1. Jenny Han: P.S. I still love you (To All the Boys I've loved Before #2) (337 sivua)
2. Rita Mae Brown: Rubyfruit Jungle (216 s)
3. Ellen Wittlinger: Hard Love (224s)
4. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (744s)
P.S. I still love you jatkoi To All The Boys I've Loved Before -romaanin rakkaustarinaa. Jotenkin elokuviin tapahtumat on sijoitettu eri tavalla, joten kirjaa lukiessa tuli suuri déjà-vu, että hetkinen, eikös tämä tapahtunut jo aikoja sitten? Kirjan alussa tapahtunut Lara Jeanin suuteluvideon nettilevitys tapahtuu nimittäin jo ensimmäisessä elokuvassa! Olin katsonut jo kakkoselokuvankin ennen kirjan lukemista, joten hiukan hämmensi kirjan loppu, joka on vähän erilainen. Gwendolynin ja Lara Jeanin suhde oli myös jotenkin parempi kirjassa, en tiedä miksi sitä on siloiteltu elokuvaan. Gwen on bitch ja sillä se. Tykkäsin ensimmäisestä kirjasta vähän enemmän, sillä se oli samastuttavampi ja vähän omaperäisempi, mutta myös tämä kirja toi valoa alkukesääni.
Rubyfruit Jungle inspiroi minua todella kuvauksellaan ponnistuksesta elää omana itsenään, omaa elämäänsä ja seurata unelmiaan. Kirja rikkoo joitakin vielä nykyaikana voimassa oleviakin tabuja ja näyttää 60-luvun Amerikan suvaitsemattomuuden ja tietämättömyyden. Tämä oli jotenkin todella vaikuttava kirja.
Hard Love oli myöskin jotenkin ihana ja inspiroiva. Oli kiva seurata pähenkilöiden elämää 90-luvulla ja zine-harrastusta. Marisol oli kiehtova hahmo ja John puolestaan sympaattinen. Myös kirjan ulkoasu oli upean omaperäinen!
Ylpeys ja ennakkoluulo ei oikeasti ole ihan noin paksu, mutta löysin maaliskuussa juuri ennen kirjastojen sulkemista kiireessä vain isotekstisen painoksen (josta saa kyllä lisäpisteitä sivumäärästä :D). Luin romaanin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, eikä se ollut tosiaan menettänyt makuaan. Nyt ehkä kiinnitin vielä enemmän huomiota Darcyn ihastukseen ja Elizabethin hitaaseen rakastumiseen, molemmat oli todella suloisesti ja samastuttavasti kuvattu. On ihanaa lukea 1700-1800-luvun vaihteesta aikalaisen silmin, rivien välistä saa selville kaikenlaista pientä. Huumoria en ihan aina tajunnut, mutta herra Bennetin piilotetulle sarkasmille nauroin joskus ääneen.
Scott Pilgrim vastaan maailma oli tosi erikoinen elokuva, en oikein tiedä mitä ajatella siitä. En ehkä niin erityisesti innostu sarjakuvien filmatisoinneista kaikkien erikoisefektien vuoksi. Juoni oli vähän kummallinen, mutta myös kiinnostava, pitihän Scottin taistella seitsemää exää vastaan saadakseen Ramonan. Pidin eniten Ramonan omaperäisestä hahmosta ja oli kiva että yksi exä oli tyttö, vaikka se olikin vain "vaihe". Aasialainen sivuhenkilö oli ehkä aika stereotyyppinen intoilullaan ja itsepuolustustaidoillaan.
Magic in the moonlight katsoin ehkä kolmatta neljättä kertaa ja pidän siitä edelleen. Paikoittain vuoropuhelu on pikkiriikkisen jäyhää, mutta rakkaustarina on suloinen. 20-luvun musiikki on myös piristävää. Ja Sophien puvut kaunita!
Luulin nähneeni Megamindin jo joskus, mutta nähtävästi olen vain kuullut siitä tai sitten en tosiaankaan muistanut elokuvasta sekuntiakaan. Joka tapauksessa tarina ja perspektiivi pahiksen näkökulmasta oli tosi virkistävä ja erilainen, lisäksi rakkaustarina oli tässäkin söpö. Tämä lastenelokuva yllätti todellakin positiivisesti. Eivät ne todellakaan aina ole huonoja!
Harry Potter ja feeniksin kilta oli hyvä filmatisointi kirjasta, harmi vain että tapansa mukaan paljon kohtia oli karsittu pois tai lyhennetty, joka tapauksessa suhteellisen vähän. Kuitenkin esimerkiksi erään henkilön vakava loukkaantuminen näytettiin todella nopeasti, sen vakavuutta ei edes kuvattu kunnolla.
Kesäkuussa kävin neljä kertaa kahvilassa, päivämatkalla Tammisaaressa, taiteilijakodeissa ja linnassa. Olin ennätyspitkään mökillä, pesin mattoja, pyöräilin sateessa ja näin tätiäni ja serkkuani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.
Ihastuin Raaseporin linnaan heti: se oli ihana sekoitus Viisikon Kirrin-saarta, jyhkeitä keskiajan puolustusmuureja ja kiipeilypaikkaa. Myös Tammisaari oli kaunis 1800-luvun vanhoine kaupunkeineen. Tajusin jotenkin ensimmäistä kertaa todella kuinka Suomesta löytyy lähes täysin ruotsinkielisiä kaupunkeja. Melkein kaikki tapaamamme ihmiset taisivat olla kaksikielisiä, mutta kuitenkin jaksoivat kuunnella ruotsin kangertelujamme.
 |
| 1700-luvun torppa |
 |
| Tammisaaren satama |
 |
| Valkoiset syreenit <3 |
Kesäkuuhun liittyi muuten myös todella paljon luontoa. Poimin seitsemän kukkaa, kiljuin paarmojen vuoksi vaikken ole ennen niitä huomannutkaan mutta nukuin kuin tukki hyttysten seassa. Näin myös enemmän eläimiä kuin pitkään aikaan: mökillä näin pelkästään noin kuusi eri vesilintua, myyriä, kauriin, sammakon, ukkoetanan... Söin pitkästä aikaa mansikoita ja herneitä, ja pelkäsin yhä edelleen syvää vettä.
 |
| Valkoinen sorsa poseerasi meille |
 |
| Näköalatornista Keski-Suomessa |
Syömme normaalisti todella kansainvälistä ruokaa, mutta mökillä grillasimme perinteisiä suomalaisia ruokia. Lisäksi teimme viiliä ja ostimme paikallista ruisleipää, joka on ainoa leipä, jonka päälle laitamme voita. Huomaan jo pelkästään kuvan perusteella, että tuo taitaa olla äitini lautanen - minä ja isä syömme pelkästään "pohjapaloja" emmekä "päälipaloja". :D
Kesäkuussa alkoi keskittymiseni opiskeluun herpaantua, enkä jaksanut kunnolla seurata tunteja. Varsinkin mökillä tuntui joskus vaikealta opiskella kaiket päivät, mutta onneksi pystyi iltaisin menemään saunaan ja veteen. Eniten rakastin aamuja, jolloin join kahvia ulkona ja luin kirjaa auringonvalossa, sekä iltoja, kun vähitellen pimeni ja tarkeni vilttiin kääriytyneenä ja lepakoiden lentoa seuratessa. Ja rakastin järveä, joka oli vuorotellen impressionistisen valkoinen ja sininen, auringonlaskussa punertava tai öisen tumma ja aivan tyyni.
Tietysti kävin myös kävelemässä auringonlaskussa maantiellä ja näin jopa violetteja hämärässä hohtavia kukkia. En kuitenkaan kokenut maantien hiljaisuutta - hyttysiä ja autoja oli aivan liikaa.
Mikä oli kauneinta teidän kesäkuussanne?
