Theodor Fontane: Effi Briest (333s)
Aldous Huxley: Brave New World (223s)
Veijo Meri: Manillaköysi (170s)
L. Onerva: Etsin suurta tulta (266s)
Effi Briest kuuluu Saksan 1800-luvun lopun realismiin, mutta hämmästytti esimerkiksi tarinallaan kummittelevasta
kiinalaisesta. Naisten oikeuksien puolesta puhuva romaani alkoi kiinnostaa loppua kohden enemmän, vaikkakin oli välillä vaikeaselkoinen.
Brave New World oli myös vanha klassikko utopiasta/dystopiasta (en tiedä kumpi!), mutta ensimmäisen lukujen tiede-esitelmien jälkeen kiinnostus lopahti. Pidin kyllä henkilöiden keskusteluista, ja teoksen yhteiskunnan analysointi oli ihan mielenkiintoista, mutta muuten en oikein lämmennyt tälle.
Manillaköysi ei myöskään erityisesti hätkähdyttänyt, sillä se oli hyvin sekava ja välillä jopa ällöttävä. Oli siinä kuitenkin monia hauskoja kohtiakin, mutta Tuntematon sotilas vie kyllä voiton sotakirjoista.
Etsin suurta tulta luin iltaisin muutamien kuukausien aikana ja pidin varsinkin loppupuolen runoista. L. Onerva kirjoitti hyvin intohimoisesti ja rohkeasti, ja pari runoa samaistuttivat paljon.
Pikku prinsessa (1995) oli ihana ja yhtä satumainen kuin kirjakin. Ihmettelin kuitenkin, miksi elokuvan piti liittyä ensimmäiseen maailmansotaan ja loppua aivan eri tavalla kuin kirjan, vähän liian onnellisesti.
Johnny English 1 tuli sattumalta televisiosta - päätin heti suunnata lokakuussa katsomaan kolmannen elokuvankin. Tajusin vasta nyt, kuinka hauska tämäkin sarja on. Varmaan ensimmäistä kertaa pidin elokuvan pahiksesta!
Vaiana - oi! Elokuvan teemalaulu How Far I'll Go, alkuperäiskansan kulttuuri, meren animaatio <3, itsensä etsiminen ja sydämen kuunteleminen... Tämä oli hyvä musikaalielokuva, katson varmasti uudelleen!
Kedi oli dokumentti Istanbulin kaduilla vapaana kulkevista kissoista, joista ihmiset huolehtivat vapaaehtoisesti. Olen vähän huono katsomaan dokumentteja ja välillä huomasin odottavani elokuvan loppumista. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata luonteeltaan hyvin erilaisten kissojen elämää ja kuulla haastateltujen kertomuksia niistä. Kissat olivat vaikuttaneet monen heistä elämään positiivisesti. Ne olivat myös söpöjä :)
Mamma Mia 2! menin katsomaan uudelleen - nyt en itkenyt ihan niin paljon. Vähän mietin joitakin ärsyttäviä juttuja - mihin Harryn kreikkalainen mies oli kadonnut? Miksi juuri hän ei löydä lopussa ketään? Toisaalta, ensimmäisessä elokuvassa hän löysi jonkun, ja tuolloin puolestaan Tanya jäi yksin. Mietin myös, miksi kaikki tarinan naiset koko ajan kaipaavat vain jotakuta miestä, mutta sitten tajusin että sama pätee kyllä toisinpäin kaikkiin miehiinkin. Ah, Meryl Streep ja laulut My Love, My Life ja Angel Eyes!
Syyskuuhun kuului paljon koulua. Sen verran, että suurinta osaa lukemistani kirjoista en saanut valita itse, ja moni ilta kului kokeisiin harjoitteluun. Ensimmäinen yo-koe jännitti enemmän kuin mikään muu koe pitkään aikaan, mutta siitä selvittiin hyvin. Uskalsin jopa mennä wc:seen kesken kokeen. (Jännitin sitä koska piti ensin laittaa näytönsäästäjä päälle ja konseptipaperi näytön päälle, viitata valvoja paikalle, kävellä tämän kanssa vessaan ja takaisin ja odottaa että pääsi omalle paikalle eikä missään nimessä saanut vilkaista muihin kirjoittajiin päin. Hermostuisin vähemmästäkin!) Huh, nyt voin sanoa jo olevani vanha tekijä. ;)
Onneksi varsinkin viikonloppuisin ehdin tehdä kaikkea muutakin. Yhtenä sunnuntaina nautin syksyisestä iltapäivästä sieniä poimien, perunoita nostaen ja juosten maantiellä avaran taivaan alla. Toisena viikonloppuna rentouduin serkkuni luona yrittäen unohtaa seuraavan päivän koulu-urakan. Syyskuussa en hirveästi nähnyt ystäviä vapaa-ajalla, mutta loppukuusta avauduin eräälle ystävälleni (ja koko pikku kahvilallekin - ainakin kaikki työntekijät tunnistaisivat meidät varmasti kolme tuntia kestäneestä keskustelusta!) ja tein pitkästä aikaa kävelyn hyvän ystäväporukkani kanssa.
Kuun alku tuntuu hämärältä, mutta ainakin Tallinna tuli koettua luokkaretkellä. Laivalla tunnistin Irinalta yllättävän monta kappaletta mutta en ole saanut aikaiseksi kuunneltua niitä. Syyskuu oli myös siitä ikimuistoinen kuukausi, että näin niin monta merkkihenkilöä. Yksi heistä oli Saksan presidentin vaimo (en selitä enempää!) ja muut: kirjailijat Satu Koskimies ja Katarina Eskola! Olin tästä tapaamisesta monta päivää aivan haltioitunut ja taltioin keskustelumme tarkasti päiväkirjaani aivan 50-luvun tyttöjen tapaan. Oli vähän hassua ja surullistakin puhua kahden vanhan naisen kanssa, kun oli juuri lukenut heistä teini-ikäisinä tyttöinä... Kylläpä aika rientää.
Lokakuulta odotan syyslomaa, jolloin aion palata Tallinnaan, tehdä vähän koulutöitä ja rentoutua kotona. Niin ja tehdä valokuva-albumin! Syysloman jälkeen suuntaan taas Helsingin Kirjamessuille ainakin yhdeksi päiväksi, toivottavasti tavataan siellä! :) Ystäviä aion myöskin yrittää nähdä vähän enemmän kuin syyskuussa.
Ja aion ihastella syksyn maisemia, punaisia lehtiä ja ehkä jo pian huurretta. <3
KK: Mikä teistä oli kauneinta syyskuussa?
Jaksamishali lokakuulle ja kauniita aamuja <3
Effi Briest kuuluu Saksan 1800-luvun lopun realismiin, mutta hämmästytti esimerkiksi tarinallaan kummittelevasta
kiinalaisesta. Naisten oikeuksien puolesta puhuva romaani alkoi kiinnostaa loppua kohden enemmän, vaikkakin oli välillä vaikeaselkoinen.
Brave New World oli myös vanha klassikko utopiasta/dystopiasta (en tiedä kumpi!), mutta ensimmäisen lukujen tiede-esitelmien jälkeen kiinnostus lopahti. Pidin kyllä henkilöiden keskusteluista, ja teoksen yhteiskunnan analysointi oli ihan mielenkiintoista, mutta muuten en oikein lämmennyt tälle.
Manillaköysi ei myöskään erityisesti hätkähdyttänyt, sillä se oli hyvin sekava ja välillä jopa ällöttävä. Oli siinä kuitenkin monia hauskoja kohtiakin, mutta Tuntematon sotilas vie kyllä voiton sotakirjoista.
Etsin suurta tulta luin iltaisin muutamien kuukausien aikana ja pidin varsinkin loppupuolen runoista. L. Onerva kirjoitti hyvin intohimoisesti ja rohkeasti, ja pari runoa samaistuttivat paljon.
Pikku prinsessa (1995) oli ihana ja yhtä satumainen kuin kirjakin. Ihmettelin kuitenkin, miksi elokuvan piti liittyä ensimmäiseen maailmansotaan ja loppua aivan eri tavalla kuin kirjan, vähän liian onnellisesti.
Johnny English 1 tuli sattumalta televisiosta - päätin heti suunnata lokakuussa katsomaan kolmannen elokuvankin. Tajusin vasta nyt, kuinka hauska tämäkin sarja on. Varmaan ensimmäistä kertaa pidin elokuvan pahiksesta!
Vaiana - oi! Elokuvan teemalaulu How Far I'll Go, alkuperäiskansan kulttuuri, meren animaatio <3, itsensä etsiminen ja sydämen kuunteleminen... Tämä oli hyvä musikaalielokuva, katson varmasti uudelleen!
Kedi oli dokumentti Istanbulin kaduilla vapaana kulkevista kissoista, joista ihmiset huolehtivat vapaaehtoisesti. Olen vähän huono katsomaan dokumentteja ja välillä huomasin odottavani elokuvan loppumista. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata luonteeltaan hyvin erilaisten kissojen elämää ja kuulla haastateltujen kertomuksia niistä. Kissat olivat vaikuttaneet monen heistä elämään positiivisesti. Ne olivat myös söpöjä :)
Mamma Mia 2! menin katsomaan uudelleen - nyt en itkenyt ihan niin paljon. Vähän mietin joitakin ärsyttäviä juttuja - mihin Harryn kreikkalainen mies oli kadonnut? Miksi juuri hän ei löydä lopussa ketään? Toisaalta, ensimmäisessä elokuvassa hän löysi jonkun, ja tuolloin puolestaan Tanya jäi yksin. Mietin myös, miksi kaikki tarinan naiset koko ajan kaipaavat vain jotakuta miestä, mutta sitten tajusin että sama pätee kyllä toisinpäin kaikkiin miehiinkin. Ah, Meryl Streep ja laulut My Love, My Life ja Angel Eyes!
 |
| "Kuukakku" keskisyksyn juhlan aikaan |
Syyskuuhun kuului paljon koulua. Sen verran, että suurinta osaa lukemistani kirjoista en saanut valita itse, ja moni ilta kului kokeisiin harjoitteluun. Ensimmäinen yo-koe jännitti enemmän kuin mikään muu koe pitkään aikaan, mutta siitä selvittiin hyvin. Uskalsin jopa mennä wc:seen kesken kokeen. (Jännitin sitä koska piti ensin laittaa näytönsäästäjä päälle ja konseptipaperi näytön päälle, viitata valvoja paikalle, kävellä tämän kanssa vessaan ja takaisin ja odottaa että pääsi omalle paikalle eikä missään nimessä saanut vilkaista muihin kirjoittajiin päin. Hermostuisin vähemmästäkin!) Huh, nyt voin sanoa jo olevani vanha tekijä. ;)
 |
| Kuinka kirkkaankeltaista ruohoa <3 |
Onneksi varsinkin viikonloppuisin ehdin tehdä kaikkea muutakin. Yhtenä sunnuntaina nautin syksyisestä iltapäivästä sieniä poimien, perunoita nostaen ja juosten maantiellä avaran taivaan alla. Toisena viikonloppuna rentouduin serkkuni luona yrittäen unohtaa seuraavan päivän koulu-urakan. Syyskuussa en hirveästi nähnyt ystäviä vapaa-ajalla, mutta loppukuusta avauduin eräälle ystävälleni (ja koko pikku kahvilallekin - ainakin kaikki työntekijät tunnistaisivat meidät varmasti kolme tuntia kestäneestä keskustelusta!) ja tein pitkästä aikaa kävelyn hyvän ystäväporukkani kanssa.
 |
| Kutsuin näitä koralleiksi, mutta pikkuveli tiesi niiden olevan haarakkaita |
Kuun alku tuntuu hämärältä, mutta ainakin Tallinna tuli koettua luokkaretkellä. Laivalla tunnistin Irinalta yllättävän monta kappaletta mutta en ole saanut aikaiseksi kuunneltua niitä. Syyskuu oli myös siitä ikimuistoinen kuukausi, että näin niin monta merkkihenkilöä. Yksi heistä oli Saksan presidentin vaimo (en selitä enempää!) ja muut: kirjailijat Satu Koskimies ja Katarina Eskola! Olin tästä tapaamisesta monta päivää aivan haltioitunut ja taltioin keskustelumme tarkasti päiväkirjaani aivan 50-luvun tyttöjen tapaan. Oli vähän hassua ja surullistakin puhua kahden vanhan naisen kanssa, kun oli juuri lukenut heistä teini-ikäisinä tyttöinä... Kylläpä aika rientää.
Lokakuulta odotan syyslomaa, jolloin aion palata Tallinnaan, tehdä vähän koulutöitä ja rentoutua kotona. Niin ja tehdä valokuva-albumin! Syysloman jälkeen suuntaan taas Helsingin Kirjamessuille ainakin yhdeksi päiväksi, toivottavasti tavataan siellä! :) Ystäviä aion myöskin yrittää nähdä vähän enemmän kuin syyskuussa.
Ja aion ihastella syksyn maisemia, punaisia lehtiä ja ehkä jo pian huurretta. <3
KK: Mikä teistä oli kauneinta syyskuussa?
Jaksamishali lokakuulle ja kauniita aamuja <3
Vessassa käyminen yo-kirjoituksissa oli kyllä äärimmäisen kuumottavaa :D ihanan näköinen tuo kakku muuten!
VastaaPoistaTuo Harryn miehettömyys (?) ärsytti Mamma miassa minuakin. Siitä (ja parista muustakin seikasta) huomaa, että käsikirjoittaja on eri kuin alkuperäisessä. Mielestäni Harryn homoutta ei olisi tarvinnut edes alleviivata, oltaisiin voitu vain näyttää hänen elävän onnellisena kreikkalaisen miehensä kanssa. Siitä osasta elokuvaa jäi vähän halju olo.
Kauneinta syyskuussa olivat varmaan ne illat, jolloin tulin pimeällä kotiin ja näin tähdet! <3
Niin oli, en meinannut uskaltaa :D Kuukakkuja voi ostaa aasialaiskaupoista nyt syys-lokakuussa (keskisyksyn juhla oli kaksi viikkoa sitten).
PoistaAhaa en tajunnutkaan käsikirjoittajan olevan eri! Niinpä, missään ei selitetty, miksi tämä ei enää ollut yhdessä ensimmäisessä elokuvassa tapaamansa miehen kanssa. Ja olisihan hän voinut päätyä vaikka yhteen sen passintarkastajan kanssa tai Fernandon veljen tai... Toisaalta ensimmäisessä elokuvassa Tanya jäi lopussa yksin, joten ehkä nyt vain oli sitten Harryn vuoro.
Oi tähtikirkkaat illat <3