tiistai 21. heinäkuuta 2020

Kesäkuulta muistan lähinnä värien vaihtelun järven pinnalla

Kesäkuussa luin neljä kirjaa ja 1521 sivua:

1. Jenny Han: P.S. I still love you (To All the Boys I've loved Before #2) (337 sivua)
2. Rita Mae Brown: Rubyfruit Jungle (216 s)
3. Ellen Wittlinger: Hard Love (224s)
4. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (744s)

P.S. I still love you jatkoi To All The Boys I've Loved Before -romaanin rakkaustarinaa. Jotenkin elokuviin tapahtumat on sijoitettu eri tavalla, joten kirjaa lukiessa tuli suuri déjà-vu, että hetkinen, eikös tämä tapahtunut jo aikoja sitten? Kirjan alussa tapahtunut Lara Jeanin suuteluvideon nettilevitys tapahtuu nimittäin jo ensimmäisessä elokuvassa! Olin katsonut jo kakkoselokuvankin ennen kirjan lukemista, joten hiukan hämmensi kirjan loppu, joka on vähän erilainen. Gwendolynin ja Lara Jeanin suhde oli myös jotenkin parempi kirjassa, en tiedä miksi sitä on siloiteltu elokuvaan. Gwen on bitch ja sillä se. Tykkäsin ensimmäisestä kirjasta vähän enemmän, sillä se oli samastuttavampi ja vähän omaperäisempi, mutta myös tämä kirja toi valoa alkukesääni.

Rubyfruit Jungle inspiroi minua todella kuvauksellaan ponnistuksesta elää omana itsenään, omaa elämäänsä ja seurata unelmiaan. Kirja rikkoo joitakin vielä nykyaikana voimassa oleviakin tabuja ja näyttää 60-luvun Amerikan suvaitsemattomuuden ja tietämättömyyden. Tämä oli jotenkin todella vaikuttava kirja.

Hard Love oli myöskin jotenkin ihana ja inspiroiva. Oli kiva seurata pähenkilöiden elämää 90-luvulla ja zine-harrastusta. Marisol oli kiehtova hahmo ja John puolestaan sympaattinen. Myös kirjan ulkoasu oli upean omaperäinen!

Ylpeys ja ennakkoluulo ei oikeasti ole ihan noin paksu, mutta löysin maaliskuussa juuri ennen kirjastojen sulkemista kiireessä vain isotekstisen painoksen (josta saa kyllä lisäpisteitä sivumäärästä :D). Luin romaanin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, eikä se ollut tosiaan menettänyt makuaan. Nyt ehkä kiinnitin vielä enemmän huomiota Darcyn ihastukseen ja Elizabethin hitaaseen rakastumiseen, molemmat oli todella suloisesti ja samastuttavasti kuvattu. On ihanaa lukea 1700-1800-luvun vaihteesta aikalaisen silmin, rivien välistä saa selville kaikenlaista pientä. Huumoria en ihan aina tajunnut, mutta herra Bennetin piilotetulle sarkasmille nauroin joskus ääneen.


Scott Pilgrim vastaan maailma oli tosi erikoinen elokuva, en oikein tiedä mitä ajatella siitä. En ehkä niin erityisesti innostu sarjakuvien filmatisoinneista kaikkien erikoisefektien vuoksi. Juoni oli vähän kummallinen, mutta myös kiinnostava, pitihän Scottin taistella seitsemää exää vastaan saadakseen Ramonan. Pidin eniten Ramonan omaperäisestä hahmosta ja oli kiva että yksi exä oli tyttö, vaikka se olikin vain "vaihe". Aasialainen sivuhenkilö oli ehkä aika stereotyyppinen intoilullaan ja itsepuolustustaidoillaan.

Magic in the moonlight katsoin ehkä kolmatta neljättä kertaa ja pidän siitä edelleen. Paikoittain vuoropuhelu on pikkiriikkisen jäyhää, mutta rakkaustarina on suloinen. 20-luvun musiikki on myös piristävää. Ja Sophien puvut kaunita!

Luulin nähneeni Megamindin jo joskus, mutta nähtävästi olen vain kuullut siitä tai sitten en tosiaankaan muistanut elokuvasta sekuntiakaan. Joka tapauksessa tarina ja perspektiivi pahiksen näkökulmasta oli tosi virkistävä ja erilainen, lisäksi rakkaustarina oli tässäkin söpö. Tämä lastenelokuva yllätti todellakin positiivisesti. Eivät ne todellakaan aina ole huonoja!

Harry Potter ja feeniksin kilta oli hyvä filmatisointi kirjasta, harmi vain että tapansa mukaan paljon kohtia oli karsittu pois tai lyhennetty, joka tapauksessa suhteellisen vähän. Kuitenkin esimerkiksi erään henkilön vakava loukkaantuminen näytettiin todella nopeasti, sen vakavuutta ei edes kuvattu kunnolla.


Kesäkuu tuntui kaiken kaikkiaan yhä enemmän paluulta normaaliin, kun paikat aukenivat ja saattoi käydä kahvilassa. Kesäkuun eka viikko oli vapaata yliopistosta, ja viikon sen jälkeen lähdimme loppukuuksi mökille "kunnon karanteeniin", josta sitten etäopiskelin. 




Kesäkuussa kävin neljä kertaa kahvilassa, päivämatkalla Tammisaaressa, taiteilijakodeissa ja linnassa. Olin ennätyspitkään mökillä, pesin mattoja, pyöräilin sateessa ja näin tätiäni ja serkkuani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.

Ihastuin Raaseporin linnaan heti: se oli ihana sekoitus Viisikon Kirrin-saarta, jyhkeitä keskiajan puolustusmuureja ja kiipeilypaikkaa. Myös Tammisaari oli kaunis 1800-luvun vanhoine kaupunkeineen. Tajusin jotenkin ensimmäistä kertaa todella kuinka Suomesta löytyy lähes täysin ruotsinkielisiä kaupunkeja. Melkein kaikki tapaamamme ihmiset taisivat olla kaksikielisiä, mutta kuitenkin jaksoivat kuunnella ruotsin kangertelujamme.



1700-luvun torppa


Tammisaaren satama

Valkoiset syreenit <3

Kesäkuuhun liittyi muuten myös todella paljon luontoa. Poimin seitsemän kukkaa, kiljuin paarmojen vuoksi vaikken ole ennen niitä huomannutkaan mutta nukuin kuin tukki hyttysten seassa. Näin myös enemmän eläimiä kuin pitkään aikaan: mökillä näin pelkästään noin kuusi eri vesilintua, myyriä, kauriin, sammakon, ukkoetanan... Söin pitkästä aikaa mansikoita ja herneitä, ja pelkäsin yhä edelleen syvää vettä.

Valkoinen sorsa poseerasi meille

Näköalatornista Keski-Suomessa


Syömme normaalisti todella kansainvälistä ruokaa, mutta mökillä grillasimme perinteisiä suomalaisia ruokia. Lisäksi teimme viiliä ja ostimme paikallista ruisleipää, joka on ainoa leipä, jonka päälle laitamme voita. Huomaan jo pelkästään kuvan perusteella, että tuo taitaa olla äitini lautanen - minä ja isä syömme pelkästään "pohjapaloja" emmekä "päälipaloja". :D



Kesäkuussa alkoi keskittymiseni opiskeluun herpaantua, enkä jaksanut kunnolla seurata tunteja. Varsinkin mökillä tuntui joskus vaikealta opiskella kaiket päivät, mutta onneksi pystyi iltaisin menemään saunaan ja veteen. Eniten rakastin aamuja, jolloin join kahvia ulkona ja luin kirjaa auringonvalossa, sekä iltoja, kun vähitellen pimeni ja tarkeni vilttiin kääriytyneenä ja lepakoiden lentoa seuratessa. Ja rakastin järveä, joka oli vuorotellen impressionistisen valkoinen ja sininen, auringonlaskussa punertava tai öisen tumma ja aivan tyyni.



Tietysti kävin myös kävelemässä auringonlaskussa maantiellä ja näin jopa violetteja hämärässä hohtavia kukkia. En kuitenkaan kokenut maantien hiljaisuutta - hyttysiä ja autoja oli aivan liikaa.


Mikä oli kauneinta teidän kesäkuussanne?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Inspiroivia vanhoja LGBT+ kirjoja (Pride-haaste)

Kiinnostus heräsi: päätin lukea kaikki tyttörakkaustarinat, jotka saan käsiini


Rubyfruit Jungle
Rita Mae Brown 
2015 (1973)
216 sivua
Penguin Random House (Vintage Classics)

Lapsesta asti Molly tietää suutelevansa mieluummin naisia, keksivänsä ennemmin itse omat sääntönsä ja tekevänsä elämässään jotain suurta. Pahaksi onneksi hän asuu Pennsylvanian konservatiivisella maaseudulla, jossa naisen elämä päättyy hänen mentyään naimisiin; adoptioperheeseen, jossa hänen äitinsä syyttää häntä pienestäkin outoudesta tai kommelluksesta. Molly koettelee rajoja leikkien poikien leikkejä, kokeillen suhteita puolin ja toisin ja kieltäytyen lesbonimityksestä, koska haluaa vain olla täysin oma itsensä. Mollyn tie suuntautuu lopulta New Yorkiin mukanaan vain matkalaukku ja 24 dollaria, mutta löytääkö hän sieltäkään täydellistä vapautta ja hyväksyntää?

"At least in New York City I can be more than a breeder of the next generation." -s.193

Rubyfruit Jungle perustuu tiukasti Rita Mae Brownin omaan elämään, muttei ymmärtääkseni ole kokonaan omaelämäkerrallinen. Tämä lienee olevan Amerikassa suhteellisen kuuluisa teos, sillä siitä on jopa oma Sparknotes -sivu, jossa esitellään koululaisille teoksen motiiveja, teemoja ja symboleita. Harmi kun emme lukeneet tätä kirjaa lukiossa!

Kirja siis kertoo Mollyn lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta, oman pään mukaan toimimisesta ja ihmissuhteista. Tässä kirjassa on paljon seksiä, myönnän, ja jopa nykyajankin tabuaiheita, kuten omalaatuisia seksimieltymyksiä ja fantasioita. Polyamoriasta ja jopa insestistä puhutaan suopeasti, mikä iski itselläni aika lujaa, sillä onhan insesti suuri tabu. Silti olen iloinen siitä etten tiennyt seksuaalisesta sisällöstä ennen kuin aloin lukemaan kirjaa ja että kansi ei ole niin räväkkä kuin tämän sivun esittelemissä painoksissa. Muuten kirja olisi ehkä jäänyt lukematta, sillä tämä kirja ei kuitenkaan ole pelkkää seksuaalista piehtarointia. Itse koin sen kertomuksena homofobisesta Amerikasta 50-60-luvulla, päämääräisestä oman tien kulkemisesta ja omankaltaisen elämän etsimisestä.

Ja inspiroivana! Mollyn hurja ja avoin seksielämä, lähtö New Yorkiin 24 dollaria taskussaan ja intohimo ponnistaa matalista lähtökohdista ylös, kestää kaikki vastoinkäymiset - sekä olla määrittelemättä itseään. Tämä kaikki kiehtoi ja sai toivomaan samanlaista boheemia elämäntapaa, jossa raha yöpaikkaan hankitaan ravintolan tarjoilijan palkalla, kun on ensin nukuttu muutama yö jääkylmässä autossa. Tietysti Mollylla käy hyvä tuuri, mutta on ilo huomata, kuinka hän sai työpaikan ja opiskelupaikan ja kesti loppuun asti.

"I longed to return to the potato patch and raise hell with kids who didn't know the difference between Weejuns and Old Maine trotters. But those kids grew up and wore tons of eye-makeup, iridescent pink fingernail polish and scratched each other's eyes out over the boy with the metalflake, candy apple red '55 Chevy with four on the floor. There was no place to go back to. No place to go to. College was going to be like high school, only worse. But I gotta go. I don't get a degree and I'm another secretary. No thanks. I got to get it and head for the big city. Got to hang on. That's what Carl told me once, you got to hang on." -s. 95-96 

Pidin myös kirjoitustyylistä, joka keskittyi osittain tiettyihin tapahtumiin Mollyn nuoruuden aikana - se koukutti niin etten malttanut lopettaa kirjaa ollenkaan. Kirjan kieli koostui osittain Mollyn murteella ilmaistuista ajatuksista.

Välillä ihmettelin, kuinka kummassa Molly sattui törmäämään "niin" moneen naisista kiinnostuneeseen naiseen, mutta toisaalta hän kyllä etsikin aktiviisesti. Toisaalta oli naisia, jotka olivat vain uteliaita kokeilemaan tai vuosien kuluessa päätyivät pitämään entistä suhdettaan vain nuoruuden hairahduksena. Koskettavinta oli Mollyn tapaaminen kymmenen vuoden jälkeen entisen ihastuksensa kanssa, joka on jumiutunut pyörittämään huushollia ja kieltää koko entisen suhteensa jumalattomana.

Se mikä Mollyssa tosin hiukan ällötti, oli hänen lapsuuden taipumuksensa kiusata muita, ilman mitään näkyvää syytä. Hiukan myös ihmettelin kuinka hän oli romanttisesti ja seksuaalisesti niin "kypsä" jo alakoulussa, 11-vuotiaana! Yläkouluaikana Floridassa puolestaan nuorten vapaa seksi loistaa: Mollyn herkkä serkku Leroykin piiloutuu koviksen maskin taakse ja saattaa tytön raskaaksi, vaikka hänellä olikin ollut teininä seksisuhde miehen kanssa. Kaikki kirjan hahmot olivat jollain tapaa ristiriitaisia. Mollyn äiti on kokenut elämänsä aikana kovia ja kohtelee tytärtään julmasti. Myös hänen lempeästä isästään paljastuu asioita, joita en ehkä ottaisi yhtä kevyesti kuin Molly, tai ainakin ymmärtäisin hänen äitiään paremmin.

Parhaiten tämä kirja inspiroi minua ja maalasi 1960-luvun amerikkalaisen konservatiivisuuden käsinkosketeltavaksi. Kaikki lesbot kuviteltiin miesmäisiksi ja jopa vaarallisiksi, homoseksuaalisuutta yksinkertaisesti yksimielisesti pelättiin, sillä posiitivisia esikuvia ei ollut. Tämä on kuitenkin Brownin esikoiskirja, eikä se ainakaan nähtävästi vaikuttanut hänen kirjailijanuraansa.

"Walking helps me calm down, but when I put the key in my lock I was as upset as when I started. Why does it get to me? Why can't I just write off those people the way they write me off? Why does it always get through and hurt?" -s.171

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 3. "Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti" , Kirjallisen tunnebingon kohtaan "Kirja sai ihoni kihelmöimään" ja Amerikkaa tutkimassa -osavaltioihin Pennsylvania, Florida ja New York; Kaupunki-haasteessa New Yorkiin.

                              ***


Hard Love
Ellen Wittlinger
1999
224 sivua
Simon & Schuster 

"And for everyone whose first love was a hard love.
 -omistuskirjoitus

16-vuotias John on tottunut tukahduttamaan tunteensa eikä puhu asioistaan kenellekään. Hänellä on yksi ystävä maailmassa, eikä hän ole kiinnostunut tytöistä eikä sen puolin pojistakaan. Hänen äitinsä ei ole koskettanut häntä vuosiin ja alkaa tapailla uutta miestä, eikä hänen isänsä välitä hänestä enempää kuin yhden ravintolaillallisen ajan viikossa. Äidilleen John kertoo kuitenkin viettävänsä isän kanssa luppoaikaa koko viikonlopun.

Kun John alkaa kirjoittaa zinea, eräänlaista leikekirjamaista ja omista kirjoituksista koostuvaa lehteä, hän tutustuu Marisoliin, joka kirjoittaa suosittua zinea "Escape Velocity". Marisol on oikean äidinsä hylkäämä, pukeutuu pelkästään mustaan, vihaa kiroilua ja valehtelua ja on kallellaan naisiin päin; asia mitä hänen adoptioäitinsä vain näennäisesti tukee. John ja Marisol jakavat yhteisen harrastuksen lisäksi luottamuksen puutteen, mutta John huomaa, ettei valehtelun lopettaminen ole helppoa kun alkuun pääsee... etenkin kun hän on valehdellut Marisolille jopa nimensä.

Hard Loveen (oikeastaan myös Rubyfruit Jungleen) suhtauduin ensin hiukan varauksella, sillä en tiennyt tarinoista paljon mitään. Kuitenkin tämäkin romaani herätti kiinnostuksen niin vahvasti, että aloitin toisen romaanin vain jotten joutuisi lopettamaan tätä vielä!

Ensinnäkin zinen kirjoittaminen pääosassa oli tosi mielenkiintoinen kirjan aihe, vaikken ensin tajunnut, mikä harrastus tämäkin oli. Wikipedian mukaan näitä kirjoitetaan edelleen netissä, mutta päähenkilöiden käytössä ei ole internetiä, joten he veivät lähimpään kioskiin kopioita lehdistään, joita sitten alan harrastajat voivat käydä hakemassa tai tilata suoraan kirjoittajilta. Tämän kirjat päähenkilöt kirjoittivat niihin oman elämänsä teemoihin liittyviä artikkeleita ja runoja ja koristelivat sivut piirroksilla ja lehtileikkeillä.(Onko kellään hajua, onko tällaisia Suomessa ja millä nimellä niitä kutsutaan suomeksi?) Kirjan aukeamilla oli jopa otteita päähenkilöiden artikkeleista ja piirroksista. Pidin todella kuvituksesta ja teoksen ulkoasusta, se oli omaperäinen.

Eniten pidin ehkä kuitenkin päähenkilöistä ja heidän kehityksestään. Marisol pysyi ehkä koko ajan määrätietoisena, omaperäisenä hiukan etäisenä hahmona, mutta hän ei kuitenkaan ole kliseemäinen salaperäinen ja uniikki tyttö. Johnin identiteetin kehitystä ja ajatuksia on mielenkiintoista seurata. Hän ei pitkään osaa käsitellä tunteitaan ja tuntee vihaa vanhempiansa kohtaan sitä kuitenkaan ilmaisematta. Ennen Marisolia hän ei ole kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä ja miettii olevansa ehkä homo. 

Myös Johnin ja Marisolin, pojan ja tytön, välinen ystävyydessä on jännitettä, sillä John ei ehkä täysin ymmärrä Marisolin seksuaalisuutta. Homoseksuaalisuutta käsitellään kuitenkin kirjassa esimerkillisesti: Marisol on sinut itsensä kanssa ja kaapista ulkona, eikä homofobiaa esiinny muuten kuin ehkä Marisolin äidin pettymyksessä. Muutama Johnin ärtynyt ajatus on ehkä vielä rajalla. Kolmas zinenkirjoittaja, Diana, jää valitettavasti pieneen rooliin, mutta epäilen hänen ja Johnin kirjeenvaihdon jatkuvan vielä myöhemmin. Marisol ja John saavat lohtua toisistaan luottamuksenpuutteessa aikuisiin. Hahmot eivät ilahduttavasti myöskään juopotelleet, vaikka kävivätkin kerran baarissa tanssimassa ja järjestivät pienen selkkauksen.

Kirjassa on upean syvällisiä teemoja ja pohdintoja alkaen normaalin elämän pakenemisesta (Marisolin zinenkin nimi on Escape Velocity) luottamuksen puutteeseen ja sen löytämiseen. Marisolin nimi tarkoittaa kuulemma jollain kielellä kitkerää aurinkoa.

"I want to be her daughter, but later, after I've figured out who Marisol is herself. After I've escaped." -s.45

Hard Love on saanut Michael L. Printz -nuortenkirjanpalkinnon, ja Ellen Wittlinger on kertonut monen nuoren kirjoittaneen hänelle siitä, kuinka he kirjan lukemisen jälkeen ymmärsivät seksuaalivähemmistöjä paremmin. Wikipediaan oli linkattu pdf:änä haastattelu kirjailijan kanssa. Suosittelen romaania kaikille teineille!

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 1. "Sinua vanhempi kirja", YA-lukuhaasteen kohtaan "LGBTQ+ -aihe", Kaupunki-haasteen kohtaan Boston ja Amerikkaa tutkimassa -haasteen osavaltioon Massachusetts.