Ensimmäisen lukukauden soittolista

Olkaa ylpeitä, nyt ei tule pelkkää Lalehia :) 

Tässä on viimeisen puolen vuoden tai ensimmäisen lukukauteni sekä koronakevään soittolista syys-lokakuulta 2019 toukokuuhun 2020. Hirveästi en tosin musiikkia kuunnellut, lähinnä samoja kappaleita joskus iltaisin tai kotiin kävellessä. Olen tietysti kuunnellut muitakin lauluja, mutta nämä ovat jääneet mieleen erityisesti.

Kaikki linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan laulajien omiin tileihin. Itse olen kuitenkin kuunnellut niitä lähinnä Spotifysta ja suosittelen sitä netin säästämiseksi tällä hetkellä kaikille, sillä Spotifyssa ei tarvitse pyörittää videoitakin. :)


Lana Del Rey: Love song
              Looking for America

Lana on yksi lempparilaulajistani, vaikken tiedä häneltä varmaan kymmentäkään laulua enkä muutenkaan tunne häntä sen paremmin. Lanan kappaleet ovat kaikki vähän kaihoisia, surumielisen masentavia eivätkä kerro yksinkertaisin sanoin tavanomaisen helpoista teemoista. Toisaalta Love song kertoo romanttisesta ja seksuaalisesta rakkaudesta, mutta Looking for America paremman ja turvallisemman, aseettoman, Amerikan haaveilusta. Tässä laulussa on ihanat herkkä sävel, joka nousee tärkeissä kohdissa. Muistan kuunnelleeni näitä syksyllä iltaisin juuri saavuttuani Saksaan.

"Pulled over to watch the children in the park
 We used to only worry for them after dark"

Hyvin koskettava säe.


Mitchell Hope & Kierna Shipka (Let It Snow): The Whole of the Moon 

Tämä oli Let it snow -nuortenelokuvan paras ja taianomaisin kohtaus, josta en voinut saada silmiäni irti. Alkuperäinen The Waterboysin laulu on enemmän rockia, mutta pidän tästä herkemmästä ja kauniimmasta uruilla säestetyistä versiosta. En ole kyllä edelleenkään saanut selville, mistä sanat kertovat, mutta laulun tyyli on ihanan omaperäinen.


Laleh: Winner
       Stone Cold
       Safe

Kuuntelin Lalehin viimeisintä albumia Postcards ristiriitaisin tuntein siitä asti kun se ilmestyi yllättäen muutaman päivän varoitusajalla joululoman aluksi. Ristiriitaisin tuntein siksi, että luin levyn julkaisusta vasta sen ilmestymispäivänä, enkä pystynyt  sekä siksi, etten ole pystynyt vielä kunnolla hyväksymään Lalehin tyylin kehittymistä.

Albumin kappaleet on kirjoitettu ja tuotettu yhteistyössä muiden artistien, kuten Demi Lovaton, Ellie Gouldingin ja Shawn Mendesin, kanssa heille, joten ne onkin sovitettu enemmän viimeksi mainittujen tyyliin. Tämä albumi on kuitenkin Lalehin itsensä laulama, mutta eron hänen muutaman vuoden takaisiin kappaleisiin ja laulutyyliinsä huomaa selkeästi. Toisaalta sen huomasi jo viime kesän Vänta-levystäkin... 

"Stone cold, stone cold
I was your amber but now she's your shade of gold"

Loppujen lopuksi itkettyäni muutamana yönä itseni uneen ja muutenkin kriiseiltyäni asiasta jatkoin edelleen lempiartistini kuuntelemista ja vähitellen kiinnyin näihinkin kappaleisiin syvästi. Tällä hetkellä pidän lähes kaikista, mutta voiton vievät Winner (alun perin Ellie Gouldingin laulama), Stone Cold (Demi Lovato) ja Safe (Daya).

"What a shame, what a loss
 But I can see why, 'cause she's beautiful
 And what a defeat to say the least
 But thank God that love is free
 And maybe it's good for you 
 and it's good for me"

Winner on vahva ja surumielinen kappale, jossa tykkään erityisesti kertosäkeen melodiasta ja noista viimeksi siteeratuista säkeistä, jotka jossain vaiheessa samastuttivat. Jos olisin juuri eronnut, käyttäisin tätä varmaan yksinäisinä iltoina itkemiseen.

Stone Coldin nimikkosäkeet ovat yksinkertaisuudessaan todella vahvasti laulettu. Kun Winner on selvä erolaulu, on Stone Cold balladimuodossaan jotenkin katkeransuloinen, ja laulussa on vahva tunnelma. Joskus kuuntelin tätä illalla pimeässä kävellessäni bussipysäkiltä kotiin.

Safen nopeahko kepeä sävel tuo vastapainoa painavalle teemalleen: se tuo mieleen lapsuuden loppumisen ja maailman pahuuden kohtaamisen; luin sen kertovan aseista ja kouluampumisista. Jollain tavalla sanat sopivat myös nykyiseen tilanteeseemme. Surumielinen melodia sopii hyvin äänellä leikkimiseen. Lalehin kappaleita ei Suomessa ikinä kuule radiosta, joten ilahduin kuullessani jouluna vaatekaupassa soitettavan Dayan version: hehkutin kaverilleni sen olevan Lalehin kanssa kirjoitettu!!. Jos Stone Cold on näistä ehkä lempparini varsinkin tunnelmaltaan, on Safe ehkä sanoiltaan ja säveleeltäänkin upein.

"Wasn't scared of going too far
 Staying out 'till it's too dark, oh
 Now daylight won't make it right
 And you would really know this
 Close(d) hearts make close(d) minds
 And I won't tell you it's all
 Butterflies and roses
 We're not back in time
 Back then when we were safe"

Lalehille uskollisena pidän "tietysti" enemmän hänen versioistaan, mutta mielestäni nämä olisi voinut laulaa vielä vähän persoonallisemmalla tavalla ja vahvempaa ääntä käyttäen. Tiedän Lalehin pystyvän siihen.


Suede: So Young

Joku ehkä ihmettelee edellisten listahittien jälkeen, mistä löysin yhtäkkiä 90-luvun rockia. Vastaus löytyy So Young -nimisestä kiinalaisesta elokuvasta, joka on yksi viime vuoden parhaimpia katsomiani, ja joka poikkeaa mielestäni kiinalaisten filmien valtavirrasta. Sen päähenkilöt, 90-luvun opiskelijat, lupaavat toisilleen olla ikuisesti nuoria. Tämä kappale kuitenkin soi juuri juonen ratkaisevimmassa kohdassa. 


Hacken Lee (Lee Hak-kan): Hong Ri

Heh, tämä kappale löytyy samaisesta elokuvasta, tosin päähenkilön itsensä ex tempore laulamana koko yliopiston ja vanhojen professorien edessä. Minulla ei ole hajuakaan mistä laulu kertoo (varsinkin kun tämän linkin versio on kantoninkiinaksi, eikä mandariiniksi kuten itse elokuvassa), mutta hóng rì tarkoittaa punaista aurinkoa. Laulu on kuitenkin sopivan riehakas ja karaoketyylinen. Pitäisi varmaan käydä kiinalaisessa karaokebaareissa etsimässä tätä listoilta.


Juha Tapio & Ellinoora: Hiljaisii heeroksii

Törmäsin lauluun vasta toukokuussa kun siitä julkaistiin linkkaamani suomalaisille arkielämän sankareille omistettu musiikkivideo. Oikeastaan laulu julkaistiin jo itsenäisyyspäivänä, mutta se sopii uskomattoman hyvin korona-aikaan. Määrittelin laulun jossain vaiheessa hyväksi esimerkiksi lempimusiikistani: mollityylinen melodia, vaikuttavat sanat, rauhallisuudessaan vahva laulutyyli, vieläpä duetto, mutta kuitenkin n.s. peruspopia. Ihanaa kun yhdet suosikkilaulajistani ovat yhdistäneet voimansa. <3

"Melankolisii
 Viileenlämpösii
 Hiljaisii heeroksii
 Ja kun me lauletaan
 Se laulu kohoaa
 Korkeuksiin"


Astrid S: Years

Tämän löysin Netflix-sarjasta Jouluksi kotiin, jonka taustalla pyöri milloin mitäkin norjalaista musiikkia (en kestä miten norjalainen ja ruotsalainen musiikki osaavat!). Laulu tuo suhteeseen ja eroon uuden perspektiivin kertoessaan suhteen kolmannen osapuolen tarinan ja tunteet. Laulajalla on omaperäinen kapea ja korkea ääni, ja tykkään sävelestä.

"It's a mistake 
 And my heart's gonna break
 It'll probably take me years to get over
 Even the hurt, yeah, I know it is worth
 All the years it will take for me to get over you"

"If you meet someone who has someone
 Is it your fault if you fall in love?"


Taron Egerton & Jamie Bell (Rocketman): Goodbye Yellow Brick Road
                                        Your Song
                                        Tiny Dancer

Rocketman. Vähän nolottaa sanoa, että tutustuin Elton Johnin musiikkiin vasta elokuvan myötä, sekä vieläpä vertailtuani molempia pidän eniten elokuvan versioista, Taron Egertonin laulamana... Toisaalta pidän yleensä aina ensin kuulemastani versiosta ja helposti niistä musikaalisimmista lauluista. No, Eltonin ja Bernie Taupinin kirjoittamia ja säveltämiä ne ovat joka tapauksessa. Voisin linkata tästä elokuvasta useammankin laulun, mutta päädyin nyt näihin, jotka ehkä vaikuttivat minuun eniten. (Myös Sorry seems to be hardest word, I want love, Amoreena ja Don't go breaking my heart ovat ihania!)

Goodbye Yellow Brick Road on niin vahva sävelineen, sanoineen ja tunnelmineen; lauloin sitä kerran kovaan ääneen pyöräillessäni alikulkutunnelissa ja kuvittelin olevani musiikkivideossa. Laulutyyli ja sanat ovat painavat, sekä kertosäkeen sävel räjäyttää mielen. Tämä on muuten ehkä minulle kaikkein helpoin laulettavin, sillä muiden melodiat ovat mielestäni hankalampia, ja sanatkin ovat ymmärrettävät. Pikkuveljeni kanssa olen hoilannut tunnusomaista melodiaa yhdessä aina, kun se tulee jommallekummalle mieleen, eli joinakin päivinä noin joka kolmas sekunti. :D

"I've finally decided that my future lies
 Beyond the yellow brick road"

Elokuvan kohtaus, jossa Elton säveltää Your Songin Bernien kanssa äitinsä asunnossa, tapahtui kuulemma oikeastikin jotenkuinkin näin. Laulu on yksinkertaisuudessaan niin suloinen ja hauska. Ihaninta on ettei se ole tavanomainen rakkauslaulu vaan kertoo enemmänkin viattomasta ihastuksesta. Pitää mainita, että olen rakastunut Taron Egertonin ääneen varsinkin tässä kappaleessa sekä tämän kaikkiin pieniin naurahduksiin ja äänenpainoihin.

"It's a little bit funny, this feeling inside
 I'm not one of those who can easily hide"

Tiny Dancerin yhdistän elokuvan kohtaukseen, jossa Elton laulaa sitä yksin ympärillään tanssivia pareja katsellen ja joka on jotenkin niin kaihoisa kohtaus. Edelleenkin juuri tämä assosiaatio antaa kappaleelle oman merkityksensä ja samastuttaa minua kaikkein eniten. Vaikka sanat eivä erityisesti kosketa minua, huokuu kappaleesta 1900-luvun nostalginen tyyli ja kaihoisa tunnelma. 


Aiemmin olen koonnut kesän 2019, puolen vuoden 2017-2018, kesän 2017, alkukesän 2017, talven 2016, syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat. 

Mihin kappaleisiin te olette viime aikoina samastuneet tai ihastuneet eniten?