Kesän soittolista 2022

Kesällä 2022 (huhtikuu-elokuu) en kuunnellut juurikaan uutta musiikkia. Kuuntelin tapani mukaan Lalehia ja pitkästä aikaa viime vuosien suosikkilaulujani. Haloo Helsinkiä! kuuntelin hetken jälleen ja lisäksi löysin pari uutta rauhallisempaa metallibändien kappaletta.

Aiemmin olen koonnut viidennen lukukauden 2021-22, neljännen lukukauden 2021, koronatalven 2020-21, koronakesän ja -syksyn 2020, ensimmäisen lukukauden 2019-2020, kesän 2019, puolen vuoden 2017-2018, kesän 2017, alkukesän 2017, talven 2016, syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat. Linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan artistien omille tileille.

***

Laleh: Vattenlilja (2022)

Lalehin rakkauslaulut voi sitten Me and Simon -levyn (2009) suurin piirtein laskea sormin, joten keväällä ilmestyneen Vatten-albumin Vattenlilja oli yllätys. Tosin laulu voisi ehkä viitata muuten vain tärkeään ihmiseen. Tykkäsin kappaleen hempeän viisumaisesta mutta mukaansatempaavasta sävelestä, vaikka välillä sanat tuntuivatkin liian pullamössöltä. 

Haloo Helsinki!: Tää rakkaus ei lopu koskaan (2016)

Löysin hetkeksi Haloo Helsingin! uudestaan ja kuuntelin entisiä lempilaulujani, jotka olen jo esitellyt aiemmilla soittolistoillani etenkin vuosina 2016-2017. Nyt kiinnyin erityisesti tähän Hulluuden highwayn (2016) hiukan vähemmän tunnettuun kappaleeseen. Tää rakkaus ei lopu koskaan on päätähuimaava sekoitus kaihomielisyyttä ja energistä elämänvoimaa, joka pursuaa joka raosta. Ja tietysti sanat ovat bändille tyypilliset taidokkaan fiksut ja syvälliset. Niiden käänne muistuttaa siitä, kuinka lopulta tärkeintä on elää. 

"Mä tiedän et tää maailma muuttuu vielä paremmaksi

 Vaikka tuntuu että aina kusipäille käykin flaksi

 Mä menen läpi pimeyden vaik meri heiluttaa mua

 Ja kun mä valon löydän niin ajattelen sua"

Lain.: Dreißig Sekunden

       Anker (2022)

Lainia kuulin livenä Saksassa song slamissa, jossa paikalliset artistit kilpailivat toisiaan vastaan. Hän on julkaissut vasta pari kappalettaan, mutta onneksi Anker löytyy YouTubesta. Pidin laulujen rauhallisen kauniista tyylistä, joka kuulostaa pimeässä tuikkivilta valoilta. Myös akustinen kitara voittaa minut aina puoleensa. Anker muistuttaa siitä, kuinka jokainen on oman itsensä ankkuri, ei kukaan muu. Dreißig Sekunden oli hyvin tunnelmallinen lavalla; löysin Instagramissa julkaistun pienen pätkän. Laulu kertoo pienistä hetkistä, joiden toivoisi kestävän pidempään. 

"Also zieh ich los und suche in nem Andern nach dem Anker für mein Seelenheil

 Dabei weiß ich doch, wo ich's finden kann

 Nur bei mir allein"

Sonata Arctica: The Misery (2002)

                Full Moon (2014)

Sonata Arctican ja oikeastaan myös Miseryn löysin jo viime vuonna, mutta jostain syystä en silloin kirjoittanut siitä. Sonata Arctican rauhallisemmat kappaleet uhkuvat kiihkeää intohimoa, pohjatonta surua ja raastavaa katkeruutta. Siksi on välillä vaikeaa kuunnella kappaleita ilman että musertavat tunteet ottavat vallan. The Misery on sanoiltaan hyvin monitulkintainen, jossain nettisivulla pohdittiin sen jopa olevan kynän näkökulmasta. Itse ajattelen sen kertovan katkerasta rakkaudesta, jonka lyyrinen minä purkaa taiteeksi. Jotenkin samastun tähän, sillä joskus on lohduttavaa purkaa ahdistavat tunteet runoiksi. Silloin tuntuu että niillä on ollut edes jokin tarkoitus. Full Moon kertoo ihmissuden himosta. Tämä on selvästi vauhdikkaampi ja rokkaavampi.

Tarvitseeko enää mainita että olen ihastunut Tony Kakon monipuoliseen ääneen?

"I am the playwright and you are my crown

 Make me cry for your love like you've done many times"

Kotipelto & Liimatainen: My Selene (cover) (2012)

                         Behind blue eyes (cover) (2012)

                         Karjalan kunnailla (2012)

Metallibändejä rakastava ystäväni vinkkasi minulle akustisia cover-kappaleita sisältävän albumin Blackoustic. Timo Kotipelto ja Jani Liimatainen ovat kuuluneet metallibändeihin. My Selene on itseasiassa alunperin Sonata Arctican (ja Liimataisen käsialaa), mutta pidin enemmän tämän version kauniista mutta vahvasta sävelestä ja ääneen pääsevästä karheasta kitarasta. Laulu kertoo kreikkalaisen myytin Endymioksen epätoivoisesta rakkaudesta kuunjumalatar Seleneen. Behind blue eyes on alun perin The Whon ja muistan isäni soittaneen tätä usein kitaralla. 

"In the end, there's no soul who'd bleed for me"

Noloa myöntää, mutta en aiemmin tuntenut Karjalan kunnailla kuin nimeltä. Tunnistinpa nyt laulun kuullessani sen Lappeenrannassa iltasoittona. Tämäkin versio on uskomattoman herkkä ja tavoittaa sanojen kanssa sydäntäraastavan kaipuun kauas kotikonnuille, jotka on iäksi menetetty. Olkoonkin että tämä on kirjoitettu nationalistisen uusromantiikan aikaan sata vuotta sitten. Kappale saa purskahtamaan itkuun joka kerta sitä yksin kuunnellessa. Ehkä koska mieleen tulee lukuiset ihmiset jotka eivät enää koskaan pääse palaamaan rakkaaseen kotiinsa.

Stratovarius: If the story is over (2013)

Tämä on uskomaton kappale, ihastuin tähän heti ensi kuulemalta. Kappale on kaihoisa, mutta siinä kytee kiihkeää voimaa ja kohtalon tuntua. Tämä sopisi mielestäni johonkin musikaaliin. 

"All empty words and all rhymes will fade

 As the light of last candle flickers away

 If the story is over, this chapter my last 

 Let it be my best one, let it be my own"

Deep Blue Something: Breakfast at Tiffany's (1995)

Tämän olen kuullut radiosta ja nyt löysin sen - supermarketin soittolistalta. :D Tässä oli mukaansatempaava sävel ja tietysti elokuvaan viittaava nimi jäi mieleen.

Billie Eilish & Khalid: lovely (2018)

Olin kuullut tämän joskus varmaan muiden soittolistoilla, mutta nyt kuuntelin sitä itsekin. Kappaleella on surumielinen, musertavakin sävel, johon sekoittuu ehkä ripaus katkeruuttakin.

Sting: Shape of my heart (1993)

Isäni soittaa tätä usein, joten kitaran riffi (onko tämä oikea termi?) on tullut tutuksi. Tämä on kauniin tunnelmallinen ja surumielinen. Olen kuunnellut tätä lähinnä siksi että se muistuttaa minua kodista.

Robin Talley: Our own private universe

Kiinnostus heräsi: saman kirjailijan Pulp, yksi viime vuoden suosikeistani

Our own private universe
Robin Talley

2017

373 sivua

HarperCollins

15-vuotias Aki on saapunut pastori-isänsä, parhaan ystävänsä Lorin ja muiden seurakuntanuorten kanssa Meksikoon kesäksi vapaaehtoistöihin. Lori ja Aki päättävät kesän aikana molemmat kokea kevyen kesäromanssin. Etenkin Aki haluaa testata hypoteesiaan biseksuaalisuudestaan käytännössä, vaikkei olekaan kertonut perheelleen asiasta. Leirillä Aki tutustuu heti ensimmäisenä iltana Christaan, joka kertoo olevansa tauolla suhteestaan poikaystäväänsä kesän ajaksi, ja he alkavat tapailla salassa. Mutta riittääkö Akille pelkkä kesäromanssi? Voiko hän lopun ikäänsä valehdella Christalle ja perheelleen?

Our own private universe käsitteli monia aiheita, eniten juuri biseksuaalisuutta. Akin pohtimista oli mielenkiintoista seurata: hän miettii missä menee bin ja lesbon ero tai minkä ikäisenä kuuluu "tuntea" identiteettinsä (vastaus: kuka on lopultakaan täysin valmis?) Kirja kuvaili muuten seksiä todella rohkeasti, ja positiivista oli myös seksivalistus. Välillä se tosin äityi liiankin läpinäkyvän valistavaksi, mutta ainakin suuseksisuojien ja kertakäyttöhansikkaiden käyttö tuli nyt tutuksi!

Oli myös hienoa miten päähenkilö havahtui Meksikossa muiden auttamiseen ja nuorten vaikuttamiseen ja jopa järjesti väittelytilaisuuden. En itse ensin ajatellut sitä vääränä, että valkoiset kristilliset jäsenet tulivat auttamaan köyhää meksikolaista kristittyä kylää, mutta kriittisesti ajateltuna tästä voi löytää myös epäkohtia. (Esimerkiksi tämä artikkeli selitti minulle, kuinka lyhyet vapaaehtoistyöleirit eivät yleensä auta kohdemaita vaan pikemminkin innokkaita auttajia itseään.) Akin leirilläkin lähinnä maalailtiin kirkon seiniä, mutta Aki kuitenkin huomasi kylän puutteelliseen terveydenhuollon ja alkoi kamppailemaan epäkohtia vastaan. Täytyy sanoa, että elämästä Meksikosta ja kulttuurista olisin lukenut mieluusti enemmänkin. Nyt se rajoittui siihen, kuinka päähenkilö yritti puhua hiukan espanjaa ja voitti nirsoilunsa papuriisiä kohtaan. Kirjaa on kritisoitu myös siksi että Aki on tummaihoinen, toisin kuin kirjailija itse, mutta en itse nähnyt kirjassa suoria ongelmia. Rasismia olisi voinut käsitellä enemmänkin. Ehkä joku BIPOC-lukija osaisi kertoa oman näkökulmansa asiaan.

Yleensä uskontoa käsitellään LGBT+ -kirjoissa negatiivisesti (syystäkin), mutta tässä kirjassa sen läsnäolo oli sangen neutraalia. Toisaalta Akin kirkko oli suhteellisen suvaitsevainen ja esimerkiksi samansukupuolista avioliittoa kohtaan oli mielipiteitä puolin ja toisin. Akin ja Christan omaa uskonnollisuutta ei käsitelty, ja sain kuvan, että he hengailivat seurakuntanuorissa lähinnä uskonnollisten perheidensä vuoksi. Kuitenkaan näidenkään uskonnollisuutta ei käsitelty, eikä kirjassa muutenkaan ollut yhtään puhetta kristinuskon opeista, mikä oli ehkä hiukan epäuskottavaa. Toisaalta kaapista ulostulo oli isona aiheena ja Christalle suuri este juurikin patakonservatiivisten vanhempien tähden. Christan ja Akin perhetilanteet olivat osittain samankaltaiset mutta kuitenkin hyvin erilaiset.

"We were good kids. Preacher's kids.

   Kids like us didn't have secrets. Kids like us knew better.

   Girls like me smiled politely and always did the right thing. Girls like me definitely didn't sneak away at night to do things that would crush their fathers.

   And if they did, girls like me knew how to keep it to themselves." -s.129

Totuuden piilottelu oli kirjassa suuressa osassa, sillä milteinpä jokainen hahmo jätti asioita kertomatta tai valehteli suoraan. Osa näistä oli ymmärrettäviä, mutta en oikein tajunnut, miksei Aki voinut paljastaa Christalle edes lempikappalettaan. Näistä pohdinnoista huolimatta Our own private universe oli kuitenkin hyvin mukavaa luettavaa. Ihan Pulpin tasolle se ei noussut, mutta arvostan sitä silti.

"But maybe no one knew that much. Maybe everyone was making it up as they went along, the same as me." -s. 232

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan, Queer-haasteen kohtaan Identiteetin etsintä, YA-haasteen kohtaan Moninainen YA-kirja, ja henkilökohtaiseen Amerikkaa tutkimassa -haasteeseeni Marylandin osavaltiolla (josta Aki on kotoisin).

Emery Lee: Meet Cute Diary

Kiinnostus heräsi: internetin syövereissä; kirjastosta lainattu

Meet Cute Diary
Emery Lee

2021

394 sivua

Quill Tree Books (Harper Collins)

16-vuotias Noah on saapunut viettämään kesää veljensä opiskelukaupunkiin Denveriin. Kesän lopussa odottaa muutto Kaliforniaan ja ero parhaasta ystävästä Beckasta. Noah ei kuitenkaan jää toivottomaksi - hän kuluttaa kesää sepittämällä Meet Cute Diary -nimiseen suosittuun blogiinsa transihmisten romanttisia ensikohtaamisia, meet cuteja. Sekä tietysti toivomalla että yksi sellainen sattuisi hänenkin kohdalleen. Hakiessaan kesätöitä Noah tapaakin Drewin, joka vaikuttaa täydelliseltä poikaystäväehdokkaalta. Kun tuntematon internetkäyttäjä syyttää Noahia blogin tarinoiden keksimisestä, lupaa Drew esittää hänen poikaystäväänsä, jotta Noah voi antaa kasvot blogilleen ja esittää tarinansa olevan totta. Voiko täydellisempää rakkaustarinan alkua olla?

Meet Cute Diary oli jotain perinteisen ja hiukan epätavallisemman nuortenkirjan välillä. Rakkaustarina, check; suhde sisarukseen, check; suhde ystävään, check; representaatio, check. Mutta representaatio oli syvemmällä kuin muissa kirjoissa: Noah esimerkiksi on useammasta etnisestä taustasta oleva pojista kiinnostuva transpoika. Becka oli puolestaan lesbo, mikä mainittiin mukavan ohimennen. Hienoin lisä oli Devin, joka kuului non-binaryn maastoon, vaihtoi useamman kerran pronomineja eikä vain yksinkertaisesti tiennyt kuka oli. En ollut ajatellut että tämä voisi käydä sukupuolenkin kanssa, ja keskeneräisyys tuntui kaiken kaikkiaan hyvin samastuttavalta, kun muuten hahmot tuntuvat aina löytävän ja määrittelevän itsensä ihan surutta.

""The truth is, if I had to describe it, I'd say I'm like two percent milk."

   I turn to em, eyebrows scrunched. "You're like what?"

   "You know, two percent milk? Like I'm two percent boy, but no one knows what the hell the other ninety-eight percent is."

   [...]

   "Oh well, the two percent boy thing still stands, though. Like, sometimes I do kind of feel like a boy, but I don't know if that's because I'm just light on dysphoria and everyone tells me that's what I'm supposed to be, or if I actually feel that way, you know?"" -s.223-224

Etninen tausta ei puolestaan tullut esiin muuta kuin ohimennen, mutta kirjassa käsiteltiin sekä paniikkihäiriötä että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vaihteeksi virkistävällä tavalla. Noah oli kyllä juuri tullut ulos kaapista transpoikana, mutta oli sujut itsensä kanssa, kuten myös ulkomaailma. Kirjassa pistikin silmään, ettei siinä pahemmin ollut transfobiaa. Luinkin kirjailijan haastattelusta kuinka hän oli halunnut tehdä kirjaan "safe spacen", sillä niin moni transihmisistä kertova kirja huokuu itseinhoa, syrjintää ja traumoja. Mikä jäi pikkuasiana hiukan mietityttämään (mutta mikä mietityttää julkisessa keskustelussa ja cancel-kulttuurissa ylipäätänsäkin) oli ihmisten leimaaminen esimerkiksi TERF:eiksi (transvastaisiksi feministeiksi) yhden virheellisen sanan myötä ja oletus siitä, etteivät nämä voi myöhemmin muuttua. Esimerkiksi Becka mainitsi jutelleensa erääseen transvastaisen feministiryhmän kuuluvan tytön kanssa ja kertoi tämän kyllä hyväksyvän transihmiset, mutta Noahin reaktio oli kuitenkin epäuskoinen ja tyrmäävä. En myöskään ymmärtänyt, miksi Noah nautti saadessaan veljensä nolostumaan tämän etsiessä korrekteja sanoja (jotka tämä hallitsi todella hyvin), mutta ehkä tässä oli myös mukana veljesten tavallista naljailua keskenään? Lisäksi Noah myös itsekin oletti ihmisten olevan cis tai kummasteli ääneen, kuinka Devin ei ikinä ollut seurustellut, mutta tätä ei ikinä mitenkään kyseenalaistettu. 

"We lapse into silence as the movie starts. Then I turn my head and say, "Why'd you start by introducing your pronouns? Kids don't even know what that means."

   "Maybe not, but they're going to hear about that stuff somewhere, so why not start now? I can open them up to it here, or I can wait for someone else to teach them wrong."" -s.170-171

Noah oli muutenkin epätäydellinen nuori, joka ei viihtynyt luonnossa vaan roikkui puhelimellaan, kulutti vanhempiensa rahaa taksimatkoihin ja tarvitsi joka aamu vanilja lattensa. Goodreadsissa osa lukijoista on ärsyyntynyt Noahiin pahasti ja minustakin hän ei ihan kaikissa asioissa kehittynyt, mutta kyllä hänestä tuli tarinan myötä vastuullisempi. Tosin vähän harmitti ettei hän ikinä laittanut pois puhelintaan, ja olisin myös kaivannut kirjalta enemmän paikkojen ja erityisesti Denverin kuvailua. Myöhemmin mukaan tuleva Devin puolestaan oli niin sympaattinen kuin olla ja voi! Lisäksi Becka oli samastuttava, ja hänen ja Noahin ystävyyden haasteet oli hyvin kuvattu.

Pidin myös romaanin suhteiden kehityksestä. Esimerkiksi erään hahmon hiukan toksinen käytös paljastui pikkuhiljaa eikä ollut erityisen silmille pomppaava tai liioiteltu. Itse Noahin ja Drewin romanssin alku oli tosin vähän epäaito: miksi joku suostuisi noin vain esittämään poikaystävää blogia varten? Kehittelin tälle syyksi erilaisia plot-twistejä, jotka eivät sitten toteutuneetkaan. En myöskään ihan ymmärtänyt Noahin blogin suosiota, varsinkin kun sen tarinat eivät edes olleet mitenkään mielenkiintoisesti kirjoitettuja, mutta se oli kiva lisä tarinaan.

Meet Cute Diary oli ihan mukavan piristävä kirja. Vaikka olenkin viime aikoina ollut turhautunut rakkaustarinoihin (mutta lukenut niitä kuitenkin), oli tällä kirjalla selvä sanoma: kaikki rakkaustarinat eivät ala täydellisestä meet cutesta. Tämä olikin hieno piirre genressä, joka keskittyy aina täydellisisti alkaviin ja päättyviin rakkaustarinoihin.

"Well, that, and I'm not even sure I'm ready to be physical with a boy at all. I've only ever dated one person, and it was before I knew I was a boy, and it was super awkward, and I hated every second of it. And I know so many people who've already had several relationships, fallen in love, had sex - but I also know a good number who haven't. I just hate feeling like there's some timeline trying to tell me when I have to get to each new step. It feels like everyone's taking the elevator up to some secret penthouse party, and I'm not even allowed to take a peek.

   And if everyone goes up before I do, will they lock the doors?" -s.117-118

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 49: "Kirja on julkaistu vuonna 2021" sekä henkilökohtaiseen Kaupunki-haasteeseeni paikkakunnalla Denver. Saan myös ensimmäisen kirjan niinikään oman Amerikkaa tutkimassa -haasteeni osavaltioon Colorado!

"Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött/ Nu blir kvällarna kyliga och sena"

Elokuu, kesän viimeinen kuukausi on ohi. Päätin nyt päättää kesän virallisesti myös blogissani, vaikka virallisesti "kesälomani" päättyy vasta lokakuussa ja vaikka olemmekin ehkä vielä jossain kesän ja syksyn hämärissä rajamaastoissa. Nyt on kuitenkin jo viileät ilmat ja syksyn aavistus ilmassa - ja mieleni soittaa luuppina Höstvisaa...

Toukokuun lopussa loin tapani mukaan bucket listan kesää varten. En kuitenkaan yrittänyt täyttää sitä aktiivisesti vaan oikeastaan unohdin koko listan. Avatessani sen nyt pitkästä aikaa olin yllättynyt, miten monta kohtaa olin ihan huomaamattani täyttänyt! Huomasin kuinka olin kesän aikana tehnyt paljon asioita joista olin aiemmin haaveillut.

Laitoin nyt alkuperäiset kommenttini pienemmällä ja sulkuihin, etteivät ne veisi liikaa huomiota. Kesällä 2021 aioin:

*Matkustella

(Ensi kädessä haluaisin tehdä lisää päivämatkoja lähistölle ja tutkia paikkoja. Lisäksi haluaisin tehdä muutaman päivän matkan ulkomailla tai Saksassa, sillä en ole vielä kertaakaan matkustanut täällä kunnolla opiskelujeni aikana. Nyt paikkoja on alettu avata alueilla, joissa koronaluvut ovat matalahkoja, joten tämä saattaa hyvin onnistua! Ystäväni kanssa on ainakin suunnitteilla matka Bodenseelle Etelä-Saksaan.)

- Matkustelin! Kuten suunnitelmissa oli, tein ystäväni kanssa muutaman päivän matkan Bodenjärvelle Etelä-Saksaan - tämä oli muuten ensimmäinen yön yli kestänyt matkani koskaan ystävien kanssa! Muutaman päivän aikana ehdimme grillata, pelata biljardia, syödä autenttista kiinalaista, turisteilla pikaisesti (vähän liiankin pikaisesti) parissa kaupungissa ja ihastella rannalla toisella puolella häämöttäviä vuoria ja Sveitsin tuikkivia valoja <3

Lisäksi tein vielä päivämatkan Heidelbergiin tutun kanssa. Tällä matkalla emme saaneet paljoa aikaiseksi, paitsi petyttyä taas kerran kiinalaisiin pikaruokapaikkoihin, mutta pidimme kyllä piknikin Heidelbergin linnalla ja kävelimme edestakaisin kaupungilla ja juttelimme.

Elokuussa tein lisäksi puolentoista viikon interrailin Pohjoismaiden läpi - puolestaan ensimmäinen ihan kunnon matkani ystävän kanssa! Tästä matkasta tulee sitten lisää elokuun postauksessa, mutta voin kyllä jo nyt kutsua sitä hienoksi kokemukseksi :) Matkan aikana tuli mm. koettua unettomat yöt yöjunissa, Pohjoismaiden kalliit ruokapaikat, huomaamaton rajanylitys ja eri maiden erilaiset koronatoimet. 

Maisema Schwerinissä

*Lukea 1500 1200 sivua kuukaudessa

(Viime aikoina olen taas alkanut laiminlyödä lukemista, vaikka se oli talvella vauhdissa. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä luin viimeksi tämän verran tammikuussa ja silloinkin sattumalta. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

EDIT: Alensin tavoitetta hiukan, sillä tajusin että minun pitäisi lukea joka päivä 50 sivua päästäkseni tavoitteeseen :D Nyt pitää vain 40...)

- Tämä tavoite ei valitettavasti toteutunut lähimaillakaan. Kesäkuussa luin 80 sivua, heinäkuussa sentään 506 ja elokuussa 394. Kuitenkin tyydyn tähän, sillä sain niin paljon muuta aikaiseksi, ja nyt syyskuussa olen jo kirinyt reippaasti. :)

*Tutkia asuinkaupunkiani

(Olisi kiva tehdä joka viikko jonkinlainen retki tai kävely uuteen paikkaan lähistöllä. Olen viimeisen vuoden ajan tutkinut lähiseutuja milloin yksin, milloin ystävän kanssa, mutta vielä on paljon näkemättä. Etsin kauniita paikkoja ja uusia näköalapaikkoja...)

- En ihan joka viikko mutta kuitenkin paljon! Juuri kesän alussa kävin kerran pyöräilemässä lähiseudulla ja lisäksi kävelemässä ystäväni kanssa läheisen kansallispuiston metsässä. Toisella kertaa vaelsin läheiselle "linnalle" (joka osoittautui oikeastaan vain ravintolaksi isossa talossa) ja tutulle näköalapaikalle. Lisäksi talloin välillä tuttuakin tutumpia kävelyreittejä soitellen milloin kellekin sukulaiselle. Niin, ja löysin keskeltä metsää hienon (ja huojuvan!) näköalatornin, jossa yritän harjoitella pääsemään eroon orastavasta korkeanpaikankammostani.

*Lukea ja opiskella ulkona

(En tiedä miksi en ole edelleenkään vaivautunut lähtemään ulos opiskelemaan tai lukemaan, vaikka säät sallisivatkin! Toisaalta sadekuuroja tuntuu tulevan joka päivä.)

- Tätä kokeilin joskus, mutta joko tietokoneen näyttö heijasti ikävästi aurinkoa tai sitten tuuli riepotteli vihon lehtiä. Ehkä täytyy kokeilla uudelleen syksyllä. Joskus tosin vaihdoin maisemaa kotipöydältäni lähtemällä opiskelemaan kaverin kanssa kirjastoon.

*Pitää synttärijuhlat...

(Ne jäivät viime vuonna etupäässä kiireiden vuoksi välistä, mutta tänä vuonna haluan pitää pienet juhlat.)

- Pidinkin synttäripiknikin! Yhdeksästä kutsuvieraasta paikalle pääsi tosin vain viisi, mutta seurue olikin juuri sopivan kokoinen yhteiselle keskustelulle, ja kaikki viihtyivät. Olin jopa vääntänyt itse karjalanpiirakoita ja mutakakkua - karjalanpiirakoista tosin tuli kauramaidon vuoksi hiukan makeita (ja veneen muotoisia...) ja mutakakusta ennemmin tavallinen suklaakakku. Jostain syystä kaikki kuitenkin ylistivät sitä, vaikka kuinka yritin selittää ettei siitä todellakaan tullut oikeanlainen. :D Olin ollut koko aamun ja edellisen illan ahdistunut ja meinannut peruuttaa koko kestit, mutta onneksi ne piristivät kummasti. Taas yksi muistutus siitä ettei ahdistuksessa pidä linnoittautua kotiinsa.

* ...ja käydä muissa pienissä juhlissa

(Synttärijuhlat, illanistujaiset, you name it. Katsotaan miten tilanne suo. Täällä saa edelleen tavata vain kahden talouden välillä.)

- Kävin parissa synttärijuhlissa, muun muassa keilaamassa tai ihan vain syömässä kakkua ja juttelemassa. Lisäksi teimme eräänä iltana ystäväni kaveriporukan kanssa nepalilaisia momoja - oli jotenkin niin terapeuttista täyttää nyyttejä porukalla. Ilta oli täynnä iloista hälinää ja yhdessätekemistä, ja tunsin oloni kotoisaksi.

   Laitoksellamme oli myös kesäjuhlat, joissa tunsin yllättävän monta kanssaopiskelijaa ja juttelin opettajienkin kanssa, yksi muisti nimeni vielä puolentoista vuoden jälkeen. Ilta oli todella viihtyisä ja menimme vielä "jatkoille" läheisen kirkon luo sekä jonkun puolitutun skeittikellariin. :D

   Suomessa puolestaan minua odottivat perinteiset naapurustojuhlat, joissa oli kiva nähdä taas ystäviä naapureista, kuunnella tutun ohjelmanumeron tuttuja puujalkavitsejä ja leikkiä piilosta tihenevässä hämärässä. Onneksi mikään ei ole muuttunut liikaa, vielä.

Momo 

*Viettää juhannusta

(Haluan opettaa jollekulle täällä miten kerätään kukkia tyynyn alle :))

- Olimme juuri tuona viikonloppuna Bodenjärvellä, ja opetin ystävälleni juhannustaian. :) Valitettavasti emme nähneet ketään mainitsemisen arvoista unessa, mutta on kiva antaa perinnettä eteenpäin. Ensi vuonna voin taas opettaa seuraavalle ihmiselle ja sitä seuraavana taas seuraavalle!

*Valvoa koko yön

(Haluaisin katsoa auringonlaskun ja sen jälkeen auringonnousun.)

- Tämän toteutin! Yövyimme/valvoimme ystäväni kanssa tutulla kukkulalla. Auringonlasku ei tosin sinä yönä tainnut olla niin upea, mutta aamuyön aikaan näimme auringon kierähtävän kaunisti esiin. Muuten kulutimme aikaa juttelemalla, kuuntelemalla musiikkia ja pelaamalla korttia taskulampun valossa. Yöllä oli muuten niin kylmä, että menimme pariksi tunniksi kaverini kotiin juomaan teetä.

Interraililla näin puolestaan ensimmäisenä iltana Rostockissa kauniin auringonlaskun, joka heijastui mereen ja sai sen hehkumaan kauttaaltaan keltaisena. Se oli yksi upeimmista näköaloista matkan aikana.

*Katsella tähtiä jonkun kanssa ja olla yöllä ulkona

- Olin ystäväni kanssa yllä mainitussa näköalatornissa katsomassa tähtiä. Näimme hämärän laskeutumisen kukkuloille, kaupungin syttyvät valot ja lopulta neljä tähdenlentoa. <3

*Käydä jäätelöllä jäätelöbaarissa

- Kävin kerran Bodenjärvellä ja kerran Stralsundissa interraililla!

*Kirjoittaa

(Runoja, tarinaa, jotain!)

Kirjoitin pari runoa <3 Meinasin osallistua kirjoituskilpailuunkin, mutta en sitten valitettavasti ehtinyt.

En tiedä miten ihmiset löytävät toisensa

Sillä jään aina sivuun seuraamaan

Ehkä minun ulottuvuudessani on toiset säännöt

*Olla mukana tekemässä vaikutusta tai olla aktiivinen

(Ehkä keksisin jotain.)

- Keksin jotain - olin mukana ympäristökerhossa järjestämässä ympäristötapahtumia! Täällä tuntui ensimmäisen kerran että pystyn itsekin järjestämään jotain ja todella vaikuttamaan. Minun ja parini ansiosta 50 ihmistä pääsi pitkästä aikaa vaatteidenvaihtotapahtumaan. :)

Saada lähiopetusta

(Tätä en aikomalla aio vaan pelkästään toivon. Jos luvut jatkavat pienenemistä, niin se voi jopa olla mahdollista joissain kursseissa! Katsotaan ja toivotaan :) )

- Joo ja ei. Muuten kaikki pysyi edelleen etänä, mutta parilla kurssilla oli pari tuntia lähiopetuksessa, toisessa tosin vain käytännön projektimme vuoksi. Toinen oli hybridinä ja vain alle kolmasosa opiskelijoista ilmestyi paikanpäälle. En ymmärrä eikö kukaan muu sitten ollut kaupungissa vai ei vain viitsinyt raahautua paikalle? Oli kuitenkin ihana nähdä joitakin kasvokkain taas pitkästä aikaa tai ihan ensimmäistä kertaa. Huomasin pystyväni keskittymään esitelmän kuunteluun ihan eri lailla, vaikka siinä ei edes ollut PowerPointia tukena. Oli tämäkin jotain, vaikka nämä olivatkin paria koetta ja heinäkuun kesäjuhlia lukuunottamatta täysin ainoat yliopiston lähitapahtumani kolmeen lukukauteen! Vaikka joka lukukausi on lupailtu että voitaisiin siirtyä lähiopetukseen. Toivon todella että se onnistuu talvilukukaudella.

*Toteuttaa bucket listoja ystävien kanssa

(Tai ennemminkin epävirallisia suunnitelmiamme matkustamisesta, elokuvailloista ja muusta :D )

- Toteutin ystävän kanssa ainakin Mamma mia -elokuvayön, Bodenjärven matkan ja interrailin, mutta lista vain pitenee. :)

Tapamme mukaan yhteiseen matkaamme kuului
kirkkoja, ruokaa - ja vaellusta!

*Laulaa

- Lauleskelin yksin ja kerran treffeilläkin, mutta en erityisesti harjoitellut laulamista. Ehkä nyt syksyllä.

*Pitää netittömän päivän tai kaksi

(Tämä tulisi tarpeeseen!)

- En varsinaisesti pitänyt, mutta varsinkin interaililla en paljoa ollut kännykällä, sitä voi jo kutsua voitoksi. :)

*Tehdä jotain uutta 

- Kävin ensimmäistä kertaa treffeillä, mutta myös interraililla tai ylipäätänsä pitemmällä matkalla ystävän kanssa. Niin, ja valvoin myös ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti koko yön. (Erotuksena eräästä yöstä muutama vuosi sitten, jolloin en saanut unta!)

*Oppia jotain uutta

- Jouduin miettimään pitkään opinko mitään kesän aikana. Osittain tuntui, että kesän aikana ajatukseni vain kiertyivät yhä pahemmin spiraalina ympärilleni, että löysin itseni jälleen kerran tarkkailemasta kehoni reaktioita ja ahdistumasta maailmasta. Osittain tuntui etten ainakaan kehittynyt eteenpäin, että vain junnaan edelleen paikallani vuodesta toiseen. Tämä kesä olikin jotain upeiden kokemuksien ja mielessä kipristelevien ajatusten välillä.

Joka tapauksessa hyvät asiat painottuvat: uskalsin kuitenkin mennä paikkoihin, uskalsin kokea uusia asioita ja tavata uusia ihmisiä. Ehkä kesäni muistuttaa minulle jatkossakin, että elämässä täytyy yrittää tarttua hetkeen niin kauan kuin pystyy ja tehdä siitä kaunis. 

"Skynda dig älskade, skynda att älska

 Dagarna mörkna minut för minut

 Tänd våra ljus, det är nära till natten

 Snart är den blommande sommarn slut" -Höstvisan

*Tehdä jotain ikimuistoista

- Kaikki ylläoleva <3

Mitä kauniita hetkiä teidän kesäänne kuului?

Kesän bucket list 2021

Olin jo unohtanut että nythän on kesän bucket listan aika! Täällä lämpötila ja sää on keikkunut viime aikoina siihen malliin, ettei tiedä onko kevät vaiko Suomen kesä. Kuitenkin kesälukukauteni Saksassa kestää heinä-elokuuhun asti ja kesä tulee kulumaan lähinnä opiskelun kimpussa. Haluan kuitenkin suunnitella kesälle muutakin mukavaa. Tietysti koronatilanne tulee vaikuttamaan kaikkiin suunnitelmiin, mutta luulen että ne kyllä voivat olla jossain vaiheessa kesää mahdollisia.

Tänä kesänä aion palata Suomeen aikaisintaan vasta loppukesästä, toisin kuin viime vuonna jolloin tilanne oli juuri toisinpäin. Viime päivinä olen muistellut nostalgisesti päivämatkaamme Tammisaareen ja ensimmäisiä kahvilakäyntejä, mökkeilyä, juhannusyön valoisaa hämärää ja järven eri sävyjä aamuauringossa tai auringonlaskussa. Tuntuu hiukan haikealta etten pääse kokemaan sitä taas. Mutta toisaalta viime kesänä ei muuten tapahtunut paljon mitään erityistä, minkä vuoksi odotan tältä kesältä varsinkin tekemisiä ystävien kanssa!

Omenankukista tietää kesän lähestyvän

Kesällä aion:

*Matkustella

Ensi kädessä haluaisin tehdä lisää päivämatkoja lähistölle ja tutkia paikkoja. Lisäksi haluaisin tehdä muutaman päivän matkan ulkomailla tai Saksassa, sillä en ole vielä kertaakaan matkustanut täällä kunnolla opiskelujeni aikana. Nyt paikkoja on alettu avata alueilla, joissa koronaluvut ovat matalahkoja, joten tämä saattaa hyvin onnistua! Ystäväni kanssa on ainakin suunnitteilla matka Bodenseelle Etelä-Saksaan.

*Lukea 1500 1200 sivua kuukaudessa

Viime aikoina olen taas alkanut laiminlyödä lukemista vaikka se oli talvella vauhdissa. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä luin viimeksi tämän verran tammikuussa ja silloinkin sattumalta. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

EDIT: Alensin tavoitetta hiukan, sillä tajusin että minun pitäisi lukea joka päivä 50 sivua päästäkseni tavoitteeseen :D Nyt pitää vain 40...

*Tutkia asuinkaupunkiani

Olisi kiva tehdä joka viikko jonkinlainen retki tai kävely uuteen paikkaan lähistöllä. Olen viimeisen vuoden ajan tutkinut lähiseutuja milloin yksin, milloin ystävän kanssa, mutta vielä on paljon näkemättä. Etsin kauniita paikkoja ja uusia näköalapaikkoja...

*Lukea ja opiskella ulkona

En tiedä miksi en ole edelleenkään vaivautunut lähtemään ulos opiskelemaan tai lukemaan, vaikka säät sallisivatkin! Toisaalta sadekuuroja tuntuu tulevan joka päivä.

*Pitää synttärijuhlat...

Ne jäivät viime vuonna etupäässä kiireiden vuoksi välistä, mutta tänä vuonna haluan pitää pienet juhlat.

* ...ja käydä muissa pienissä juhlissa

Synttärijuhlat, illanistujaiset, you name it. Katsotaan miten tilanne suo. Täällä saa edelleen tavata vain kahden talouden välillä.

*Viettää juhannusta

Haluan opettaa jollekulle täällä miten kerätään kukkia tyynyn alle :)

*Valvoa koko yön

Haluaisin katsoa auringonlaskun ja sen jälkeen auringonnousun.

*Katsella tähtiä jonkun kanssa ja olla yöllä ulkona

*Käydä jäätelöllä jäätelöbaarissa

*Kirjoittaa

Runoja, tarinaa, jotain!

*Olla mukana tekemässä vaikutusta tai olla aktiivinen

Ehkä keksisin jotain.

Saada lähiopetusta

Tätä en aikomalla aio vaan pelkästään toivon. Jos luvut jatkavat pienenemistä, niin se voi jopa olla mahdollista joissain kursseissa! Katsotaan ja toivotaan :)

*Toteuttaa bucket listoja ystävien kanssa

Tai enneminkin epävirallisia suunnitelmiamme matkustamisesta, elokuvailloista ja muusta :D

*Laulaa

*Pitää netittömän päivän tai kaksi

Tämä tulisi tarpeeseen!

*Tehdä jotain uutta 

*Oppia jotain uutta

*Tehdä jotain ikimuistoista

Kaunista kesää <3 Onko teillä jo suunnitelmia?

Becky Albertalli & Aisha Saeed: Yes no maybe so

Kiinnostus heräsi: Becky Albertallin kirjat

Yes no maybe so

Becky Albertalli & Aisha Saeed

2020

436 sivua

HarperCollins Publishers

Jamie on koko ikänsä toivonut voivansa tehdä muutoksen. Pahaksi onneksi hän ei ole hyvä puhumaan saati sitten uskaltamaan lähteä kiertelemään ovelta ovelle ääniä kalastelemaan. Tähän mennessä hän on auttanut serkkuaan Atlantan paikallisessa vaalikampanjassa tukien demokraattikandidaattia, joka ei tosin ole kaikkien mieleen. Samaan aikaan Jamien kesä kuluu pikkusisaren bat mitsva -juhlan järjestelyssä, jossa hänen odotetaan pitävän puhe. Mayan kesään puolestaan kuuluu ramadan-paasto ja sarja muutoksia. Hänen paras ystävänsä Sara, joka on kesän jälkeen lähdössä opiskelemaan, on koko ajan töissä tai uuden ystävänsä seurassa. Lisäksi Mayan vanhemmat muuttavat yllättäen erilleen. Kuin pisteeksi iin päälle hänen äiti patistaa Mayan auttamaan vaalikampanjassa hänen lapsuudenystävänsä Jamien kanssa. 

Viime aikoina olen jälleen kerran päivitellyt tämän hetken lempikirjailijoitani, ja Becky Albertalli päätyi empimättä listalle. Pidin hänen esikoisromaanistaan Minä, Simon, Homo Sapiens (Simon vs. the Homo Sapiens Agenda), josta tuli menestys ja yksi tunnetuimmista LGBT+ -nuortenromaaneista, sekä ehkä enemmän Suomessa tuntemattomammasta jatko-osasta Leah on the Offbeat. Myös Sydänsurujen kääntöpuoli (The Upside of Unrequited) oli samastuttavaa luettavaa. Näin ollen käännyin korkein odotuksin Yes no maybe so -romaanin puoleen, jonka Albertalli on kirjoittanut parhaan ystävänsä kirjailija Aisha Saeedin kanssa, enkä joutunut pettymään.

Ensinnäkin oli upeaa lukea kerrankin romaani nuorten aktivismista ja politiikasta. Kaikissa lukemissani nuortenkirjoissa päähenkilöt tuntuvat harrastavan liikuntaa, teatterikerhoa, lukemista tai "vetelehtivän" sohvan nurkassa, mutta missään kirjassa nykyajan nuoret eivät tunnu todella olevan mukana tekemässä muutosta. (Poikkeus taitaa olla Nic Stonen Kolme on parillinen luku, jossa Jupen vapaaehtoistyö on kuitenkin vain sivuseikka.) Yes no maybe so on todella inspiroiva aktivismin kuvauksessaan. Pidin erityisesti huomiosta, kuinka muutoksen tekemiseen ei tarvitse olla paras puhumaan. Joskus oma kyvyttömyyden tunne johtuu lähinnä vain heikosta itsetunnosta, sillä tosi paikan tullen Jamiesta paljastuukin ihan hyvä väittelijä. 

"Maybe some people are just destined to always say the wrong thing. Or no thing, because half the time, I just stammer and blush and can barely form words. But hey, better that than the alternative... which, as I now know, involves phlegm, a touch of vomit, and State Senator Mathews's black oxford shoes.

   Let's just say I'm not the master of persuasion you want on the front lines of your political campaign. I'm not a history changer." -s.9-10, Jamie

Jamie on muutenkin todella sympaattinen hahmo, josta löysin helposti itseni. Hän jännittää puhumista ja on ujo tyttöjen kanssa, mutta toivoo silti voivansa tehdä jotain suurta. Maya taas on ehkä hiukan rohkeampi ja itsevarmempi, mutta vihaa muutoksia sitäkin enemmän. Hänen ja Saran ystävyyden heikentyminen on samastuttavaa luettavaa. Jamien pikkusisko Sophie kavereineen olivat puolestaan ilmettyjä teinityttöjä, kuitenkin ihmettelin, kuinka Sophielle järjestettiin niin isot juhlat että ne vaikuttivat järjestelyn perusteella hääjuhlalta. Jamien isoäiti oli taas kuuluisan Instagram-tilinsä ja suorasukaisen aktivisminsa vuoksi hyvin mielenkiintoinen hahmo. Jamien serkku oli puolestaan jotenkin pöyristyttävä, enkä olisi antanut hänelle niin nopeasti anteeksi.

"Because the truth is, it's not just Willow who doesn't like change. I literally got twitchy when my favorite yogurt company rebranded to a bigger font. When my hairdresser accidentally cut off three inches more than usual, I wore it in a bun until it grew back out. Let's just say I'm not exactly the most adaptable person in the world." -s.30, Maya

Kirjan toisena tärkeänä aiheena on rasismi, ja monta kertaa huomautetaan, kuinka tilanne on vain pahentunut vuoden 2016 jälkeen. (Trumpia ei mainita nimeltä, mutta lukija tietää mistä puhutaan, ja kahden vaalikandidaatin kamppailun voisi osittain rinnastaa Trumpiin ja Clintoniin/Bideniin.) Alt-right-järjestön antisemitistiset autoihin kiinnittämät Fifi-puudelitarrat (= Pepe-sammakko) saavat ihon kananlihalle, samoin muslimien päähuivit kieltävä laki Georgiassa. Kirjan tapahtumat perustuvat muuten Saeedin ja Albertallin omaan elämään: täsmälleen samanlainen vaalikampanja ja lakiesitys tapahtuivat todella Atlantassa, ja kirjailijat olivat yhdessä mukana tukemassa demokraattikandidaattia kiertelemällä ovelta ovelle. Lisäksi he ovat itsekin muslimi- ja juutalaisperheistä. Jamie ei ole itse kokenut antisemitismiä, kunnes saa Fifi-tarran autoonsa. Maya on pakistanilaistaustaisena muslimityttönä joutunut tottumaan rasistisiin kommentteihin, mutta huivilaki vetää häneltäkin jalat alta. Ehkä olisin kaivannut vielä selityksen, mikä huivilaista tekee syrjivän, sillä kaikki lukijat eivät ole välttämättä perehtyneet asiaan. 

""Well, Kevin." I grit my teeth. "I'm sorry I'm not speaking to you politely. But I'm not sure how to be upbeat when the other side says your mere existence is a problem to be outlawed. First headwear. Then what? Where will it end? When will it be okay for me to raise my voice?"

   "I wasn't thinking of it all that, but -"

   "Of course you weren't," I tell him. "None of it affects you. This world is set up for you - and the rest of us? We have to be nice while people tell us they'll arrest us for what we wear."" -s.279, Maya

Joka tapauksessa lakiesitys on karmiva, varsinkin epäsuoruudessaan. Lain kannattajat väittävät sen koskevan kaikkia kasvoja peittäviä päähineitä ja takaavan kaikkien turvallisuuden, vaikkei kukaan olisikaan ikinä piilottanut asetta huivin alle. Kirja on todellakin upean (ja valitettavan) ajankohtainen ja ottaa kantaan politiikkaan ja syrjintään. Myös arkielämän tietämättömyys kuvataan hyvin: Jamie esimerkiksi unohtelee aluksi Mayan paastoavan ja saa sillä noloja tilanteita aikaiseksi.

Pidin etenkin siitä, miten luonnollisesti monikulttuurisuus esitetään. Jamie ja Maya ovat teinejä missä muutkin, joiden elämään vain sattuvat kuulumaan ramadan, bar/bat mitsva ja eri Jumala. Uskonnosta ja kulttuurisista taustoista oli voinut olla hiukan enemmänkin, mutta toisaalta kirja näytti hyvin, kuinka uskonnollinen tausta ei välttämättä määritä koko elämää, kuten yleensä väitetään. Myös seksuaalivähemmistöt ovat taustalla: sivuhenkilöiden poikaparitusta ei hehkuteta mitenkään erikoisesti, se vain on, ja eräs toinenkin tyttöön ihastuminen on ihanan luonnollinen ja lokeroimaton. Erityisen kiinnostavaa oli kuitenkin, kuinka Mayan vanhemmat kannustavat tytärtään seurustelemaan vain tosissaan ja pitkäkestoista suhdetta, jopa avioliittoa, ajatellen sekä muistuttavat high schoolin olevan jo valmiiksi raskasta. Kuitenkin he antavat Mayan päättää itse elämästään. Kuten arvata saattaa, Jamien tavattuaan Maya alkaa ensimmäistä kertaa miettiä seurustelun mahdollisuutta, ja loppupuolella jää mielenkiintoisen avoimeksi, miten vanhemmat suhtautuvat tähän päätökseen. Voin jotenkin hyvin kuvitella tällaisen ajatustavan useaan perheeseen, ja siitä olisi kiehtovaa lukea lisää.

Kirjassa on myös muitakin mielenkiintoisia huomioita aktivismista ja myös sen haasteista. Jamien ja Mayan paneutuessa vaalikampanjaan heidän perheensä ja ystävänsä olettavat heti syyn olevan vain söpö työpari, ja Jamiesta tuntuukin, ettei hänen ponnistelujaan oteta vakavasti. Kirjassa myös sivutaan aktivismin rajoja. Onko niitä edes? Missä vaiheessa poliittinen aktivismi alkaa hallita koko elämää ja vahingoittaa muita? Jamie ja hänen äitinsä riitelevät siitä, saako Sophien bat mitsvassa jakaa lentolehtisiä. Myöhemmin valokuva Jamiesta ja Mayasta alkaa levitä netissä vaalikampanjan nimissä ilman heidän lupaansa. Kuinka pitkälle saa mennä hyvän tarkoituksen nimissä? Jamien ajatuksista löytyy pieni totuuden siemen, vaikka hän meinaakin mennä hiukan pitkälle.

"Oh, sure, let's canvass... when we have time. Resist white supremacy - as long as it doesn't interfere with our super chill weekend. I'm not saying I'm perfect. I'm as guilty as anyone. But at least I'm trying." -s.266, Jamie

Luin kirjaa joulukuussa, jolloin aihe meni ajankohtaisuudellaan erityisen paljon ihon alle, kun perussuomalaiset pääsivät kannatuskyselyissä jälleen johtoon. Välillä mietin, kuka oikein äänestää pahimmillaan oikeistopopulistisia puolueita ja mistä syystä. Miksi äänestää puoluetta, jonka jäsenistä moni on epäsuorasti tai avoimesti rasistinen tai muuten syrjivä?  Tätä miettii myös Maya:

"I watch her amble towards her car. It didn't escape my notice that she was wearing a Newton button. Neither did I miss the red hat she had on. I think of Kristin from Dicker's office. She was just like this lady, full of sugar and sunshine, saying the nicest things. And yet this woman. Kristin. They can look at someone like me - grin at Hannah - and still vote for Newton." -s.415, Maya

Yes no maybe so on inspiroiva kirja nuorten vaikuttamisesta ja muutoksen tekemisestä. Se kannustaa toimimaan, edes yrittämään, sillä toivoa on aina. 

""But the work itself is the point. You keep doing it, because otherwise, how do you keep from feeling helpless? It's like those sharks that keep swimming or they die," I say. "It's about the act of resisting. Waking up every day and deciding not to give up."" - s.411, Jamie

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen 2019 kohtaan 4. "Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta henkilöä", YA-jouluhaasteen 2019 kohtaan "Kirjalla on kaunis kansi" (rakastan sen lämpimän sinistä taustaa ja asetelmaa!) ja omien Kaupunki- ja Amerikkaa tutkimassa -haasteisiini osavaltiolla Georgia ja kaupungilla Atlanta.

Kesän 2020 bucket list

Syksy on jo pitkällä, täällä päin Saksaa lämpötilat ovat olleet jopa viileämpiä kuin Suomessa. Tänä viikonloppuna kävelin ulkona ja ihastelin punaruskeita kukkuloita ja yksittäisiä kellanpunertavina hehkuvia puita. Kesä tuntuu kaukaiselta, mutta kuitenkin mietin, että vastahan oli 25 asteen lämmin alkusyksy. Tein alkukesästä tavanomaisen bucket listan:

Lue 2500 sivua 
- Luin kesäkuussa noin 1500 sivua, heinäkuussa 1300. Eli sivumäärä ylittyi! Se ei tosin ollut mikään yllätys, valitettavasti vain nyt syksymmällä lukemat vähän tippuivat.

Kirjoita jotain tarinaa
- Kirjoitin pari runoa, joihin olin todella tyytyväinen, ja pienen tarinan tyttörakkaudesta entisaikaan, joka puolestaan jäi sitten kesken. Ehkä en vain enää kunnolla pysty kirjoittamaan proosaa...

Tee pyöräretki(ä)
En tehnyt :( Tosin pyöräilin kerran isän työpaikalle ja takaisin, sekä kerran tapaamaan ystävääni! Myös syyskuussa pyöräilin usein työpaikalleni puron vartta pitkin. Mutta en tehnyt pyöräretkiä. 

Tee juhannustaika
Tein! Näin tosin unessa vain vanhoja tuttuja, joista yksikään ei vaikuta lupaavalta ehdokkaalta. Onneksi en ollut tehnyt sitä taikaa, jossa kieritään pellolla... ensimmäinen vastaantulija oli nimittäin tienreunaan nukahtanut humalainen mies!

Tee jotain uutta ystävien kanssa

Teimme sushia! Olikin mielenkiintoista seurata erilaisia sushintekotapoja: kaverini ei laita riisiin sokeria (vaikka se lukee suurimmassa osassa löytämistäni ohjeista) mutta sushin sisään meni niin omenaa kuin salaattiakin. Itse olen ehkä enemmän "perinteisen" sushin ystävä (laitamme kotona aina vain kurkkua, avokadoa, lohta ja surimia), mutta ihan hyvää tuli näinkin!

Lisäksi toisen ystävän kanssa treffailimme kirjastossa opiskelun parissa, toisella kerralla tosin keskittyminen herpaantui ja juttelimme yhteen menoon tunnin Disney-filmien naiskuvasta ja Thaimaan politiikasta. :)

Opi jotain uutta

En muista mitä opin... Opin ehkä olemaan hiukan rohkeampi ja heittäytyväisempi, sillä tein loppukesästä päätöksen ottaa vastaan työharjoittelupaikka, joka pelotti minua, mutta osoittautui ehkä parhaimmaksi päätöksekseni koko vuonna. Mökillä opin kai myös sytyttämään tulen kiukaaseen. Ja leipomaan perunarieskoja!

Matkusta jonnekin 

Matkustin Tammisaareen, mökille, Tuusulanjärvelle, Loviisaan, Lappeenrantaan ja takaisin Saksaan. :) Mökillä olimme ennätykselliset kaksi viikkoa!

Laske montako jäätelöä söit
Unohdin laskea... Joka tapauksessa enemmän kuin viime kesänä, jolloin söin ehkä kolme kertaa. :D Söin jäätelöä välillä suoraan paketista ja mökillä pitkästä aikaa paljon kaupan jäätelöitä (jotka alkoivat tosin nopeasti kyllästyttää). Saksassa rohkenin vihdoin ostaa jäätelöä kioskista. En ymmärrä miksi en ole ostanut sitä useammin - italialainenkin jäätelö maksaa noin 1-1,50€ pallo, ja kaupan jäätelöissä on hirveän pienet valikoimat.

Kokkaa tai leivo jotain (uutta)

Kokkasin esimerkiksi kantarellikastiketta, josta tuli hiukan paksua, makaronilaatikkoa ilman munamaitosekoitusta (hyvää, vaikka jotain hiukan tuntuikin puuttuvan!) ja joitakin kiinalaisia ruokia. Unohdin jotenkin, etten syö chiliä, ja kokkasin tulisesta papukastikkeesta mapo tofua, jonka sitten pystyin onneksi joten kuten syömään.

Syö mansikoita ja mustikoita ja muita marjoja metsästä
En syönyt :( Mansikoita pihalla ja mustikoita näin kyllä metsässä, mutta (epä-)loogisesti en uskaltanut syödä niitä, sillä en ollut juuri pessyt käsiä... ehkä torjuin sitten sillä koronan? Tosin muutamaa viikkoa myöhemmin ignoorasin logiikan ja söin kaverini kädestä luumuja.

Tee jotain kesäherkkua
Tein kerran jääkahvia ja kerran kokeilin kokisjälkkäriä sitruunasorbetista ja coca-colasta. Se toimii kuitenkin parhaiten normaalilla jäätelöllä... 

Lähetä jollekulle paketti, postikortti ja kirje

Lähetin paketin/kirjeen Ruotsiin :)

Pidä netitön päivä

En pitänyt...

Rentoudu!

No jaa, kesä tuntui menevän opiskeluun, kokeisiin ja kurssien lopputöiden välttelyyn, mutta olihan myös rentoja päiviä ystävien kanssa ja mökillä.

Kesä 2020 oli varmaan jokaiselle hiukan erikoinen kokemus, kun piti tasapainotella lomailun ja koronarajoitusten sekä -ahdistuksen kanssa. Minulle kesä oli kuitenkin myös iloinen yllätys, sillä vietin sen kokonaan kotona - ilman koronaa en olisi päässyt ollenkaan Suomeen. (Ei sillä, että iloitsisin pandemiasta, mutta jotain hyvääkin!) Toisaalta lukukaudet menevät mene ja tiedä mistä syystä Saksassa vähän eri tavalla, ja kesä menikin sitten lähinnä opiskeluun. Jopa juhannuksena oli eräs vapaaehtoinen viikonloppukurssi. Etäopiskeluun olin jo vähän väsynyt, ei siinä muuten mitään, mutta en pystynyt keskittymään "miitteihin", ja motivaatio oli vähän hukassa kun lähipiiri oli kesälomalla... Lisäksi kaipasin vain konkreettista luentosalia, kurssikaverien ja opettajien näkemistä ja kunnon keskusteluja. Tuntui että kaikki aika meni opiskeluun, mutta niin se meni jo talvellakin, joten ehkä pitäisi vain joustaa ja tehdä vähemmän tunnollisesti.

Leivoin perunarieskoja lounaaksi
alkukesän lämmössä

Mutta ehdinhän minä siinä sivussa muutakin. Mökille ja isovanhemmille raahasin tietokoneen mukaan, mutta olin mukana uimassa, ravintolassa, soutelemassa ja juttelemassa. Näin sukulaisia, maistoin särää Lappeenrannassa ja tapasin ystäviäni, tosin he tuntuivat kaikki olevan mökeillään tai Suomen matkoilla. Vietin jopa synttäreitäni pienimuotoisesti kakkukahveilla, joista jäi hyvä mieli. Päivämatkat piristivät valtavasti ja oli ihana pystyä taas pitkästä aikaa käymään kahvilassa. Elokuvissa katsoin uuden Pikku naisia ja samastuin Johon niin että leijuin pilvissä. Olin ensimmäistä kertaa Raaseporin linnassa ja täysin suomenruotsalaisissa kaupungeissa. Ja oli ihan parasta olla taas perheen kanssa, minua huolestutti miltä tuntuisi palata Saksaan, mutta kävikin niin että sopeuduin heti tännekin hyvin, enkä ole edes ikävöinyt takaisin. Täällä elokuuni täyttyi kokeista, kurssien lopputöiden kanssa viivyttelystä ja etenkin ystävien tapaamista. Tuntui että olin taas osa opiskelijaelämää, ihan vain kun kokkailimme toisillemme tai kuljeskelimme joen vartta jäätelö kädessä tai kun vilkutin veneestä professorilleni. 

Parhaiten minulla on ehkä kuitenkin jäänyt kesästä mieleen aamut ja illat mökillä. Iltaisin auringonlaskun värit peilautuivat järven pinnassa ja lopulta pimeän laskeutuessa lepakot lehahtelivat tumman pohjattoman veden äärellä ja horisontin kajo valaisi edelleen. Aamulla join kahvia ja söin maailman parasta ruisleipää vilttiin kääriytyneenä ennen etätunteja ja luin kirjaa. En olisi millään halunnut lähteä takaisin kaupunkiin.

Mitä muistoja teillä on kesästä? Miten se erosi edellisistä?

Kesän 2020 bucket list

No juu... Tänä kesänä ei voi (eikä uskalla, ainakaan minä en) tehdä kunnolla mitään koronaviruksen takia ja lisäksi yliopistoni lukukauteni kestää koko kesän ajan. Joka tapauksessa lomafiilis on muiden mukana tarttunut minuunkin ja kehittelin tapani mukaan bucket listan kesäksi!

Lue 2500 sivua 
- Ajattelin etten ota paineita kirjoista vaan sivumääristä?

Kirjoita jotain tarinaa
- Enpä ole kirjoitellut mitään fiktiota aikoihin, paitsi joitakin runoja, joita olisi myöskin kiva kirjoittaa enemmän. Joka tapauksessa päässäni kehkeytyy tasaisin väliajoin erilaisia romaanin juonia, joten olisi mukava tarttua johonkin ja kokeilla kirjoittaa edes muutama sivu.

Tee pyöräretki(ä)
Ainakin mökillä olisi hauska päästä pyöräilemään, en ole ikinä pyöräillyt siellä. Katsoin tosin juuri Google Mapsista eikä sielläpäin näytä olevan sopivia lenkkejä tai nähtävää, mutta ehkä kokeilen jos vain saan jonkun pyörän mökille.

Tee juhannustaika
- En selitä!

Tee jotain uutta ystävien kanssa
Oli se sitten piknik tai levyraati!

Opi jotain uutta

Matkusta jonnekin 

Laske montako jäätelöä söit

Kokkaa tai leivo jotain (uutta)

Syö mansikoita ja mustikoita ja muita marjoja metsästä

Tee jotain kesäherkkua
Tämän voisi korkata jo tänään, olen nimittäin juuri tekemässä jääkahvia. (Laitoin vaan kylmää kahvia, maitovaahtoa, vaniljasokeria ja hunajaa mukiin ja pistin jääkaappiin, katsotaan mitä siitä syntyy.)

Lähetä jollekulle paketti, postikortti ja kirje

Pidä netitön päivä

Rentoudu!

Päivitän ehkä listaa nyt kesän aikana :) Mitä teidän ämpärilistaan kuuluu?