Halloweenin lukumaraton - päivittyvä

Halloweenin lukumaratonin lähtölaukaisu!

En ole viime maratoneissa lukenut kovin paljoa. Aion tällä kertaa lukea e-kirjoja ja kuunnella äänikirjoja. Tilaan pariksi kuukaudeksi suoratoistopalvelua kirjoille, joita en löytänyt tai saanut kirjastosta. Lukulistaltani löytyy Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä, Elina Hirvosen Kauneuksien lokikirja, Alba de Céspedesin Forbidden notebook ja Katie Cotugnon You say it first, mutta varalla myös muuta TBR-listalla kauan pyörinyttä nuortenkirjallisuutta. Ehkä luen ensiksi luvun ja päätän jatkanko eteenpäin. Ehdin mitä luultavammin kuunnella/lukea näistä yhden tai kaksi. Aion aloittaa tänä iltana kello kymmenen yhdentoista aikaan. 

23:30 Aloitetaan e-kirjalla Forbidden notebook! 

0:30 Luin e-kirjaa sivulle 30 asti. Se on fiktiivinen päiväkirja perheenäidistä 1950-luvun Italiassa ja kuulemma klassikko. Alku on vetävä, mutta en ole varma sopisivatko kevyemmät nuortenkirjat sittenkin paremmin maratonille. Mietin huomenna jatkanko tällä vai jollain toisella.

10:10 Heräsin ennen yhdeksää ja jatkoin Ashley Woodfolkin säeromaanilla Nothing burns as bright as you. Valitsin sen pituuden vuoksi. Kirja kuvaa kahden tytön suhdetta, ja tulella on vahva motiivi tarinassa. Nyt alan tehdä aamupalaksi maissilettuja.

Luettu: 30 sivua ja kuunneltu 56 minuuttia

Halloweenin lukumaraton 31.10-1.11.2026

Halloween-viikonloppuna aion lukumaratoonata pitkästä aikaa ja kutsun liittymään mukaan! Maratonissa on mukana, kunhan osa lukemisesta sijoittuu lauantain 31.10 tai sunnuntain 1.11 puolelle. 

Jos tulet mukaan, ilmoittaudu tähän postaukseen ja pyhitä viikonloppuna 24h ajan mahdollisimman paljon aikaa lukemiselle. Päivitä sivumääriä ja kuulumisia blogiisi tai Instagramiin jos haluat. Linkkaa sitten koostepostauksesi tai kirjoita lukemasi kirjat ja sivumäärän tänne kommenttipalstaan. E-kirjat ja äänikirjat lasketaan mukaan - aion itse ehkä ottaa kuukaudeksi sovelluksen kuunnellakseni mahdollisimman paljon kirjoja. 

Jää hyvästi

Laita soimaan AnneMayKantereitin Tommi: "Tommi, ich glaub ich hab Heimweh, ich will mal wieder am Rhein stehen, einfach hinseinsehen, zuschauen wie Schiffe vorbeiziehen..."

Muutin opiskelukaupunkiini vuonna 2019, hyvin introverttina, saksaa vahvalla aksentilla puhuvana. Tänä kesänä pakkasin tavarani ja annoin asuntoni avaimen pois - osittain eri ihmisenä, kokemusten muokkaamana. Olin asunut kaupungissa kahden korona-aallon ja lukukauden Taiwanissa mukaanlukien seitsemän vuotta. 

Ensimmäisellä lukukaudella

Tiedän nyt suuren osan kahviloista ja ravintoloista, olen samoillut lähes kaikkialla ympäröivässä luonnossa ja löytänyt kauneimmat näköalapaikat. Olen tehnyt päivämatkoja ympäriinsä ja reissannut myös ensi kertoja ulkomaille ystävien kanssa, niin Italiaan kuin Suomeenkin. Kun koronakuukausien aikana asuin puoleksi Suomessa, niiden jälkeen kutsuin opiskelukaupunkiani jo kodiksi.

Muistan ensimmäisen lukukauden jolloin kuuntelin Lalehin Winner -kappaletta hiljaisina talvipäivinä. Muistan korona-aallot, joiden aikana pähkäilimme rajoitusten, etäopetuksen ja sosiaalisten tapahtumien kanssa. Muistan kahvittelut ja tarinat vanhoista ajoista. Muistan lämpimät kesäillat, jolloin kaupungin kadut raikuivat puheensorinasta kuin Italiassa ja kävelin ympäriinsä kaipuuta täynnä. Muistan kaikki iloiset tapahtumat ystävien kanssa, luonnon ihailusta sekä kokkaus- ja elokuvailloista syvällisiin keskusteluihin, mutta myös yöt jolloin saavuin kotiin ja olin läikkyvän onnellinen. Muistan helposti ajanjaksoja kuunneltujen kappaleiden perusteella.

Opiskelukaupungissani rakastuin nuotiolla istumiseen ja ulkona makuupussissa nukkumiseen, mitä olin viimeksi tehnyt lapsena partiossa sekä rippileirillä. Maistoin makuja eri kulttuureista, ja kokeilin itse erilaisia reseptejä. Opin lisää eri elämäntavoista kuten henkisyydestä. Koin seikkailuja, koin hyvin monia asioita ensimmäistä kertaa - niin yliopistossa opiskelun, baarin tai aamupalan kahvilassa kuin ensimmäiset suhteet. Olin kaksikymppinen, ja pohdin paljon elämää ja maailmaa ja itseäni usein ympyrää kiertäen ja välillä ahdistuen. Minusta tuli entiseen verrattuna sosiaalisempi ja aktiivisempi. Järjestin syntymäpäivä- ja vappupiknikejä sekä pikkujoulukekkereitä ystäville. Tajusin mistä olen oikeasti kiinnostunut: yhteiskunnallisista aiheista ja kulttuur(e)ista. Autoin kansainvälisiä opiskelijoita niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja kirjoitin opiskelijalehteen. Aloitin työharjoittelun itsenäisessä paikallisradiossa ja päädyin lopulta tekemään vapaaehtoisena radiolähetyksiä. Osallistuin ympäristökerhoon ja järjestin ympäristöprojekteja kuten vaatteidenvaihtopäivän ja kokkausiltoja hävikkiruoasta. Tunsin tuolloin oikeasti pystyväni vaikuttamaan edes kollektiivisesti. 

Opiskelukaupungissani asuu erilaisia ihmisiä: vanhoja paikallisia jotka puhuivat murteella, saksalaisia opiskelijoita eri paikkakunnilta, ulkomaalaisia opiskelijoita ympäri maailmaa, työssäkäyviä eri aloilla... Tunsin olevani kaikkien näiden keskellä, saksaa puhuvana toimin joskus linkkinä ryhmitysten välillä. Tutustuin opiskelukaupungissani hyvin erilaisiin ihmisiin hyvin erilaisista taustoista jotka olivat eläneet kaupungissa toisesta maailmansodasta lähtien, käyneet läpi vaikean lapsuuden tai kasvaneet autoritaarisessa valtiossa. En haluaisi ikinä unohtaa näitä kohtaamisia. 

Toivon aina muistavani miltä tuntuivat heittelevät tunteet yöllä, syvälliset keskustelut, hetket jolloin näin jotain kirkkaasti. 

Tulen palaamaan vielä ensi kesäksi graduseminaarin ajaksi, mutta tiedän jo, ettei se tule olemaan sama, niin paljon on muuttunut. Ja myös minä olen muuttunut, olenko sitten hyvässä vai pahassa, ehkä ymmärtänyt jotain elämän moniulotteisuudesta. 

Muistan ystäväni sanoneen että on paras ajankohta muuttaa pois kaiken ollessa vielä ennallaan. Olen samaa mieltä, mutta ajattelen myös että on kunnolla asunut jossain vasta kun siellä on kokenut laidasta laitaan. Tulen aina olemaan kiitollinen kaikesta mitä koin opiskelukaupungissani. 

Syksyn ja talven 2023-24 soittolista

Syystalvella 2023-24 kuuntelin paljon Auroraa, Marinaa ja power metallia! Näistä Marina oli uusi suosikki. Mukaan mahtui myös esimerkiksi pari ruotsalaista ja suomalaista pop/iskelmälaulua. Linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan laulajien omille tileille.

Aiemmin olen koonnut kevään ja kesän 2023, Taiwanin ja Suomen (talvi 2022/23), kesän 2022, viidennen lukukauden 2021-22, neljännen lukukauden 2021, koronatalven 2020-21, koronakesän ja -syksyn 2020, ensimmäisen lukukauden 2019-2020, kesän 2019, puolen vuoden 2017-2018, kesän 2017, alkukesän 2017, talven 2016, syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat. 

Maustetytöt: Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin (2020)

Kuulin Maustetytöistä ensimmäisen kerran vuonna 2019 tai 2020, mutta en koskaan eksynyt kuuntelemaan heitä. Tämä kappale osui eteeni Aki Kaurismäen elokuvasta Kuolleet lehdet (2023). Arvelin heti Maustetyttöjä kuunneltuani heidän inspiroituneen Leevi & The Leavingsista - ja tämä olikin totta! Laulu on samalla tavalla lakonisen vakava.

Meat Loaf: Alive (2006)

Alive on metallisen rohkaiseva, ja siinä on upea sävel. Tämä sopisi hyvin musikaaliin!

Aurora: I went too far (2016)

I went too far kertoo toksisesta rakkaudesta, kuten moni muukin Auroran kappale. Siinä on raskas ja vahva sävel.

"Why can't I turn around and walk away

 Go back in time"

Håkan Hellström: Valborg (2013)

Valborgissa on kaunis, melankolinen sävel, kuin 50-luvun elokuvissa tai kevään sadeilloissa. 

"Du kanske aldrig når allt det du vill nå

 Men du når mig"

Lars Winnerbäck: Hosianna (2013)

Hosianna on myös melankolinen rakkauslaulu.

Aurora: Dance on the moon (akustinen) (2019)

Dance on the moon on uneksuva ja haaveileva.

Imagine Dragons: Follow you (2021)

Kappaleessa on vetävä ja energinen sävel. 

VIIVI: Mitä näil korteil saa (2023)

       Ainoa miinus (2023)

Pidän VIIVI:n poplaulujen realistisuudesta ja sävelestä. Mitä näil kortei saa kertoo omista kyvyistä ja vertailusta muihin, ja siinä on JVG:n rap-osuus. Ainoa miinus kertoo kumppanin valinnasta. 

"Mä kirjoitin susta niin monta plussaa, 

 koska halusin unohtaa sen ainoan miinuksen"

Marina: To Be Human (2019)

Vaikka olemme nähneet maailmaa eri puolilta, mitä on olla ihminen?

Hollow Coves: Evermore (2020)

Evermore on hyvin rauhoittava, kuten muutkin Hollow Covesin kappaleet. Ystäväni taisi kuunnella sitä ennen nukkumaanmenoa.

Shervin Hajipour: Baraye (2022)

Baraye on hyvin surumielinen poliittinen laulu, joka kertoo Iranista. Laulaja pidätettiin pian julkaisun jälkeen.  

Aurora: Heathens (2021)

Heathens on samaan uneksuva mutta rytmikäs ja jännitteinen laulu ahneudesta. 

"This is why we live like heathens

 Stealing from the trees of Eden

 Living in the arms of freedom

 And everything we touch is evil"

        A Temporary High (2022)

        This Could Be A Dream (2022)

             

A Temporary High on itse palava liekki, täynnä viettelyä. This could be a dream on puolestaan uneksuva.

Marina:       Love + Fear (2019)

              Handmade Heaven (2019)

Clean Bandit: Baby (2018)

              Life is Strange (2019)

              Karma (2019)

              Too Afraid (2019)

Love + Fear on pohdiskeleva intro samannimiseen albumiin. Handmade Heaven on rauhoittava mutta määrätietoinen luontokappale. Clean Banditin Baby on rytmikäs ja elektroninen. Life is strange on vakavampi ja melodinen, Karma puolestaan kepeärytminen, Too afraid kertoo muutosta. 

Tuomas Holopainen ft. Johanna Kurkela: A Lifetime of Adventure (2014)

A Lifetime of Adventure (2014) on inspiroitunut Roope Ankan seikkailuista ja on myös elokuvamainen.

Nightwish: Taikatalvi (2012)

           Sleeping Sun (1999)

Taikatalvessa on maaginen, vähän jännitteinenkin sävel. Sleeping Sun on puolestaan hidastempoinen ja jotenkin harras. Kuuntelin näitä varsinkin talvella. 

Sonata Arctica: Letter to Dana (1999)

                Tallulah 

Sonata Arctica taas on rauhallisempaa power metallia. Letter to Dana kertoo rakastetusta Danasta, Tallulah taas rakastetusta Tallulahista. Viimeisen kuulin ensimmäisen kerran ainakin kymmenen vuotta sitten. 

Marina: Ancient Dreams in a Modern Land (2021)

                   Venus Fly Trap (2021)

        Purge the Poison (2021)

        Happy Lonely (2022)

        Highly Emotional People (2021)

        Pandora´s Box (2021)

        Pink Convertible (2022)

        Goodbye (2021)

Ancient Dreams in a Modern World on vahva, feministinen ja muistuttaa 1900-luvun jälkipuoliskosta; samoin Venus Fly Trap. Purge the Poison seuraa näiden jalanjälkiä ja on ehkä vieläkin riehakkaampi lasikaton rikkomisessa.

 

Happy Lonely on omistettu introverteille, empaatikoille, sosiaalisesti ahdistuneille ja niille jotka tuntevat itsensä kuormittuneen elämästä. Highly Emotional People on surullinen ja kannustaa puhumaan tunteista. Pandora´s Box on vahva ja kertoo toksisesta rakkaudesta. Pink Convertible kertoo, kuten Auroran Heathens, ahneudesta. Goodbye on hyvin kaunis. 

"Laughing all the time, driving in the sunshine

 Pink convertible, living in the free world

 We're so fucking blind, praying we'll be fine

 We keep laughing all the time, driving in the sunshine"

"Goodbye to the girl that I've been

 Goodbye to the girl that I was

 Goodbye to the girl that you lost

 I will never be yours again

 Never wanted our love to end

 Goodbye, my friend"

Madeline Miller: Circe

Kiinnostus heräsi: Instagram tai kirjablogit 

Circe

Madeline Miller

2018

416 sivua

Bloomsbury

Kirke tunnetaan Kreikan mytologiassa noitana, joka asustaa palvelijattariensa ja kissapetojensa kanssa Aiaia-saarta ja muuttaa pahaa-aavistamattomia miehiä sioiksi. Romaani Circe (Kirke) antaa hänen taruunsa kuitenkin uuden feministisen näkökulman. 

"“Let us consider," I said, "a boatload of sailors. Among them, some are undoubtedly worse than others. Some exult in rape and piracy, but others are newly come to it and scarcely have their beards. Some would never imagine robbery, except that their families are starving. Some feel shame after, some do it only because their captain commands it, and because they have the crowd of other men there, to hide among."

   "And so," he said, "which do you change, and which do you let go?"

   "I change them all," I said. "They have come to my house. Why should I care what is in their hearts?"

    He had smiled and lifted his cup to me. "Lady, you and I are in accord.”"

Nymfi nimeltä Kirke kasvaa isänsä auringonjumala Helioksen hovissa, jossa nymfien tehtävänä on lähinnä toimia somistuksena ja löytää puoliso. Jo nuorena Kirke kuitenkin huomaa piilevät magian kykynsä, mutta häntä uskotaan vasta hänen veljensä kertoessa omista kyvyistään. Rangaistukseksi rehellisyydestä pelonsekaiset jumalat telkeävät Kirken autiolle saarelle iankaikkisesti. Siellä hänellä ei ole puutetta mistään paitsi vapaudesta.

   Vuosisatojen aikana Kirke kehittää yksinäisyydessään taitojaan erilaisten taikajuomien muodossa. Pian jumalat keksivät lähettää kurittomia tyttäriään hänen luokseen, ja heistä tulee Kirken palvelijattaria. Myös merimiehiä eksyy saarelle myrskyjen mukana, joskus kohtalokkain seurauksin. Eräänä päivänä saapuu itse Odysseus. 

Circe nousi nopeasti yhdeksi tämän hetken lempikirjoistani runollisella kirjoitustyylillään ja symbolisilla teemoillaan. Päällimmäiseksi siitä jäi mieleen moniulotteiset hahmot, joilla on oma kehityksensä ja myös tummat puolensa. Kirke käy läpi hienon psykologisen kaaren hiukan naiivista tytöstä itsenäiseksi, sitkeäksi ja elämänviisautta täynnä olevaksi naiseksi, mutta hänkään ei ole puhtoinen. Tarujen sankarimainen Odysseus on kirjassa juonikas, ja tuo Kirkestä esiin uusia piirteitä. Jokainen Kirken rakastettu opettaa hänelle jotain elämästä. Minusta oli myös mielenkiintoista, kuinka jumalat ja titaanit kuvataan ahneina ja itsekeskeisinä. Jumalat aiheuttavat tarkoituksella ihmisille tuskaa, jotta nämä palvoisivat heitä. 

Tärkeä teema kirjassa on vastakohdat petos ja rehellisyys. Kirke tulee useasti petetyksi ja häntä rangaistaan rehellisyydestä, joten hän kyynistyy. Radikaaliin feministiseen tapaan hän alkaa kostaa miehille. Daedalos on elämänkokemuksensa muokkaama, Odysseuksen vaimo Penelope tarkkaavaisuudessaan viisas, ja Telemachus isänsä vastakohtana aito. Miten luovia ahnaassa ja juonittelevassa ympäristössä? Vähitellen Kirke löytää tasapainon.

“How do you bear it?" he said.
   My eyes gave off a faint light, and by it I could see his face, It was a surprise to realise that he was waiting for an answer. I believed I had one. I thought of another dim room, with another prisoner. He had been a craftsman also. On the foundation of his knowledge, civilisation had been built. Prometheus' words deep-running as roots, had waited in me all this time.
   "We bear it as best we can," I said.”

Kirja sopi vuoden 2023 HelMet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.

Vuodet vierivät (2023-2026)

Ja vuodet vierivät.

Vuonna 2023 luin loppuun 19 kirjaa. Pidin useasta, mutta parhaat olivat ylivoimaisesti Madeline Millerin kreikkalaisen mytologian uudelleentulkinta Circe ja Juuli Niemen nuorten aikuisten kirja Mahdottomia oletuksia. Ensimmäinen oli hyvin syvällinen ja runollinen, toisesta löysin itseni. 

Parhaita elokuvia 2023 oli romanttiset elokuvat Before Sunrise ja Before Sunset, joissa viehätyin päähenkilöiden luonnolliseen puhetapaan ja syvällisiin keskusteluihin. Sarjoista puolestaan pidin amerikkalaisen Mismatched-sarjan toisesta kaudesta, joka paneutuu syrjinnän eri muotoihin intialaisessa yliopistomaailmassa, sekä kiinalaisesta sarjasta Rational Life, joka pureutuu avioliittopaineisiin ja seksismiin työelämässä. 

Vuonna 2024 luin tai kuuntelin muistaakseni loppuun viisi kirjaa: Zoulfa Katouhin Syyriasta kertovan nuortenkirjan Sitruunapuiden aika, Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin, Elina Hirvosen Rakkauksien lokikirjan, Joel Haahtelan Elenan ja Stefan Zweigin novellin Brief einer Unbekannten (Letter from an Unknown Woman). Pidin eniten Sitruunapuiden ajasta ja Rakkauksien lokikirjasta. En paljon kuluttanut mediaa, mutta vuoden 2024 parhaimpia elokuvia oli trilogian kolmas osa Before Midnight ja uudelleen katsottu kiinalainen nuortenelokuva So Young. Vuonna 2025 en muista lukeneeni loppuun kirjoja. En ole koskaan elämässäni lukenut näin vähän opittuani neljävuotiaana lukemaan.

2023 ja 2024 olivat muutosten vuosia. Talvella 2023 palasin opiskelijavaihdostani Taiwanista, jota edelleen muistelen nostalgisella lämmöllä, ja vietin helmikuun Suomessa, josta muistan syvät yhteydet. Keväällä taas palasin Saksaan ja aloitin opiskelijatyön, jossa tulisin seuraavien vuosien aikana kokemaan ja oppimaan enemmän kuin ikinä odotin. Muistan tunteneeni tuohon aikaan oloni itseluottavaisemmaksi kuin aikaisemmin. Keväällä ja alkukesästä minua ilahduttivat lisäksi ympäristökerho, yöpymiset ulkona, matka Freiburgiin, Schwarzwaldiin ja Bodenjärvelle sekä toinen Suomeen lakkiaisiin. Kesästä muistuu mieleeni kauniita hetkiä, lukuisia syvällisiä keskusteluja, pieniä vaaleanpunaisia kukkia, paljon epävarmuutta, ahdistusta, surreaaleja hetkiä... En haluaisi unohtaa mitään. 

Kesän lopussa tein ensimmäisen matkani Ahvenanmaalle, syksyllä aloitin kandintyötä, matkustin Sveitsin maaseudulle, kirjoitin runoja ja poltin suitsukkeita, istuin nuotiolla, yritin ymmärtää maailmaa, muita ja itseäni, tunsin liekin syttyvän... Ja löysin satujen lammen. 

Keväällä 2024 prokrastinoin kandin työtäni, olin opiskelijatöissä ja pohdin edelleen itseäni, maailmaa ja tulevaisuutta. Kesällä 2024 hämmennys kostautui. Syksyyn mennessä olin saanut kandintyön päätökseen ja aloittanut maisterin opinnot edelleen kulttuurien tutkimuksessa, mutta muitakin muutoksia oli tapahtunut. Kiinalaisena ystävänpäivänä sanoin kyllä, länsimaalaisena ystävänpäivänä sanoin hyvästit. Olimme molemmat toisillemme myrkkyä, ja samastuin erään lempikirjani sekä lempielokuvani päähenkilöihin. Nykyään ajattelen olevani kiitollinen ymmärrettyäni jälleen kerran enemmän elämän monitulkintaisuudesta. Vuoden 2024 parhaimpia hetkiä olivat yöpymiset ulkona, kokkailuillat, talvipäivän seisaus kokon luona ja kauniit tähdenlennot. 

Vuonna 2025 en tehnyt paljoa, muistan ystävänpäivän lisäksi käyneeni opintomatkalla Romaniassa Budapestin kautta ja maatilalla Saksassa, pohtineeni elämää ja jääneeni kesän lopussa opintovapaalle, joka kesti tähän kevääseen asti. Jotkut langat myös katkesivat. Talvella 2026 kävin Suomessa, vietin muutaman spontaanin päivän ystäväni luona, viikonlopun Milanossa ja kesällä suoritin maisterin toisen lukukauden uudestaan ja kävin omavaraistilalla. Vietin aikaa ystävien kanssa ja pääsin juhliin professorini luokse, vietin läksiäiset opiskelijakaupungistani - en tule palaamaan sinne kuin ehkä lukukaudeksi. Kohtaamiset ja yhteydet ihmisten kanssa täydentävät elämää paljon ja opettavat.

Viime vuodet ovat juosseet, enkä muista tehneeni paljoa. Yhden asian tajusin kirkkaasti: minun ei tarvitse määritellä identiteettiäni, kuten yritin vuosikausia. Muistan oppineeni elämästä ja palanneeni aivan takaisin alkuun.

Syksy 2023 tuntui melkein uudelta alulta

Syksyn aikana luin aivan älyttömän vähän, etten edes viitsinyt kirjoittaa erillisiä postauksia. 

Syyskuussa luin yhden kirjan ja 416 sivua. Lokakuussa luin yhden kirjan ja 336 sivua. Samoin marraskuussa, jolloin sivuja kertyi vain 203.

1. Madeline Miller: The Song of Achilles (416s)

2. Lea Melcher: Aber vielleicht wird auch alles gut (336s)

3. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa (203s)

The Song of Achilles kuvaa Troijan sotaa Akhilleen rakastetun Patrokluksen näkökulmasta. Molemmat rakastuvat nuorina ja joutuvat lähtemään sotaan, tietäen ettei Akhilles tule palaamaan sieltä elävänä. Miehet kasvavat sotaa varten, taistelu on hänen kunniansa jalansija, ilman sitä hän ei ole mitään. Patroklus ei kuitenkaan välitä muusta kuin Akhilleesta, uhraa kaiken tämän puolesta, paitsi inhimillisen suhtautumisen muihin ihmisiin. Akhilles puolestaan muistuttaa saman kirjailijan Kirken Telemachuksesta, joka puhuu totuudenmukaisesti ilman piilotettua miekkaa mielessään. Myös Odysseuksesta saa tässä ensin erilaisen kuvan kuin Kirkessä (englanniksi Circe). Molemmissa kirjoissa on hurjan kaunis runollinen, ihmisiä ja elämää pohtiva kirjoitustyyli, mutta Kirke kosketti minua hiukan enemmän.

Aber vielleicht wird auch alles gut kertoo ahdistuneisuushäiriöön sairastuneesta kirjailijasta, joka on linnoittautunut kotiinsa, kunnes päätyy puolivahingossa eksänsä kanssa pariterapiaan. En ehkä itse innostunut kepeästi mielenterveyden ongelmista kirjoitetusta kirjasta tai sitten en vain yksinkertaisesti pystynyt samaistumaan päähenkilöön, eikä hänen ahdistustaan kuvailtu kovin syvällisesti. Myös rakkaustarina oli kovin imelä. Kuitenkin mieleeni jäi terapeutin antama tehtävä, jossa hän pyysi päähenkilöä pohtimaan mitä rakkaus merkitsee juuri hänelle, kuin se ei olisi mikään universaali kokemus vaan yksilöllinen.

Yhden lapsen kansa on Helsingin Sanomien Aasian-kirjeenvaihtajan kirjoittama ja käsittelee Kiinan yhden lapsen politiikkaa tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Kirja on ilahduttavan yleistajuisesti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, etenkin haastattelujen kuvaukset ja myös kirjoittajan omat tuntemukset toivat syvyyttä mukaan. Yhden lapsen politiikan vaikutukset esiteltiin hyvin monipuolisesti, sen (harvat) hyvät ja (liian monet) huonot puolet. Luulin itsekin yhden lapsen politiikan vaikuttaneen positiivisesti väestönkasvun hidastumiseen, mutta selvisi että vaikutus on jäänyt jopa puolta väitettyä pienemmäksi. Lisäksi pakkoabortit, kotimaisten adoptio-oikeuksien kiristäminen, etenkin tyttölapsien hylkääminen ja tappaminen, yhden lapsen paineet huolehtia sukulaisistaan ja toteuttaa näiden toiveet ahkerasta opiskelusta, työpaikasta, avioliitosta ja lapsista, sekä ylipäätänsä ihmsarvon polkeminen yksilön elämään ja ihmiskehoon puuttumisella olivat karua. Oikeastaan ainoa näkyvä positiivinen puoli oli, että tytöillä on paremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Kirjasta selkeni muitakin väärinymmärryksiä, kuten että kiinalaiset olisivat kyllä halunneet adoptoida lapsia mutta sitä ei sallittu ja kuinka tyttölapset eivät olleet aivan niin epätoivottuja kuin aina on kuvailtu. Voin todella suositella tätä. Mari Manninen kritisoi vastikään juuri lehdessä Jenni Chen-Yestä kertovaa Littana-kirjaa, joka antaa yhden lapsen politiikasta liian yksipuoleisen kuvan.

Olen nyt vihdoin ja viimein alkanut katsoa vapaaehtoisesti Aki Kaurismäen elokuvia ja nauttimaan niistä. Kuolleet lehdet (2023) halusin katsoa myös Hesarissa sympaattisesta näyttelijätyöstä kiitellyn Jussi Vatasen ja Tove-elokuvan Alma Pöystin vuoksi. Kuolleet lehdet oli hienon vähäeleinen ja ajaton - lavastuksessa ja puvustuksessa hehkui vuosikymmenien takaisen maailman henki. Vaikka elokuva ei ollutkaan tragedia, aisti tarinasta kuitenkin elämän murheellisuuden ja tylsyyden. Kohtaus, jossa päähenkilö kuuntelee kivikasvoisten ihmisten keskellä baarissa Maustetyttöjen Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin, oli pysäyttävä.

Lady Chatterleyn rakastaja pohjautuu samannimiseen 20-luvulla julkaistuun erittäin eroottiseen romaaniin. Tietysti rakkaustarina oli elokuvallisen yksinkertaisen onnellinen, mutta päähenkilön alunperin tasa-arvoisen avioliiton hienovarainen kehitys riippuvaiseksi suhteeksi oli hyvin kuvattu.

Simin Zetwal (2022) kertoi mauritiuslaisen miehen ja intialaisen siirtotyöntekijän kohtaamisesta, ensimmäisen etsiessä isäänsä ja kuolleen äitinsä ruumista, toinen pakenee tehtaan huonoja olosuhteita. Elokuvan hidas tunnelma oli kovin vangitseva, samoin uskontoihin viittaava symboliikka. 

Paulette (2012) oli aika väritön komedia ranskalaisesta vanhuksesta, joka ryhtyy myymään huumeita. Muistin kesken elokuvan nähneeni tämän joskus kouluaikoina mutta vain tutuilta näyttävien hahmojen perusteella.

Syksy meni kandintyön valmisteluun (tai sen prokrastinointiin), sivutöihin ja muuhun aktiiviseen toimintaan ja ystävien näkemiseen, tosin myös laiskotteluun. Olin viikonlopun Sveitsissä hiljaisessa mummolaa muistuttavassa talossa kukkuloilla ja alkusyksystä kävin usein metsässä haahuilemassa, vietin Samhainia nuotiolla. Löysin suitsukkeiden polton, ja nyt huoneessani tuoksuu koko ajan huumaavalta. (Älkää kertoko vuokranantajalleni.) Laitoin ruokaa, söin paljon aasialaista ja kävin elokuvissa, luistelin huolettomasti, tuhlasin aikaa kännykällä - tosin ei sielläkään kaikki ole turhaa. Kirjoitin myös tiheämmin runoja kuin koskaan ja aion jatkaa samalla polulla! 

Ajattelin ja analysoin paljon, joskus liian pitkälle liikaa vaatien ja sokeutuen etuoikeuksilta. Pohdin paljon kuka olen ja kuka haluan olla, löysin itsestäni uusia puolia. Mietin kuinka olen aina ollut varovainen ja yrittänyt ratkaista asioita päässäni kokeilematta. Välillä tunnuin seisovani uuden oven edessä, välillä halusin takaisin. Etsin itseäni ymmärtämisen ja omassa mielipiteessä pysymisen väliltä, mietin miksi jotkut näkevät maailman pimeänä ja toiset valoisana. En tiedä mitä kaikkea lopulta tajusin, sillä näen asioissa monia puolia ja kierrän usein kehää. Luin postmodernin aikakauden määritelmän disorientaatio ja tunnistan kovasti itseäni siitä.

Eräänä kauniina päivänä löysin satujen lammen, toisena kiipesin metsän puisen torniin makeita omenoita syöden. 

Kuukauden kysymys: Mitä te pohditte syksyllä?

Kaunista talvea teille <3