyvin mielelläni. Minusta on oikein hauskaa, että sinä olet täällä.>> Tyttö tarjosi kätensä, johon >>pieni karhu>> tarttui epäröiden, mutta sitten hän piteli sitä vähän aikaa lämpimästi puristaen." -s. 382

Millainen Hopeajärven aarre olisi Ellenin näkökulmasta?

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 44: "Kirjassa joku kuolee" sekä Suketuksen Kansojen juurilla -haasteeseen. Amerikkaa tutkien sijoitan tämän Kansasiin (siellä seudulla matkattiin pääosin) sekä Utahiin (Hopeajärven sijainti).