Tänä vuonna

Taas vuosi kulunut, kokonainen vuosi Suomessa.

Hämmentävää, kuinka opettajani sanoi lukion toisen olevan rankin vuosi lukiossa. Voiko todella viimeinen vuosi olla rennompi? En tiedä, mutta sanotaanko että ei minusta tämäkään vuosi ollut minulle aivan hirveä. Välillä tuntui, että ystäväni, jopa vasta peruskoulun päättävät, olivat paljon kiireisempiä ja tuskaisempia.

On tämä vuosi kuitenkin ollut rankka, ei sitä käy kieltäminen. Kuitenkin pystyin aikatauluttamaan aika hyvin ja pitämään melkein kaikki lomat ihan vain lomina. Olen ollut paljon aktiivisempi tunnilla kuin parina viime vuonna yhteensä, ja numeronikin kohosivat vähän. Koulussa tutustuin hiukan muihin oppilaisiin, vaikkakin vain hiukan, koin vanhojen tanssit ja sen jälkeiset jatkobileet, järjestin yhtä ohjelmanumeroa puurojuhlaan ja jaoin ex tempore Ben&Jerry's -jäätelöpurkin ystäväni kanssa ruokatunnilla. Tämän vuoden erikoisuuksia olivat myös Suomi 100 -juhla joulukuussa ja elokuinen matka Saksaan, joilta jäi hyviä muistoja.

Ehkä hienoin maalaukseni kautta aikojen

Tietysti kouluvuoteen kuului myös muuta stressiä ja ahdistusta, vaikeuksia ystävien kanssa ja yksinäisyyttä. Joinakin hetkinä nämä tulevat ainoina mieleen, mutta toisina taas muistan kaiken hyvän tapahtuneen. Tänä vuonna nimittäin pystyin puhumaan hiukan helpommin huolistani ääneen. Aloin "keräämään" rohkeita hetkiä, joina tein jotain itseäni ylittävää. Näihin hetkiin kuului esimerkiksi tutun tapaaminen kaupungilla, yksin uusiin paikkoihin tutustuminen, ja jopa pieni lauluesitykseni koulun edessä loppuvuodesta. :)

Pikkuveljeni kasvattama kukka <3

Kevään puolella pystyin paremmin irroittautumaan kännykästä ja arvostamaan paremmin eri ystäviäni, joita minulla on. Vaikka välillä olikin vaikeaa, huomasin löytäväni jokaisesta päivästä jotain hyvää ja iloitsevani pienistäkin erikoisista asioista, olivat ne sitten metsäkävely keväisenä iltana tai lempiruoka koulussa.

Nimesin nämä kukat joskus Suven prinsessaksi

Tämä kesä on taas ihanan pitkä, eikä vain kuusi ja puoli viikkoa kuten viimeksi, mutta se tuntuu kuitenkin lyhyeltä. Ensi vuosi tulee olemaan kiireinen ja näyttämään toivottavasti suunnan mihin jatkaa. Ensi vuonna tähän aikaan tiedän kai jo jotain.

Kesäkuuhun tulee kuulumaan matka Kiinaan, kyllä! Tämä jännittää jo erityisesti, sillä parin viikon reissun jälkeen en tiedä, kuinka monta vuotta menee seuraavaan kertaan. Heinäkuun olen puolestaan ensimmäistä kertaa kesätöissä, mikä jännittää myöskin jo etukäteen. Pääsen myös häihin pitkästä aikaa, jee!, ja pienelle Ruotsin risteilylle.

En pääse eroon tavastani tehdä kesäloman bucket list, so here we go:

/Aion opetella ruotsia
Sad news first. Mutta ei hätää, aion lähinnä yrittää katsoa ruotsinkielisiä elokuvia, lukea ruotsiksi kirjan ja puhua kieltä suomenruotsalaisen ystäväni kanssa. Niin, ja ajattelin opetella joka viikko kymmenen uutta ruotsinkielistä sanaa. 

/Teen jotain yllytyshullua tai muuta outoa ystävien kanssa ja yksin

/Olen pimeällä ulkona

/Opin jotain uutta
Oli se sitten kukkien nimiä, tähtikuvioita tai saunan lämmittämistä.

/Täytän 18
No tämä kyllä tulee toteutumaan joka tapauksessa. En vain vielä tiedä, miten aion tätä suurta tapahtumaa juhlia!

/Teen jotain ensimmäistä kertaa

/Tutustun uusiin ihmisiin
En voi luvata itselleni mitään, mutta yritän tutustua ihmisiin ja saada uusia kavereita varsinkin kesätöiden parissa.

/Syön katuruokaa Kiinassa
Minulla on hirveä ikävä jian bing -suolaisia lettuja ja liang pi -kylmiä nuudeleita!

/Näen tuttuja ihmisiä ja paikkoja Kiinassa ja nautin jokaisesta hetkestä

/Nautin luonnosta ja auringosta ja sateesta

/Haluan kävellä katsomaan auringonlaskua hiljaisella maantiellä.

Ja tietysti vielä paljon muuta mitä nyt tulee myöhemmin mieleen!

Miten teidän vuotenne on sujunut? Mitä teidän listaanne kuuluisi?

Aurinkoista kesää!

Naisten aakkoset: S

Naisten aakkosissa, kuten kaikki jo varmasti tietävät, etsitään merkittäviä naisia aakkosten jokaisella kirjaimella. Haasteen on aloittanut Tarukirjan Margit.

Olen kahden vuoden aikana ehtinyt kirjoittaa aakkosista A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q ja R.

I Kuka on suosikkikirjailijasi?

- Tämän kevään (tai sanottaisiinko varsinkin huhtikuun) aikana olen alkanut todella pitämään Salla Simukan kirjoista. En ole lukenut häneltä suosittua Lumikki-trilogiaa, enkä varmaan vähään aikaan aiokaan, mutta ihastuin hänen Tapio & Moona -sarjaansa sekä Kun enkelit katsovat muualle -romaaniin jatko-osineen, jotka samastuttivat vähäsen. Simukka kirjoittaa näissä hyvin erilaisista aiheista alkaen poikien ja tyttöjen ystävyydestä päättyen lesbouteen. Hän saa päähenkilöiden elämän kuulostamaan hyvin realistiselta, mutta sirottelee myös romaaneihinsa syvällisiä mietteitä. Tällä hetkellä surettaa jo etukäteen Tapio & Moona -sarjan lopettaminen.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

- Emma Stone. Tutustuin häneen Magic in the Moonlight -elokuvan kautta nähdessäni sen neljä vuotta sitten elokuvissa, mutta La La Landin kohdalla todella ihastuin häneen. Hänen esittämänsä hahmot ovat hauskoja ja omalaatuisia, hän on kaunis ja laulaa todella hyvin. <3

III a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin?

- Tähän keksin näin nopeasti vain Sonia Levitinin, jolta luin vastikään romaanin Journey to America. Olisi kiva lukea varsinkin sen jatko-osat. Sonia Levitinissä kiehtoo se, että hän on itsekin selviytynyt holokaustista lapsena pakenemalla Amerikkaan.

Sonia Levitin: Journey to America

Tämän kirjan löytämiseen liittyy pieni tarina: Olimme vuosi sitten lomalla Filippiineillä Siargaon saarella, ja viimeisenä iltana menimme syömään läheisen mökkikylän pieneen ravintolaan. Paikka oli täynnä erilaisia esineitä ja maalauksia alkaen vanhoista matkapuhelimista päättyen sitaateilla koristettuihin tauluihin. Huoneessa oli myös hylly vanhoja kirjoja, joita jäin katselemaan. Siispä paikan brittiläinen omistaja, mukava vanhempi mies jonka kanssa keskustelimme pitkään saaresta ja sen kulttuurista, kehotti minua valitsemaan yhden tai pari kiinnostavaa kirjaa mukaani. Mitä?! Lopulta uskoin että saan todellakin ottaa kirjan omakseni, ja mukaan lähti tämän romaanin lisäksi myös Salemin noidista kertova vihkonen.

Joten ei, minua ei voi syyttää kannen tuhrimisesta. ;)

Journey to America
Sonia Levitin
Journey to America #1
1987 (1970)
150 sivua
Aladdin Paperbacks

Helmikuussa 1938 juutalaisen Lisa Plattin perhe joutuu eroamaan isästä, joka lähtee yksin Amerikkaan. Perheen on tarkoitus seurata häntä niin pian kuin mahdollista, mutta odotus venyy vähitellen kuukausiksi. Äiti tyttärineen matkustaa pian Sveitsiin, jossa he yrittävät selviytyä ilman työtä ja oleskelulupaa odottaessaan isän saavan kaikki tarvittavat paperit. 

Olen lukenut juutalaisten paosta Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Hollantiin ja jopa Shanghaihin asti, mutten vielä kertaakaan aiemmin Amerikkaan, vaikka ehkä suurin osa pakenikin juuri valtameren toiselle puolelle. Tämä puute onkin nyt korjattu tällä romaanilla, joka perustuu kirjailijan omiin lapsuuskokemuksiin.

Kirja kuvaa hienosti juuri sitä vaihetta juutalaisvainoissa, jolloin uhka ei ollut vielä valtava. Vaikka vuonna 1938 juutalaisia syrjittiinkin, ja rasismi ulottui lakeihin saakka, aukenivat heistä monen silmät vasta loppuvuodesta kristalliyön tapahtumien vuoksi. Lisan perhe oli jo pari vuotta aikaisemmin muuttanut Brasiliaan(tästä olisin halunnut lukea enemmänkin), mutta palannut kuitenkin takaisin Saksaan. He aprikoivat pitkään lähteäkö Amerikkaan vai ei, ja saavat kuulla paljon erilaisia kommentteja muilta. 

"  "Then why aren't the others leaving?" I demanded. My grandparents, uncles, aunts and cousins - all were staying in Germany. "Rosemarie says that her parents say there's nothing to get upset about," I went on heatedly. "They say that nobody should take Hitler seriously, and it's silly for people to move away, because it will all blow over."
   "It's far more silly for people to ignore what's going on right under their noses!" Clara exclaimed. "Your father is just smarter than the others," she continued, "and he has courage. Don't you think it takes courage to give up everything, his home, his business, and to start all over again in a strange country? " -s.9

Vaikka matkan aikana tapahtuu hyvin jännittäviä käänteitä ja pari pelottavaakin, on romaani kuitenkin selvästi suunnattu nuorille, ehkä 10-12 -vuotiaille lukijoille. Lisa yrittää tulla toimeen isosiskonsa Ruthin ja pikkusiskonsa Annien kanssa, mutta pelkää kuitenkin poliisin pysäyttävän heidät rajalla. Enkelimäisen hyvän kasvattiperheensä kohdalla hän puolestaan pohtii, voivatko ehkä vain kristityt olla hyviä ihmisiä. Loppua kohden tarina synkkenee hiukan, mutta päättyy kuitenkin onnellisesti. Kuinka monen pakenevan juutalaisen tarina oli samanlainen?

Journey to America opetti jotain juutalaisten nuorten paosta Amerikkaan ja siitä, kuinka vaikeaa on tietää tulevaisuus etukäteen. Vaikka Lisan selviytymistarina ei ollutkaan se rankin, kuka haluaisikaan joutua kokea saman?

"  "Take your mother and leave as soon as you can. Go to England or to France. There's going to be a war."
   The door closed and I could hear no more. I began to walk through the rooms, looking at everything we would leave behind the next morning, but still I could not actually believe that war was coming. War was something distant and strange that happened to other people in other times. I had read of wars, of wounded men, of fleeing women and children and of death." -s.33

Kirja sopii muiden muassa HelMetin lukuhaasteen kohtaan 33. "Selviytymistarina" sekä #Hyllynlämmittäjä-haasteeseen.

Gloria Whelan: Chu Ju's House

Kiinnostus heräsi: ostin käytettynä Kiinassa

Chu Ju's House
Gloria Whelan
2005 (1.p 2004)
231 sivua
HarperCollins Publishers

Eletään 1900-luvun loppupuolta eteläisen Kiinan maaseudulla. Chu Jun perhe on saamassa toisen lapsen, ja kaikki toivovat sen olevan poika, sillä lain mukaan jokaisessa perheessä saa olla vain kaksi lasta. Toive ei kuitenkaan toteudu, ja Chu Jun nai nai, isoäiti, aikoo lähettää tyttövauvan orpokotiin. Pelastaakseen siskonsa Chu Ju karkaa yöllä kotoa ja lähtee etsimään paikkaa itselleen. Mutta tuleeko hän enää koskaan tapaamaan perhettään?

Jo kirjan asetelma on hyvin mielenkiintoinen - ja hämmentävä. Miten nuori tyttö voi lähteä kotoa yksin tuntemattomaan maailmaan ja selviytyä? Chu Jun tarina on oikea seikkailu, mutta hän löytää aina hyviä ihmisiä, jotka hyväksyvät hänet. Vaikka yksi henkilöistä kutsuikin Chu Juta urheaksi ja epäitsekkääksi tytöksi, jäi minulle kuitenkin mielikuva, ettei hänelle annettu kirjassa muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kotoaan. Nykyajassa samantapainen epäitsekäs teko olisi ennenkuulumatonta, sillä eihän kukaan odota nuoren tytön uhrautuvan sisarensa puolesta.

Kirjoituskieli puolestaan on miellyttävää, yksinkertaista ja ehkä vähän vanhahtavaakin englantia, mikä jättää tarinan kivalla tavalla etäiseksi.

"When Wu and the boys returned, we ate our evening rice and fish. There was talk of the next place for fishing, and soon the boat was loosed from its moorings and once again we drifted downstream. The fields and villages became hills and then mountains sliced into green steps. As my ye ye had said, there was no end to where the river might carry you." -s.55

Ehkä eniten kuitenkin tykkäsin romaanissa Kiinan kulttuurin kuvauksesta. Pidän kirjoista, joissa sirotellaan erikielisiä sanoja tekstin lomaan. Chu Ju's House opettaa esimerkiksi kiinan sanat ma ma ja ba ba (äiti ja isä) mutta myös erikoisemman cha hukou (oleskeluluvan tarkistus). Sain myös uuden kuvan maaseudun ihmisistä, jotka eivät ainakaan tuolloin osanneet lukea ja elivät hyvin yksinkertaista elämää. Chu Ju söi tavallisesti ruoakseen pelkkää nuudelia tai riisiä ja ehkä hiukan tofua tai kalaa. Tarinasta myös välittyi hyvin tyttövauvojen surullinen kohtalo: jotta perheellä olisi vielä mahdollisuus poikalapseen, tytöt saatettiin laittaa orpokoteihin, joista heidät puolestaan lähetettiin työskentelemään huonoihin olosuhteisiin.

Chu Ju's House ei kuitenkaan ollut synkkä vaan enemmänkin realistinen ja toiveikas selviytymistarina. Se korostaa yksinkertaista maaseutuelämää suurkaupunkien sijaan ja kuvailee Kiinan maaseutua kauniisti. Kuitenkin siitä löytyy myös pieniä ajatuksia totuudesta. Voiko totuuden paljastaa joka tilanteessa - oli sitten kyse omasta menneisyydestä tai hallituksen epäkohdista?

Kirja sopii HelMetin lukuhaasteen kohtaan 38. "Kirjan kannessa on kulkuneuvo" (hah, puolikas purjevene!) ja #Hyllynlämmittäjä-haasteeseen.

Huhtikuussa seurasin vierestä luonnon puhkeamista kukkaan

Huhtikuussa luin seitsemän kirjaa ja 1383 sivua. Sattumoisin luin myös lähes pelkkiä suomalaisia kirjailijoita.

Salla Simukka: Virhemarginaali (T&M #2) (191s)
Stina Lindeberg: Seitsentoistavuotias (188s)
Aino Kallas: Sudenmorsian (96s)
Salla Simukka: Takatalvi (T&M #3) (199s)
Salla Simukka: Minuuttivalssi (191s)
Leena Lander: Tummien perhosten koti (322 s)
Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys (196s)

Huhtikuussa innostuin yhä enemmän Salla Simukan nuortenromaaneista. Jäin koukkuun Tapio & Moona -sarjaan, joka kertoo ihanan realistisesti päähenkilöiden ystävyydestä ja ongelmista. Minuuttivalssi kertoi Susannan kasvutarinan ja kamppailun tulevaisuudenhaaveidensa kanssa, mihin oli aika helppo samastua.
   Seitsentoistavuotias ja Sudenmorsian edustivat vähän vanhempaa kirjallisuutta. Seitsemäntoistavuotiaassa teemana on 50-luvun nuoren aikuistuminen ja suhde ylihuolehtivaiseen, vanhanaikaiseen äitiinsä. En lopulta osanut kunnolla sanoa, oliko kirja nuoren itsenäistymisen vai vanhempien puolella. Sudenmorsian oli vanhalla kielellä kirjoitettu kertomus kielletystä rakkaudesta. Se oli mielenkiintoinen, mutta tässäkin oli hankala ymmärtää, oliko kertoja oikeastaan päähenkilön puolella vai tätä vastaan.
   Tummien perhosten kodin luin koulun vuoksi ja pelkäsin jo etukäteen sen olevan ahdistava. Niin se olikin - mutta myös hyvin kirjoitettu tärkeästä aiheesta.
   Piruettiystävyys kuulosti takakannen perusteella samastuttavalta - se kertoi epävarmasta, suorittavasta tytöstä - mutta kirjaa lukiessa ei se herättänyt niin paljon tunteita vaan oli jopa hiukan synkkä. Kirjoitustyylin (ja päähenkilön iän) perusteella se oli suunnattu vähän nuoremmille. Kirja oli kuitenkin koukuttavaa yhden illan lukemista, ja tykkäsin lopun käänteestä, joka tuli minulle ihan pusikosta.

Huhtikuussa kävin pitkässä aikaa elokuvissakin katsomassa komedian Blockers. Suuri positiivinen yllätys oli yhden henkilön kaapista ulostulo - varsinkin kun tämä oli esitetty pienenä, normaalina sivujuonena, jota ei ole erityisesti mainostettu. Muutenkin elokuva oli hauska, mutta hyvin epärealistinen, ja erinäiset bilekohtaukset tuntuivat jopa epämiellyttäviltä.
   Katsoin myös Netflix-elokuvan When We First Met (2018), jonka loppuratkaisun kerrankin arvasin ennen elokuvan loppua. Mikään erityisen vaikuttava tai hauska se ei ollut, mutta asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että katsoin sen vailla seuraa.

Pitkäsilta ja ohut jää

Huhtikuu alkoi istuessani pääsiäisyön messussa - oli jännittävää aloittaa kuukausi tällä tavalla. Kuun alussa juhlin muutenkin pääsiäistä syömällä vuoden suklaavarastot etukäteen, mutta painiskelin myös koulutehtävien kanssa. Vähitellen kiire alkoi hellittää, ja nyt en jaksaisi tehdä enää mitään kouluun liittyvää...

Huhtikuussa oli vaikeita päiviä, mutta myös paljon mukavia hetkiä. Näihin kuului kahvilassa käynti ystävien kanssa (jaoimme salaatin ja saimme kaikki normaalin annoksen kokoiset lautaselliset...), uusia tuttuja, uusia ihastuksia ja yksi kotiinpaluu, jota olen ajatellut sen jälkeen monta päivää, vaikka siitä ei alkanutkaan mitään ihmeellistä ja ihanaa.

On myös ollut ihanaa seurata kevättä ja muuttuvaa luontoa. Vaikka kuun alussa oli vielä lunta, suli se nopeasti, ja pienet purot alkoivat solista. Viimeisinä päivinä pystyin jo istumaan ulkona lukemassa, hikoilemaan urheillessa ja kastumaan liikuntatunnilla kevätsateessa. Luonto ja kevät olivat minulle tärkeitä. <3

Toukokuusta tiedän jo yksittäisiä tapahtumia sieltä täältä: on teatterikerhon näytelmän ensi-ilta ja toinen ilta, menen katsomaan Mamma Miaa! suomeksi, opettajani on kutsunut koko luokan grillaamaan luokseen... (Älkää kyseenalaistako :D) Yritän jaksaa vielä viimeiset päivät koulun kanssa, mutta vapun myötä pääsin jo melkein lomatunnelmiin... Toivon toukokuulta etenkin onnellisia hetkiä ja rauhoittumista.

Kuukauden kysymys: Kertokaa oma stressinpurkutaktiikkanne/
-vinkkinne (e-en ollenkaan ole keräämässä neuvoja!). En tiedä, vastaako omani ihan kysymykseen, mutta yritän viettää joka päivä vähän omaa aikaa esimerkiksi pyhittämällä koulumatkat ja ajan ennen nukkumaanmenoa kirjan lukemiselle. Ystäväni ihmettelee, miten ehdin ollenkaan lukea kirjoja - tässä vastaus. :)

Rauhan hetkiä toukokuulle, ja muistakaa mennä joskus ulos katsomaan luonnon kauneutta <3