Toukokuussa uskalsin enemmän kuin ennen

Toukokuussa luin kuusi kirjaa ja 1041 sivua:

Gloria Wheeler: Chu Ju's House (231s)
Sonia Levitin: Journey to America (150s) (Journey to America #1)
Franz Kafka: Die Verwandlung (63s)
L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko (233s) (Anna #7)
William Shakespeare: Macbeth (100s)
Jacqueline Wilson: Love Lessons (264s)

Toukokuussa luin yllättävän vähän suomeksi ja sitäkin enemmän englanniksi. Chu Ju's House kuvaili kauniisti kiinalaista maaseutua, kertoi sen köyhyydestä ja armottomuudesta ja opetti hiukan arkielämästä sekä kiinalaisia sanoja. Journey to America kertoi varhaisnuorille sopivalla tavalla juutalaisten pakovaiheista USA:han. Die Verwandlung - oli klassikko tai ei - eteni aika hitaasti, mutta sai hiukan surulliseksi näyttäessään, kuinka Gregorin perhe hylkäsi hänet tämän muututtua koppakuoriaiseksi. Oli pakko miettiä mitä tekisin jos omalle veljelle kävisi samoin. Sateenkaarinotko kertoi Blythen lasten ja vähän liian tarkoin pappilan lastenkin elämästä ja kommelluksista. Erityispisteet annan tälle sodan pohjustamisesta ja maailmankirjallisuuden ehkä vaikuttavimmasta lopusta.

Macbeth oli mielenkiintoista luettavaa, löysin muutamia hienoja ja jopa tuttujakin sitaatteja, ja jopa ymmärsinkin tarinan, sillä lähes kaikki säkeet oli tässä painoksessa selitettu nykyenglanniksi viereen. Love Lessons oli koukuttava ja mukava kirja nuoren tytön perhe- ja ihastusongelmista, vaikka luinkin tämän loppuratkaisun kyseenalaistavia mielipiteitä netistä.

Zapped -perhe-elokuva ei vaikuttanut minuun mitenkään muuten kuin että pääosaa näytteli Zendaya - äitini sanoi hänen täytyvän olla todella hyvä näyttelijä, kun on kerran päässyt tällaisen elokuvan kautta The Greatest Showmaniin. Supermarsu oli mukava elokuva ja toi mieleen samannimiset kirjat, jotka luin joskus vuosia sitten. Tykkäsin erityisesti Emilian ja Simon ystävyyssuhteesta, mutta itse lahden pelastusoperaatio sujahti ohitse aika nopeasti.

Pahuus oli aika hirvittävä elokuva, vaikka en sitä aluksi osannut odottaa, sillä filmissä oli aluksi rauhallinen tunnelma. Kuitenkin sen henkilöt (muut oppilaat) tekivät asioita, jotka olivat ainoastaan sairaita, mutta joihin kukaan opettajista ei puuttunut. Hauska yksityiskohta oli suomenruotsalainen sivuhenkilö ja yksi repliikki suomeksi. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (jota aloimme ystäväni kanssa kutsua nimellä Potato Peel Pie Society) oli hyvä kertomus toisesta maailmansodasta ja sodan jälkeisestä ajasta. Se ei ollut liian pelottava ja ilahduin homosivuhenkilöstä. Ehkä mukavin kohta oli, kun päähenkilö jutteli ennen nukkumaanmenoa uuden ystävänsä kanssa miehistä. Ainoa pieni miinus oli, että elokuva loppui juuri niin kuin sen ajattelinkin loppuvan.

Erikoista, kuinka varsinkin toukokuun alussa stressi- ja ahdistusluvut olivat nousussa ja loppupuolella olin puolestaan kipeänä, mutta kuitenkin yleensä kuukautta ajatellessani tulee hyvä mieli. Eräänä sunnuntaina lähdimme ex tempore koko perhe kävelylle Sipoonkorpeen, ja reitti (Kalkkiruukin luontopolku) tarjosi useita kevään merkkejä. Bongailimme hirveästi valkovuokkoja ja sinivuokkoja, puron jonka vesi näytti punaiselta ja vanhan kalkkikivilouhoksen, jonka pohjalla oli edelleen jäätä. Pikkuveljeni suuri seikkailu oli nähdä käärme. :) Viiden kilometrin matkalla näimme kauniita maisemia ja nautimme keväisestä metsästä. <3

Basilika ennen niiden syötävien lehtien kasvamista

Toukokuussa kasvatin myös ruukussa korianteria ja basilikaa, vaikka kasvit meinasivat kuivua helleaallon aikana, koska annoin niille liian vähän vettä. :D Oli teatterikerhon ensi-ilta - niin, ja kävin katsomassa Mamma Mian! suomeksi! Vaikka toivoinkin koko esityksen ajan voivani taas katsoa vuoden 2008 elokuvan (joka on minulle se ainoa ja oikea), lämpenin "myös" alkuperäiselle teatteriesityksellekin. Laura Voutilainen lauloi ja näytteli hyvin Donnaa, mutta Veeti Kallion Sami ei ollut ihan Pierce Brosnanin rauhallinen ja sympaattinen Sam. En oikein tykännyt nimien suomennoksesta enkä siitä, että kaikki hahmot olivat suomalaisia. Lopussa oli ihana tunnelma, kun yleisö seisoi, ja lauloin mukana Waterloon englanniksi.

Toukokuussa oli myös rohkeitakin hetkiä, kun kävin tapaamassa erästä tämän kevään tuttuani, kun lauloin muiden lauluopettajani oppilaiden edessä mikrofoniin, ja lopulta kun lauloin koulun edessä ja sain siitä tuntemattomilta oppilailtakin kehuja. Tämä oli ehkä toukokuun suurin saavutus. :) Lauloin Liettuan Euroviisu-kappaleen When We're Old, ja meni kuulemma hyvin. <3 Yksi elämäni hauskimmista illoista tapahtui myöskin tässä kuussa huomattuamme ystävieni kanssa, että hauskaa pystyy pitämään ihan ilman alkoholi- tai sokerihumalaakin. Tämän huomion jälkeen ilta päättyi lopulta tanssittuamme ystäväni kanssa muiden jo lähdettyä Dancing Lasha Tumbain kaksi kertaa peräjälkeen ja toivotettuamme koko naapurustolle hyvää yötä.

Kävin minä kouluakin, ei hätää, mutta varsinkin viimeisten parin viikon aikana emme enää saaneet ollenkaan läksyä tai joutuneet lukemaan kokeisiin.

Kesäkuussa aion lyhyesti ja ytimekkäästi nähdä tuttuja ihmisiä ja paikkoja Kiinassa, yrittää puhua kiinaa, pitää hauskaa ja lukea paljon kirjoja.

Kuukauden kysymys: Mikä oli teille toukokuun tärkein tapahtuma?