"Should this be the last thing I see..."

Otsikon sitaatti on kesän muistoihin liittyvästä Ed Sheeranin kappaleesta Tenerife Sea, ja sitä pääset kuuntelemaan täältä.

Yleensä ihmisistä tuntuu että kesä vilahtaa silmissä, ja että loman alusta on vain hetki aikaa. Eikö vain? Niin minustakin aina jollain tasolla. Todistuksenjaosta tuntuu kyllä olevan vasta pikku hetki...

Kuitenkin. Kun ajattelen kesäkuun loppua jolloin saavuin Suomeen ja kirjoitin postauksen kymmenen kuukauden jälkeen. Ihmettelin suomenkielisiä tekstejä ja jännitin ystävieni näkemistä. Siitä tuntuu olevan ikuisuus.

Ja onhan siitä. Puolitoista kuukautta, jonka aikana moni uusi asia on koettu,  moni sama asia säilynyt ja moni muuttunut.

Kesällä kävin kylässä molemmilla isovanhemmilla ja kummeillani. Matkustin ympäri eteläistä Suomea. Olin omalla mökillä ennätyspitkään ja vieraalla mökillä vain yhden yön. Rentouduin kotona ja vietin päivät ystäväni kanssa metsässä.

Eli siis mitä tein oikeasti kesällä?

Kesällä 2016 en lukenut kasoittain kirjoja, en lopettanut täydellistä stressaamista. En onnistunut näkemään kaikkia ystäviäni, en olemaan täydellisen onnellinen ja itsevarma ihminen. En onnistunut olemaan ärsyyntymättä varsinkaan niille rakkaimmille ihmisille, en niin hyvä ystävä kuin haluaisin. En edes saanut opetettua rocktanssia parhaalle ystävälleni - vaikka se ei tainnut häntä haitatakaan.

Sillä sitä vastoin minä juoksin sateessa, piilouduin sitä kivenkoloon ja valokuvasin pisaroita lehdellä. Kuuntelin suomalaista ja englanninkielistä musiikkia ja samaistuin lyriikkoihin. Hoilasin näitä samoja lauluja, sillä ne jäivät pyörimään päiviksi päähän... Kierin trampoliinilla ja nauroin katketakseni. Annoin suukkoja kissoille, valvoin öisin ajatellen, kaksi yötä ystävänkin kanssa jutellen. Näin tähdenlennon, kauniita auringonlaskuja ja usvaharson niityllä.

Keksin ystävälle söpön lempinimen, loikin metsäpoluilla, keksin saunassa lauluja pelkistä sanoista. Puhuin puoliksi englantia, ärsytin luultavasti kaikkia puhumalla kiinaa vaikka en osaakaan. Tein kauniin kanervilla somistetun letin, kirjoitin ja vastaanotin ihania ystävyyskirjeitä. Vihasin epävarmuutta, sitä enemmän rakastin olla Suomessa, kotona, vanhalla mökillä. Join yksin teetä kahvilassa ja kaakaota seurassa. Suljin silmäni kuunnellakseni rakkaiden naurua ja juttelua ja muistaakseni sen.

Kesän alussa tein myös bucket listan, ja nyt katsotaan, mitä kaikkea sain suoritettua kesällä 2016:

-pitää netittömiä päiviä

Hmm... Tässä saisi tsempata, pidin vain yhden. Mutta olin kyllä vähemmän netissä kuin vuoden aikana!
-olla ulkona yöllä, mieluiten metsässä

Olin muutamana iltana pitkään ulkona, metsässä ja maantiellä. Ja kyllä, puoli viideltä kävin katsomassa auringonnousua.
-tehdä epäitsekkäitä tekoja

Toivon niin...
-syödä irtokarkkeja, Fazeria ja suomalaista ruokaa koko vuoden osalta

Söin! Maistoin Fazerin uusia levyjä ja söin vain kerran loman aikana riisiä. (Kiinassa viisi kertaa viikossa...)
-lukea viisitoista kirjaa

Valitettavasti ehdin Suomessa ollessa lukea vain kymmenen - olisin halunnut enemmän
-nähdä auringonnousun /-laskun tai mielellään molemmat

Näin molempia :)

-keräillä kasveja

Niin omaan tarpeeseenkin kuin ystävän kasvioon
-kirjoittaa tarinoita...

En niin montaa kuin olisin halunnut
-... ja ajatustekstejä

Joitain ajatuksia taisin kerätä tekstiksikin
-päästä kärryille alle vuoden vanhoista suomalaisista lauluista SuomiPopia ja monia uusia hyviä ja huonompiakin lauluja tuli kuultua
-tanssia sateessa

Juoksin, halasin ja hyppelehdin sateessa - kaipa minä siellä tanssinkin
-toteuttaa parhaan ystäväni kanssa asioita omasta kesälistastamme

Kaikkea emme pystyneet, mutta kävimme  mm. yökylässä ja teimme metsäkävelyitä kuten oli suunniteltu
-unohtaa koulun ja ajankulun edes joskus

Hmm... Joskus ei ole suhteellinen sana
-pitää niin ihanan kesän kuin mahdollista

Yritin <3

Kesän aikana tuli vastaan sekavia, ahdistavia hetkiä, jolloin teki mieli juosta kehää omenapuiden välissä, itkeä yksin suihkussa ja auringonlaskussa maantiellä. Sitä vastoin oli myös hetkiä, joita rakastin - istua sateessa käsi kädessä, tanssia nurmella tai kuunnella maailmankaikkeuden hiljaisuutta yössä.

Tämä kesä oli hyvin erilainen kuin olin kuvitellut. Se oli outo, jännittävä ja sekava. Mutta hetkittäin se oli myös onnellinen, kaunis ja hyvin muistorikas.

Minulla on yhä ystävät, joiden kanssa nauran kuollakseni trampoliinilla, yhä rakkaat metsät odottavat minua hiljaa suhisten. Nyt niihin liittyy kuitenkin uusiakin muistoja,  tuossa istuimme sinä iltana auringonlaskussa ja puhuimme siitä-ja-siitä, tuon kiven alle suojauduimme sateelta ja söimme karkkia. Viimeisenä iltana Suomessa vain muistelin tuota kaikkea...

Minulla on myös sielunsiskoni kanssa entistä vankempi ja läheisempi ystävyyssuhde, joka taitaa kestää läpi kivien ja puiden energiakenttien välissä. Minulla on muistot tästä kesästä, jotka tulen muistamaan koko ikäni.

Millainen teidän kesä oli, ja mitä unohtumatonta koitte sen aikana?