Luin haasteeseen kaksi kirjaa:
Leena Lander: Tummien perhosten koti
Annika Thor: Näckrosdammen
Lisäksi minulta jäi kesken Erik Erikssonin Den blå stranden.
Huomasin, kuinka kaikissa kirjoissa meri edusti jollakin tavalla eristystä. Tummien perhosten kodissa meri ympäröi saarta ja estää poikakodin asukkaiden liikkumis- ja pakomahdollisuudet. Kaksi kertaa joku henkilöistä yrittää uida mantereelle siinä onnistumatta. Näckrosdammen-kirjassa meri erottaa Göteborgissa koulua käyvän Steffin saarella asuvasta kasvattiperheestä. Saari on hyvin pieni ja sen asukkaat elävät uskonnollisessa, vanhanaikaisessa yhteisössä meren saartamana. Den blå stranden kuvaa myöskin merta, kuinka se erottaa Grisslehamnin Ahvenanmaasta ja myöskin rakastavaiset toisistaan. Näin kaikissa kirjoissa meri näyttäytyy enemmänkin uhkana kuin mahdollisuutena. Toisaalta kuitenkin meri tarjoaa esimerkiksi molempien ruotsalaisten kirjojen perheille elannon.
Tämä oli mielenkiintoinen haaste, joka sai pohtimaan meren symboliikkaa enemmän! Kiitos haasteesta Nannalle!
Tummien perhosten koti on kyllä melkoinen romaani. Hieno kokemus, vaikka lukemisesta on jo aikaa. Elokuvankin olen nähnyt, senkin tunnelma on jäänyt mieleen.
VastaaPoistaMinua kiehtovat eristyksessä olevat paikat, yleensä siis kai juuri saaret. Viime vuoden hienoimpia kirjoja oli Marianna Kurton Tristania, joka sekin sijoittuu saarelle. Suosittelen muuten suuresti sitä!
Tummien perhosten koti oli hyvinkirjoitettu ja mielenkiintoinen tarina, mutta välillä vähän liikaa minulle. Saarille sijoittuvissa tarinoissa taitaakin useasti tapahtua jotakin poikkeavaa ja eristäytynyttä. Thorin kirjassa se näkyi hiukan uskonnollisena yhteisönä (joka liittyi kuitenkin kirjaan vain vähän), mutta ääriesimerkkejä olisivat varmaan Robinson Crusoe ja juurikin Tummien perhosten koti.
PoistaKiitos suosituksesta! Tristania vaikuttaa googlailun perusteella vähän rankalta mutta mielenkiintoiselta.