Joulukuussa matkustin Itämeren yli

Joulukuussa luin yhden kirjan ja 271 sivua: 

1. Kristina Aamand: Wenn Worte meine Waffe wären (271s)

Wenn Worte meine Waffe wären (For enden af din pegefinger (tanskaksi) / Under ditt finger (ruotsiksi)) oli mielenkiintoinen kirja Tanskassa asuvasta muslimitytöstä, joka ihastuu toiseen tyttöön. Tässä kirjassa oli paljon kulttuurista pohdintaa, ja ymmärsin paremmin perheen ja yhteisön roolin. Normista poikkeaminen antaa koko perheelle häpeän leiman, minkä vuoksi asioista vaietaan jopa kaiken pahimman tapahtua. Own voices -perspektiivi oli aran aiheen vuoksi tässä tarpeen.

Single all the way (2021) oli hyvin tavanomainen jouluelokuva, jossa kaksi parasta ystävää rakastuu toisiinsa. Ainoa vain, että päähenkilöt ovat homoja. Toisaalta elokuva ei tarjonnut mitään erityistä, toisaalta taas oli kiva että perinteisiä joululeffoja tehdään LGBT+ -hahmoillakin. 

Out of my league (2020) alkoi todella mielenkiintoisesti: kahden parhaan ystävänsä kanssa asuva vakavasti sairas nuori nainen päättää löytää rakkauden. Odotinkin tältä jotain Carrie Pilbyn tyylistä syvällistä pohdintaa, mutta jotenkin tunnelma lopahti heti alun jälkeen. Rakkaustarina kehittyi hyvin tavanomaisen epärealistisesti ja vieläpä alkoi stalkkaamisesta! Parhailla ystävillä ei ollut muuta roolia kuin tukea päähenkilöä kaikessa ja pohtia yhdessä vauvan hankintaa (vaikka kumpikaan ei ollut hetero). Lisäksi koko ajan alleviivattiin päähenkilön ja hänen obsessionkohteensa erilaisia taustoja, kuinka toinen oli "cool" ja toinen "uncool". Välillä elokuva nauratti mutta en katsoisi uudestaan.

The Half of Itin (2020) katsoin ties kuinka monetta kertaa ja olin siitä edelleen yhtä vaikuttunut. Elokuva on minulle edelleen tärkeä, sillä samastuttavan LGBT+ -tarinan, ulkopuolisuuden ja huumorin ohella se ei keskity onnelliseen romanssiin vaan kasvutarinaan. 

Dekkariklassikon Cluenkin (1985) katsoin kolmatta kertaa uudelleen toisella silmällä ja tykkäsin tämän huumorista kyllä edelleen. Myös tarina on hyvin punottu ja pohjautuu Cluedo-peliin.  

Leningrad Cowboys Go America (1989) oli siinä mielessä parempi kuin Aki Kaurismäen Juha, että nauroin sen makaaberille huumorille ja simppelille puhetyylille. En kuitenkaan ymmärtänyt tarinan ideaa ollenkaan. 

French toastia ja kiinalaista sieni-tomaatti-munakokkelia

Vitsailimme tuovamme ensi kerralla paahtimen mukaan

Joulukuu oli melko monipuoleinen tapahtumiltaan ja tunteiltaan. Ensimmäiset viikot vietin Saksassa, opiskellen, työskennellen ja juosten paikasta toiseen tapaamassa ystäviä. Olin kolmissa pikkujouluissa, joista yhdet oli samalla itsenäisyyspäivän kekkerit, ahtauduin passikuva-automaattiin ottamaan ryhmäkuvia, istuin tuntikausia järjestelemässä printtiartikkeleita, eväsretkeilin laitoksella, olin murhaillallisilla, kokkailin ja vietin leffailtoja, metsästin joululahjoja ja näin lunta kukkuloilla.

Laaksossa oli vielä syksy

Joululoman aloitin jo etukäteen lähtemällä maata pitkin kohti Suomea, tällä kertaa toisen ystäväni kanssa. En edelleenkään saanut unta yöjunassa (tällä kertaa koska oli liian kylmä!), kuuntelin lautalla livepianoa ja uskalsin ehdottaakin yhden kappaleen sekä kiertelin palellen Tukholmaa ja Turkua. Turun linnassa kävin ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden enkä muistanut mitään, mutta onneksi museon työntekijät olivat erittäin sosiaalisia! Kaverini oli myös suositellut ihanan vanhanaikaista Cafe Qwenselissa, jossa oli kiva käydä. Unen puutteesta huolimatta jaksoin yllättävän hyvin, mikä kyllä kostautui ensimmäisenä iltana kotona.

Wasserschloss Hampurin Speicherstadtissa

Nationalmuseum Tukholmassa

"Apua, auttakaa minut pois näiden kloonien keskeltä!"

Joki oli kauniimpi tällä kertaa!

Joulupäivät menivät kotona kökkien, nukkuen, suklaata syöden ja pakkaskävelyillä, kerran kävimme pulkkailemassa. Joulun jälkeen yritimme sopia tapaamisia jotka tuntuivat aina peruuntuvan milloin mistäkin syystä tai olivat lopulta spontaaneja. Enon perhettäni ja naapureitani kuitenkin näin sekä kävin päiväreissulla ensimmistä kertaa Tampereella. Kaupunki oli yllättävän kaunis koskineen ja Helsinkiä muistuttavine keskustoineen! 

Joulukuu oli kaikesta vilinästä huolimatta (tai ehkä sen vuoksi) henkisesti raskas, varsinkin loppua kohti. Päätinkin tammikuussa yrittää ottaa enemmän omaa aikaa.

Valoisaa tammikuuta ja paljon kimaltelevia pakkasaamuja <3