Messufiiliksiäni 2017

Lauantaiaamuna heräsin jännittyneenä ja pohtien kuumeisesti, miten uskallan mennä yksin lunastamaan bloggaajapassia, mitä jos en tapaakaan ketään tuttua tai bloggaajaa niin kuin olen toivonut, tai apua, entä jos tapaankin?

No, bloggaajapassin lunastus oli helppoa, ja olipa todella ammattimainen olo Lehdistön portaita noustessa ja varmistaessa joka hetki pitkin päivää, ettei bloggaajapassi vain ole hukkunut. Toisaalta minunikäiseni henkilö varmaan pisti siellä silmään kaikkien aikuisten lehdentoimittajien keskellä.

Ensimmäinen tapaamani tuttu sattui olemaan oma opettajani, joka oli työnsä vuoksi messuilla. Myöhemmin tapasin myös sattumalta ystäväni vanhempineen, joten seurasta ei ollutkaan puutetta.

Päivää aiemmin lumi oli peittänyt maata...

Ensimmäisenä listallani oli KirjaKallion Rohkeinta on rakastaa itseään, jossa olivat keskustelemassa Saara Sarvas, Nadja Sumanen, Viima Lampinen, Kalle Laanterä, Noora Dadu ja Victoria Odum. Myöhästyin tietysti alusta ja lähdin loppua kohden pois, sillä aihe, vaikka tärkeä olikin, ei kiinnostanut minua niin erityisesti. Myöhemmin Kirjakallion lavalla oli Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko Salon haastattelu kirjastaan Ne - Kuukautiskirja, ja tykkäsin erityisesti haastateltavien huumorista ja rohkeasta puhetavasta.

Tämän jälkeen kuuntelin vielä Anne-Mari Jääskisen ja Sanna Pelliccionin haastattelua kirjasta Mitä sä rageet?# tunteita sikanolosta sairaan siistiin ja kiinnostuin sen verran, että katselin sitä seuraavana päivänä kirjakaupassa. Jonnekin minun on täytynyt matkalla taas juuttua, sillä saavuin Katri Vala -lavalle vartin myöhässä kuulemaan Vähemmän lihaa, enemmän hyvinvointia -keskustelun lopun... Haastattelussa puhuttiin kiinalaisten tavasta ajaa lyhytkin työmatka autolla vain näyttääkseen,  että heillä sellainenkin on, ja mietin kuinka paljon minulla onkaan jäänyt panematta merkille Kiinassa.

Tämä on ainoita kuvia jonka otin haastatteluista, johtuen kuvien laadusta.

Ohjelmien välillä oli usein hirveä kiire seuraavaan pisteeseen, ja äitinikin kysyi minulta: "Niin, koska sinulla onkaan seuraavan kerran vapaata?" Jossain välissä minun on kuitenkin täytynyt elää muutakin elämää, sillä muistan käyneeni syömässä kasviscurrya Wok'n'Curryssa (se oli hyvää!) ja tutkailleeni ainakin antikvariaateissa vanhoja kirjoja. Päätin kuitenkin säästää ostoksien teon seuraavaan päivään.

Illemmalla tulin kerrankin ajoissa kuuntelemaan Kirsti Kurosen Pöntöstä. Oli kivaa kuunnella haastattelu kirjasta, jonka olen jo lukenut, mutta muuten huomasin messuilla, että minulla oli vaikeuksia saada paljon irti ohjelmanumeroista. Ne olivat mukavia kirjojen ja aiheiden esittelyitä, mutta ehkä itse kaipasin enemmän aiheisiin kunnolla syventymistä. No, eiväthän Kirjamessut mitkään yliopiston luennot ole, ja kirjailijat saapuvatkin sinne mainostamaan kirjojaan.

Pöntön jälkeen tapasin Celestinen Lasisipulissa -blogista - olipa hassua käydä jonkun kanssa ensimmäistä kertaa oikeata keskustelua pelkän blogipäivitysten kommentoinnin jälkeen. Oli hauska tavata! Loppuillan päädyimmekin sitten ystäväni kanssa ensin herkuttelemaan jäätelöllä ja sitten yläkerrassa italialaisella pitsalla. Kotiin saavuin paljon myöhemmin kuin olin aikonut, mutta se ei estänyt lukemasta vielä maantiedon kokeeseen ja kuuntelemasta lempiartistini tunnin pituista konserttia YouTubesta...

Nam!

Sunnuntaina messukaveriksi tarjoutui isäni, joka löysi sieltä itselleenkin mieluisaa ohjelmaa. Kuten ehkä arvaatte, myöhästyin ensimmäisistä messutärpeistäni, enkä viitsinyt mennä Rauha-saliin kesken kaiken. Vietin siis suurimman osan sunnuntaista tutkien yksin messualuetta, maistaen vegekanasta tehtyä burritoa, katsellen Levymessujen antimia ja pohtien, ostaisiko kiina-englanti -sanakirjajärkäleen, mutta jättäen sen kuitenkin jollekulle toiselle onnekkaalle.

Jäin katsomaan hetkeksi KirjaKallion ja Kansallisteatterin "Neljän päivän näytelmää", joka perustui Nadja Sumasen kirjaan Terveisin Seepra. Se kuitenkin käsitteli hiukan ahdistavaa aihetta, joten päätin lähteä kesken kaiken pois, mutta palasin kuuntelemaan vapaaehtoisten lausumia runoja. Tai ainakin ymmärsin niin, että lavalle sai tulla kuka tahansa lausumaan omia tekeleitään. Suurin osa lausujista taisi kuitenkin olla Kallion lukiolaisia. Joukossa oli hyvänkuuloisia tekstejä. :)

Pyörin kyllä enemmän KirjaKallion luona, mutta unohdin valokuvata sen kyltin.

Näin päivän aikana Celestineä vielä pari kertaa, ja satuin tunnistamaan Kasoittain kauniita sanoja -blogin Ellenin! Oli kiva jutella hänenkin kanssaan pikaisesti. :) Yllätin myös itseni osumalla Kirjabloggaajien pisteelle ja istuuduttua hetkeksi kuuntelemaan muiden keskustelua. Olin otettu, kun muut olivat kuulleet blogistani!

Sunnuntai oli minulle vähän rauhallisempi päivä, mutta tein silloin kaikki ostokseni. Niitä ei kylläkään ollut niin erityisesti, sillä otin lähinnä ylös ideoita joululahjatoiveiksi, mutta ostin veljelleni Marvel-sarjakuvia antikvariaatista ja itselleni Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuoden. Kirjassa on tehtäviä kokonaiselle vuodelle: voin paljastaa sen verran, että ensimmäinen viikko kannustaa pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Kirjamessut eivät ole minulle aivan kirjabloggaajan joulu ja juhannus samaan aikaan, niin kuin jostain blogista luin, mutta siellä oli kuitenkin hauskaa. Ehkä ensi vuonna rohkaistun puhumaan jonkun kanssa pidempäänkin. :)