torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuu -16

Maaliskuussa luin 6 kirjaa ja 1870 sivua:

1. Tuija Lehtinen: Laura ja Akun tehdas (Laura #6) (207s)
3. Katherine Hannigan: True (...sort of) (360s)
4. Kerstin Gier: Silber (Das erste Buch der Träume) (413s)
5. Tuija Lehtinen: Laura sydän syrjällään (Laura #7)(221s)
6. Karl May: Hopeajärven aarre (415s)

Laura ja Akun tehdas oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Koukutun tämän sarjan kirjoihin hyvää vauhtia, mutta on tässä myös ärsyttävämpiäkin hahmoja.
     Tschick (suomennettu nimellä Ladaromaani) oli aika erikoinen kirja mutta kun tarinaan pääsi sisään, tykkäsin erityisesti päähenkilön samaistuttavuudesta ja syvällisistä ajatuksista. Suosittelen!
     True (...sort of) tuntui enemmänkin nuoremmille suunnatulta, mutta siinä oli kuitenkin tärkeitä teemoja: vaikeuksiin joutuminen, lasten kohtelu ja puhumattomuus.
     Silber  tuntui ensin vähän oudolta, mutta tarina oli lopulta koukuttava ja jännittävä. Päähenkilö oli ehkä vähän turhan huoleton.
     Laura sydän syrjällään oli kyllä koukuttava mutta ei ehkä sarjan parhaimpia kirjoja. Laura, joka on itse aina naureskellut ystävänsä ihastumiselle, rakastuukin itse palavasti...
     Vihdoinkin sain Hopeajärven aarteen loppuun! Se ei suinkaan ollut tylsä vaan kiehtova seikkailukirja villistä lännestä ja intiaaneista. Missään kohtaa en tylsistynyt kunnolla, mutta ehkä vähän vähemmän taisteluja olisi ollut kiva.

Maaliskuun kirjat olivat hyviä, mutta yhtäkään aivan mahtavaa ei löytynyt. Kuun aikana katselin Murdochin murhamysteerien 4. ja 5. kausia DVD:ltä, mutta vain yksi elokuva tuli katsottua. Jurassic Park, joka oli kamala, enkä suosittele kenellekään joka inhoaa kauhua, jännitystä, dinosauruksia tai raakuutta.

Muuten maaliskuu oli aika ahdistava kuukausi. Lisää ajatuksiani voi lukea enemmän tästä postauksestani. En halunnut yhtään mennä kouluun, tehdä koulutöitä vielä sen jälkeenkin, olla yksinäinen. Kiirettä piti, enkä päässyt Bloggeriin yhdessä vaiheessa, joten oli hiukan taukoa.

Onneksi niitä joitakin iloisiakin hetkiä löytyi. Kävimme eräänä viikonloppuna laskettelemassa (se on niin tuttua vaikka en ole lasketellut kahteen vuoteen <3). Avasin ystävyyskirjeen ja kirjoitin kaksi. Kirjoitin ystäväni kanssa listan onnelliseksi tekevistä asioista - ja päädyimme tekemään siitä haasteen Sieluni hymyt. Tanssin kanssasi ja opin tanssimaan.

Ja loma piristi heti. <3



Kuukauden kysymys: Jos saisitte muistaa maaliskuusta yhden ainoan tapahtuneen asian, mikä se olisi?

Keväistä, oranssia huhtikuuta! Onko teillä erityisiä suunnitelmia keväälle?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kerstin Gier: Silber. Das erste Buch der Träume

Kiinnostus heräsi: kirjailijan aiempi sarja Rakkaus ei katso aikaa

Suomennettu nimellä Lupaus. Unien ensimmäinen kirja.

Kirja: Silber
Kirjailija: Kerstin Gier
Sarja: Das erste Buch der Träume
Julkaisuvuosi: 2013 (1.p 2013)
413 sivua
Fischer FJB

Pian kuusitoista täyttävä Liv Silber on asunut kahdeksan vuoden aikana kuudessa eri maassa ympäri maapalloa. Nyt hän on muuttamassa Englantiin pikkusiskonsa, äitinsä ja lastenhoitajansa kanssa haaveillen maalaiskodista - kunnes suunnitelmat vähän muuttuvat. Äiti haluaakin muuttaa yhteen tapaamansa miehen kanssa, ja Liv saa yllättäen kaksi sisarusta lisää.
     Liv alkaa nähdä outoja unia, joissa hän tietää olevansa unessa ja pystyy tekemään mitä vain. Hän keskustelee muun muassa neljän pojan kanssa, jotka käyvät samaa koulua, ja huomaa heidänkin muistavan unessa puhuttuja asioita päivänvalossa...

Kirjan alku oli hiukan totuttelua: kaikki tuntui aivan normaalilta noin sivulle 70 asti, ja ihmettelin milloin yliluonnollinen puoli alkaa.  Sitten fantasiaelementit seurasivat toisiaan, ja kirjasta paljastui muutakin epänormaalia kuin Livin unet.

Tarina oli todella jännittävä, muutenkin kuin unien osalta. Nekään eivät toisaalta ihan vaarattomia olleet, mutta mielenkiintoisia. Olisi kiva omistaa sama taito vierailla toisten unissa, ehkä... Lopun juonenkäänne oli minusta taas kerran hiukan karmiva. Olisi pitänyt odottaa jotain tällaista, niin kuin Rakkaus ei katso aikaa -sarjassakin kävi...

Vähän kuitenkin häiritsi Livin huoleton luonne. Kuinka hän ei tosiaankaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen, edes näihin uniin, vaan pelkästään nauroi pojille? Ei voi ehkä olettaa, että hän tajuaisi olevansa itse fantasiakirjassa, mutta...

Rakkaustarina puolestaan oli tässä aika suloinen. :3 Livin ulkomailla-asumisesta olisin tykännyt lukea enemmänkin, samoin salaperäisen Secrecyn blogipostauksia koulun juoruista.

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9: "Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja".

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Wolfgang Herrndorf: Tschick

Ensimmäinen kirjapostaukseni maaliskuussa. :S Tämä on suomennettu nimellä Ladaromaani.


Kirja: Tschick
Kirjailija: Wolfgang Herrndorf
Julkaisuvuosi: 2015 (1.p 2010)
254 sivua
Rowohlt Taschenbuch Verlag

Maik on 14-vuotias poika, jolla ei ole yhtään ystäviä luokallaan ja joka on toivottomasti ihastunut luokan suosituimpaan tyttöön. Kesälomalla hän huomaa jääneensä yksin kotiin pariksi viikoksi, mutta silloin paikalle ilmestyy hänen luokkalaisensa Tschick. Näin syntyy matka varastetulla Ladalla kohti Romanian Valakiaa...

Kirjan aihe kuulostaa tosi oudolta, ja outohan se olikin. Automatkallaan Maik ja Tschick tapaavat muun muassa niin yliviisaan perheen, rauniokaupungissa asuvan vanhuksen kuin kaatopaikalla pyörivän tytönkin. Varmaan näillä ihmisillä oli jokin symboli, mutta minulta se kyllä meni vähän ohi. :D Hauskaa heistä oli kuitenkin lukea, ja poikien automatka oli todellakin mielenkiintoinen. Kirjoitustyylikin oli humoristinen ja melkein nauroin ääneen erään puhelinkeskustelun kohdalla.

Eniten pidin tässä Maikin samaistuttavuudesta. En ole rikkinäisestä perheestä, kuten hän, mutta voin sanoa, että hänen ihastumisensa kuulosti aika tutulta. Oli tosi kivaa lukea näinkin päin, sillä vaikka rakkaustarinat ovat ihania, tuntuvat suurin osa kirjoista olevan aina nopeasti eteneviä romansseja ja suhteita...

Maik oli muutenkin samaistuttava: vaikka hän lähti ajamaan varastetulla autolla, teki vaikka mitä tempauksia, hän oli kuitenkin epävarma - ja ajatteli syvällisiä. Varmaan värisyttävimpiä ajatuksia oli ajatus, että mies, jonka raapustetun nimen he näkivät kivessä, oli elänyt, tehden kenties mitä, mutta nyt sadan vuoden jälkeen hän ei kiinnostanut ketään. Aika - sitä minäkin ajattelen välillä.

">>Entä jos me tapaisimme toisemme viidenkymmenen vuoden päästä? Juuri täällä, viidenkymmenen vuoden päästä. Heinäkuun seitsemäntenätoista, viideltä iltapäivällä, 2060. Vaikka emme olisi sitä ennen kuulleet toisistamme enää kolmeenkymmeneen vuoteen. Me tulisimme taas tänne, ei väliä, missä silloin olisimme, olisimmeko Siemensin managereita vai Australiassa.<<" -s.175, oma suomennos

Tschick ei ihan lempikirjakseni noussut, mutta rakastuin näihin ajatelmiin. Luen vielä toisenkin kerran, ehkä kuitenkin suomeksi. (Minulta meni ohi jopa Ladan väri. :D)

"Sillä, henkeä ei voi pidättää ikuisesti. Mutta aika pitkään kuitenkin." -s.254, oma suomennos

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2: "Matkakertomus".

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Sieluni hymyt & Unbookish popular opinions

Minä ja ystäväni Lizaahh saimme idean kirjoittaa omat listamme pienistä asioista, jotka saavat meidät onnellisiksi. Lopputuloksena syntyi Sieluni hymyt -haaste.

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Haastan blogit:

Totta kai te muutkin saatte tämän tehdä. :)

Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)

Listaa kirjoittaessa tunsin itseni onnelliseksi, melkein kuin minulla olisi nuo kaikki asiat tässä ja nyt.

1. Sielunsiskoni kanssa keskustelu
2. Rakkaan halaaminen ja kosketus
3. Nauraminen
4. Itsevarmuus, rohkeuspuuskat
5. Sateen kuunteleminen ja tunteminen
6. Ylpeys omasta teoksesta
7. Hyvän tekeminen
8. Luonnossa oleminen, luonto
9. Lumisade, ukkonen, sumu
10. Kauniit kuvat, asiat, maisemat
11. Kiireettömyys
12. Loma ja sen odottaminen
13. Värit
14. Kirjeen saaminen
15. Hauskat muistot ja vitsit
16. Hyvä ruoka
17. Auttaminen, vaikuttaminen
18. Kehun saaminen
19. Jonkun huomio
20. Tarinoiden keksiminen
21. Unelmien täyttyminen
22. Rakastaman ihmisen katsominen
23. Tanssiminen
24. Käsin kirjoittaminen
25. Ajatuksien kirjoittaminen
26. Kuulla ihastuksen puhuvan itselleen
27. Kiinnostuksen kohteet
28. Syvällisen asian ymmärtäminen
29. Itselleen tärkeiden asioiden puolesta puhuminen
30. Omat, kiinnostavat projektit
31. Kirjan tunteminen kädessä
32. Vanhat kirjat
33. Ihanat kirjat ja elokuvat ja tv-sarjat
34. Uuden kiinnostavan oppiminen ja hyödyntäminen
35. Ainutlaatuisuuden tunne
36. Mukavat vaatteet
37. Sanat eri kielillä
38. Sitaatit, elämänohjeet
39. Ihailu
40. Muiden onnen näkeminen
41. Kauniin ja koskettavan laulun kuuleminen
42. Laulaminen
43. Itsensä pitäminen kauniina
44. Lempipaikat
45. Vuodenajat
46. Kesä-/talvi-illassa ulkona oleminen ja valvominen
47. Lämmin tunne sisällä
48. Eläimen pehmeys
49. Helpotus
50. Tapahtumat
51. Vanhat valokuvat ja esineet
52. Listat
53. Tulen ääressä oleminen yöllä
54. Seikkailut
55. Puhdas ja raukea olo suihkun/saunan jälkeen
56. Paljain jaloin kulkeminen
57. Pienet lapset
58. Tärkeät esineet
59. Tuoksut
60. Metsäkävelyt


          Unbookish popular opinions

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.

Kiitos Celestinelle! <3

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
-Veronica Rothin Outolintu oli tosi hyvä, mutta sen jatko-osa Kapinallinen vähän sekava. Pitäisi lukea vielä Uskollinenkin, jotta saisi kunnollisen mielipiteen sarjasta.

2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
-Laurie Halse Andersonin kirjan Speak luimme koulussa, ja juuri kukaan muu ei lukenut sitä loppuun. Ei se nyt niin tylsä ollut.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.
- Tähän tulee vain mieleen Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili. En kyllä tiedä olisinko halunnut sitä toistakaan ehdokasta, mutta päähenkilön sulhanen jotenkin ärsytti. :D

4.Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pidä. 
- En tykkää kauhusta. Olisi kyllä kivaa pystyä lukemaan kauhukirjoja vain pienellä ihanalla jännityksellä, mutta enpä pysty. Sci-fiäkin vierastan, en niinkään halua lukea tulevaisuudesta vaan menneisyydestä...

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
-Apua, keistä te muut pidätte? :O No, aika moni taitaa pitää Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -sarjan päähenkilöistä. Olivathan he kivoja, mutta lempihenkilöni olivat Gwenin ystävä ja Gideonin pikkuveli.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.
- En yleensä ota huomioon huonoja kirjailijoita, joten vaikea sanoa...

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
- Minua ei ehkä kiinnosta suositut sci-fi- tai nuortensarjat, kuten Yön talo. Nälkäpeliäkään en ole lukenut, se vaikuttaa kiinnostavalta, mutta olisi minulle vähän liian raaka...

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva/tv-sarja?
-Alan Hunterin kirja Gently Does It oli ihan kiva dekkari, mutta pidin kyllä enemmän sarjaan perustuvasta tv-sarjasta George Gentlyn tutkimukset. Aika paljon siihen oli kyllä muuteltu: melkein kaikki hahmot on keksitty sarjaa varten.

En tiedä kuinka monella tämä on käynyt, mutta vastatkaa jos tekee mieli. :)

torstai 24. maaliskuuta 2016

Helmikuu -16

Helmikuun kuukauden kooste tulee mahtavasti melkein toisen kuukauden myöhässä. Syy: kiireet ja Kiina. 

Helmikuussa luin kuusi kirjaa ja 1497 sivua:

1. Jandy Nelson: I'll Give You the Sun (371s) (linkki edelliseen lukukertaan lokakuussa)
2. Laurie Halse Anderson: Speak (200s)
3. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (240s)
4. Susanne Hornfeck: Torte mit Stäbchen (377s)
5. Antoine de Saint-Exupery: The Little Prince (86s)
6. Tuija Lehtinen: Laura kielikurssilla (223s) (Laura #5)

I'll Give You the Sun oli kenties vieläkin parempi kuin aikaisemmalla lukukerralla puoli vuotta sitten. Erilaiset teemat, kaunis kerronta ja ajatelmat. Rakastan tätä.
     Speak oli ihan mukava kirja, vaikkakin siinä oli masentunut päähenkilö ja järkyttävä trauma. Parasta ehkä oli kuvaus amerikkalaisesta high schoolista.
     Ronja, ryövärintyttären tarina oli ihana, sekä keskiaikainen ympäristö metsän keskellä <3
     Torte mit Stäbchen oli kuvaus juutalaisten paosta Shanghaihin toisen maailmansodan aikana. Kiinalaisesta kulttuurista kerrottiin ihanan paljon, mutta tarina oli ehkä vähän epärealistinen.
     The Little Prince'stä löysin hienoja sitaatteja ja symboleita :)
     Kielikurssista Englantiin oli mielenkiintoista lukea kirjasta Laura kielikurssilla, tekee mieli itsekin lähteä sellaiselle! Toisaalta sarja on kyllä hiukan ärsyttävä varsinkin päähenkilön kohdalta.

Helmikuussa luin siis yllättävän hyviä kirjoja, paras niistä oli kyllä I'll Give You the Sun. <3 Elokuvia katsoin niin Kungfu Panda 3 (yllättävän hyvä!), Afrikan kuningatar (sopivan hauska ja romanttinen), Notting Hill (samat sanat + näyttelijät!) ja Der Schuh des Manitu joka oli parodia intiaaneista. En aluksi pitänyt siitä, mutta oli se lopulta kuitenkin hauska.

Helmikuu oli välillä hyvin kiireinen ja ahdistusta oli edelleen. Kuitenkin selvästi vähemmän kuin tammikuussa, ja esimerkiksi ystäväni kyläillessä meillä itsevarmuus kohosi runsaasti. (Ja kostautui laskemalla maaliskuun ensimmäisinä päivinä...)

Välillä taas oli ihanan kiireetön loma, jonka vietimme etelän lämmössä Malesiassa. Ensin olin vähän rantalomaa vastaan, enkä ensimmäisinä päivinä uinut ollenkaan. Oli kuitenkin ihanaa lukeakin rannalla varjossa.  <3 Lisäksi teimme pari retkeä, esimerkiksi opastetulla moottoriveneajelulla luonnonsuojelualueella. Itse moottoriveneellä ajaminen oli kokemus, mutta myös kotkien ja lepakoiden näkeminen luolassa oli kivaa! :3

Ja aamupalat, simpukat, palmut ja kesäinen lämpö <3 (Vaikka olikin vähän liian kuumaa minulle.) 

En jaksa enää keksiä kuukauden kysymystä, mutta kertokaapa vaikka mitä teille kuului helmikuussa ja maaliskuussa. :)

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Elämästäni juuri nyt

Huomaan musiikin vaikuttavan minuun yhä enemmän. Kuuntelen haikeita lauluja väristen ja samaistuen eri lailla eri säkeisiin - iloisia lauluja energisenä. Maanantaina kuuntelimme Beatlesia musiikin tunnilla ja osa lauluista tunkeutui suoraan tajuntaan. Yesterday, All My Loving. Katsoimme videon beatlemaniasta 60-luvulla ja totesin että he todella olivat hullun suosittuja siihen aikaan. Katsoimme heidän senaikaisen haastattelun ja minusta he muistuttivat vitsaillessaan vähän nykyajan teinipoikia. Ei nuoriso nyt niin hirveästi ole muuttunut.

Liikunnassa tanssimme valsseja, ja eräs laulu - eikä pelkästään se - saa minut melkein itkemään. Se on liian haikea ja jääkin siksi soimaan loppupäiväksi päähän. Tanssiminen on kivaa, ja vielä kivempaa olisi jos parini ajattelisi samalla tavalla.

Koulussa meni ensin ihan hyvin. Siis helmikuussa. Nyt tunnen olevani alkupisteessä. Joillain välkillä saatan istua muiden kanssa, jopa jutella. Joillain menen kirjastoon. Tänään haahuilin ympäri koulua koska oli liian lyhyt aika kirjastoa varten.

Mietin vain, mikä on vikana. Miksi en pysty puhumaan, miksi en kunnolla saa ystäviä. Syksyllä kaikki tuntuivat kyselevän minulta jotain, ja kyllähän he joskus vielä.  Olenko silti karkoittanut kaikki pois vaikenemalla vai haluavatko he yhä tutustua minuun. Ajattelevatko he että tuossa menee se mukava, vähän hiljainen Pearl Clover vai että onpa tuo outo ja tuppisuu.

Ennen minulle ei ollut niin tärkeää mitä muut ajattelevat minusta. Miksi nyt on?

Katson seurustelevia pareja ja mietin, miten he ovat päässeet tuohon asti. Miksi tämä tykkää tuosta. Onko tuo vain niin kaunis tai komea vai onko hän myös hauska, ystävällinen ja puhelias. Ja itsevarma. Ja rento.

Miten jotkut ovat jo löytäneet toisensa kun toiset vasta etsivät toivottomasti?
Miten jotkut ovat onnellisia kun toiset pelkäävät huomista?