Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat |
Joka tapauksessa olen odottanut jo pitkään ystävänpäivän lukumaratonia, jonka järjestää tänä vuonna LauraKatarooma, ja jopa suunnitellut sitä varten pienen lukupinon. (Jonka tosin luin puoliksi jo viime viikonloppuna mutta pikkuvikoja.) (Oikeastihan minulla ei olisi aikaa maratoonata tai lukea, kun viikon päästä on koe ja pitäisi analysoida tutkimusharjoituksen tulokset, tehdä ylipitkiä viikkotehtäviä joista ei ikinä saada palautetta ja päättää, lähteäkö ensi syksynä vaihtoon.) Ajattelin kuitenkin sekoittaa opiskelua, kaverien tapaamista ja lukumaratonia yhteen päivään, elämä on lyhyt. (Ja niin tulee maratonsaavutuksenikin olemaan :D)
Lukupinooni kuuluu ainakin:
Ann M. Martin: Onni kääntyy, Anne
Alice Oseman: Loveless (loppuun)
Aion ainakin lukea ensiksimainitun The Baby-Sitters Club -sarjan 17. osan, sillä se on todella nopealukuinen. Luin tätä sarjaa siis ala-asteella useamman kirjan ja nyt katsottuani samannimistä Netflix-sarjaa halusin nostalgisesti palata lastenvahtikerhon pariin. Kovin kummoisilta nämä kirjat eivät enää tunnu, mutta muistan niin ihailleeni pienempänä erilaisia kerhoja. Loveless-romaania sen sijaan haluaisin säästellä, se on yksinkertaisesti jotenkin niin samastuttava ja upea kirja.
Aloitan huomenaamulla!
14:30 Enpä aloittanutkaan aamulla, sillä kaikki aika kului opiskeluun, ja nyt olen puolestaan lähdössä tapaamaan ystävääni. Joka tapauksessa aloitan lukumaratonin ratikassa ja jatkan sitä illalla! Aloitan Ann M. Martinin The Baby-Sitters Club -sarjan kirjalla Onni kääntyy, Anne.
18:15 Luinkin sitten vain menomatkalla! En tosin päässyt tarinassa vielä eteenpäin, sillä jokaisessa sarjan osan ensimmäisissä luvuissa selitetään uudestaan lastenvahtikerhon toimintatapa ja sen jäsenet. Tämän osan kertojana on ujo ja rauhallinen Anne, josta olen aina pitänyt kaikkein eniten, ja hän myös tuntuu ainoana hahmona hiukan kehittyvän sarjan aikana.
Ystävän kanssa kävelin kohmeisin jaloin ympäri viimaista Töölönlahtea ja kerran myös sen poikkikin, haimme to-go-kahvia ja puhuimme koronasta, politiikasta ja opinnoista pitkästä aikaa yhdeksään kuukauteen. Oli jotenkin niin mukava ja rauhallinen olo, vaikka hiukan pelkäsinkin hukkuvani jäihin. :D
Luettu: 22 sivua
9:15 Kuten odotinkin, eilen meni aika kaikkeen muuhun kuin lukemiseen. Illalla söimme laskiaispullia ja katsoin Ystävänpäivä-elokuvan. Loppuillasta luin kuitenkin Annea eteenpäin 80 sivua.
Luettu: 102 sivua
12:50 Nyt aamulla unohdin opiskelun ja luin Annen loppuun. Tämä The Baby-Sitters Clubin osa oli vähän aavemainen, sillä Anne saa postissa uhkaavia kirjeitä ja huonon onnen riipuksia, ja jokaiselle kerholaiselle sattuu onnettomuuksia. Olen kuitenkin spoilannut itseni netissä, ja loppuratkaisu olisi muutenkin ollut helppo arvata. Kolmetoistavuotiaat Anne ja Bruno ovat suloisia yhdessä. Tyttöjen ajatukset alkavat muutenkin entistä enemmän suuntautua poikiin, mikä tuntuu hassulta, kun en itse samanikäisenä juurikaan ajatellutkaan rakkautta (onneksi!).
Luettu: 149 sivua
14:30 Lukumaraton seis!
En sitten enää Annen jälkeen jatkanut lukemista, sillä yritin keskittyä opiskeluun. Luin siis yhteensä lukumaratonissa 149 sivua eli Ann M. Martinin kirjan Onni kääntyy, Anne. Kirja oli juuri sopivan nopeaa maratonlukemista, ja jos aikaa olisi riittänyt, olisin ehtinyt lukea vaikka kuinka monta osaa putkeen.
Niin, aikaa. Olen huomannut, etten enää viime aikoina löydä tarpeeksi aikaa lukumaratoneihin, saati sitten mihinkään muuhun ainakaan koko päiväksi. Tätä lukumaratonia olin jopa odottanut ja suunnitellut keskittyväni paremmin lukemiseen, mutta ei. Ehkä jonain vuonna saan taas järjesteltyä aikatauluani paremmin. Joka tapauksessa oli ihana myös nähdä pitkästä aikaa ystävääni ja katsoa elokuvaa, voihan sitä joskus lukumaratoonailla näinkin muun arjen sivussa.
Kiitos järjestämisestä LauraKataroomalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti