Kirja: Viimevuotiset ystävämme
Kirjailija: Louisa M. Alcott
Sarja: Pikku naisia #2
Julkaisuvuosi: 1921
Suomentaja: Annikki Haahti
Alkuperäisteos: Little Women II/ Good Wives (1869)
382 sivua
WSOY
Meg, Jo, Beth ja Amy eivät enää ole tyttöjä vaan nuoria naisia. Meg menee naimisiin, muuttaa omaan kotiinsa ja saa lapsia. Amy puolestaan pääsee kiertomatkalle Eurooppaan vuosiksi. Sisarista enää siis kirjoitteleva Jo ja aina epäitsekäs Beth ovat kotona vanhempiensa luona - mutta ovatko hekään siellä ikuisesti?
Luin ensimmäisen osan Pikku naisia Klassikkohaastetta varten, ja pidin siitä kyllä, vaikka välillä hyveellisyyden sanomaa korostettiin mielestäni vähän liikaa. Vaikka Viimevuotiset ystävämme kertookin nuorista aikuisista, eikä päähenkilöiden tyttöiästä (mikä on yleensä paljon mielenkiintoisempaa), sanoisin pitäväni enemmän tästä osasta!
Ensinnäkin tässä kirjassa oli paljon enemmän romanttisia kohtia ja suhteita <3 vaikka välillä ne tuottivatkin huolia päähenkilöille. Ajan tunnelma on myös ihana, ja erityisen kiinnostavaa minusta on, kun Amy lähtee Eurooppaan - varsinkin Ranskaa (Valrosan laaksoa, missä se sitten onkin) ja Italiaa (Nizzaa) kuvailtiin paljon, ja on jännittävää ajatella, millaisissa maisemissa ihmiset matkustivat 1800-luvulla. Jo oli myös ihanan moderni ja sympaattinen tässäkin osassa <3
"Mutta luonnollinen rakkauden tarve ja Amyn onni herättivät hänessä palavan halun rakastaa jotain <<sydämestään, sielustaan ja voimastaan niin kauan kuin Jumala sallisi heidän olla yhdessä>>" -s. 309
Toiseksi kirjan lukemiseen vaikutti vahvasti ensimmäinen painokseni, jonka olen löytänyt antikvariaatista (Martta Wendelinin kansi on kaunis!). Vanhoja kirjoja on vain niin ihana lukea <3 Ne ovat jotenkin melkein kuin aikakoneita. Myös kieltä on kiva verrata nykykieleen, tässä joitakin merkille panemiani sanoja 1920-luvun alusta:
Traagillinen - traaginen
Neliniitinen palttina - älkää kysykö millaista kangasta se tarkoittaa :D
Appelsiineista puhuttiin jo vuonna 1921: aiemminhan niitä on kutsuttu oransseiksi.
Aion todellakin lukea myös jatko-osat Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat, joista ensimmäisen omistan jo ja jälkimmäisen haluaisin omistaa. Mielellään vanhana painoksena, sillä luin jostain, kuinka uusimmista painoksista on poistettu keskusteluja vanhoista kirjailijoista, kuten Charlotte Brontesta ja George Eliotista. Perusteella: nykynuorten ei oleteta tuntevan näitä kirjailijoita. Mitä ihmettä se haittaa, jos eivät tunne, siitähän juuri oppisivat!
Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 18: "Yli sata vuotta vanha kirja." Melkein 150!
Minä en pidä tästä kirjasta. Siinä on toki hyvätkin puolensa, matkustelu, Megin häät ja muut sellaiset, mutta muuten tunsin varsinkin ensimmäisellä lukukerralla itseni petetyksi. Ensinnäkin Alcott menee ja tappaa suosikkihahmoni Bethin ja sitten Jo ja Laurie riitautuvat. Hitaasti ja pitkin hampain olen alkanut hyväksyä Laurien ja Amyn suhteen, mutta Jo ja hänen professorinsa eivät herätä juuri mitään tunteita. Myöskään jatko-osat eivät yllä ensimmäisen kirjan tasolle.
VastaaPoistaToivottavasti en lytännyt lukuintoasi, on kuitenkin hienoa että pidit tästä! :)
Ei se mitään, eri mieltä voi aina olla. :) Minuakin vähän harmittaa Jon ja Laurien välit, kestän vielä että he eivät menneet naimisiin, mutta heidän yetävyytensäkään ei enää ollut samaa kuin ennen... Ja Beth-parka :(
PoistaOI että mikä ihana kirja. Minä olen ajatellut jossain vaiheessa hankkia nämäkin alkuperäisinä tai sitten vanhoina painoksina, vaikka omistankin nämä 60-luvun painoksina ja syynä juuri tuo lyhentäminen uudemmissa painoksissa. Mielenkiintoani lisää mainintasi Brontesta ja Eliotista. Ihania rakkaita kirjoja osittaisesta surullisuudestaan huolimatta.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin omistaa kirjoja enemmän vanhoina painoksina, niissä on niin oma tunnelmansa, vaikka uudemmissa on yleensä kivat kansikuvat, vanhoissa ei välttämättä minkäänlaista. (Poikkeuksia tosin löytyy, vaikkapa juuri tämä painos :)) Lyhentäminen on ärsyttävää, varsinkin ilman hyviä perusteluita. En ymmärrä, mikseivät nykylukijat saisi kuulla Charlotte Brontesta..
PoistaOi nämä ovat kyllä niin ihania! Ja voi mikä painoskaunokainenkin sinulla tästä on <3
VastaaPoistaPainos on ihana <3
Poista