Neljännen lukukauden soittolista

Neljännen lukukauden soittolista ulottuu aina alkukeväästä, jolloin olin juuri saapunut taas Saksaan, syksyn lokakuulle asti talvilukukauden alkuun. 

Tänä aikana löysin yllättävän paljon uusia kappaleita. Ensin varsinkin elokuvista ja sarjoista, sitten ystäviltä! (Harvoin nimittäin löydän kappaleita muiden ihmisten suosittelemana, mutta nyt se näytti olevan normi.) Lisäksi huomasin kuuntelevani yhä useammin vanhempaa musiikkia, mikä onkin nyt muodissa. Vaikka kuuntelenkin nykyään enimmäkseen Spotifyta, linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan laulajien omille kanaville. 

Aiemmin olen koonnut koronatalven 2020-21, koronakesän ja -syksyn 2020, ensimmäisen lukukauden 2019-2020, kesän 2019, puolen vuoden 2017-2018, kesän 2017, alkukesän 2017, talven 2016, syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat. Kaikki herättävät muistoja! Joitakin kappaleita ja laulajia kuuntelen välillä edelleen, jotkut säilyvät muistoissani, jotkut unohtuvat.

Neljännen lukukauteni soittolista, olkaapa hyvä:

Vanity Fair: Early in the morning (1969)

Löysin tämän vanhan 60-luvun klassikon Love and other disasters -elokuvasta maaliskuussa, ja se on jotenkin niin menevä ja piristävä! Laitoin sen välillä aamuisin soimaan ennen etäkursseja herätäkseni kunnolla. Pitäisi ottaa tämä uudelleen käyttöön! Harvemmin tulee muuten kuunneltua 60-luvun musiikkia vaikka Beatlesin ja The Mamas and The Papas tunnenkin. Tätä laulua kuunnellessa tulee aina hyvä olo, ja sanat ovat kivan epämääräiset.

LOVA: Lonely Ones (2020)

Emma Steinbakken: Stay With Me (2020)

Nämä kaksi kappaletta puolestaan löysin Netflixin Jouluksi kotiin -sarjan toiselta kaudelta, jossa soitetaan etupäässä norjalaisia popkappaleita. Lonely Onesin surullinen yksinkertainen sävel ja yksinäisille osoitetut, osuvat sanat vaikuttivat minuun.

"This is for lonely ones

 The ones who go to bed and think they got no one"

Stay with Me on myös tosi kaunis, surumielinen, aika tyypillinen popkappale. Luin juuri että Emma Steinbakken on vasta 18-vuotias!

"Always complicating every little thing"

Ellie Goulding (alunperin The Waterboysin): How long will I love you (2013)

Löysin tämän kappaleen varmaankin About time -elokuvasta. Tässäkin tykkäsin etupäässä kauniista sävelestä ja tunnelmasta. Sanassa on surumieliset, romanttiset sanat. Ellie Gouldingin musiikkivideo on muuten jännä ja mainostaa Nokia Lumiaa. 

Cat Stevens: Wild world (1970)

Wild world -klassikossa on kivan rento kitaran rytmi ja kaihoisuuteen taipuva sävel. Pystyn liittämään tämän jotenkin folkia soittaviin hippeihin. Pidän siitä kuinka hellämieliset sanat voivat viitata joko parisuhteen eroon tai sitten tyttären hyvästelyyn. Kerroin isälleni viimeksi mainitusta tulkinnastani, ja hän puolestaan kertoi kuunnelleensa tätä äitini kanssa nuorina heidän asuessaan toisistaan erossa eri puolen maailmaa!

Selena: Dreaming of You (1995)

Tämän löysin Love, Victor -sarjasta, jossa Victorin latinalaisamerikkalaistaustaiset vanhemmat lauloivat sitä suloisesti duettona muistellessaan yhteistä nuoruuttaan. Laulu on kyllä täynnä 90-luvun trooppeja (ainakin How I Met Your Motherin määritelmän perusteella) kuten kuiskivia taustaääniä, enkä erityisesti välitä hunajaa tihkuvista sanoista tai edes koko laulun yltiöromanttisesta tyylistä. Mutta jotenkin se jäi koukuttavasti päähäni ja muistuttaa sarjasta. Dreaming of You on se kaikkien norsunpinkkien rakkauslaulujen klassikko ja muistuttaa varmasti enemmän tai vähemmän nostalgisesti 90-luvusta. Tätä oli kiva kuunnella rakkaudenkaipuisena yksin yöllä luuppina.

Laleh: Ängeln i rummet (2011) (alun perin Eva Dahlgrenin)

       Sway (2013)

       Change (2021)

       Behåll ditt huvud (2016)

       En stund på jorden (2013)

Laleh on ollut lempilaulajani ja suurin idolini siitä asti kun aloin kuuntelemaan häntä alkukesästä 2017. Ehkä joku huomaakin (luultavasti ei), että olen jo kirjoittanut Ängeln i Rummetista ja En stund på jordenista ennenkin. Normaalisti en kirjoita kahta kertaa samasta laulusta vaikka sitä kuinka kuuntelisin, mutta nyt tein poikkeuksen, sillä molemmat laulut saivat uusia merkityksiä elämässäni. 

Ängeln in rummet. Kuuntelin tätä kappaletta jo muutama vuosi sitten, kunnes se alkoi silloisen elämäntilanteen vuoksi hiukan satuttaa. Nyt löysin sen taas uudelleen, ja silloiset muistijäljet ovat kaikonneet. Ängeln i rummet aivan säteilee lämpöä ja rakkautta. Myös laulun riehakas tempo on piristävä, ja Lalehin kiihkeä laulutyyli vetää puoleensa. Tämä laulu samaan aikaan itkettää ja hymyilyttää.

"Det bor en ängel i mitt rum

 Hon har sitt bo ovanför mitt huvud

 Hon gör, hon gör mig lugn

 Och hon viskar till mig

 Allt det jag säger dig"

Swayssa on kiva nopeatempoinen rytmi, erikoinen tyyli ja metaforiset sanat, jotka kehottavat kai itsevarmuuteen mutta myös menemään virrassa mukana murehtimatta liikaa. Tämä muistuttaa hiukan kohtalokkaalta tyyliltään Lalehin Dark Shadowia ja Speaking of Truthia. En kuitenkaan ihan muista miksi tykkäsin tästä alkukesästä.

"So what do the trees know, oh, letting their leaves go

 So, what do the trees see, oh no, that is beyond me"

Change on Lalehin uusin, kesäkuussa julkaistu kappale. Ja vaikka hänen uusin tyylinsä ei ole (vielä?) täysin vakuuttanut minua, kiinnyin todella Changeen. Ensinnäkin siinä on koukuttava, vauhdikas melodia ja rytmi, jotka jäävät päähän. Mutta pidän erityisesti vaikuttavista sanoista, jotka kehottavat tekosyiden sijaan aktiiviseen toimintaan maailman puolesta ja muutokseen. Vielä ei ole liian myöhäistä muuttua.

"I cry to the ocean, it said

 You know better than that

 You got excuses but they're all in the past

 I cried to heaven just to deal with the pain

 But the heaven can't help you, honey

 If you don't wanna change - you gotta change"

Behåll ditt huvud on samaan aikaan todella menevä ja todella kaihoisa. Kuuntelin tätä varsinkin ollessani elokuussa Tukholmassa ja halusin välttämättä kulkea jälleen Kungsträdgårdenin ohi. Sanat huokuvat elämää kaaoksen keskellä ja kontrollin kaipuuta. Rakastan Lalehin vähän epämääräisiä lyriikkoja, jotka jättävät miettimään puhummeko oikeastaan samasta asiasta.

"Nu ser jag alla stenar jag vänt på

 Trampar där vi en gång gick

 Körsbärsblummor i Kungsträdgården

 Allting kanske kommer bli bra

 Om jag ordnar upp alla stenar

 Vi lämnar massor av spår"

En pysty laittamaan Lalehin kappaleita paremmuusjärjestykseen, mutta En stund på jorden on Väntan ohella noussut yhdeksi minulle tärkeimmistä kappaleista. Varsinkin tämä GayGalan esitys on jotenkin mahtavuudessaan henkeä salpaava. Rakastan kappaleen viuluja ja elävää, maailmaa suurempaa säveltä. En stund på jorden tiivistää jotenkin Lalehin kaikkien laulujen sanoman yhteen kappaleeseen: se kertoo yksinkertaisuudessaan kiitollisuudesta elämälle, kaikesta huolimatta. 

"Jag vann över bergen, jag delade på havet

 Jag var starkaste av oss, men det svagaste ändå

 Jag fick hålla dig i handen, när du fick lämna dina drömmar

 och försonas sen med tiden

 Jag fick se dig tacka livet, trots allt"

The Shins: Simple Song (2012)

Band of Horses: Funeral (2006)

Hayley Taylor: No more wishing (2010)

Seuraavat kolme kappaletta löysin puolestaan How I Met Your Motherista. Itseasiassa tämä oli ensimmäinen kerta kun kuuntelin jotain valmista soittolistaa, Spotifysta löytyy nimittäin kaikenkattava (?) lista sarjassa soitetuista kappaleista, jota en edes ehtinyt koskaan kuuntelemaan loppuun. Tykkäsin kyllä muistakin kappaleista mutta näitä kuuntelin lopulta eniten. 

Simple Songissa on rokkiin vivahtava upea sävel. Se on samalla aavistuksen surumielinen ja voimaa antava. Myös sanat ovat mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut. Tämäkin on yksi jollain tapaa elämää suuremmista kappaleista. Simple Songia on kiva kuunnella autossa tai junassa maisemien vilahtaessa ohi!

"Remember walking a mile to your house, a glow in the dark"

Funeral on toinen automatkalle huudatukseen sopiva kappale. Tässäkin on rokahtava, melankolinen mutta vahva sävel. Kuulin tätä joskus soitettavan ilmastomielenilmauksessa, joten tämä säe muistuttaa jotenkin maailmanlopusta.

"At every occasion I will be ready for the funeral"

No more wishing on kauniin haikea laulu rakkaudesta. Tosin sanat tihkuvat romantiikkaa ja jäin miettimään vaatiikohan laulun puhuja ehkä vähän liikaakin suhteeltaan. 

 

Marlon Roudette: New Age (2012)

New Age muistuttaa kesäkuun Bodenjärven matkastamme, jolloin kaverini soitti tämän ja sain jonkin heikon muistijäljen. Laulussa on kaunis pianosäestys ja melodia sekä mielenkiintoiset sanat. Pidän sen aiheesta, irti päästämisen vaikeudesta ja uudesta alusta.

"Are you loving the pain, loving the pain?

 And with every day, every day I try to move on

 Whatever it was, whatever it was

 There's nothing now

 You changed, New Age"

Hollow Coves: Blessings (2021)

Tämä on kaverini nukkumaanmeno-soittolistalla ja rauhoittaa aina. Sävel ja sanat ovat kauniit kertoessaan siunauksesta ja kiitollisuudesta elämälle. 

Alphaville: Big in Japan (1984)

Ane Brun: Big in Japan (2008)

Löysin molemmat versiot tästä klassikosta, enkä kerrankin tiennyt kummasta pidän enemmän. Alphavillen alkuperäinen versio on kivan rokahtava ja nopeatempoisen energinen, joskin ihmettelen eksotiikkaa imitoivia rumpuja alussa ja lopussa. Taustamusiikki on myöskin kiva ja laulutyyli jotenkin hiukan surumielisen kohtalokas.

Ane Brun tuo kuitenkin lauluun ihan oman ulottuvuutensa: hänen versionsa on rauhallisempi ja kauniimpi pelkkä kitaran näppäily taustalla. Tämä tekee laulusta lohduttomamman ja kauniin haikean. Tämä tyyli antaa minusta enemmän sanoille.  

"I had no illusion that I'd ever find

 A glimpse of summer's heatwaves in your eyes"

Sufjan Stevens: Mystery of Love (2017)

Call me by your name -elokuva ei minua niin erityisesti vakuuttanut, mutta jo sitä ennen rakastuin tähän lauluun. Tässä on jotain samaa kuin Vesalan Sinun minä jään -kappaleessa. Yksinkertainen, rauhallinen ukulelen (?) sävel ja runollisen surumieliset sanat ovat sykähdyttäviä kertoessaan rakkauden ihmeestä sanomatta mitään suoraan. Samalla niissä piilee jännite, kuin aavistus siitä, että jotain lohdutonta olisi aikeissa tapahtua. 

"The last time that you touched me

 Oh, will wonders ever cease?

 Blessed be the mystery of love."

F.R. David: Words (don't come easy) (1983)

Tämänkin kappaleen kuulin Call me by your namessa. Vaikka sanat kiertävät ihan liikaa kehää ja ovat aika yksinkertaiset, on tämä klassikko tarttuva ja samastuttava. Kunnon kasikytluvun nostalgia-kappale.

Jackie Chan & Kim Hee Seon: Endless love (2005)

Tätä laulua ystäväni suositteli, ja vaikka en ymmärräkään (ikuista rakkautta tihkuvia) sanoja, on sävel todella kaunis. Laulu on hongkong-kiinalaisesta elokuvasta The Myth ja mielenkiintoista on, kuinka siinä lauletaan vuorotellen kiinaa ja koreaa!

Sonata Arctica: Shy (2003)

                The Misery (2003)

                Last drop falls (2005)

Löysin metallimusiikin vasta tänä kesänä ystäväni myötä, ja vaikka se ei ihan vakuuttanut minua, niin Sonata Arctican rauhallisempiin lauluihin kiinnyin todella. Nämä kappaleet ovat samalla niin upean surumielisen melodisia ja samalla kuitenkin kiihkeitä. Ja sanat! Ne ovat niin runolliset ja oivaltavat. 

Shyhyn rakastuin ensi silmäyksellä, koska löydän niin harvoin yksipuoleisesta rakkaudesta kertovia kappaleita. Shyn tunnelma on jotenkin arvoituksellinen ja Toni Kakko laulaa jollakin tavalla... viettelevästi? En tiedä ihastuuko kukaan muu pelkkään ääneen, mutta tämä on käynyt minulla aiemminkin :D (Taron Egertonin laulama Tiny Dancer, krhm!) Vaikka laulun minän voi tulkita myös creepyllä tavalla stalkkeriksi, pyrin ajattelemaan hänet vain epätoivoisesti rakastuneeksi.

"Can't have you, can't leave you there 'cause I must sometimes see you

 And I don't understand how do you keep me in chains

 And every waking hour I feel you taking power

 From me and I can't leave repeating the scenery over again"

   

The Misery on niin kiihkeän lohduton kertoessaan intohimoisesta rakkaudesta. Tosin luin myös toisen tulkinnan, jonka mukaan laulun minä olisi itse asiassa kynä, jolla laulut kirjoitetaan!

"I am your playwright and you are my crown

 Make me cry like you've done so many times"

Last drop falls on puolestaan kaikkein lohduttomimmin kiihkeä... Tässä laulussa kuvastuu pohjaton katkeruus ja kuitenkin intohimoinen rakkaus, joka ei pysty päästämään irti. Tony Kakko laulaa tässäkin niin ilmeikkäästi ja kiihkeästi <3 Ja sanat! Vaikken olekaan kokenut samaa kuin laulun minä, pystyn ymmärtämään täsmälleen miltä hänestä tuntuu. Rakastan myös kaunista taustasäveltä. Huora-sana tosin vähän särähti omaan korvaani ja pohdin sen käyttöä paljon pääsemättä lopputulokseen. 

"The moment I will step aside, you're ready for another ride

 Walking in the cool night without underwear

 You have red light burning in your soul, I've seen the glow

 In every dream I have I say "I'm not in love with you"

 But every day I say I do" 

Apulanta: Valot pimeyksien reunoilla (2015)

Tämä laulu voitti Hesarin Vuosituhannen biisin tittelin ja koska muistin isäni pitävän tästä erityisesti, päätin laulaa sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Samalla rakastuin sitten itsekin sanoihin. Ne ovat niin kauniin kuvailevat ja oivaltavan viisaat antaessaan ohjeita elämälle, muistuttaessaan tuikkivista valoista pimeyksien reunoilla. Ja sitten taas: älä usko lauluihin. Toni Wirtanen on kuulemma kirjoittanut sanat ensimmäiselle lapselleen tämän syntyessä. 

"Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

 Ne voi saada sut kaivelemaan asioita

 joita mielesi koittaa sua suojella

 Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset 

 ja jättää kaaoksen"

The Bangles: Eternal Flame (1989)

Tämän klassikon löysin vasta nyt! Yhdistän sen sanojen ja tyylin perusteella Dreaming of You -kappaleeseen. Eternal Flame on kuitenkin jotenkin kaihoisuudessaan kiihkeämpi, rakastan sen intensiivistä säveltä. Tätä hoilasin joskus kesällä kämppikseni kanssa portaikossa. 

"Say my name, sun shines through the rain

 A whole life so lonely

 And then come and ease the pain"

AURORA: Stjernestøv (2020)

        Runaway (2015)

Kuuntelin taas pitkästä aikaa AURORAA! Stjernestøv on hänen ainoita norjankielisiä kappaleitaan. Se on rauhallisen taianomainen ja sopii kehtolauluksi, vaikka kertookin kotiin paluusta. 

Runaway on surullisen tunnelmallinen kappale, mutta siitäkin löytyy vahvuutta. Sen sanat muistuttavat jotenkin irrallisuudesta ja oman paikan etsimisestä. 

"And I was dancing in the rain

 I felt alive and I can't complain

 But now take me home, home where I belong

 I got no other place to go"

Hu Xia: Na xie nian (那些年)(2011)

Tähän lauluun olen rakastunut pikkuhiljaa. "Nuo vuodet" on taiwanilaisesta elokuvasta You are the apple of my eye, jota aloin katsoa lähinnä tämän laulun perusteella. (Täytyy kyllä sanoa että pidän kappaleesta enemmän!) Laulussa on kauniit sanat ja rakastan sävelen kaihoisaa elokuvallisuutta, joka syventää nostalgista tunnelmaa. Tämä on pyörinyt päässäni edelleen viime aikoina ja yhdistän sen syyspäiviini.

          

Cumulus: Höstvisa (1977) (alun perin Erna Tauron, 1965)

Löysin Höstvisan vasta tänä syksynä ja tajusin sen olevan Tove Janssonin kirjoittama. Minulle itse laulu on tärkeämpi kuin sen esitykset. Tämä laulu peilautuu edellisen tavoin omaa syksyyni ja tunnen siihen syvää yhteyttä. Rakastan surumielistä säveltä mutta sitäkin enemmän sen kauniita sanoja, jotka kertovat yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta peilaten kesän loppuun ja pimeyden syvenemiseen. Laulu myös kehottaa rakastamaan silloin kun on vielä aikaa, ennen kuin hämärä saa vallan. Tosin rakkaus voi myös saada kaiken taas kukoistamaan. 

"En sommar går förbi, den är alltid lika kort,

 den är drömmen om det kunde vinna. 

 Du kommer kanske nån gång, förr'n skymmningen blir blå,

 innan ängarna är torra och tomma. 

 Kanske hittar vi varandra, kanske hittar vi då på

 något sätt att få allting att blomma"