sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mazo de la Roche: Jalnan kotiopettajatar

Kiinnostus heräsi: ensimmäinen osa Jalnan synty

Kirja: Jalnan kotiopettajatar
Kirjailija: Mazo de la Roche
Sarja: Jalna #3
Julkaisuvuosi: 1957
Suomentaja: Laine Järventaus-Aav
Alkuperäisteos: Mary Wakefield (1949)
378  sivua
WSOY

Nuori Mary Wakefield on juuri menettänyt isänsä ja tarvitsee kipeästi työtä - kotiopettajattarena, vaikka hän ei koskaan ole opettanut lapsia. Hänet lopulta otetaan Jalnaan, kartanoon kaukana Kanadassa... Perillä Mary huomaa, että lapset, Renny ja Meg, ovat välillä kurittomia. Myöskään heidän isoäitinsä, Jalnan alun perin rakennuttanut Adeline, ei katso Marya hyvällä, kun huomaa tämän rakastuneen lasten leski-isään!

16-osainen Jalna-sarja kertoo Whiteoakien suvun tarinan 1850-luvulta 1950-luvulle, tämä, eli kolmas osa, on kuitenkin jo 1800-luvun loppua. Mukavaa vain, enkä ole lukenut vielä toista osaa... Kirjat ei ole kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä, ja sanotaan, että jokaisella kirjalla on oma tarinansa, mutta kyllä ne toisiinsa jollakin tavalla liittyvät... Esimerkiksi tässä osassa ollut pieni Renny on myöhemmissä osissa aikuinen ja päähenkilö.

Pidin kirjasta kovasti. Se oli mielenkiintoinen (kaikki kirjat ovat mielestäni mielenkiintoisia!) ja vaihteleva tarina niin 1800-luvun lopun ajasta kuin romantiikastakin. Kuitenkin tästä tuli aika tavalla mieleen eräs musikaali... (En seltä enempää, etteivät viimeisetkin teistä saa selville spoilauksia.) Henkilöt olivat erilaisia, eniten pidin naapurissa asuvista Violetista ja Ethelistä, jotka tuntuivat vähän sukulaissieluilta!

Aion jatkaa Jalnan lukemista, toivottavasti järjestyksessä!

Kirja menee Maalaismaisemia-haasteeseen sekä Amerikkaa tutkimassa provinssiin "Ontario".

perjantai 28. elokuuta 2015

Kesähaasteita

Kirjankansibingo


Punainen: Angie Sage: Kivi
Kaupunki: Veronica Roth: Kapinallinen
Nainen: Mary Rubio & Elizabeth Waterson: The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 2
Pariskunta: Kerstin Gier: Smaragdinvihreä
Kasvokuva: Katarina Eskola & Satu Koskimies: 50-luvun tyttöjen ystävät
Keltainen: Boris Pasternak: Tohtori Zivago
Mustavalkoinen: Mila Teräs: Tyttö tulevaisuudesta
Kengät: Maya Van Wagenen: Suosittu
Mies: Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Lapsi: Markus Zusak: Kirjavaras
Ajoneuvo: Alan Hunter: Gently Does It
Piirroskuva: Louisa M.Alcott: Pikku naisia
Värikäs: Laura Ingalls Wilder: Pitkä talvi preerialla
Valokuva: L.M.Montgomery: Perinnönjakajat
Monta henkilöä: Rick Riordan: The Blood of Olympus

Tämän kesän haasteita oli Kirjakaapin kummituksen järjestämä Kirjankansibingo. Olen ensi kertaa mukana kirjabingossa ja mielestäni oli tosi mukavaa! Kirjankansien yksityiskohtiin alkoi kiinnittää erilaista huomiota, kun yritti löytää sopivan ruudun sille ja sille kirjalle... Ruudutkin olivat helppoja, joten tosi monen kesäkirjan sain johonkin kohtaan.

Ja sain Bingon! :D

II Kesän haaste

 Tämän idean nappasin Ellenin blogista. En suuntaa haastetta kenellekään erityisesti mutta toivon että mahdollisimman moni tekisi tämän!

1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.
-Mitäköhän en ole vielä ehtinyt kertoa... Osaan edelleen ulkoa pätkiä ruotsalaisista lauluista joita opettelin pienenä, vaikken ymmärtänytkään mitä lauloin :D 
Pelkään uida syvässä vedessä- jotenkin se tyhjyys alla kammottaa... Keräilen vihkoja. Kirjoitan päiväkirjaa. Harrastan teatterikerhoa. Osaan lähes yhtä hyvin saksaa ja englantia. (Kuinka hyvin, en kerro :P) Haluaisin isona asua Italiassa ja maaseudulla sekä sielläpäin Suomea jossa normaalisti asun. En pidä kasviksista.

2. Onko väliä mitä blogisi lukijat ajattelevat blogistasi?
-Kai sillä jotain väliä on... Onhan se ihanaa että blogista pidetään, ja odotan kommentteja hirveästi! Mutta enemmänkin haluan pitää blogin omanlaisena ja sellaisena kuin minä siitä pidän. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. 

3. Miten blogiminäsi eroaa reaaliminästäsi?
-Minusta ainakin blogiminäni kuulostaa paljon virallisemmalta ja vanhemmalta kuin oikeasti olen :D 

4. Mikä saa sinut nauramaan?
-Yksinkertaisesti kaikki ihmisten sanomat hauskat ja sarkastiset lauseet ja vitsit! Nauran niille yleensä paljon enemmän kuin muut :'D Myös hyvin esitetyt sketsit naurattavat kamalasti.

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle? 
-Tähän kaikki aina vastaavat niin fiksusti... Luovuus on minulle etupäässä kirjoittamista, tarinoiden ja päässä sepitettyjen vuoropuhelujen keksimistä sekä näyttelemistä. Nyt se on vain harrastus, mutta toivoisin sen liittyvän suuresti opiskeluihini ja ammattiini aikuisena.

6. Ketä läheistäsi ihailet?
-Ihanaa, että tämä kysymys on täällä! 

Ihailen eri ystäviäni eri syistä. Ihailen äitiäni joka on ystävällinen kaikille. Ihailen varsinkin pappaani joka on aina kärsivällinen ja hauska eikä koskaan valita! Ihailen myös erilaisia ja itsevarmoja ihmisiä, myös niin kaukaa kuin tv-sarjojen hahmoista!

7. Mikä itsessäsi ärsyttää sinua?
-Loukkaannun helposti ja sitten myös kannan pitkään kaunaa, toivoisin että pääsisin siitä eroon. Olen myös välillä itsekäs ja ylpeä omista taidoistani ja osaamisistani.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
-Että olen iloinen, ystävällinen, auttavainen ja osaan kirjoittaa.

9. Mikä sinusta tulee isona?
-Toivottavasti kirjailija ja näyttelijä ja historiantutkija.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? 
-Haluan uskoa. Haluan uskoa että kaikilla olisi lopulta kaikki hyvin.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kaksi elämäni rajapyykkiä

Tästä tulee vähän erilainen kirjoitus, mutta minua pyydettiin kirjoittamaan ainakin ensimmäisestä tapahtumasta. (Terveisiä vaarille :))

Konfirmaatiopäivä oli yksinkertaisesti haikea, ihmeellinen, hauska ja outo. Vaikka ripari ei kaikilta osin mennytkään putkeen, siellä oli tosi kivoja ja unohtumattomia hetkiä. Sain kavereita, opin korttipelejä sekä pelaamaan koppipalloa ja keskustelin ohjaajien kanssa. Sinne oli heti ikävä! Odotin ja jännitin konfirmaatiota.

Joka meni hyvin, mitä nyt muutamia mokia lukuunottamatta. Näin joitakin vieraita pitkästä aikaa, kuten kummitätini, jonka tapasin viimeksi kaksi vuotta sitten... Yritin käyttäytyä "aikuismaisesti", poseerata kaikissa kuvissa ja keskustella kaikkien kanssa siinä onnistumatta. Kaverien kanssa myöhemmin illalla nauroin katketakseni naurunpidättämiskilpailussa, lauloin raikuvasti metsässä ja käyttäydyin kuin viisivuotias :D



Sitten tämä toinen "rajapyykki", nimittäin muutto.

Joka kävi liian äkkiä. Jota oli hyvin vaikea tajuta, vieläkin vähän vaikka ehkä jo vähän sopeudun. En näe ystäviäni, Suomea enkä rakkaita metsiä vuoteen, mutta en ymmärrä siltikään. Vaikka niitä onkin jo ikävä <3

On vähän tylsää. Luen, pelaan korttia aina kun toisia pelaajia (eli veljiäni) kiinnostaa, odotan WhatsApp-viestejä... Tosin nyt on vähän helpompaa, koska odotan (ja jännitän) koulunalkua! Ehkä saisin uusia kavereita... Vaikka eiväthän ne korvaa vanhoja <3

P.S. Kertokaa ihmeessä, jos haluatte minun jatkavan aiemman lupaukseni rikkomista ja kirjoittavan joskus muutosta. Muussa tapauksessa koetan välttää aihetta.



Laura Ingalls Wilder: Onnen kultaiset vuodet

Sisältää juonipaljastuksia!

Kiinnostus heräsi: on pitänyt lukea jo pitkään!


Kirja: Onnen kultaiset vuodet
Kirjailija: Laura Ingalls Wilder
Sarja: Pieni talo
Julkaisuvuosi: 1981 (1.p 1974)
Suomentaja: Inkeri Pitkänen
Alkuperäisteos: These Happy Golden Years (1943)
287 sivua
Gummerus

Laura on kirjassa 15-18. Hänen perheensä asuu yhä DeSmetin kaupungissa preerialla, mutta Mary on päässyt sokeainkouluun ja Laura opettajaksi pikkukylään, jotta saisi rahaa perheelle. Oppilaat ovat välillä kurittomia ja vuokraemäntä tuntuu inhoavan uutta opettajaa. Onneksi Almanzo ajaa joka viikonloppu Lauran pakkasessa kotiin, mutta miksi?

Olen lukenut kirjan alun monta kertaa aiemmin, en vain ole koskaan jatkanut pidemmälle... En myöskään koskaan aiemmin ole pysähtynyt miettimään Lauran ikää. Viisitoistavuotias opettamassa lapsia, joista puolet ovat vanhempia kuin hän itse! Minun ikäiseni! (Olen varmaan lukenut tätä viimeksi 10-vuotiaana ja kuvitellut Lauran 15-vuotiaana vanhaksi ja viisaaksi...)

Kirja ei kuitenkaan keskity vain Lauran opettamiseen, mutta ajeluihin Almanzon kanssa sitäkin enemmän. Vaikka Laura väittääkin tälle, että ajaa tämän kanssa pakkasessa vain siksi, että haluaa kotiin, on hän vain iloinen, kun ajelut keväällä kaupungissa jatkuvat.

Romantiikkaakaan ei teoksessa hirveästi ole, vaan enemmänkin kuvausta elämästä, ystävien tapaamisesta, hevosten kouluttamisesta, kuoroharjoituksista... Almanzon ja Lauran suhteen syveneminen on kuitenkin tärkeässä roolissa ja kosinta ja ensisuudelma ovat mukana.

-Minä tuumiskelin mitä sinä mahtaisit ajatella kihlasormuksesta.
-Riippuu siitä, kuka sen tarjoaisi, Laura vastasi.
-Jos minä tarjoaisin? Almanzo sanoi.
-Sitten se riippuisi sormuksesta, Laura virkkoi ja veti kätensä pois. -s.214

:D Toinen hauska kohtaus on mielestäni tässä, kun Almanzo on yllättäen saapunut Idästä jo jouluksi:

-Ja minä toin muutaman appelsiinin, Almanzo vastasi vetäen päällystakkinsa taskusta paperipussin. -On minulla täällä pakettikin, jossa on Lauran nimi päällä, mutta eikö hän aio lainkaan puhua minulle?
-En saata uskoa, että sinä olet siinä? Laura sopersi. -Sinä sanoit että viipyisit poissa koko talven.
-Päättelin että se sittenkin on liian pitkä aika, ja koska sentään puhuit minulle saat joululahjasi, kas tässä. -s.229

Kuten tästä toivottavasti sai selville, pidin kirjasta paljon. Preeria ja siellä asumisen kuvaukset ovat ihania <3 Tekee mieli asua siellä itsekin! Kuitenkin, vaikka Lauran nuoruudesta on hauska lukea, tulee välillä ikävä hänen lapsuuden kommelluksiaan... Ymmärrän myös sekä Lauran ja isän seikkailumieltä, että äidin ja Maryn ikävöintiä aiempiin koteihin, jotka he joutuivat jättämään...

P.S. Kiitos vielä Garth Williamsille, joka on kuvittanut Pieni talo -kirjat, kuvat selventävät tarinoita hienosti! Ja varsinkin tässä kirjassa kansikuva on hyvin kaunis <3

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja


Kirja: Linnanneidon lokikirja
Kirjailija: Dodie Smith
Julkaisuvuosi: 2002 (Aiempi suomennos nimellä Rauniolinna v. 1949)
Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola
Alkuperäisteos: I Capture the Castle (1948/1949)
374s
Gummerus

17-vuotias Cassandra elää isosiskonsa Rosen ja hieman eriskummallisen perheensä kanssa vanhassa linnassa maaseudulla. Perhe on köyhä, sillä isä, tunnettu kirjailija, ei vuosiin ole kirjoittanut mitään. Tähän ei tiedetä syytä. Varsinkin Rose haluaa pois köyhyydestä ja yksinäisyydestä keinolla millä hyvänsä, ja kuinka ollakaan: eräänä iltana sisälle astuu kaksi naapuriin muuttavaa veljestä...

Cassandran kirjoitustapa oli mielenkiintoinen (niin, kirja oli siis hänen päiväkirjansa) vaikka aina välillä pyöri mielessä, ettei varmaan kukaan kirjoittaisi noin yksityiskohtaisia merkintöjä... Kiinnostavaa oli kuitenkin lukea kuvausta vanhasta juhannusrituaalista sekä linnassa asumisesta. (Olisi varmaan ihana asua vanhassa linnassa maaseudulla!) 

Tarinakin oli mielenkiintoinen, mutta...

Kirja keskittyi lähinnä isän kirjoittamattomuuteen ja romantiikkaan, ja muistutti vähän Jane Austenin kirjoja. Rose tahtoi naimisiin välittämättä rakastiko vai ei. Cassandra taas rakastui, mutta ei yhtään kirjoittanut rakastetustaan sillä tavalla... rakastuneesti. Hän vain kertoi. Oli myös vaikea tajuta missä kohtaa tämä rakastuminen tapahtui. Näin ollen en ihan sympatisoinut häntä, mutta en kyllä Roseakaan. Tämän luonnonvoimien ihailu tosin tuntui tutulta... Pidin eniten heidän äitipuolestaan Topazista, joka oli vähän erikoinen ja hänellä oli kaunis nimi. 

Tämä kuulostaa vain valitukselta...Linnanneidon lokikirja oli siis oikein hyvä kirja, mutta ei kaikkein parhaimpia.

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 50: "Kirja jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle" sekä Maalaismaisemia-haasteeseen.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Sommaren är kort

Kesä loppui... Jälleen liian pian. Tai no, kyllä se jo hetki sitten alkoikin, mutta...

Kesä 2015 oli periaatteessa tapahtumarikas, periaatteessa taas en. Kesäkuun alussa tein ystävieni kanssa näytelmän ja lähdin puoleksi lomaa ulkomaille uuteen kotiin. Siellä oikeastaan vain olin kotona ja luin, eli paljon erikoista ei tapahtunut. (Paitsi tutustuminen uuteen kouluun, kyläily ja ostoksilla sekä parissa nähtävyyksissä käyminen.)

Heinäkuussa palasin Suomeen, näin kavereita, olin vähän mökillä, risteilyllä Tukholmassa ja riparilla. Loppu loma oli mukava, mutta sitä varjosti ajan juokseminen... Ripari jännitti etukäteen, mutta vastaiskuista huolimatta siellä oli kuitenkin myös todella kivaa ja heti seuraavana päivänä oli jo ikävä takaisin!

Luin lomalla 18 kirjaa ja en-jaksa-laskea-kuinka-monta-tuhatta sivua. Suurin osa kirjoista oli todella hyviä, paras varmaan edelleen Kirjavaras. Katsoin monia elokuvia ja niistä paras... Hmm... Kaipa niistäkin Kirjavaras. :D 

Innostuin myös 20-luvun Australiaan sijoittuvaan rikossarjaan: Neiti Fisherin etsivätoimistoon. Pidän siinä eniten päähenkilöistä: Phryne Fisheristä, komisario Jack Robinsonista, Dotista sekä Hughista :) Ja tunnarikin oli ihana! Toissapäivänä katsoimme viimeiset jaksot, nyyh...


Alkukesästäni tekemä bucket lista, suoritettu merkitty prosenttina:

-maistaa jotain uutta ruokaa % Esimerkkinä friteerattuja munakoisoja, jotka olivat tosi hyviä, koska eivät maistuneet munakoisolta :P 
-viettää netittömän ja karkittoman päivän (samana päivänä tai eri)%
-oppia jotain uutta % Kehuin oppineeni tekemään itselleni ponnarin, joka sitten meni ihan myttyyn... Mutta lasken nyt sen kuiteskin ja opin varmaan kaikkea muutakin :)
-kerätä kukkia % muutaman
-tehdä kasvikansion/vihon ½% prässäilin muutamia kukkia ja liimasin leikekirjaan
-rustailla runoja ja tarinoita % kaksi runoa ja aloittaa tarinaa
-kirjoittaa kirjeen muutaman vuoden päähän Tein periaatteessa kaverin kanssa, mutta en nyt laske sitä tähän, kun luettiin ne samantien :D
-kokea seikkailun % Ripari oli seikkailu :)
-ihailla jotakuta % Tauriel +...
-kehittää itseäni % No jos lasketaan vieraan kielen opiskelu!
-valokuvata % Uuden puhelimeni muisti täyttyy varmaan kohta :D
-olla ulkona sateessa % Tottakai!
-nähdä auringonnousun ja/tai -laskun Valitettavasti en ainakaan hyvin :(

Kaiken kaikkiaan kesä oli mukava, mutta ei niitä kaikkein parhaimpia. Kesäkuun olisi voinut lyhentää, heinä-elokuun taas pitkittää :D Mutta tässä lomani kuvina:


Uudella kodilla iltahämärässä
Pansies, my favourite flowers <3
Sushia syntymäpäivänkunniaksi <3
Mökkijärvellä
Auringonlasku laivalla :) Sitäkään en nähnyt kokonaan!


Helsinki <3
Hyvää syksyä kaikille!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Lukumaratonissa luetut


Toissapäiväisen lukumaratonin aikana luin 346 sivua ja yhteensä neljää eri kirjaa.



Kirja: Gently Does It
Kirjailija: Alan Hunter
Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 1955)
250 sivua
Robinson

Ylikomisario George Gently on juuri pääsiäislomalla, kun sattuu uusi murha ja hänet tarvitaankin töihin. Murhattu on hollantilaistaustainen kauppias, jonka jokaisella perheenjäsenellä tuntuu olevan jotain häntä vastaan. Poliisi vakuuttuu nopeasti syyllisestä, mutta Gently ei olekaan niin varma asiasta...

Varasin kirjan jo keväällä siksi, että tykkäsin siitä tehdystä rikossarjasta, George Gentlyn tutkimuksista, sekä varsinkin Gentlyn apulaisesta John Bacchuksesta :D Kirjassa Johnia ei kuitenkaan ollut ja netistä luin, että sarja on muutenkin ihan erilainen kuin kirjat. Harmi...

Välillä kirja tuntui aika tylsältä, en nimittäin kaikkea englannista ymmärtänyt, sekä se keskittyi aika lailla vain siihen kuinka Gently yritti saada syyllistä selville ja löytää todisteita vakuuttaakseen muut. Kuitenkin pieniä yksityiskohtia löytyi, jotka tekivät kirjasta myös romaanin kaltaisen, eikä pelkkää harmaata poliisintyötä.

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49: "Jännityskirja tai dekkari" ja Kirjankansibingoon "Ajoneuvo".
                             ***



Kirja: Perinnönjakajat
Kirjailija: L.M.Montgomery
Julkaisuvuosi: 2012
Suomentaja: Sisko Ylimartimo
Alkuperäisteos: A Tangled Web (1931)
361 sivua
Minerva

Darkin ja Penhallowien suvut ovat tiivis yhteisö, jota hetkauttaa vanhan Becky-tädin ilmoitus perinnöstään: sukukannun saa se, joka elää vuoden Becky-tädin ohjeiden mukaisesti. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, kun tädistä on kyse: kannun saattaa aivan hyvin periä myös muullakin tavalla. Melkein jokainen tahtoo sen, ja vuosi määrittääkin monen kohtalon hyvin uudella tavalla, ennen kuin on itse kannun saajan paljastus...

Tykkäsin kirjasta paljon. Se oli Montgomeryn harvoja juuri aikuisille suunnattuja kirjoja, joten vähän erilainen. Esimerkiksi romantiikka oli kirjassa pääteemana ja vain yksi henkilö lapsi. Romaanissa ei ollut yhtä päähenkilöä vaan muutama joiden tarinaa erityisesti kerrottiin sekä sitten muu suku. Välillä kyllä menin sekaisin henkilöistä ja suomentajan loppukirjoituksen mukaan niin oli kirjailijakin mennyt! Pidin eniten Margaretin, Gayn ja Joscelynin tarinoista. Mielestäni Perinnönjakajat oli paras maratonissa lukemani kirja.

Myös loppu oli hyvin keksitty ja melkeinpä koskettava, mutta se oli melkein spoilattu kirjan ensimmäisillä sivuilla. (Tarkoitan siihen ennen kuin varsinainen tarina alkaa, kirjasta oli poimittu pätkä alkulehdille. En suosittelisi lukemaan.)

Kaunis kohta: Päivällä oli satanut hiukan lunta, joka oli seurannut hurjana laukkaavan maaliskuisen tuulen kantapäillä, ja talon vasemmalla sivulla se verhosi nuoren kuusiaidan. Se sai hänet ajattelemaan omenapuita, jotka olivat kukassa sinä päivänä, kun Becky-täti piti vastaanottonsa. Miten onnellinen hän olikaan silloin ollut. Ja niin kuin omenankukat, kaikki oli mennyttä. -s.272

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11: "Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole vielä aiemmin lukenut", Maalaismaisemia-haasteeseen, Amerikkaa tutkimassa Prinssi Edwardin saaren provinssiin ja Kirjankansibingon tähditän kohdan "Valokuva".

                                                                 ***

Kirja: Neiti Etsivä ja Siniparran huone
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1989
Suomentaja: Paula Rekiaro
Alkuperäisteos: The Bluebeard Room (1985)
130 sivua
Tammi

Paula saa pyynnön matkustaa Englantiin tapaamaan ystäväänsä Lisaa, sillä tämä on äitinsä mukaan erikoisen allapäin ja sairaan oloinen. Matkalla Neiti Etsivä saa kuulla lisää outoja asioita liittyen Lisan asuinpaikkaan ja tämän luonakin tapahtuu kummallisia. Lisäksi suosittu rocktähti on yllättäen ihastunut Paulaan ja tuntuu seuraavan tätä joka paikkaan. Paula ei itsekään ole varma tunteistaan...

Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kirjan juuri nimessä mainitun Siniparran vuoksi, mutta petyin lukiessa kun tämän tarina vain mainittiin... Kirja oli kyllä kiinnostava ja nopealukuinen, mutta tapahtumat vyöryivät hirveää vauhtia ja tarina tuntui aika kliseiseltä. Jotkut asiat jäivät myös vähän auki lopussakin. Oli kuitenkin hauskaa lukea tietoa Cornwallista ja noituudesta.

Kirja pääsee Helmet-haasteen kohtaan 15: "Kirja jonka lukemista olet jo harkinnut pitkään".

                              ***
Lisäksi aloitin Dodie Smithin kirjaa Linnanneidon lokikirja, mutta kiinnostus siihen vähän lopahti loppupuolella stressin vuoksi. Kirja kertoo Cassandrasta ja tämän rahattomasta perheestä, jotka asuvat linnassa 1930-luvulla. Tarina on kyllä hyvin kiinnostava, mutta vähän Jane Austenin tapainen varsinkin Rose-sisaren kohdalta, joka haluaa vain naimisiin.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Loppukesän lukumaraton

22:00 
Jouduin toteamaan, ettei minulla valitettavasti löydy aikaa Blogistaniaan VI lukumaratoniin, joka järjestetään 15.8. Tai ainakaan näillä näkymin, voihan sitä aina muuttaa, varsinkin kun ystävänikin osallistuu siihen ja samaten koko blogimaailma... Mutta nyt pidän viimeisen lomapäivän kunniaksi ihan oman maratonin.

Aloitan nyt, klo 10 ja keskenolevilla kirjoilla. Toivottavasti ehdin lukea näitä kirjastoon palautettavia kunnolla pois...

23:45
Alan Hunterin dekkari Gently Does It luettu loppuun (eli 20 sivua). Gently-kirjoihin perustuu rikossarja George Gentlyn tutkimukset, mutta kirja oli hyvin erilainen. Katsoin samalla kaksi osaa Neiti Fisherin etsivätoimistoa <3 ja nyt joudun menemään nukkumaan. Katsotaan kuinka paljon ehdin huomenna lukea, pitäisi ainakin pakata :(

11:25
Aloitin tänä aamuna klo 9 jatkamalla L.M.Montgomeryn Perinnönjakajat. Olen tähän mennessä sivulla 300 ja lukenut siitä 60 sivua maratonin aikana. Lukeminen taitaa keskeytyä hetkeksi pakkaamisen vuoksi...

14:05
Kirjojen pakkaamisen ja vanhojen kuvien katselun (haluan valokuva-kansion!) jälkeen jatkoin taas lukemista. Tasan klo 2 luin Perinnönjakajat loppuun. Tykkäsin eri henkilöiden tarinoista paljon, vaikka he menivät välillä sekaisin keskenään. Ja loppu oli hyvä! Nyt olen yhteensä lukenut 141 sivua.

17:55
Carolyn Keenen Neiti Etsivä ja Siniparran huone luettu kokonaan, lekoiltu ystävän riippukeinussa :3 sekä käyty lääkärissä. Yhteensä olen lukenut 271 sivua. Jatkan Linnanneidon lokikirjalla tauon jälkeen.

18:15
En sitten pidäkään taukoa, koska liima kieltäytyy ilmoittamasta olinpaikkaansa. Aloitan siis uuden kirjan ja yritän ehtiä siinä mahdollisimman pitkälle.

20:35
Linnanneidon lokikirjaan oli ensin helppo keskittyä, muttei enää. Pyörii vain päässä, kuinka on hirveä kiire ja pitäisi pakata huomenna iltapäivällä tavarat. Ja se kun en ehdi nähdä kavereitakaan tarpeeksi... Olen lukenut kai 320 sivua maratonin aikana. En varmaan yllä viime suoritukseen, mutta mielestäni olen saanut luettua ihan hyvin.

22:00
Lukumaraton seis! Yhteensä luin 346 sivua eli kutakuinkin saman verran kuin ensimmäisen maratonini aikana. Ehdin lukea kolme kirjaa loppuun (kaksi olin siis aloittanut aiemmin) ja aloittaa yhden. Pidin eniten Perinnönjakajista.

Tämä maraton ei ollut niitä parhaita: ensinnäkin oli tekemistä ja varsinkin loppupäässä iski stressi aivan muista asioista, joka vaikutti lukemiseenkin. Olen kuitenkin iloinen että sain kirjoja pois alta. Postauksen kirjoista saatte toivottavasti huomenna :)

Heinäkuu -15

Heinäkuussa luin yhteensä 8 kirjaa loppuun ja 3093 sivua :

1. Markus Zusak: Kirjavaras (558s)
2. Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili (245s)
3. Mila Teräs: Tyttö tulevaisuudesta (205s)
4. Katarina Eskola & Satu Marttila (toim.): 50-luvun teinit (570s)
5. Sally Grindley: Silkkipääsky (189s)
6. Angie Sage: Kivi (Septimus Heap #4) (390s)
7. Louisa M. Alcott: Pikku naisia (293s)
8. Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 2: 1910-1921 (443s)

Luin mielestäni yllättävän paljon heinäkuun aikana ja kirjat oli todella hyviä. Kirjavaras oli ihana ja runollinen uusintalukuna, ehkä paras tämän kuun kirjoista. Nuoren opettajattaren varaventtiili oli hauska vanha rakkausromaani. Tyttö tulevaisuudesta ja Silkkipääsky olivat yhden päivän kirjoja, aika hyviä ja viimeinen myös surullinen. Kiven myötä aloin pitämään kirjasarjasta entistä enemmän kaikkine virheineen, Pikku naisia oli kuukauden klassikko. Luin myös kaksi päiväkirjakokoelmaa: 50-luvun teinit ja toisen niteen L. M. Montgomeryn päiväkirjoista.

Elokuvia ehdin nähdä aika monta: Kirjavarkaan, Cinderellan, Chitty Chitty Bang Bangin, Naapurini Totoron, Postia pappi Jaakobille sekä Monty Python Holy Grale. Näistä ensimmäinen oli paras, mutta kolmannesta eli kuukauden ainoasta musikaalista jäi mieleen ihana laulu Hushabye Mountain.

Muutenkin heinäkuussa tapahtui varsin paljon. Palasin Suomeen, näin taas vähän kavereita, vuoroin minä ja Lizaahh olimme mykkiä (:D), olin mökillä liian vähän ja lähdin riparille. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhojen kanssa puhuin tarpeeksi syvällisistä asioista. En paljon (muistaakseni) ostanut mitään, paitsi suloiset hiuspompulat <3


Viimeisenä kuukauden kysymys (idea siis lähti viime kuun koosteesta): Missä tässä kuussa lukemassasi kirjassa oli paras kansikuva? Itse vastaisin hetken pohdinnan jälkeen L.M.Montgomeryn päiväkirjan, tykkäsin reunojen kukista ja hänen valokuvastaan <3 (linkki)Myös Kivessä oli kauniin punainen.

(Tästä tuli nyt ehkä vähän hutaistu postaus, mutta elokuukin on jo pitkällä...)

perjantai 7. elokuuta 2015

Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L.M. Montgomery: Volume 2

Maud Montgomeryn päiväkirjojen lukeminen jatkuu, ensimmäinen nide löytyy täältä

Kirja: The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume II:1910-1921
Toimittaneet ja editoineet: Mary Rubio & Elizabeth Waterson
Sarja: The Selected Journals of L.M.Montgomery
Julkaisuvuosi: 1987
443 sivua
Oxford University Press

Kymmenen vuotta Maud (jatkan sinuttelua) on asunut isoäitinsä luona kotikylässään Cavendishissa. Vuosi 1911 tuo hänen elämäänsä muutoksen. Ensinnäkin isoäiti, ankara mutta lopultakin rakas, kuolee ja Maud joutuu jättämään rakkaan Saarensa. Hän oli lupautunut menemään naimisiin pastori Ewan Macdonaldin kanssa: häämatkan he tekevät valtameren taakse, ja Maud saa nähdä isoäitinsä lapsuudenkodin sekä pitkäaikaisen kirjeystävänsä. Hän ja Ewan muuttavat Leaskdalen kylään, Ontarioon, ja Maudista tulee papinrouva, mikä tuo hänen elämäänsä lisää vastuuta.

Uudenlainen elämä tuo kuitenkin Maudille iloa: hän saa lapsia. 7.7.1912 syntyy esikoinen, Chester, joka saa äitinsä aivan lumoihinsa.

Oh, how I love him! At times I am terrified that I love him too much - that it is a defiance of God to love any created thing so much. How can a mother bear to lose her child! It must be possible, since mothers do bear it and live. But I cannot believe that I could go on living if anything happened to my darling. -22.9.1912

Elokuussa 1914 syntyy toinen poika, Hugh - kuolleena. Tämä tuo Maudille suuren tuskan. Onneksi lokakuussa 1915 syntyy Stuart terveenä, mutta äidin sydämeen jää paikka myös pienelle Hughille, that dear little shadowy baby who will always be a baby to me -23.10.1915

Vuosi 1914 tuo muutakin surua - ensimmäinen maailmansota syttyy. Maud on epätoivoissaan, kun taistelut käyvät vuoroin liittoutuneiden, vuoroin akselivaltojen hyväksi. Onneksi hänen ei täydy lähettää poikiensa sotaan, mutta hänen puoliveljensä Carl menee sotaan. Siksi Maud saa 1917 äänestää vaaleissa, äänioikeuttahan ei aiemmin naisilla ollut. Mutta:

Will peace ever come? Yes, yes, it will - but peace will not mean a return to "that ancient world of 1914." We can never go back to that. Nothing will ever be the same again. -6.10.1915

Maailmansota loppuu vihdoin loppuvuodesta 1918, mutta seuraava vuosi ei tuo onnea Maudille. Ensin hänen serkkunsa ja paras ystävänsä Frede kuolee keuhkokuumeeseen. Hänellä ja Maudilla oli yhdeksän vuotta ikäeroa, mutta he olivat vuosia purkaneet huolensa toisilleen - olleet todellisia sukulaissieluja. Maudista tuntuu, ettei hän voi kestää menetystä. Seuraavaksi selviää, että hänen aviomiehensä sairastaa religious melancholiaa, jonkinlaista masennusta joka aiheuttaa luulon ettei pääsisi kuoltuaan taivaaseen.Tämäkin tuo huolia, kun Ewan on vuoroin parempi, vuoroin entistä masentuneempi. Eikä Maud voi kertoa kenellekään, että kylän pastori on mieleltään järkkynyt.

1920 tuo lakikiistat entisen kustantajan,L.C.Pagen kanssa. Maud oli vaihtanut jossain välissä kustantamoa, mutta nyt Page julkaisi novellikokoelman Further Chronicles of Avonlea ilman sopimusta. Asia etenee oikeuteen, jossa kiistellään muun muassa Annan hiustenväristä. Vasta parin kuukauden päästä Maud pääsee takaisin kotiin vaikka asia ei olekaan ohi.

Tämäkin päiväkirja oli hyvin mielenkiintoinen lukea ja tapahtumarikas: niin surullinen kuin iloinenkin. Ehkä vähän enemmän pidin Maudin nuoruusvuosien lukemisesta. Jään odottamaan seuraavaa nidettä, jonka lukuhetkeen voi kulua jonkin aikaa.

Kirja menee Kanadan provinssiin Ontario sekä Kirjakansibingon kohtaan "Nainen".