L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Kiinnostus heräsi: Anna-sarjan uudelleenlukuprojektini. Aiemmin olen postannut ensimmäistä osaa lukuunottamatta kirjoista Anna ystävämme, Annan unelmavuodet, Anna opettajana, Anna omassa kodissaan & Annan perhe ja Sateenkaarinotko.  

Kotikunnaan Rilla
L.M.Montgomery
Anna #8
2008 (1962)
Kerttu Piskonen
Rilla of Ingleside (1921)
244 sivua
WSOY

  " - Maistamaan! Minä haluan ahmia sitä, sanoi Rilla nauraen. 
- Haluan kaiken - kaiken, mitä tyttö elämästä voi saada irti. Kuukauden päästä täytän viisitoista, eikä kukaan enää sen jälkeen voi pitää minua lapsena. Olen kerran kuullut jonkun sanovan, että paras aika tytön elämässä on viidestätoista yhdeksääntoista. Minä teen siitä oikean loistoajan, ahdan sen täyteen huvituksia." -s.20

Kotikunnaan kuopus Rilla Blythe odottaa seuraavilta vuosilta lähinnä ilonpitoa ja hauskuutta. Toisin kuin sisarensa, hän ei aio lähteä jatko-opistoon vaan tahtoo tansseja ja ihailijoita. Kun sitten sota syttyy, odottavat monet sen kestävän vain joitakin viikkoja. Vähitellen yhä useampi poika ilmoittautuu rintamalle, joko omasta tahdostaan tai toisten painostuksesta. Rilla joutuu aikuistumaan kertoheitolla ja ottaa huolehdittavakseen sekä Punaisen Ristin nuortenjärjestön että löytämänsä pienen sota-orvon. Kotikunnaan tunnelma on muuttunut, ja kaikki pelkäävät huonoja uutisia taistelutantereelta... Voivatko he kestää sodan loppuun asti?

  " - Vaihtaisitko ne tällä hetkellä kahteen hauskaan vuoteen?
    - En, sanoi Rilla hitaasti. - En vaihtaisi. Omituista, vai mitä? Nämä kaksi vuotta ovat olleet kauheita, mutta siitä huolimatta olen niistä kumman kiitollinen, aivan kuin ne kaiken tuskan ohella olisivat antaneet minulle jotain korvaamatonta. En haluaisi palata ajassa taaksepäin ja olla sama tyttö kuin kaksi vuotta sitten. -- En silti haluaisi kärsiä tämän enempää - Rilla naurahti anteeksipyytävästi - en, vaikka sieluni siitä kuinka kasvaisi." -s.166

Kotikunnaan Rilla on aivan erilainen kirja kuin aiemmat Anna-sarjat. Siinä on kommelluksia, luontokuvauksia ja ripaus romantiikkaakin, hyvä. Mutta jo Sateenkaarinotko on pohjustanut tämän osan synkkyyttä ja surua.

Rillasta ja tämän henkisestä kasvusta oli hauska lukea tässä enemmän kuin aiemmissa osissa, mutta oli jotenkin harmi, että varsinkin Kotikunnaan tytöt lähestulkoon vain mainittiin siellä täällä. Olisipa Montgomery kirjoittanut vielä lisäkirjan heidän mietteistään sodan aikana. Faith ainakin lähti Englantiin vapaaehtoisena ja Dikin olisi tahtonut... Oli myös mielenkiintoista seurata lasten välillä olevia rakkaus- ja ystävyyssuhteita. Kävi ilmi, ettei Rilla niinkään pitänyt Mary Vancesta, mutta oli ollut lapsena hyviä ystäviä pappilan Karlin kanssa. Ehkä surullisin oli Unan onneton rakkaustarina, josta maailma ei tiennyt mitään. 

Minulle tämä oli uudelleenluettuna ehkä sarjan parhaimpia osia Annan unelmavuosien ohella. Pidin historiallisten tapahtumien sivuamisesta - Flander, Verdun, naisten äänioikeus -, joita Montgomery ei yleensä mainitse. Myös sodan arkielämän kuvaus ja henkilöiden mietteet olivat mielenkiintoisia. Huomasin, että ainakin yhden kohdan Montgomery oli ottanut suoraan päiväkirjastaan!

"   "Sit down, child," said Aunt Annie - who never gets excited over anything and so has missed a tremendous amount of trouble and delight in her journey through life.
    "Oh, Aunty", I said, "I have walked this floor for hours in despair and anxiety during these past years. Now let me walk it in joy."" - The Selected Journals of L.M.Montgomery, Volume II, 6.10.1918

Tämä kohtaus oli lähes samoin sanoin Rillassa Saksan ja Itävaltan pyytäessä rauhaa. Montgomeryltä tuttuja olivat myös teknologiamietteet:   " - Tuskinpa lentokoneet tekevät ihmiskuntaa entistä onnellisemmaksi, sanoi neiti Oliver."

Aino on pohtinut blogissaan tarkemmin sitä, onko Rilla sotaa vastaan vai puolesta. Nyt uudelleenluvun jälkeen ehkä sanoisin, että kirja puhuu sodan syttymistä vastaan. Kuitenkin, sodan sitten sytyttyä Rilla ja muut ponnistelevat osansa kotirintaman puolesta ja pysyvät urheina kovimpien kamppailujen aikana. Minusta Blythet odottivat silti itseltään hiukan liikoja, sillä en itse odottaisi itseltäni sellaista luonteenlujuutta ja ahkeruutta. Mutta en olekaan elänyt sota-aikana - eivätkä Blythet tahdo esiintyä marttyyreinä.

Vaikka Kotikunnaan Rilla onkin Anna-kirja, kertoo se sodan vaikutuksesta kanadalaiseen perheeseen ja etenkin Rillaan, jolla on nuoruus edessään. Hiukan romantisoitunakin se näyttää sodan julmuuden, surun ja kuitenkin myös urheuden.

"  - Nauru on hävinnyt maailmasta, sanoi Faith Meredith tullessaan kertomaan Jerryn kirjeestä. - Muistan sanoneeni kerran vanhalle rouva Taylorille, että maailma on täynnä naurua. Mutta ei ole enää." -s.104

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. "Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan". 

P.S. Ben Stahlin kansi on kaunis ja kuvastaa kirjan tunnelmaa <3