torstai 27. huhtikuuta 2017

Naisten aakkosia: H & Vähän viime päivistä

Naisten aakkoset on kehitellyt Tarukirjan Margit, ja niissä etsitään kuuluisia naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa eri aakkosilla.

Täältä löytyvät aiemmat aakkoseni: A, B, C, D, E, F, G.

I Kuka on suosikkikirjailijasi?
- En ole lukenut Hilja Valtoselta muita kirjoja kuin hänen esikoisteoksensa Nuoren opettajattaren varaventtiilin, mutta se oli hyvin huvittava kirja, joka sai nauramaan useasti päähenkilön sukkelia vastauksia lukiessa. Pitäisi varmaan lukea hänen muitakin teoksiaan. :)

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Apua. No, Helene Joy esittää lempihahmoani Juliaa Murdochin murhamysteereissä, muuten en hänen tuotantoaan tunne. Tämä oli pikkuisen hätävara. Myös Helena Bonham Carter on tehnyt hyviä roolisuorituksia Bellatriz Lestrangena ja Suffragette-elokuvassa.

III a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? 
- Haluaisin lukea Saima Harmajan päiväkirjat ja tutustua hänen mietteisiinsä paremmin. Runokokoelmasta Huhtikuu moni runo ei jäänyt päähän, paitsi Syysilta ja Sateisena yönä, jotka olivat surumielisiä ja vaikuttavia.

                            ***


Huhtikuussa en ole kirjoittanut blogiin melkein mitään, kaikkein vähiten kirjoista. Kerran jopa mielen pälkähti, että mitä jos lopettaisin niistä kirjoittamisen.

Mutta mistä muusta sitten kirjoittaisin? Usein on hankalaa keksiä mistä oikein haluaisin kirjoittaa, vaikka postauksia kerääntyy ja kerääntyy ruuhkaksi asti. En ihan vielä tiedä paljonko haluan paljastaa elämästäni netissä. Välillä tekisi melkein mieli purkaa mieltä painavat asiat jonnekin, mutta sitten kuitenkin vaieta niistä. Huolia on hankala selittää.

Eli kyllä minä aion jatkaa kirjapostauksia, mutta niitä tulee silloin kun tulee, silloin kun on aikaa.


Viime päivistä voisin kertoa sen verran, että Kiinassa, toisin kuin Suomessa kuulemani mukaan, on jo  melkein kesä. Nyt huhtikuussa puut ovat kukkineet ja toivottavasti sataisikin pian.

Saimme matikan valtakunnalliset kokeet takaisin, ja ehei, minulla ei ollut huonoin numero siinä, mutta eipä kovin hyväkään. :')

Sain Haloo Helsingin! uuden levyn Hulluuden Highway yllättäen vierailtamme Suomesta, kiitos teille! <3 Singlejä Rakas ja Hulluuden Highway olen kuunnellut jo läpi talven, mutta muista lauluista vain pienen kokeilupätkän netistä. Ensin en oikein tiennyt kuinka paljon muista lauluista pidän (paitsi Rakasta mua nyt vaikutti heti <3), mutta nyt vähitellen alan löytää kaikista lauluista hyviä puolia. Moni kertosäe on ihana, esimerkiksi Saatanan Zen ja Tää rakkaus ei lopu koskaan. On Haloo Helsinki! pikkuisen muuttunut, mutta tärkeintähän taitaa olla, että he tekevät itselleen tärkeää musiikkia. 


En ole kirjoittanut päiväkirjaakaan pitkään aikaan, sillä se tuli vasta pakastimesta. (Kuulostaa oudolta mutta totta: tavarani olivat nimittäin mahdollisten matkalta tuliaisiksi tuotujen öttiäisten vuoksi pakastimessa. :'D) Osittain teki ehkä hyvää olla kirjoittamatta vähään aikaan ajatuksia ylös, mutta toisaalta mieli kehitteli koko ajan ideoita kirjoitettavaksi. Suurimman osan olen luultavasti jo unohtanut...

Mutta niin, ajattelin kirjoittaa sitä vihdoin tänään. :) Ja yrittää päättää, saako kynsien lakkaaminen minulle hyvän olon vai ei.

Rakastan <3

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Talven soittolista

Taitaa olla jo melkein perinne, että teen oman "soittolistan" vuodenaikoja varten. Talvella kuuntelin välillä surumielisiä ja jopa masentavia, mutta myös nopeatahtisempia vaikuttavia lauluja. Nämä laulut löysin joulukuun ja huhtikuun välisellä ajalla. Linkit johtavat YouTubeen, laulajan tai tuotantoyhtiön itsensä lataamaan videoon jos mahdollista.

Löydättekö omia lemppareitanne listasta?


Haloo Helsinki!: Kevyempi kantaa & Rakas

Kevyempi kantaa -kappaleen kuulin ensimmäisen kerran jo kesällä, ja mietin joko että onpa naurettava tai sitten että onpa karmiva... "Kevyempi kantaa hautaan..." Talvella ystäväni soittivat sitä minulle, ja aloin kuunnella sitä yhä enemmän. Kappale kertoo masennuksesta, ja sanat ovatkin välillä rankat. Sama juttu on Rakkaassakin, realistinen kertomus toisen henkisestä hyväksikäyttämisestä ja manipuloimisesta. Sävel, varsinkin kitaran näppäily on kyllä Rakkaassa aivan upea. Joskus kun kuuntelen näitä, tulee kyllä paha olo ja mieleen talven ahdistavat hetket.

"Jos olin poissa sekunnin, se oli sulle ikuisuus"

Hulluuden Highway

Ensin olin tästäkin kahtalaista mieltä, mutta toisella kerralla aloin nopeasti tykätä enemmän ja enemmän. Jotkut säkeet saavat aikaan naurunpyrskähdyksiä, toiset sulkemaan silmät. Sävelestä (ja sanoista) tulee mieleen villi länsi. Yksittäisiä ihanuuksia olisivat kertosäe, rytmi ja kitaran sävel. <3 Sain äskettäin lahjaksi Haloo Helsingin! uuden levyn, ja yksi laulu on vahvoilla päästä seuraavaan soittolistaani.

"Joku voimas vei, vaik' sä huusit: Ei!
Tää on Hulluuden Highway"


John Legend: All of Me

Tämän laulun melodiaa on aivan ihana laulaa. Musiikkivideo kuvastaa John Legendin ja tämän vaimon suhdetta. Tätäkin kuuntelin talvella, ja sitä on välillä vaikea kuunnella uudelleen sen vuoksi.

 "My head's under water but I'm breathing fine
You're crazy and I'm out of my mind"


Grace VanderWaal: I Don't Know My Name & Light the Sky

Löysin Light the Skyn ihan sattumalta muistakseni Googlen tekemästä  vuoden 2016 koostevideosta. Nämä laulut olen tainnut mainita blogissa jo useasti, mutta vaikuttaviahan ne. <3 Ukulelesäestys ja Gracen ääni tuovat lauluihin särmää.

"And if people don't like it
Then they can
Close their eyes"


Christina Perri: Jar of Hearts & (ft. Jason Mraz) Distance & Something About December & Human

Jar of Hearts ja Human ovat ehkä vähän rankempia Christina Perrin lauluja. Näistä voisin nostaa esille erityisesti Something About December, joka kehottaa vaalimaan muistojaan rakkaistaan ja hyvistä hetkistä. Musiikkivideossa näkyy pätkä Christinasta pienenä. :3

"And all your memories hold you close/
No matter where you are"


Ellinoora: Elefantin paino

Muuten ajattelemaan saava laulu ja sanat, paitsi C-osassa elefantin saatua siivet selkäänsä. Se kuulostaa jotenkin hassulta. Ellinooran ääni on hieno. <3

"Jonain päivänä se elefantti siivet saa selkään
Lentää kauas pois uniensa luo"


Johanna Kurkela: Marmoritaivas & Prinsessalle

Prinsessalle on herkkä, kevyt kappale, joka saattaa saada itkemään. Luin sen olevan suomalaisesta draamaelokuvasta Prinsessa, jota en ole koskaan päätynyt näkemään. Marmoritaivas muistuttaa säveleltään Johanna Kurkelan jotain toista kappaletta, mutten saa päähäni mitä. Ehkä hänen lauluissaan on monissa jotain samaa. Kertosäe on ihana. <3


Bruno Mars: Talking to the Moon

Tämä on jotenkin hyvin kaihoisa kappale melodioineen. Bruno Marsin ääni sopii tällaiseenkin kappaleeseen.

"In hopes you're on the side
 Talking to me too"


The Kelly Family: I Can't Help Myself

Nuorien Paddyn ja Kathyn laulama kappale on herkkä ja suloinen, mutta jokin siinä jää myös selkäpiihin kummittelemaan...


Daniel Powter: You had a bad day

Laulu kertoo masennuksesta, mutta on hyvin erilainen kuin muut masennuslaulut: siinä on vauhdikkaampi, pirteämpi, vähän vanhahtavan kuuloinen sävel. Se tuntuu vähän hassulta, mutta on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä muista masennuslauluista tulee entistä pahempi olo.


Emma Stone & Ryan Gosling (La La Land): Audition & City of Stars & A Lovely Night

Jokaiseen musikaaliin taitaa kuulua yksi surumielinen mollilaulu ja yksi maailmaa avartava voimalaulu. Nämä ovat La La Landissa City of Stars ja Audition, voitte itse arvata kumpaa kummalla tarkoitan. Näitä lauluja on aivan ihana laulaa (uudelleen ja uudelleen muiden iloksi) ja soittaa pianolla. <3 Molemmat koskettavat. A Lovely Night -kappaleessa puolestaan nauran Mialle ja Sebastianille ja rakastan matkia heitä. Myös tämän laulun tunnelma ja säestys instrumentaalisessa kohdassa ovat upeasti tehtyjä.

"Here's to the fools who dream
 Crazy as they may seam
 Here's to the hearts that break
 Here's to the mess we make"


Dia Frampton: Walk away

Kuulin tämän laskettelukeskuksessa kaiuttimista (jossa kuulin itse asiassa myös viimeksi mainitusta musikaalista Another day of sun, ja jopa tunnistin sen). Mieleen jäi, kuinka yleensä lauluissa kehotetaan rohkeuteen ja kestämiseen, mutta tämä kappale ohjeistaa: "There's nothing you can do/ You better run away, run away, run away". YouTuben kommenteista selvisi että tällä kappaleella on hyvin surullinen tausta.


Ed Sheeran: Galway Girl & Happier & Supermarket Flowers

Edin uutta levyä olen hädintuskin kuunnellut, ja vain muutaman kappaleen. Galway Girl -kappaleessa tykkään vauhdikkaasta sävelestä ja tunnelmasta, sanoista taas en oikein tiedä. Vähän liian "suoraan asiaan menevät" minun mielestäni. Toisaalta ne ovat myös myös nokkelat: "She played the fiddle in an Irish band but she fell in love with an English man." Happier jäi oikeastaan mieleen pienen samaistuksen vuoksi joissain kohdissa, mutta siinä on kaunis, haikea sävel. Supermarket Flowers on herkkä kappale, jonka kertosäe ja pianosäestys ovat niin kauniita. Toisaalta erään pitkän "uu-uuh" -kohdan voisi kyllä minusta jättää välistä.

"I knew one day you'd fall for someone new
But if he breaks your heart like lovers do"


Coldplay: Hymn for the Weekend &  (ft. Tove Lo) Fun

Molemmissa on iloa ja vauhdikkuutta, tekee mieli tanssia mukana. Ensimmäistä kuuntelin juuri lentokoneen pyörien iskeydyttyä maahan ja koneen ajaessa vuoristoradan vauhtia kiitoradalla.


Passenger: Young as the Morning, Old as the Sea

Tämä laulu on pakko mainita johtuen määrätietoisuudestaan toteuttaa haaveensa sekä säkeestään, jossa mainitaan Suomi! Kuunnelkaa niin saatte tietää miksi. :)

& Birdy: Beautiful Birds

Loppu ja kaunis säestys muistuttavat joistain suomalaisista kappaleista. Jotenkin niin surullinen laulu.


Lauri Tähkä: Minun Suomeni

Tutustuin tähän lauluun suomalaisyhteisön avustuksella. Yhtäkkiä vaan tajusin kuinka kaunis, vahva melodia on ja kuinka olen samaistunut sanoihin jo pidemmän aikaa. Kyllä, näin ulkomailla ollessa olen nähnyt kotimaan aivan uudessa valossa ja arvossa. 

"Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin kun mä kuljeskelin
tuolla maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan"

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Oliko maaliskuu onnellisempi kuin viime vuonna

Maaliskuussa luin loppuun vain kaksi kirjaa ja 856 sivua:

Anne C. Voorhoeve: Liverpool Street (569s)
Que Du Luu: Im Jahr des Affen (287s)

Liverpool Street oli vaihtoehtoistarina vähän yli vuosi sitten lukemalleni Nanking Roadille. Kun tuossa osassa Ziskan perhe pääsee ajoissa pakenemaan Saksan juutalaisvainoja Shanghaihin, tässä taas suunnitelma menee pieleen, ja Ziska lähetetään yksin Englantiin sijaisperheeseen. Vain yhden äitinsä natsien kuullen mainitseman asian vuoksi. Ziska kokee Englannissa hyvin vaihtelevia hetkiä pommituksien pelosta äidin korvikkeen löytämiseen, uudesta evakuoinnista maaseudulle rakkauden löytämiseen. Tämä tarina tuntui kuitenkin paljon surullisemmalta verrattuna Shanghaihin pääsyyn - niin moni Ziskan läheinen kuoli tämän vaihtoehdon vuoksi.


Im Jahr des Affen - apinan vuonna - kertoi puolestaan Saksassa ehkä 1980-luvulla asuvasta Ministä, jonka isä pitää kiinalaista ravintolaa. Perhe on Vietnamin venepakolaisia, alun perin kantoninkiinalaisia. Minin elämään kuuluu niin suuri ihastus, oman itsensä etsiminen ja isästään ja ravintolasta huolenpitäminen, kun tämä saa yhtäkkiä sydänkohtauksen. Aivan niin upealta kirja ei tuntunut kuin mitä siltä (ehkä vähän perusteettomasti) odotin, mutta hyvä tarina se oli kuitenkin. Opin niin lisää Vietnamin sodasta kuin meinasin alkaa opetella kantoninkiinaa kirjan perusteella. (Gwai lou tarkoittaa aaveihmistä eli länsimaalaista ja sick fan syödä riisiä.) Myös kirjailijan perhe on tullut kiinalaistaustaisena venepakolaisena Saksaan ja pitänyt ravintolaa, joten ehkä romaanissa on muitakin omaelämäkerrallisia vivahteita. 


Maaliskuussa katsoin vain yhden elokuvan juuri viimeisenä päivänä matikan tunnilla - Pi (1998), joka oli kyllä hienosti, vähän erikoisella tavalla tehty, mutta sai kyllä selkäpiitä karmimaan joidenkin päähenkilönsä hallusinaatioiden kohdalla.

Maaliskuusta muistuu (näin parin päivän jälkeen) mieleen yhdeksän koetta, joihin yritin kaikkiin ehtiä lukea, tutkielmani naisten oikeuksista, jonka kimpussa ahersin yhden viikonlopun stressaantuneena ja viikkojen laskeminen pääsiäislomaan. Viime vuoden maaliskuu oli muistojeni mukaan aika kamala, ja tänäkin vuonna muutama päivä kevään ensimmäisenä kuukautena ei ollut niin onnistunut.


Joka tapauksessa koin myös kivoja asioita alkaen koulusta pakenemisesta laskettelureissulle päättyen vieraiden vastaanottamiseen Suomesta. Rakastuin yhä lisää La La Landin kappaleisiin, otin tavoitteeksi opetella City of Starsin pianolla ja tehdä valokuva-albumin Kiinasta, kirjoitin runoja, söin aamupalaksi erilaisia variaatioitani tuorepuurosta ja leivoin mukikakkua. :3 Siihen tuli kananmunan sijasta banaania ja kaakaojauhetta, nam!

Maaliskuussa tuli myös pelättyä ajan kulumista ja läheisen kuolemista, vellottua tapani mukaan liikaa ajatuksissa ja toivottua, että tällä kertaa kesä muuttaisi kaiken.

Huhtikuussakin olisi tarkoitus työskennellä koulun parissa, mutta myös lomailla - kaksi viikkoa! Aiomme matkustaa lämpimiin maihin, ehkä vähän turhan lämpimään minun makuuni, mutta toivottavasti saan ainakin rentouduttua kunnolla ja unohdettua ehkä kännykänkin pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi.

KK: Mikä kappale teillä nousee mieleen maaliskuusta tai mitä kuuntelitte eniten kuun aikana?


Keväistä huhtikuuta ja rentouttavaa pääsiäislomaa! <3

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

"Or one more dream that I cannot make true"

Pitkästä aikaa! :)

Luin kuun alussa loppuun kaksi kirjaa, joista aioin tehdä postauksen. Aika kului, en ehtinyt ja jaksanut, nyt luen uusia kirjoja. No, saatte kuulla niistä vähän sitten kuukauden koosteessa viikonloppuna. 

Viime viikot ovat olleet kiireisiä koeryppään takia, sekä superpitkän tutkielmani/esseeni naisten oikeuksien kehittymisestä, suffrageteista ja tasa-arvosta nykyään. Tein siitä puolet hienosti yhden viikonlopun aikana, mutta en millään osaa sanoa, miten olisin ehtinyt, motivoitunut ja keskittynyt siihen aiempien kuukausien aikana. No, kyllä aiheesta ja asiatekstin kirjoittamisesta varmaan jotain opinkin. Päätin tutkielmani sattumalta Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä: jotain tuli siis senkin muistoksi tehtyä.

Ennen (kahden viikon!) pääsiäislomaa olisi vielä yksi koe: huominen matikan koe, johon pitäisi juuri olla lukemassa, ja johon tulee kaikki koskaan kouluhistoriani aikana opitut asiat. Yritän olla stressaamatta.

Välillä sähköpiano seisoo hylättynä nurkassa, mutta jos löydän uuden "soittoprojektin", se herää eloon päivittäin. Hoilaan edelleen kappaleita La La Landista, jonka näin siis helmikuussa, ja keksin alkaa opetella soittamaan YouTube -videon avustuksella City of Starsia. Vähän hankala se minulle on, ja kolme tuntia sunnuntaista vietin pähkäilemässä pelkästään laulun alun rytmiä paperille. Olen tainnut unohtaa jonkin verran musiikin teorian tunneista... Mutta kappaletta on aivan ihana soittaa. <3 Joskus vielä aion osata sen täydellisesti.

Otsikon sitaatti on peräisin tuosta laulusta, ehkä kohta huomaatte mihin se liittyy.
Kevät tulee!

Kävimme eilen kuuntelemassa länsimaalaista miestä, joka on asunut Kiinassa vuosia ja kirjoittanut kirjan kulttuurishokistaan ja naimisiinmenostaan kiinalaisen naisen kanssa. Hän kertoi, kuinka hänen täytyi esimerkiksi ensin vakuuttaa appivanhempansa, eihän hänellä ollut liikoja varoja, ja avioliitto perustuisi rakkauteen. Hän juurikin painotti sitä, että kiinalaisten keskuudessa on edelleenkin perinteistä, että vanhemmat esittelevät lapselleen naimaehdokkaita ja painostavat menemään naimisiin. Kunhan aviopuolison naama edes vähän miellyttäisi, ja tällä olisi hyvät toimeentulot.

Minut tämä sai aika surulliseksi. Välillä itse pelkään, että tulen kokemaan vain kurjia suhteita tai en yhtään mitään, enkä ikinä tule löytämään sitä elämäni suurta rakkautta. Mutta ainakin minulla on mahdollisuus etsiä sitä koko elämäni ajan. Saan itse päättää kenet otan. Minun vanhemmilleni on sama, menenkö naimisiin muslimin vai ateistin, miehen vai naisen, suomalaisen vai kiinalaisen kanssa, vai menenkö naimisiin ollenkaan. (Itse asiassa äitini olisi eniten sen kiinalaisen kannalla.)

Tuntuu lohduttomalta ajatella niitä, jotka eivät voi naida haluamaansa ihmistä ja olla onnellisia ainakin hetken sen vuoksi. Mutta edelleen, eivätkö nämä ihmiset elä jossain kaukana, jossain minun maailmani ulkopuolella?

Tänään satuin näkemään kiinalaisen ystäväni koulun käytävällä. Hänkin oli ollut eilen samassa tilaisuudessa, joten päätin kysyä häneltä tarkemmin avioliitosta Kiinassa. Ei kai hänenkin perheessään ollut asiat samalla tavalla?

Ystäväni hymyili vähän hämmentyneesti, ja vastasi kysymykseeni myöntävästi. Kyllä, hänenkin vanhempansa varmaan valitsisivat hänelle naimaehdokkaita. En tiedä onko ystäväni miettinyt asiaa paljoakaan, joskus ymmärsin häneltä, että kiinalaiset eivät niin paljon haaveilisi vaan keskittyisivät järjen asioihin. Emme paljoa asiasta keskustelleet, vaan ehdotin hänelle vitsillä ulkomaille pakenemista ja länsimaalaisen naisen löytämistä.

Tänä iltana aloin kuitenkin miettiä vähän enemmän kahta asiaa.

Ensinnäkin. Ei kai ystäväni vaivaantunut tästä keskustelunaiheesta? Ehkä hän on tottunut maansa perinteeseen tai sitten ehkä hän itkee öisin itsensä uneen. Ehkä hänestä tuntui vähän vaikealta puhua rakkaudesta ja naimisiinmenosta jonkun kanssa, varsinkin toista sukupuolta olevan?

Toiseksi. Maailmani levittäytyi taas hiukan.

Nyt tunnen ihmisen, joka ei välttämättä saa itse valita.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kateudesta

En usko että tiedät
Minun pelkojani, minun tunteitani
Näet vain hymiöni
Ruudun toisella puolella
Tietysti myönnän, kuinka hyvin osaat kaiken
Ja kyynelet tippuvat tänäänkin.

En luule että tiedät
Ethän osaa lukea ajatuksia
Sitä et ole vielä oppinut
Vaikka melkein toivoisin
Tai että lukisit rivien välistä
Minun jäätyneen hymyni
Lyhyen vastaukseni
Onneksi et ole täällä
Jos sattuisitkin huomaamaan

Mutta ethän sinä tiedä
Eihän sinun tarvitse
Sillä se olen minä, joka suttaa piirroksensa
Antaa katseensa vajota tyhjään paperiin
Ei kuuntele varovaisia kehuja
Sillä sinä olet meistä se parempi
Tiedän sen kyllä
Tiedät sen varmaan itsekin

Ja sinun hymysi ei haalene mielestäni
Ja kyynelet tippuvat, tänäänkin.

***

Omistettu kaikille muita kadehtiville. 

Voimia <3

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naisten aakkoset: G + Pieni hengähdystauko

Pitkästä aikaa ehdin taas Naisten aakkosten pariin. Naisten aakkoset aloitti Margit vuosi sitten, ja haasteessa etsitään naisia jokaista aakkosta kohden. Täältä löytyvät aiemmat aakkoseni: A, B, C, D, E & F.  

I Kuka on suosikkikirjailijasi?
Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogia sekoittaa aikamatkustusta, entisaikaa, rakkaustarinaa ja huumoria. Tämä oli oikeasti hyvä sarja, vaikka lopun paljastus oli mielestäni vähän karmea, ja pääparin sijaan taisin pitää enemmän sivuhenkilöistä. Unien kirja -sarjasta olen lukenut vain yhden osan, josta nähtävästi tykkäsin, mutta en saanut aikaiseksi lukea seuraavia osia... Voisin vielä yrittää.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Grace VanderVaalin lauluihin tutustuin tänä talvena, tajuttuani että hän on vasta 12-vuotias America's Got a Talent -voittaja. Hänen äänensä on ainutlaatuinen ja etenkin Light the Skyn kertosäe tuo voimaa! <3

"'Cause stars are dull when they are compared to you and I
 And if people don't like it then they can
 Close their eyes"

III b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät. 
Emily Grace on yksi lempihenkilöistäni Murdochin murhamysteereissä, suorasanainen ja humoristinen, ehkä vähän elävämpi persoona kuin Julia Ogden. En ole katsonut sarjaa pitkään aikaan ja tajusin juuri, että Emilyhän ei ole enää siinä mukana... Kahden vuoden takainen minä olisi nykyiseen minääni karvaisesti pettynyt, niin paljon hän ihaili ja rakasti Juliaa. Mutta luultavasti innostun sarjaan taas kun se jatkuu.


Maaliskuun alussa ei tarvinnutkaan lintsata, sillä opettaja taipui antamaan minulle vapaapäivän laskettelureissua varten, samanlaiselle kuin vuosi sittenkin. Toista ja viimeistä kertaa samaan paikkaan... Matkustimme muutaman tunnin bussilla suuntaansa muutamien suomalaisperheiden kanssa - oli jotenkin huojentavaa olla vain samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Bussissakin havahduin yhtäkkiä siihen, kuinka takana puhuttiin suomea. :D

Laskettelu on aivan ihanaa. <3 Olen siinä aloittelijoita parempi, ohisuhahtelevia hitaampi, eli menen omaa vauhtiani ja huolehdin koko ajan kaatuvani, vaikka en kyllä sitten kaadukaan. Oli yllättävän lämmin, eikä tarvinnut paljoakaan päälle. Iltaisin olin muiden suomalaisten kanssa piilosta hotellin käytävillä herättäen varmaan kaikki asukkaat, ja leikimme jäällä. Oli kivaa, vaikkakaan en heitä niin erityisen hyvin tunne.


Läheiset ja kaukaiset vuoret olivat kauniita. <3 Olisi kivaa löytää jostain luontopolku tai tehdä patikkaretki kukkuloille.


Viimeisenä iltapäivänä laskimme lumisateessa mäkeä kumirenkailla, jotka kulkivat hirveää vauhtia, ja harjoittelin valtakunnallisiin kokeisiin. Tällä viikolla suksien luistaminen, lumiset maisemat ja vapaapäivät ovat muisto vain - seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan kiireisiä... Huomaan vain, kuinka tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan! Onneksi maaliskuu on pääosin kuitenkin alkanut ihan hyvin.

Mitä arjesta poikkeavaa teille on käynyt lähiaikoina? Tai mikä arjen asia on auttanut jaksamaan? 

torstai 2. maaliskuuta 2017

Helmikuun hetkissä pilkahti valoa

Helmikuussa luin 3 kirjaa ja noin 636 sivua:

Kirsti Ellilä: Iiris  (200s)
Saima Harmaja: Huhtikuu (e-kirja)
Anne C. Voorhoeve: Einundzwanzigster Juli (416s)

Iiris oli kuukauden luetuista paras, josta jäi mieleen sen syvälliset ajatukset, vähän rikkinäiset päähenkilöt ja onnellisuuden etsiminen. Suosittelen tätä erityisesti kaikille epävarmoille nuorille.
  Huhtikuusta, jonka luin suomen tehtävään, jäi mieleen runot Syysilta ja Sateisena yönä, joista sain eniten irti. "On ilta. ja jälleen tummuu/ tämä köyhä ja harmaa maa./ Ja huoneessa äänettömässä/ minä en voi ymmärtää:/ että kerran keskellä kesää/ elin suurta ja säteilevää" (SI, säkeet 3-8). Lukisin mielelläni joskus Saima Harmajan päiväkirjatkin.
   Einundzwangister Juli, 21. heinäkuuta, nimi jäi minulle vähän epäselväksi, mutta se siis kertoi fiktiivisen tarinan Hitlerin murhayritykseen osallistuneen Stauffenbergin sukulaisten kohtaloista, perustuen todellisiin henkilöihin. Tästä sain irti poliittisten vankien kohtelusta natsi-Saksassa, joka ei ollut yhtä kamalaa kuin juutalaisten kohtalo, mutta kuitenkin.

Helmikuussa olin ensin lomalla, sitten koulussa ja tuskailin lähestyvää koeryöppyä, suomen nettikurssia ja tutkielman palautuspäivää maaliskuussa. Pohdin ja stressasin edelleen paljon kaikkea, esimerkiksi sitä, kuinka voisin muuttaa elämääni ja saanko mitään järkevää ja itseäni tyydyttävää aikaan.

Joten listataanpa ylös, mitä oikein helmikuussa sain aikaan:

- Sain katsottua kaksi hyvin upeaa elokuvaa, Suffragette (2015) ja La La Land (2016). Ensimmäinen kertoi hyvin todentuntuisesti naisten äänioikeuden haasteista ja sen puolesta taistelijoiden rohkeudesta ja määrätietoisuudesta. Mielipiteestäni jälkimmäiseen en ensin ollut varma, sillä se oli vähän erikoinen, mutta parin päivän jälkeen päässä soivat kauniit City of Stars ja Audition, ja muistin elokuvasta lähinnä lopun. Molemmat elokuvat saivat hetkittäin järkyttymään, itkemään ja ajattelemaan.

- Katselin vähän nähtävyyksiä ja luistelin ensimmäistä kertaa luonnonjäällä.



- Kävin ensimmäistä kertaa ystävien kanssa shoppailemassa ja pidin hauskaa, vaikka ostinkin hetken mielijohteesta kaksi vähän liian halpaa paitaa.

- Autoin isää tekemään nuudeliwokkia ja pitsaa. Laitan ruokaa hyvin harvoin, enkä sitä kunnolla osaa ilman apujoukkoja, mutta hyvää kyllä aina tulee. Leivoin myös pitkästä aikaa, saaden aikaiseksi porkkanasämpylöitä ja tuorepuuroa, josta tuli yllättävän hyvää. Idean poimin Idealista-nettisivustolta, mutta muokkailin reseptiä poistamalla Chia-siemenet ja kookosöljyn, vaihtamalla kauramaidon soijamaitoon ja laittamalla sekaan yhden omenan ja mangon. Kaurahiutaleet ja soijamaito maistuivat aika vahvasti. 



- Nautin yllättävästä lumisateesta ja iltakävelystä kuin myös puhtaista, keväisistä päivistä, kun olin hippaa tai juoksin bussille.

- Päivitin leikekirjani viimeisen puolen vuoden osalta, olin tyytyväinen piirrokseeni ja kirjoitin kolme runoa.

   Olipa kerran päivä
   Jolloin en pelännyt elämää
   Se päivä erosi muista.
   Silloin odotin tulevaisuudelta kaikkea
   En enää kyyristynyt kasaan
   Vaan nauroin ja flirttailin
   Sillä tunsin itseni kauniiksi
   Ja te hymyilitte minulle
   Ja vaikutitte ihmisiltä
   Ja minä samanvertaiselta
   Tanssin kaikkien nähden 
               auringonsäteissä
   Sillä miksi pysyisin vaiti?
   Sinä päivänä todella uskoin
   Onneen, rakkauteen ja 
                 mahdollisuuteen
   Ja luotin siihen
   Että tämä päivä oli muuttanut
                      kaiken.

   Seuraavana päivänä minä 
                vältin katseita
   Kuten aina ennenkin.

Ja söin hernekeittoa ja laskiaispulliakin :)
Helmikuussa koin ahdistavia hetkiä, mutta hyvät hetketkin palasivat aina takaisin. Toivottavasti maaliskuu sujuisi hyvin: minua odottaa kiire kokeiden ja tutkielman palautuksen vuoksi, mutta myös viikonloppureissu laskettelemaan. (Sain pitkän takomisen jälkeen vapaapäivän koulusta sen vuoksi :))

KK: Mitä te saitte aikaiseksi helmikuussa?