Jacqueline Wilson: Kuin kaksi marjaa

Kirja: Kuin kaksi marjaa

Kirjailija: Jacqueline Wilson

Julkaisuvuosi: 2004 (1.p. 2002)

Suomentaja: Terhi Leskinen

Alkuperäisteos: Double Act (1995)

192 sivua

Otava

Ruby ja Garnet ovat kymmenvuotiaat identtiset kaksoset, jotka asuvat isänsä ja mumminsa kanssa. Heidän äitinsä on kuollut. Eräänä päivänä isä tuo päivälliselle vieraan naisen, Rosen. Paljastuu, että hän on halunnut tutustua tähän jo pidemmän aikaa.

        Rosen liittyminen perheeseen muuttaa Rubyn ja Garnetin elämän. He joutuvat jättämään kaverinsa, mummin ja entisen asuntonsa ja muuttamaan pieneen maalaiskylään, jonne isä haluaa perustaa kirjakaupan. Kaiken syy on kaksosten (tai ainakin Rubyn) mielestä uusi äitipuoli.

Rosen hyväksyminen ei ole kirjassa ainoa ongelma. Itse asiassa enemmän esillä on kaksoissisaruus. Ruby ja Garnet ovat tottuneet tekemään kaiken yhdessä. Rubyn ehdoilla. Hän on "Hallitseva kaksonen" ensimmäisenä syntyneenä ja lisäksi paljon määrätietoisempi kuin Garnet. Garnet on tottunut tähän. Hänkin kiusaa Rosea, vaikka alkaakin vähitellen pitää tästä. Hän lähtee Rubyn kanssa televisiosarjan koekuvauksiinkin, vaikkei osaa tai halua näytellä. Mutta voiko tällainen jatkua? Voivatko - ja haluavatko - molemmat tytöt olla yhdessä ja samanlaisia koko loppu ikänsä?

Kirja ei ollut kerronnaltaan tavallinen romaani, sillä se koostui Rubyn ja Garnetin vuorottelevista kirjoituksista yhteiseen tilikirjaan. "Päiväkirjaromaani" on hieno idea, mutta mietin koko ajan, kuinka moni oikeasti kirjoittelisi päiväkirjaan suurimman osan ihmisten vuorosanoista. ja niin yksityiskohtaisesti. Se tuntui oudolta, mutta lyhyet monologit taas olisivat tylsiä, joten...

Samastuin molempiin kaksostyttöihin, Garnetiin siksi, etten minäkään aina jaksaisi tehdä niin kuin muut haluavat (ja Rubyn pompottelu oli välillä ärsyttävää!). Pidinkin hänestä enemmän, koska hän oli rauhallisempi ja piti vanhoista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Rubyyn taas samastuin, koska minäkin olen kiinnostunut näyttelemisestä ja yrittäisin myöskin suostutella toista hyvin tiiviisti mukaan, jos tarve vaatisi.

"Kuin kaksi marjaa" oli hilpeä kirja ja hyvin nopealukuinen piirroksineen kaikkineen. Lopussa minusta oli hiukan hassua, että Ruby niin nopeasti vaihtoi mieltään. (Olenpas tänään realistinen!) Olen lukenut Jacqueline Wilsonilta aiemmin kirjan "Kurja juttu" ja näistä kahdesta pidin enemmän "Kuin kaksi marjaa". Alla näyte Rubyn kehittämästä kaksoiskielestä:

Minä kallistin päätäni sivulle merkiksi siitä, että aivastaisimme yhtä aikaa. Sitten kallistin päätäni toiseen suuntaan, ja me molemmat pudotimme kirjamme pulpetilta. Sitten nyökkäsin hädin tuskin havaittavasti, ja me kumpikin nousimme seisomaan ja sanoimme yhteen ääneen: "Opettaja, saanko minä mennä käymään vessassa?" ja sitten me marssimme ulos luokasta samaa tahtia, minä edellä ja Garnet perässä,vasen oikea, vasen oikea, ja käsivartemme heiluivat oikea vasen, oikea vasen, ja sitten minä yskäisin ihan hiljaa, ja me nakkelimme niskojamme niin että lettimme viuhuivat puolelta toiselle, vasen oikea, vasen oikea.

Kirja menee HelMetin lukuhaasteen kohtaan "Kirja, jonka nimessä on numero".