L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet

Kiinnostus heräsi: luen tämän kouluvuoden aikana Anna-sarjaa uudestaan. Viimeksi kirjoitin kirjasta Anna ystävämme.

Annan unelmavuodet

L.M.Montgomery

Anna #3

2000 (uudistettu suomennos)

Toini Kalima

Anne of the Island (1915)

228 sivua

WSOY

Annan unelma on toteutumassa: hän pääsee korkeakouluun yhdessä ystäviensä Priscillan, Stellan ja kotikylänsä Gilbertin kanssa. Mukaan tarttuu myös hiukan rikkaammasta perheestä kotoisin oleva huoleton Philippa, jonka avulla tytöt pääsevät opiskelijoiden seuraelämään. Tietysti Anna myös käy Vihervaarassa lomalla, opiskelee ahkerasti, kirjoittelee ja haaveilee rakkaudesta. Hän huomaa sen voivan kuitenkin aiheuttaa huoliakin, sillä Gilbert vaikuttaa haluavan heidän ystävyydeltään enemmän kuin Anna. Entä kun Anna tapaa sattumalta kävelyllään nuoren miehen, joka vastaa täydellisesti hänen haaveidensa kosijaa?

Nautin Annan unelmavuosista yhtä lailla kuin Anna ystävämme, ehkäpä vielä hiukan enemmän, sillä kirja käsitteli kouluelämää. Aloin muuten lukemisen aikana pohtia, oliko Annan opiskeluaika vähän liiankin huoletonta - elihän hän kuitenkin vasta 1800-luvun loppua. Lensey Namiokan kirjassa Ein Meer dazwischen, eine Welt entfernt vaikutti 1920-luvun naisen opiskelu Amerikassa paljon haastavammalta. Yanyania suositeltiin opiskelemaan taloudenhoitoa kuten kunnon tytöt; Anna puolestaan lukee matematiikkaa, latinaa ja kreikkaa poikien rinnalla, eikä sitä ihmetellä ollenkaan. Kaipa luotan kuitenkin aikalaiseen eli Montgomeryyn. 

Kirjan alussa tytöt tutustuvat Philippaan, johon minäkin puolestani ihastuin. Heti ensitapaamisella Philippa luettelee avoimesti hyveensä ja vikansa: "Minulla on se vika, etten voi koskaan päättää mitään, minä epäröin aina. Kun päätän tehdä jotain, olen heti tuntevinani, että toinen ratkaisu olisi ollut oikea. Se on kauhea onnettomuus, mutta minä olen syntynyt sellaiseksi, eikä minua kannata torua siitä, niin kuin muutamat tekevät." -s.30. Itselläni on liikaa kokemuksia epävarmuudesta, ja pystyin vain samastumaan Philippan ailahteluun ja päättämättömyyteen kahden kosijan, Alecin ja Alonzon, välillä. Muutenkin hän tuntui samaistuttavalta esimerkiksi kokemattomuudessaan ruoanlaitossa, mutta oli paljon sosiaalisempi kuin minä.

Piirsin Philippan ja Annan

kuvauksien perusteella

Annakin viehättyy uuteen ystäväänsä, mutta tuntuu kuitenkin välillä ärsyyntyvän tämän huolettomuuteen ja kiinnostukseen Gilbertistä. Seuraavaa lausahdusta hieman ihmettelin:

" - Kiitoksia vain, nauroi Anna. - Mutta Priscilla ja minä olemme itse vakuuttuneita siitä, että olemme hauskan näköisiä. Kenenkään ei tarvitse vahvistaa meitä siinä asiassa." -s.32 

Hienoa, että Annalla on itseluottamusta, mutta kyllähän toisen kehut piristävät jokaista ihmistä. Ailahtelun puolestaan ei pitänyt kuulua Annan luonteenpiirteisiin, mutta kuinkas sitten käykään...

" - Kuinka ihana auringonlasku! virkahti Diana. - Katso Anna, eikö tuo ole kuin jokin toinen maa?  Tuo purppuraisten pilvien äyräs voisi olla ranta ja valoisa taivas sen takana kultainen meri.
  - Kunpa voisimme purjehtia sinne kuuveneessä, siinä jota Paul kuvasi aineessaan, muistatko? sanoi Anna heräten mietteistään. - Uskotko: siellä olisivat varmaan kaikki eilispäivät, kaikki meidän entiset ihanat keväämme?" -s.77

Vaikka Anna onkin saavuttanut yhden unelmansa, opiskelun, hän näyttää kuitenkin kaipaavan takaisin entisiin päiviin, aivan kuin Montgomery itsekin, ja miettivän, miksei todellisuus vastaa täysin hänen haaveitaan. Diana sitä vastoin on tyytyväinen todellisuuteensa: hän on menossa naimisiin rakkaansa Fredin kanssa. Diana ei muutenkaan ole päässyt opiskelemaan eikä ehkä tähtää niin korkealle kuin kastanjanruskeatukkainen ystävänsä.

Olen huomannut, kuinka monessa kirjassa päähenkilöllä on yleensä vain pari ystävää tai yksi hyvä ystäväporukka. Anna kuitenkin kerää ystäviä joka puolelta: hänellä on vanhat ystävänsä Diana, Ruby, Jane ja Gilbert Avonleasta, herra Harrison naapurissa, Kaikurannassa Lavendel-neiti ja Paul, Priscilla ja Stella jatko-opiston ajoilta, Philippa korkeakoulusta, Dianan täti Josephine Barry kaupungissa... Myöhemmissä osissa heistä puhutaan entistä vähemmän, mutta aina Anna tutustuu uusiin ihmisiin muuttaessaan.

Annan neljän vuoden aikana ehtii siis tapahtua vaikka mitä rakkausasioista opiskelu- ja kirjoitusmenestykseen, ja kaikesta tästä oli ihanaa lukea. Millainenkohan uudelleenlukukokemus tulee olemaan Anna opettajana, joka perustuu osittain kirjeisiin ja kertoo Annan opettajanurasta?

"Eivätköhän kaikki vanhat huoneet olleet täynnä menneitä haaveita? Eiköhän ihmisen olemuksesta jäänyt aina jokin näkymätön häive - tuskin havaittava, mutta silti todellinen - huoneeseen, jossa hän oli tuntenut riemua ja tuskaa, nauranut ja itkenyt?

  - Minä taas uskon, sanoi Phil, että huone, jossa on haaveksinut ja iloinnut, sanalla sanoen elänyt, liittyy erottamattomasti ihmisen tiettyyn kehitysvaiheeseen. Kun viidenkymmenen vuoden päästä tulen tähän huoneeseen, se huutaa: >> Anna! Anna! >>" -s.205

Luin kirjan viime vuoden puolella, joten se mahtuu Helmet-haasteen kohtaan 4: "Kirja lisää hyvinvointiasi", sillä kirjan lukeminen piristi ja samaistutti. Lisäksi se kertoo Kanadan provinssista Nova Scotia.