torstai 31. joulukuuta 2015

Vuodesta 2015 vuoteen 2016

Vuosi 2015 kului taas aika nopeasti, kuten aika usein muutenkin kuluu. Vastahan vuosi sitten 31.12.2014 olin Suomessa, odottamassa vieraita kylään, ilotulituksia ja vuoden vaihtumista 2015... Vastahan samana päivänä olin perustanut oman kirjablogin...

Niin, blogini täyttää tänään yhden vuoden. Tuntuu kyllä että vastahan sen perustin, vastahan pohdin käyttäjänimeä Pearl vai Clover ja päädyin sitten molempiin, kun en osannut päättää. Nyt tuntuu kuitenkin myös oudolta, etten joskus olisi pitänyt blogia, kirjoitellut postauksia, odottanut kommentteja, miettinyt jo kirjaa lukiessa mitä siitä kertoisin... Vuoden kirjoitustapani on ehkä vähän muuttunut, on tullut enemmän kuvia, postauksia muustakin kuin kirjoista ja elokuvista, mutta aika samanlaisena se on myös pysynytkin.


Voisi jotain koostettakin kirjoittaa. ;) Vuonna 2015 luin yhteensä 79 kirjaa. (Tavoitteeni oli lukea 55 kirjaa, sain vielä yli!) Tarkkaa sivumäärää en tiedä, mutta jotain 22 500 sivua laskin kuukausien koosteiden perusteella. Paras lukukuukausi oli kirjojen määrän perusteella lokakuu (11 kirjaa) mutta sivumäärän perusteella heinäkuu (3093 sivua). 


Luin tänä vuonna monia kirjoja uudestaan, kuten Saiturin joulun sekä viimeiset Harry Potterit, mutta myös paljon kirjoja ensimmäistä kirjaa. Lopetin L.M.Montgomeryn ihanan Anna-sarjan ja Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogian. Vuoden parhaita kirjoja on tosi vaikea valita, mutta tässä lista ainakin niistä koskettavimmista tai upeimmista.

L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko oli vuoroin lasten kommelluksia, leikkejä ja romantiikkaa, vuoroin koskettavaa ennustusta tulevasta sodasta. 
    L.M.Montgomery: Sininen linna & Markus Zusak: Kirjavaras, ihanat uudelleenluetut lempikirjani.
    Jandy Nelson: I'll Give You the Sun jäi mieleen todella erilaisena kirjana, jossa on hieno juoni ja todella kauniita lauseita.
    50-luvun teinit & 50-luvun tyttöjen ystävät, oikeiden 50-luvun tyttöjen päiväkirjat, jotka peilaavat nuorten elämää ja tunteita puoli vuosisataa sitten. Näitä oli mukava lukea!
    The Selected Journals of L.M.Montgomery Volumes 1&2 kertoivat lempikirjailijani nuoruusvuosista, nousemisesta "alppipolullaan" kirjailijaksi, sotavuosista, äitiydestä ja hänen sisimmistä ajatuksistaan.


Katsottuja elokuvia en pysty laskemaan, mutta tutustuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tai uudelleen moniin ihaniin filmeihin ja musikaaleihin, kuten The Sound of Musiciin, Laulaviin sadepisaroihin ja The Rabbit-Proof Fence'en, mutta muitakin hyviä elokuvia löytyi.



Muuten vuosi 2015 sujui ihan mukavasti. Ristiriitaisin tapahtuma ja muutos oli muutto ulkomaille, toinen oli myös ripari, jonne kuitenkin edelleen välillä kaipaan takaisin! 2015 myös erosi muista vuosista jollakin tapaa muuton takia, lisääntyvän tiedon, tunteiden ja kasvamisen... Välillä toivoisi, että voisi palata muutaman vuoden taakse, jolloin ei ajatellut joitakin asioita niin kuin nyt... Vuoden aikana koin ahdistavia asioita ja tunteita, mutta onneksi myös paljon ihania tuntemuksia, sain uusia kavereita, otin upeita kuvia, katsoin rakkaita tv-sarjoja ja löysin sielunsiskon. <3 

Mitähän vielä voisi sanoa... Ensi vuoden lukemisista en oikein osaa sanoa kuin yksittäisiä kirjoja, mutta olen ajatellut esimerkiksi lukea Percy Jacksonit uudestaan, samoin Anna-sarjasta ainakin ensimmäiset osat... Otan tavoitteeksi lukea 60 kirjaa. Muutenkaan en osaa sanoa mitä aion tehdä, toivottavasti ainakin tutustua paremmin ihmisiin, oppia kieliä (isän kanssa on suunnitelmissa italian matkasanaston opiskelu :)) ja käydä ulkomailla. Ja odotan niin paljon kesää, jolloin pääsen Suomeen! 

Murdochin murhamysteerien Julia ja William <3

       Fysiikan kanssa oli taistelua edelleen, mutta iloitsin
opettajalta saadusta sähkömoottorista :D

Polku jatkuu...

Kiitos teille, jotka ovat lukeneet vuoden vanhaa blogiani, kommentoineet tai jopa ryhtyneet seuraajiksi! Ja onnellisempaa uutta vuotta 2016 koko maailmalle! <3
Valoa maailmaan!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulun aikaan katsottuja



Joulun aikaan katsoin myös monta elokuvaa, kaksi vanhaa musikaalia ja kaksi vähän uudempaa filmiä.

    Nanny McPhee ja suuri pamaus (2010)

Norman, Megsie ja Vincent asuvat äitinsä kanssa vanhalla maatilalla, jota heidän enonsa yrittää suostutella myymään. Eräänä päivänä heidän luokseen sotaa pakoon saapuvat hemmotellut serkut, ja lapset ovat pian toistensa kimpussa. Yllättäen Nanny McPheetä tarvitaan taas...

Tämä on siis jatko-osa elokuvalle Nanny McPhee - satumainen lastenvahti, joka ei ehkä maailman paras elokuva ole, mutta kuitenkin todella koskettava ja hauska. Suuri pamaus ei mielestäni vetänyt sille vertoja ollenkaan. Elokuva vaikutti jotenkin todella teennäiseltä ja väkisin tehdyltä. Esiosassa lapset oikeasti olivat tuhmia (mm. väittivät syöneensä vauvan), tässä lähinnä vain riehakkaita. Norman, Megsie ja Vincent eivät ainakaan olleet mihinkään syypäitä vaan hemmotellut, kiusaavat kaupunkilaislapset.

Oli elokuva kuitenkin jollakin lailla hauska, ja sain kohtauksen kun lopussa paljastui, kuka eräs naapurin mummo tosi asiassa oli... Yksi aiemman elokuvan lapsista aikuiseksi kasvaneena!!

 Ohjaaja: Susanna White     Käsikirjoittaja: Emma Thompson
Tuotantoyhtiö: Universal Pictures, Studio Canal, Relativity Media, Working Title Films, Three Strange Angels
Alkuperäinen: Nanny McPhee and the Big Bang (2010)
Perustuu: Christianna Brandin Nurse Matilda -kirjat
Nanny Mcphee: Emma Thompson     Norman: Asa Butterfield
Megsie: Lil Woods               Vincent: Oscar Steer
Curil: Eros Vlahos              Celia: Rosie Taylor-Ritson


        Vaaleanpunainen pantteri (2006)

Tästä elokuvasta en oikein muuta osaa sanoa, kuin että kesken jalkapallo-ottelun tehdään murha, timantti nimeltä Vaaleanpunainen pantteri katoaa ja tapaus annetaan Jacques Clouseaun tutkittavaksi... Päätelkää itse loput! :P

Koska tämä oli komediaa, jossa esiintyy aina toilaileva Clouseau, elokuva oli todella hauska. En muista olenko nähnyt tätä osaa aiemmin, mutta sekoitin tämän ensin Vaaleanpunainen pantteri 2:een, joka oli muistaakseni vähän karmea... Olin myös vähän epäluuloinen filmin suhteen, koska tämä on "uusia Vaaleanpunaisia panttereita" eikä niitä vanhoja 1960-80-luvun, joissa esiintyi Peter Sellers... Niillä säilyy aina paikka sydämessäni, mutta onneksi tämä uudempikin oli onnistunut.

Ohjaaja: Shawn Levy     Käsikirjoittaja: Len Blum & Steve Martin
Tuotantoyhtiö: 20th Century Fox, Colombia Pictures, Metro-Goldwyn-Mayer
Alkuperäinen: The Pink Panther (2006)
Clouseau: Steve Martin     Dreyfus: Kevin Kline
Xania: Beyoncé Knowles     Nicole: Emily Mortimer


               Grease (1978)

Sandy ja Danny tapaavat lomalla ja rakastuvat, mutta kesän jälkeen Sandy sanoo palaavansa Australiaan ja Danny Chicagoon. Sandyn suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, ja hänkin tulee Chicagoon, tietämättään samaan high schooliin kuin Danny! Siellä hän huomaa Dannyn olevan teinijengin johtaja ja kovis kaikkien muiden läsnäollessa. Kumman täytyy muuttua, jotta he saisivat toisensa?

Tästä elokuvasta on vähän vaikea sanoa mitään... ehkä koska en seurannut koko aikaa mukana. :P Huono se ei ollut, mutta ei ihan ihmeellisinkään. Pidin joistain lauluista (niin, tämä oli musikaali), varsinkin laulusta Summer times. Kuitenkin ärsytti, kuinka kaikki hahmot, paitsi Sandy, olivat joko tupakoivia koviksia tai "vamppeja".

Ohjaaja: Randal Kleiser   Käsikirjoittaja: Bronte Woodard, Allan Carr                      Tuotantoyhtiö: Paramount Pictures
Perustuu: musikaaliin Grease
Danny Zuko: John Travolta   Sandy Olsson: Olivia Newton-John


         Maija Poppanen (1964)

Taas yksi lastenhoitaja Annan ja Mikon perheeseen... Mutta Maija Poppanen ei olekaan normaali lastenhoitaja. Hän osaa tehdä työstä leikkiä, hänen kanssaan elämästä tulee satua. Voivatko hänen opetuksensa vaikuttaa myös perheen isään, yrmeään herra Pankkiin?

Tuon juoniselostuksen jälkeen alkaa kuulostaa ihan The Sound of Musicilta (Julie Andrews muuten siinäkin!), eikö vain? Maija Poppanen on kuitenkin aivan muuta, eikä hän varasta herra Pankkia palvovalta vaimoltaan, joka on mielenkiintoisesti naisten oikeuksien puolestapuhuja. ;)

Maija Poppanen on edelleen yhtä ihana kuin ennen! <3 Elin joka kohdan täysillä, loilotin laulut mukana (niin hauskan Supercalifragilistiexpialidocious'in kuin ihanankauniin Feed the Birds, tosin lähinnä suomeksi dubattuna), yritin tanssia steppauskohdat, nauroin olipa sitten hauska juttu tai ei ja särjin sydämeni lopussa, kun Maija lähti... Ei...

Julie Andrews sekä Dick Van Dyke ovat aivan ihania päärooleissa hymyilevänä Maijana ja hauskana nuohooja/katupiirtäjä/leijanmyyjä-Perttuna! Aiemmilla katselukerroilla minulla on ollut tasan yksi kohta, jossa olen aina kyllästynyt... Nimittäin se, jossa he ovat kahvilla maalauksessa piirrettyjen eläinten kanssa. Nyt pidin siitäkin kohtauksesta, sillä se tuo esille lisää heidänkin suhteestaan! <3

Ainoa aavistuksen miinus on, että alkuperäisen Maija Poppasen luoja P.L.Travers olisi varmasti mieluummin kuollut kuin hyväksynyt täydellisesti tämän uuden, sydämellisen Maijan. Mutta mitä menettäisimmekään, jos emme olisi saaneet tutustua tähän!

Ohjaaja: Robert Stevenson     Käsikirjoittaja: Bill Walsh & Don DaGradi                       Tuotantoyhtiö: Walt Disney
Säveltäjät: Richard M. Sherman & Robert B. Sherman
Perustuu: P.L.Traversin kirjasarjaan Maija Poppanen
Maija: Julie Andrews          Perttu: Dick Van Dyke
Anna: Karen Dotrice           Mikko: Matthew Garber
Herra Pankki: David Tomlinson Rouva Pankki: Glynis John


                  

                 

Kuvat ottanut äitini, kiitos hänelle! <3


maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulun aikaan luettuja

Joulu meni taas hiukan liian nopeasti. Viime postauksessani kerroin, kuinka joulutunnelma oli vielä jossain edessäpäin - aattona se kuitenkin valtasi minutkin! :) Jouluruoat olivat melkein yhtä hyviä kuin Suomessakin, lahjat saimme sittenkin jo aattona - kyllä, sisarusten mieli muuttui vielä viimeisenä päivänäkin, onneksi onnistuin säästämään puolet aamuun. Sain lahjaksi liian paljon kirjoja lueteltavaksi (mainittakoon vaikka L.M.Montgomeryn päiväkirjojen ensimmäiset osat, To Kill a Mockingbird ja Wuthering Heights), lahjakortin kirjakauppaan, karkkeja, vihon ja taulun.

Seuraavat päivät oli ihanaa viettää elokuvia katsellen, suklaata nauttien, kerran Cluedoa pelaten - ja totta kai kirjoja lukien!



Kirja: Saiturin joulu
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 2007
Suomentaja: Antti Autio
Alkuperäisteos: A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas (1843)
159 sivua
Egmont Kustannus Oy Ab

Ebenezer Scrooge on itsekäs saituri, joka vihaa etenkin joulua. Eräänä joulu-aattona hänen kuolleen yhtiökumppaninsa Marleyn haamu saapuu varoittamaan häntä: jos hän ei paranna tapojaan, se koituu hänelle kohtaloksi kuoleman jälkeen. Scrooge saa yöllä vieraakseen vuorotellen kolme henkeä, jotka vievät hänet Menneeseen, Nykyiseen ja Tulevaan jouluun...

Saiturin joulusta olen nähnyt muutaman eri elokuvan ja teatteriesityksen, mutta olen tutustunut myös kirjaan sitten ala-asteen, jolloin sain tämän painoksen joululahjaksi. Nyt en ollut kuitenkaan lukenut sitä moneen vuoteen, joten kaikkia yksityiskohtia en muistanutkaan. Lisäksi kiinnitin nyt enemmän huomiota muutamaan "romanttiseen" kohtaan. Mutta upea kirja se oli edelleen <3 Varsinkin 1800-luvun Lontoota, sen asukkaita ja elämäntapaa kuvailtiin tarkasti, ja P.J.Lynchin kuvitus oli myöskin kaunista. Ja tietenkin itse juoni ja kirjan sanomakin olivat hienoja!

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 8. "Kirja jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle".

Kiinnostus heräsi: Harry Potter-sarja <3 (sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista!)



Kirja: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kirjailija: J.K.Rowling
Sarja: Harry Potter #7
Julkaisuvuosi: 2008
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Alkuperäisteos: Harry Potter and the Deathly Hallows (2007)
828 sivua
Tammi

Harry Potterilla olisi edessä viimeinen vuosi Tylypahkassa - jollei hänellä olisi Dumbledoren antama tehtävä etsiä ja tuhota Voldemortin hirnyrkit, joiden vuoksi tämä on voittamaton. Hänen on jätettävä turva ja rakkaat ihmiset lukuunottamatta Ronia ja Hermionea ja pärjättävä omilla tiedoillaan, arvaamalla hänelle jätettyjä vihjeitä. Kehen voi enää luottaa? Miten Harry pystyy voittamaan Voldemortin?

Tätäkään ei ole tullut luettua sitten viidennen luokan... Lyhyesti sanottuna, kirja oli juuri täsmälleen sellainen päätösosa mitä voi pyytää. Täynnä vauhdikkaita juonenkäänteitä, vaarallisia tilanteita, hauskoja lausahduksia, vastauksia kysymyksiin, ajatuksien ja tunteiden virtoja. Ja niin koskettavia kohtia, monessa kohtaa vain itkin... Te kaikki jotka kuolitte... :'(

Kirja oli siis vuoroin ihana ja katala sydäntenmurskaaja. Harry Potter on kyllä ihan uskomaton mutta kuitenkin uskottava maailmansa ja sarjansa. 


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Etsin joulutunnelmaa...

Loma on vihdoin alkanut!

Ihanaa todeta pitkän syksyn jälkeen, että voi vihdoin rentoutua kokonaan! (Yritetään unohtaa fysiikan läksy... Kukaan ei tule tekemään sitä.)

Jollakin tavalla sitä kuitenkin toivoisi, ettei... En edes tiedä mitä. En todellakaan jaksaisi mennä kouluun, tehdä kokeita, yrittää kuulua joukkoon, vaikken kunnolla kuulu. Toisaalta en jaksaisi viettää kolmea viikkoa kotona ilman ketään ystävää. Koulussa olen saanut nyt pari melkein-ystävää, joihin olisi kivaa tutustua paremmin. (Miksi minulla on tapana jaotella ihmiset?) Lisäksi Suomen-matka ei ihan onnistunut joululomaksi, kuten olin toivonut... Liian paljon stressiä siitäkin.

Suomen kavereiden kanssa on onneksi pidetty yhteyttä kirjein, sähköpostein kuin kännykänkin avulla, johon kyllä valitettavasti alkaa syntyä riippuvaisuus... Hankkiudun siitä sitten eroon kesällä, ja ehkä nyt talvellakin joksikin päiväksi. Kiitos kuitenkin ystävälleni, jolta sain yllättäen postikortin, samoin teille, jotka skypetitte kanssani erään illan. <3 Oli muuten tosi outoa puhua melkein kasvokkain ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen.

Meillä on ollut kuusi jo pari viikkoa, suurin osa pipareista poltettu ja toivomuslistat tehty. Tähän aikaan viime vuosina olen jännittänyt joulua jo hirveästi. (Aatonaatto!!) Nyt ihmettelen ennemminkin, miten voi olla, että aatto on jo huomenna. Täällä(kään) päin maailmaa ei ole lunta, ei tosin olettaisikaan olevan, mutta jollain tavoin en ole vielä löytänyt joulumieltä ja -tunnelmaa. No, ehkä huominen vähän avittaa asiassa.

Tämä joulumme on muutenkin vähän erilainen: päätimme, että saisimme lahjat vasta jouluaamuna, jotta tulisi kokeiltua vähän erilaista. Pikkusisarukseni vuoksi teimme lopulta ratkaisun, jossa joulupukki suostutellaan käymään meillä jo aattoiltana käymässä ja tuomassa kaikille silloin jo yhden lahjan. Kyllä, hiukan erilaista tänä vuonna. :'D Itselläni lahjatoiveet ovat tosi epäselvät kuten aina, mutta haluaisin saada niin karkkia, kirjoja, jotain vanhaanaikaan liittyvää kuin jonkin CD-levyn, oli se sitten musikaalien lauluja tai Haloo Helsinkiä.


Moni blogi näyttää hiljentyvän nyt joulun ajaksi, minkä ymmärrän hyvin. Katsotaan teenkö niin itsekin vai pommitanko teitä postauksilla vielä joulupöydässäkin. Joka tapauksessa:

Hyvää joulua jokaiselle, joka blogiini on vaivautunut pistäytymään, ja totta kai teille muillekin asukeille! <3

maanantai 21. joulukuuta 2015

L.M.Montgomery: Annan jäähyväiset

Kiinnostus heräsi: Anna-sarja <3 (sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista!)


Kirja: Annan jäähyväiset
Kirjailija: L.M.Montgomery (toim. Benjamin Lefebvre)
Sarja: Anna #9
Julkaisuvuosi: 2010
Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola
Alkuperäisteos: The Blythes Are Quoted (2009)
441 sivua
WSOY

Anna-sarjan viimeinen osa on odottanut kokonaista julkaisuaan melkein 70 vuotta, sillä se toimitettiin kustantajalle Montgomeryn kuolinpäivänä vuonna 1942. Aiemmin se on julkaistu nimellä Tie  eiliseen (1974), mutta tästä kokoelmasta oli poistettu niin runot, Blythen perheen dialogit kuin pisin novellikin. Annan jäähyväisistä on puhuttu niin sarjan kauan kadoksissa olleena jatkona kuin Montgomeryn omana kannanottona elämään ja hahmoihinsa.

Eniten pidin kirjan novelleista, jotka sijoittuvat kahteen aikakauteen: ennen ensimmäistä sotaa sekä molempien maailmansotien väliseen aikaan. Kertomuksissa oli sitä "aiempaa Maudia" (tiedän, sinuttelen häpeämättömästi): romantiikkaa, rakkauden löytämistä vuosien jälkeen, luonnon kuvaamista... Kuitenkin löysin myös aivan erilaisiakin vivahteita, kuten kuolemaa, onnettomuutta, aviorikosta... Molemmat suuret sodat häivähtävät tässäkin kirjassa, sekä myös Blythen perheen jäsenet, jotka oli tosin esitelty hyvin erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi moni päähenkilö mainitsi Annan pitävän ihmisten naittamisesta, mikä ei minusta jotenkaan sovellu Annaan...

Novellit saattoivat olla aika erilaisia toisistaan. Eniten pidin niistä romanttisista (<3), kuten Haaveen pauloissa, johon tosin sekoittui karmivuuttakin... Aika jännittävä oli myös pisin novelli Hupsuutta ja hurskautta, joka oli varmaan Maudin ainoita dekkareita/kummitusmysteerejä. Monissa novelleissa asiat kääntyivät hyvin mielenkiintoisiin suuntiin, kuten tarinassa Yhdentekevä nainen. Sukulaiset halveksuivat kuolevaa vanhaapiikaa, mutta hänen elämänsä olikin ollut jännittävämpi kuin voisi uskoa...

Kirjan 41 runoa olivat Maudin kirjoittamia, mutta esitetty joko Annan tai Walterin nimellä. Huomasin, etten ihan jaksanut keskittyä niiden lukemiseen, vaan pikemminkin kahlasin ne nopeasti läpi, jotta pääsisin Annan perheen kommentteihin niistä. :D Kommentitkaan eivät tosin niin ihmeellisiä olleet, sillä niissä kerrattiin pääosin Annan ja Gilbertin yhteistä menneisyyttä, Walterin menetystä... Muutenkin niin keskusteluissa kuin novelleissa olisi ollut mukavaa syventyä tarkemmin Annan lapsien myöhempään elämään sekä mitä heistä tuli aikuisena. 

Jotkut runot olivat kuitenkin minustakin kauniita, kuten Merilaulu sekä jo Kotikunnaan Rillassa paljon puhuttu Huilunsoittaja.

                 Tuli laaksoon huilunsoittaja,
                 kovin kauan ja kauniisti soitti!
                 Lapset ovelta ovelle seurasi,
                 vaikka rakkaat miten rukoili.
                 Niin vietteli melodiansa
                 kuin metsän puro laulullansa.

                 Kerran saapuu soittaja uudestaan,
                 soittaa vesoille vaahterapuiden!
                 Mekin lähdemme häntä seuraamaan,
                 moni palaa ei matkalta milloinkaan.
                 Vaan väliäkö sen, jos vapaus yhä
                 on kotikunnaillemme pyhä?

Niin novellit kuin runot synnyttivät ajatuksia, ja kun lopetin Annan jäähyväisten lukemisen, tuli todella haikea olo. Nyt se Anna-sarja on kokonaan luettu, kuului tämä sitten siihen mukaan tai ei... Onneksi sen voi aina lukea uudelleen, ja sitä olenkin jo ensi vuodeksi suunnittelemassa!

Emme ehkä koskaan tule tietämään, mitä tarkoitit viimeisellä kirjallasi. Kiitos kuitenkin, Maud, että kirjoitit sen <3 

Kirja menee HelMet-lukuhaasteen kohtaan 36: "Runokirja" sekä Kanadan provinsseista yllätysyllätys Prinssi Edwardin saarelle.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Louisa M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme

Kiinnostus heräsi: ensimmäinen osa Pikku naisia (voi sisältää juonipaljastuksia siitä osasta!)



Kirja: Viimevuotiset ystävämme
Kirjailija: Louisa M. Alcott
Sarja: Pikku naisia #2
Julkaisuvuosi: 1921
Suomentaja: Annikki Haahti
Alkuperäisteos: Little Women II/ Good Wives (1869)
382 sivua
WSOY

Meg, Jo, Beth ja Amy eivät enää ole tyttöjä vaan nuoria naisia. Meg menee naimisiin, muuttaa omaan kotiinsa ja saa lapsia. Amy puolestaan pääsee kiertomatkalle Eurooppaan vuosiksi. Sisarista enää siis kirjoitteleva Jo ja aina epäitsekäs Beth ovat kotona vanhempiensa luona - mutta ovatko hekään siellä ikuisesti?   

Luin ensimmäisen osan Pikku naisia Klassikkohaastetta varten, ja pidin siitä kyllä, vaikka välillä hyveellisyyden sanomaa korostettiin mielestäni vähän liikaa. Vaikka Viimevuotiset ystävämme kertookin nuorista aikuisista, eikä päähenkilöiden tyttöiästä (mikä on yleensä paljon mielenkiintoisempaa), sanoisin pitäväni enemmän tästä osasta!

Ensinnäkin tässä kirjassa oli paljon enemmän romanttisia kohtia ja suhteita <3 vaikka välillä ne tuottivatkin huolia päähenkilöille. Ajan tunnelma on myös ihana, ja erityisen kiinnostavaa minusta on, kun Amy lähtee Eurooppaan - varsinkin Ranskaa (Valrosan laaksoa, missä se sitten onkin) ja Italiaa (Nizzaa) kuvailtiin paljon, ja on jännittävää ajatella, millaisissa maisemissa ihmiset matkustivat 1800-luvulla. Jo oli myös ihanan moderni ja sympaattinen tässäkin osassa <3
   "Mutta luonnollinen rakkauden tarve ja Amyn onni herättivät hänessä palavan halun rakastaa jotain <<sydämestään, sielustaan ja voimastaan niin kauan kuin Jumala sallisi heidän olla yhdessä>>" -s. 309

Toiseksi kirjan lukemiseen vaikutti vahvasti ensimmäinen painokseni, jonka olen löytänyt antikvariaatista (Martta Wendelinin kansi on kaunis!). Vanhoja kirjoja on vain niin ihana lukea <3 Ne ovat jotenkin melkein kuin aikakoneita. Myös kieltä on kiva verrata nykykieleen, tässä joitakin merkille panemiani sanoja 1920-luvun alusta:

Traagillinen - traaginen
Neliniitinen palttina - älkää kysykö millaista kangasta se tarkoittaa :D
Appelsiineista puhuttiin jo vuonna 1921: aiemminhan niitä on kutsuttu oransseiksi.

Aion todellakin lukea myös jatko-osat Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat, joista ensimmäisen omistan jo ja jälkimmäisen haluaisin omistaa. Mielellään vanhana painoksena, sillä luin jostain, kuinka uusimmista painoksista on poistettu keskusteluja vanhoista kirjailijoista, kuten Charlotte Brontesta ja George Eliotista. Perusteella: nykynuorten ei oleteta tuntevan näitä kirjailijoita. Mitä ihmettä se haittaa, jos eivät tunne, siitähän juuri oppisivat!

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 18: "Yli sata vuotta vanha kirja." Melkein 150!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Marraskuu -15

Tämäkin kuukausi kiisi loppuunsa... Enää kuukausi tätä vuotta! Ja kaksi viikkoa lomaan.

Marraskuussa luin seuraavat kahdeksan kirjaa ja 1412 sivua:

1. Ellen Emerson White: Titanic (My Story)(173 sivua)
2. L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla (Anna #8) (243 sivua)
3. Tuija Lehtinen: Rakas Laura (Laura #2) (190s)
4. Sinikka & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja kaksoisolento (Risto Räppääjä #13) (n. 100s)
5. Sinikka & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (RR #12) (n. 100s)
6. Karen Cushman: Catherine, Called Birdy (224s)
7. Jacqueline Wilson: Lola Rose (287 s)
8. George Orwell: Animal Farm (95s)

Titanic oli koskettava, hauska ja muutenkin hieno kuvaus nuoren tytön matkasta "uppoamattomalla" laivalla.
   Kotikunnaan Rilla, voih... Niin erilainen kuin aiemmat Anna-kirjat. Mutta tässäkin kirjassa oli tunnelmaa!
   Rakas Laura jatkoi Laura-sarjaa, joka on hauska ja ärsyttävä, eli ihan mukava kirja.
   Risto Räppääjät olivat tapansa mukaan hauskoja :'D
   Hiukan muinaisempaa historiaa toi Catherine, Called Birdy, joka kertoi naitettavasta tytöstä keskiajalla. Kirja oli mielenkiintoinen kaikkine yksityiskohtineen vuodenkierrosta ja Catherinen realistisesta elämästä.
   Lola Rosekin oli realistinen kirja aluksi, lopussa aihe vähän muuttui, mutta pidin tästäkin kirjasta.
   Animal Farm, ei kirja, josta olettaisin itseni pitävän. Ja oikeastaan en hirveästi pitänytkään, mutta todella hyvä poliittinen satiiri se silti oli!

Katsoin myös kaksi elokuvaa: ihanan koskettavan Rabbit-Proof Fence, jonka haluan nähdä uudelleen, sekä vanhan elokuvan Seitsemän veljeksen morsian, joka oli aika hauska, mutta ei mielestäni niin ihmeellinen.

Marraskuu oli hiukan kiireinen kuukausi, jota ei kyllä huomaa kirjojen vaan postauksien lukumäärästä, ja siitä kuinka tämäkin postaus on päiviä myöhässä. Kovin jouluinen tunnemakaan ei tänne asti yltänyt: lumi satoi ja suli pois, satoi uudelleen ja suli vähän pidemmän ajan kuluttua. Koulun esseeprojekti ja muut projektit stressasivat, samoin kaverittomuus, ja kerran mieli oli aivan maassa. Mutta kyllä niitä hyviä ja hauskoja hetkiäkin oli, ja omistan jo pari hiukan-kaveria! :)


Glögiä tuli juotua paljon!

Marraskuun 5000 sanan kirjoitusprojektiinikin ei paljon aikaa liiennyt, enkä ihan koko tavoitetta saanut vaan vain 4500 sanaa. Mutta sekin on normaaliin verrattuna minulta paljon! Kirjoitin lähinnä FanFictioneita mm. Murdochin murhamysteerien Julia Ogdenista ja Jurassic Worldin Claire Dearingista. "Romaaniniani" jaksoin kirjoittaa vain yhden illan, joten ehkä se painuu unholaan... Katsotaan nyt.

Joulukuu menisi toivottavasti paremmin kuin marraskuu, alku ainakin lupaa ihan hyvää. :) Ja joulu on pian, ja alkaa loma! Kuukauden kysymys on yksinkertaisesti: Mitä toivot joululahjaksi? Voit myös kertoa, miksi odotat joulua, vai odotatko ollenkaan. :)

Samoin hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta! <3

Tuija Lehtinen: Laura menopäällä

Kiinnostus heräsi: Laura-sarja, jota Mmeriaaa suositteli (voi sisältää juonipaljastuksia aiempiin osiin)



Kirja: Laura menopäällä
Kirjailija: Tuija Lehtinen
Sarja: Laura #3
Julkaisuvuosi: 2002 (1.p 1999)
236 sivua
Otava

14-vuotias Laura elää tavallista uusperheen elämää pikkukaupungissa. Tai melkein tavallista, sillä kuinka moni nuori juontaa Koululaisvarttia paikallisradiossa? Toisena juontajana toimii Lauran luokkakaveri Niko, jonka parina hän myös tanssii tanssitunneilla. Koulussa puolestaan Lauraa piirittää liiankin innokas Viljami. Laura väittää, ettei yksikään poika saa hänen sydäntään hypähtämään, mutta voiko hänkään välttyä rakkaushuolilta?

Kun luin Laura-kirjan ensimmäisen osan Laura, kultatukka, tuntui se minusta vain 'ihan mukavalta' kirjalta. Tämän kirjan jälkeen pisteet kuitenkin nousivat jonkin verran. Lauran radiotyöstä on kiinnostavaa lukea - sekä ihmissuhteiden syvenemisestä. Hän nimittäin pähkäilee ainakin kolmen pojan kanssa tunteistaan. Tässä kirjassa on muutenkin enemmän mielenkiintoisempia tapahtumia kuin ensimmäisissä: alussa Laura mm. matkustaa Saksaan - samoihin kaupunkeihin, joissa olen itsekin käynyt!

Myös hauskoja kohtia ja lausahduksia kirjasta löytyi:

"-Sisko on iskupäällä, Mikko totesi, kun Laura viiletti edestakaisin kylppärin ja oman huoneensa välillä.
-Haista hevonkakkara, Laura sanoi sisarellisesti.
-Kai sä muistat yleisen edun, Mikko huolestui. -Sun tehtävä on pitää mut lenkkareissa ja piikkareissa. Kahdestoista käsky, Laura, älä pidä muita kundikavereita kuin Viljami.
-Kolmastoista käsky, älä puutu vanhempien ja viisaampien asioihin, Laura neuvoi.
-Vanhempi sä kyllä olet, Mikko totesi. -Siitä viisaudesta voidaan keskustella.
-Neljästoista käsky, Teemu puuttui puheeseen. -Ilahduta kuopusta jeesusliskolla. Sä sait eilen palkkaa.
-Riistäjät ja verenimijät, Laura puhahti. -Mä muutan pois kotoa!
-Tee se, veljet kehottivat yhteen ääneen. -Me saadaan molemmat oma huone!" -s.131

Lauran arkielämäkin noin 20 vuotta sitten on kuitenkin mielenkiintoista, sillä se poikkeaa hiukan nykymaailmasta. Laura soittaa kavereilleen lankapuhelimella, katsoo kyllä televisiota, mutta pääsee harvemmin internettiin johtuen kirjaston varausjonosta. Radiollakin tuntuu olevan suuri osa pikkukaupungin viihteessä, sekä ostarilla, jonka luona pyörivät niin yksittäiset koululaiset kuin jengitkin.

Jotkut asiat romaanissa kuitenkin vähän ärsyttivät. Esimerkiksi Lauran reaktio Viljamin ihastukseen: hän voisi ihan ystävällisesti sanoa Viljamille, ettei ole tästä kiinnostunut, sen sijaan hän nauraa tälle takanapäin. Laura on ihan kiva päähenkilö, mutta ei niin kiinnostava kuin ystävänsä Jenna, jota on helppo sympatisoida.