"Dark shadow pass/ You're standing in my view..."

Aioin kertoa tässä alussa ne kerrat, jolloin tumma varjo ei väistynyt. Mutta ehkä hyppään ne yli niihin kertoihin, jolloin se väistyi.

Se väistyi eräänä päivänä, kun luin puistossa ja katselin laskevan auringon valoa ja kuuntelin tuulen suhinaa läheisissä puissa.

Se väistyi eilen Frozenia katsoessa - ne laulut ja huumori <3

Se väistyy joskus Lalehia kuunnellessa (Dark Shadow antoi postaukselleni nimen), mutta jos haluatte häneltä piristävää musiikkia, kuunnelkaa Vårens Första Dag ja Colors. Ja ehkä Goliat.

Se väistyi metsässä, josta löysin rakkaan puun. Nojasin siihen ja mietin tavoitteita loppukesää ja syksyä varten. Että jos tutustuisin luokkalaisiini paremmin, näkisin taas koulurakennukseni ja puut syksyn lehdissä ja ehkä viihtyisin koulussa.

Se väistyi tänään veljen kanssa sulkapalloa pelatessa ja samalla kohtalosta ja elämästä jutellessa (sulkapallo jäi lopulta vähän sivuun).

Se väistyi jälleen samaisessa metsässä, jonne jäin lukemaan Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää ja syvennyin siihen kunnolla. Vaikka kirjassa on vähän synkkä aihe, ainakin sen alku sai ajatukset muualle.

Se väistyi tuntikausiksi, kun lähdin ystävien kanssa piknikille. Niin, tarkoituksemme oli mennä piknikille. Päädyimme kuitenkin suunnistamaan toisen hatarien muistikuvien perusteella, löytämään kauniin näkymän lintutornista, väistelemään mutaa ja ihmisiä, kävelemään neljä tuntia ja syömään lopulta eväät siinä samalla. 

Mutta meillä oli hauskaa. <3

Yritän käpertyä pieneen onnellisuuden kuplaan ja olla puhaltamatta sitä rikki.