Désirée
Annemarie Selinko
1953
Inkeri Hämäläinen
1951: Désirée
541 sivua
Tammi
Désirée syntyy silkkikauppiaan tyttärenä Marseillessa tasavallan alkuaikoina. Hänen isänsä on tasavaltalainen, joka antaa ennen kuolemaansa nuorelle tyttärelleen päiväkirjan, johon pyytää tätä kirjoittamaan "Ranskan kansalaisen Bernadine Eugénie Désirée Claryn tarinan".
Désirée tutustuu ja rakastuu ensin korsikalaiseen kenraali Napoleone Buonaparteen. Mutta uusien mutkien kautta hän menee naimisiin Jean-Baptiste Bernadotten kanssa, joka nousee pian yhdeksi maan sodanjohtajista. Napoleonin kohotessa yhä ylemmäs Ranskan keisariksi ja tasavallan sortuessa Désirée muistaa isänsä haaveen tasa-arvosta vallankumouksen jälkeen. Hänen lähipiirinsä on kohonnut myöskin ylimystöön, sillä Désirée tutustutti sisarensa Napoleonin veljeen. Désirée muistaa tämän edelleen, kun Ruotsin kuningaspari haluaa yllättäen adoptoida Jean-Baptisten heidän kruununperijäkseen.
"Samassa hänen katseensa osui sattumalta minuun. Puoliksi sulkeutuneet silmät avautuivat ja hän hymyili toisen kerran tänä päivänä. Ei hellästi, kuten vähää aikaisemmin kruunatessaan Josephinea, vaan iloisesti, hyväntuulisesti ja - niin, aivan kuin ennen vanhaan. Kuin ennen vanhaan, kun juoksimme kilpaa ja hän antoi minun piloillaan voittaa. Enkö sanonut sinulle? kysyivät hänen silmänsä. Silloin pensasaidan luona? Sinä et vain uskonut minua!" -s.205, 2.12.1804
Désirée on hidaslukuinen kirja. Se on kirja täynnä politiikkaa ja pitkiä epärealistisia päiväkirjamerkintöjä, joissa toistetaan yksityiskohtaisesti kaikki dialogit. Miksi sitten kuitenkin ihastuin tähän romaaniin?
Ensinnäkin, opin tästä kirjasta paljon enemmän kuin historiantunnilta. Minulla on jäänyt tosi huonosti päähän Ranskan vallankumous ja Napoleonin aika, tai ehkä emme edes käyneet sitä paljoakaan. Mutta jos kirjan faktat pitävät paikkansa (toivon että ne pitävät, vaikka en olekaan varma), tunnen nyt pääpiirtein Napoleonin valtakauden, valloitukset ja vähän muutaman maan politiikasta. Politiikkaa olikin kirjassa paljon, kohtuuselkeästi selitettynä, vaikka Désirée oman väittämänsä mukaan sivistymättömänä ei tästä paljon ymmärtänytkään.
Esimerkiksi Ruotsista kirjassa on paljon, sillä Jean-Baptiste todellakin aloitti maassa "Bernadotten dynastian", ja lopussa Désiréekin kruunataan Ruotsin ja Norjan kuningatar Desideriaksi. Nimi tarkoittaa toivottua, mutta Désirée ei tuntenut ensin olevansa sitä Ruotsissa... Myös Suomi mainitaan useasti Venäjän valloittamana alueena, jonka ruotsalaiset haluaisivat takaisin.
""Ruotsista voisi tulla uudelleen suurvalta, olen tarjonnut Bernadottelle Suomen, jos hän marssii rinnallamme. Olen tarjonnut hänelle Suomen ja hansakaupungit. Kuvitelkaa, Madame - Suomen!"
Yritin kuten niin usein ennenkin kuvitella mielessäni Suomea. "Olen nähnyt sen kartalta - pelkkiä sinisiä täpliä, jotka merkitsevät järviä", sanoin." -s.351, v. 1811
Olikohan kirjailijalla jotain sidettä Suomeen? Ainakin Wikipedian mukaan hän oli paennut toisen maailmansodan aikana Ruotsiin.
Désirée on todella hyvä päähenkilö, sillä hän onnistuu liittymään historiallisiin tapahtumiin Jean-Baptisten puolisona ja Napoleonin nuoruudenrakastettuna. Hän kuvailee ajanjaksoa ja ihmisiä, Napoleonin muuttumista diktaattoriksi ja sodan runtelemia maita. Järkyttävä kohta onkin, kun Désirée käy sotasairaalassa etsimässä kamaripalvelijansa poikaa.
Seksistä kirjassa hädin tuskin mainitaan, puolison pettäminen kuitenkin sitäkin useammin. Kirjastossa silmäilemässäni tietokirjassa Napoleonin ja Josephinen suhdetta kuvailtiin onnelliseksi, mutta Désiréessä sain siitä aivan erilaisen kuvan... Désirée ja Jean-Baptiste olivat kuitenkin onnellisia yhdessä, vaikkakin edellämainittu pelkääkin miehensä ottaneen rakastajattaren tai naivan sivistyneemmän prinsessan Ruotsin kuninkaana. Oliko heidän avioliittonsa yhtä kaunis todellisuudessa?
Suosittelen Désiréetä syventävänä historiantuntina naisen näkökulmasta, rakkaustarinana ja myös pienenä pohdintana ihmisen valinnoista - olihan Désirée itse tuonut Napoleonin heidän perhepiiriinsä.
"Kohtalokas" kirjoitustapa:
"Ranskan kuningaskruunu on katuojassa, tarvitsee vain kumartua ja ottaa se ylös... Napoleon on nyt kumartunut ja kalastanut kruunun katuojasta. Samalla se on muuttunut keisarin kruunuksi. Hämillinen kuiskailumme ja avuton seisoskelumme toi mieleeni hautajaiset. Silmäni etsivät Jean-Baptistea. Hän puri mietteliäänä alahuultaan. Nyt kannamme tasavaltaa hautaan, ajattelin. Isä, poikasi on saanut kutsukortin ja tyttärestäsi Juliesta on vieläpä tullut prinsessa ja hänellä on pieni kultakruunu päässään..." -s.203, 2.12.1804
"Samassa hänen katseensa osui sattumalta minuun. Puoliksi sulkeutuneet silmät avautuivat ja hän hymyili toisen kerran tänä päivänä. Ei hellästi, kuten vähää aikaisemmin kruunatessaan Josephinea, vaan iloisesti, hyväntuulisesti ja - niin, aivan kuin ennen vanhaan. Kuin ennen vanhaan, kun juoksimme kilpaa ja hän antoi minun piloillaan voittaa. Enkö sanonut sinulle? kysyivät hänen silmänsä. Silloin pensasaidan luona? Sinä et vain uskonut minua!" -s.205, 2.12.1804
Désirée on hidaslukuinen kirja. Se on kirja täynnä politiikkaa ja pitkiä epärealistisia päiväkirjamerkintöjä, joissa toistetaan yksityiskohtaisesti kaikki dialogit. Miksi sitten kuitenkin ihastuin tähän romaaniin?
Ensinnäkin, opin tästä kirjasta paljon enemmän kuin historiantunnilta. Minulla on jäänyt tosi huonosti päähän Ranskan vallankumous ja Napoleonin aika, tai ehkä emme edes käyneet sitä paljoakaan. Mutta jos kirjan faktat pitävät paikkansa (toivon että ne pitävät, vaikka en olekaan varma), tunnen nyt pääpiirtein Napoleonin valtakauden, valloitukset ja vähän muutaman maan politiikasta. Politiikkaa olikin kirjassa paljon, kohtuuselkeästi selitettynä, vaikka Désirée oman väittämänsä mukaan sivistymättömänä ei tästä paljon ymmärtänytkään.
Esimerkiksi Ruotsista kirjassa on paljon, sillä Jean-Baptiste todellakin aloitti maassa "Bernadotten dynastian", ja lopussa Désiréekin kruunataan Ruotsin ja Norjan kuningatar Desideriaksi. Nimi tarkoittaa toivottua, mutta Désirée ei tuntenut ensin olevansa sitä Ruotsissa... Myös Suomi mainitaan useasti Venäjän valloittamana alueena, jonka ruotsalaiset haluaisivat takaisin.
""Ruotsista voisi tulla uudelleen suurvalta, olen tarjonnut Bernadottelle Suomen, jos hän marssii rinnallamme. Olen tarjonnut hänelle Suomen ja hansakaupungit. Kuvitelkaa, Madame - Suomen!"
Yritin kuten niin usein ennenkin kuvitella mielessäni Suomea. "Olen nähnyt sen kartalta - pelkkiä sinisiä täpliä, jotka merkitsevät järviä", sanoin." -s.351, v. 1811
Olikohan kirjailijalla jotain sidettä Suomeen? Ainakin Wikipedian mukaan hän oli paennut toisen maailmansodan aikana Ruotsiin.
Désirée on todella hyvä päähenkilö, sillä hän onnistuu liittymään historiallisiin tapahtumiin Jean-Baptisten puolisona ja Napoleonin nuoruudenrakastettuna. Hän kuvailee ajanjaksoa ja ihmisiä, Napoleonin muuttumista diktaattoriksi ja sodan runtelemia maita. Järkyttävä kohta onkin, kun Désirée käy sotasairaalassa etsimässä kamaripalvelijansa poikaa.
Seksistä kirjassa hädin tuskin mainitaan, puolison pettäminen kuitenkin sitäkin useammin. Kirjastossa silmäilemässäni tietokirjassa Napoleonin ja Josephinen suhdetta kuvailtiin onnelliseksi, mutta Désiréessä sain siitä aivan erilaisen kuvan... Désirée ja Jean-Baptiste olivat kuitenkin onnellisia yhdessä, vaikkakin edellämainittu pelkääkin miehensä ottaneen rakastajattaren tai naivan sivistyneemmän prinsessan Ruotsin kuninkaana. Oliko heidän avioliittonsa yhtä kaunis todellisuudessa?
Suosittelen Désiréetä syventävänä historiantuntina naisen näkökulmasta, rakkaustarinana ja myös pienenä pohdintana ihmisen valinnoista - olihan Désirée itse tuonut Napoleonin heidän perhepiiriinsä.
"Kohtalokas" kirjoitustapa:
"Ranskan kuningaskruunu on katuojassa, tarvitsee vain kumartua ja ottaa se ylös... Napoleon on nyt kumartunut ja kalastanut kruunun katuojasta. Samalla se on muuttunut keisarin kruunuksi. Hämillinen kuiskailumme ja avuton seisoskelumme toi mieleeni hautajaiset. Silmäni etsivät Jean-Baptistea. Hän puri mietteliäänä alahuultaan. Nyt kannamme tasavaltaa hautaan, ajattelin. Isä, poikasi on saanut kutsukortin ja tyttärestäsi Juliesta on vieläpä tullut prinsessa ja hänellä on pieni kultakruunu päässään..." -s.203, 2.12.1804
Kirja sopii HelMetin lukuhaasteen kohtaan 12.: Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja, sekä Muuttoliikkeessä-haasteeseen. (Désiréen oli hankala sopeutua Ruotsiin ja hän muutti sieltä ensin heti takaisin Ranskaan.)
Désirée on minulle lohtukirjoja, jonka pariin palaan, kun haluan lukea jotakin positiivista. Positiivinen on siis nimenomaan itse Désirée, jonka elämän käteet ovat melkoisia. Minäkin olen oppinut tästä paljon historiaa. Tällä tavoin esitetyt asiat ovat jääneet helposti mieleen. Eikä Désirée ole minusta edes hidaslukuinen, vaan vähän kuin seikkailukirja, jonka tulee lukeneeksi päivässä.
VastaaPoistaKiva että sinulle Désirée merkitsee paljon! Olen samaa mieltä siinä, että romaaneista historia jää paremmin mieleen ja lisäksi saa todella hyvän kuvan ihmisten elämästä ja ajatuksista. Minulle Désirée oli hidasta luettavaa mutta kuitenkin mielenkiintoista. :)
PoistaAinakin kirjalla on ihana kansi! Löytyykö kirjasta tietoa sen tekijästä? :)
VastaaPoistaEi valitettavasti löytynyt. :( Ehkä koska kuva oli kansipaperilla. Mutta se on kyllä kaunis ja kivan värikäs. :)
PoistaOlen lukenut tämän kirjan monta kertaa. Ehkä yläasteella ekan kerran, muutaman vuoden päästä toisen kerran, äitiyslomalla kerran ja noin 10-vuotta sitten neljännen. Nyt taas mietin pitäiskö taas. Minusta yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Kansi minun kirjassa on erilainen.
VastaaPoistaDésirée oli kyllä ihana! Olen itsekin aikonut lukea sen uudestaan. Varsinkin historiankuvaus päiväkirjamuodossa opetti paljon tuon ajan tapahtumista. Jos ruotsi sujuu, suosittelen myös Erik Erikssonin Kärlek och krig -sarjaa, joka kertoo Ruotsin sodista vuorollaan eri naisen näkökulmista. Ensimmäinen kirja kertoo juuri 1800-luvun alusta.
Poistahttps://iltatahdensyttyessa.blogspot.com/2018/03/erik-eriksson-det-brinnande-havet.html