Kolme tv-sarjaa, joiden puolesta taistelisin, jos tv päätettäisiin lakkauttaa!

1. Pieni talo preerialla

Pieni talo preerialla -tv-sarjaan tutustuin ensimmäisen kerran 9-vuotiaana kun meillä oli remontti kotona ja asuimme muutaman yön hotellissa. Meillä ei ollut digiboksia kotona, joten hotellissa pääsin pitkästä aikaa katsomaan televisiota! Ensimmäiset jaksot jotka tästä sarjasta näin, kertoivat Pikku naisia -teatteriesityksestä, kiusatusta intiaanipojasta - ja Lauran isosiskon Maryn umpisuolen puhkeamisesta! Tuo viimeinen jakso tuntui ylijännittävältä, varsinkin kun se oli kaksiosainen, enkä nähnyt enää seuraavan päivän jaksoa! Murehdin mitä Marylle kävisi, vaikka kuitenkin tiesin, että hän selviytyisi...

Sain synttärilahjaksi Pieni talo -kirjat ja rakastuin niihin <3 Ja kun meille sittenjoskus hankittiin digiboksi, aloin heti seurata sarjaa nauhoittamalla, koska YLE oli päättänyt pistää sen tulemaan aamupäivällä! Ystäväparkani ei nähnyt sitä kuin lomalla, koska heillä ei ollut tallennuslaitetta :(

Pieni talo preerialla perustuu siis Laura Ingalls Wilderin omaan elämään perustuvaan kirjasarjaan, tosin aika löyhästi. Perhe asuu koko elämänsä Walnut Grovessa (tosiasiassa he muuttivat pois Lauran ollessa noin 12), sarjassa vierailee henkilöitä joita oikeasti ei ole ollut olemassakaan, ja draamaa ja keksittyjä asioita on vähän liiankin. Ymmärrän hyvin, miksi jotkut eivät siksi tykkäisi siitä. Minulle sarja on kuitenkin tosi rakas <3 Pidän eniten koulussa ja muualla tapahtuvista kommelluksista, hauskoista kohdista, sen ajan elämästä, mutta myös paljon tunteellisista jaksoista. Lempihenkilöitäni on vaikea sanoa, mutta varmaan koko Lauran perhe!

Vaikka ohjelma loppui jo vuosia sitten, katson sitä edelleen, sillä sain kerran joululahjaksi kaikki sarjan tuotantokaudet! Katson niitä järjestyksessä, mutta aika harvoin - olen vasta toisessa kaudessa. Toisen kaverini kanssa olen katsonut niitä aina joskus, kun hän on kylässä. Nauramme, puimme nyrkkiä ja sätimme Harriet Olesonia! :D

Harriet: If God wanted me to speak with my hands, he wouldn't have given me mouth!
Nels: Even God can make mistakes.

2. Murdochin murhamysteerit

Näin Murdochin ensimmäisestä jaksosta pätkän. Ajattelin että näyttää aika tylsältä sarjalta. Nyt kadun ja toivon hartaasti, että olisin nähnyt tämän osan! Siitä on nyt vuosi, ja tämän vuoden aikana olen laskenut tunteja jakson alkuun, katsonut uusinnat, katsonut vielä kerran äidin kanssa Yle Areenasta, kirjoittanut vuoropuheluja muistiin ja rakastunut vuorotelleen kahteen päähenkilöön!

Murdochin murhamysteerit eli Murdoch on rikossarja vuosisadan (1800-1900) vaihteen Torontosta. Tykkään rikossarjoista, myös niiden rikoksien (varsinkin motiivien) ja poliisintyön vuoksi, mutta ennen kaikkea ihmissuhteiden vuoksi! Dr Julia Ogden ja William Murdoch ovat alussakin ihastuneita/rakastuneita toisiinsa, mutta kaikkien vastoinkäymisten ja väärinkäsitysten vuoksi he rakastavat toisiaan yhä enemmän... Samoin konstaapeli George Crabtreen ja Dr. Emily Gracen samantyyppinen suhde on ihana <3

Pidän mahdottomasti kaikista päähenkilöistä, mutta yksi tulee aina ensimmäisenä mieleen: Julia. Ihastuin hänen itsevarmuuteensa, ystävällisyyteensä, vaikuttamiseensa ja pyrkimykseensä uralle. Emily on toiseksi ihanin, samanlainen mutta hiukan erityyppinen, George mahdottoman hauska ja Williamin silmät niin kauniit, mutta Julia oli esikuvani jo aluksi!

Sarja meni tauolle tammikuussa, ja kuinka surinkaan sitä! Mutta (nyt tulee syy siihen miksi tämä postaus kirjoitetaan juuri nyt): SARJA JATKUU TÄNÄÄN!!! Siitä tulee ensin 8. kausi ja sitten kerrataan ensimmäiset kaudet. Ystäväni Lizaahh (joka aloitti katsomisen vähän myöhemmin kuin minä, rakastaa sarjaa yhtä palavasti ja julkaisee toivottavasti vähän samantyyppisen postauksen kuin tämä) ja minä aiomme laskea tänään tunteja ja minuutteja sarjan alkuun, niin pitkään olemme sitä odottaneet!

Inspector Marcel Guillaume: Well, well, I'm impressed.
Julia: That a woman can be a doctor?
Inspector M.G.: That a doctor can be so beautiful.

Julia <3

Emily <3

William <3

3. Neiti Fisherin etsivätoimisto

Tämän sarjan lasken edelleen mukaan vähän haparoiden, sillä katsoin sitä kesä-elokuussa ja vain kolme kautta. (Enempää ei ole :'() Mutta pakko, on tämä sen verran ihana sarja! <3

Neiti Fisher kertoo myös rikoksien ratkomisesta, mutta 20-luvun Australiasta. Se on muutenkin vähän erityylinen kuin Murdoch, ekan jakson katsottuani mietin, että en kyllä halua tätä enää katsoa... Mutta katsoin kuitenkin, ja sitten Lizaahhkin katsoi (ja rakastui :P) ja sitten minäkin rakastuin pikkuhiljaa!

Parasta tässäkin ovat henkilöt ja heidän suhteensa <3 Ensin pidin eniten rauhallisesta Dotista, neiti Fisherin apulaisesta, mutta nyt kun ajattelen, pidän eniten Phryne Fisheristä. Hän on hauska, hyvää ajatteleva, omapäinen, erikoinen, naisellinen muttei kuitenkaan... Suoraan sanottuna erilainen. Eli ihana <3 Pidän kuitenkin hyvin paljon komisario Jack Robinsonista, jolla on vino hymy ja myöskin hauskat kommentit, Dotista edelleen ja konstaapeli Hugh Collinsista!

Ja sitten tämän sarjan tunnari <3, muoti, 20-luvun elämä...

Phryne: So I did the only thing I could in the circumstance...
Jack: You called for help?
Phryne: I stabbed him in the shoulder!

                                                                           ***
P.S. Sitaatit olivat ohjelmien IMDb-sivuita.