sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ying Chang Compestine: Revolution Is Not a Dinner Party

Kiinnostus heräsi: koulussa luettu


Kirja: Revolution is not a dinner party
Kirjailija: Ying Chang Compestine
Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 2007)
208 sivua
Walker Books

Lingin vanhemmat ovat Kiinassa hyvässä asemassa lääkäreinä, hänen isänsä opettaa tytölle englantia, hänellä on hyvä ystävä joka on kuin isoveli,  ja ainoat murheet on helle ja äidin nuhteet. Ling on onnellinen. Olosuhteet kuitenkin muuttuvat, kun toveri Li, Mao Zedongin poliittinen virkamies, muuttaa heille ja asioita joudutaan salaamaan Lingin perheessä. Esimerkiksi näitä englannin tunteja.

Vähitellen Lingin koulutoverit alkavat kiusaamaan ja hylkimään häntä, koska hän ei ole työläisperheestä. Tyttö näkee muita ihmisiä vietävän pois, jopa yrittävän itsemurhaa. Kaikkien täytyy kunnioittaa Maota, ja pienimmästäkin rikkeestä voidaan viedä pois työleireille tai vankilaan. Miten Lingin perhe kestää tämän ajan?

Kirja kertoi todella aidosti Maon ajasta ja Lingin elämästä, ja osittain se taitaa perustua kirjailijan omaan nuoruuteen. Mutta vallankumouksen kiristyessä tarina muuttui hyvin surulliseksi ja välillä nieleskelin kyyneleitä lukiessa, kuinka Ling näki ihmisiä nöyryytettävän... uhkailtavan, vietävän pois, muuttuvan armottomiksi kapinallisiksi. Koko ajan täytyi olla varuillaan. Kouluun piti tuoda mukaan Maon punainen kirja, ja lähes kaikki leikkasivat hiuksensa lyhyeksi Maon vaimon, Jiang Qingin mukaan. Lingillä itsellään ei koulussa sujunut hyvin, sillä hän oli koulutettujen vanhempien jälkeläinen, eikä suostunut pukeutumaan univormuun tai leikkaamaan hiuksiaan.

"Gao opened and closed the scissors in the air. "Let's cut her bourgeois hair now!" His face turned dark red.
     The images of Mrs Wong's long black hair falling on the yellow leaves and the baby doctor's yin-yang haircut flashed through my thoughts." -s.153

Historiallinen ajankohta jäi minua vaivaamaan. Kirjan mukaan tapahtumat sijoittui vuosiin 1972-76, ja tarinan alussa kurjuus ei ollut vielä alkanut. Kuitenkin lopussa kerrottiin kulttuurivallankumouksen olleen pahimmillaan vuosina 1966-69, ja alkaneen sitten lientyä. Samoin ymmärsin Wikipediastakin. Oliko tämä sitten jokin jälkivallankumous?   

Nyky-Kiinassa Maoa kunnioitetaan yhä, mutta hänen myönnetään tehneen pahojakin tekoja. Samoin kommunismi ei ole yhtä vahvana enää, vaikka sen annetaan ymmärtää olevan. Kiina kansainvälistyy koko ajan ja ottaa paikkaa maailman markkinoilla. Jotakin ihmisiltä kuitenkin rajoitetaan, esimerkiksi rajaton Internetin käyttö ja sananvapaus. Aroista historiallisista ajoista, varsinkin Maon ajasta, liikkuu edelleen propagandaa.

Asun Kiinassa, ja seuraavana oma kokemukseni propagandaan. Otin tämän kirjan mukaan kaupungille luettavaksi. Taksissa kuitenkin aloin miettiä, olisiko tämä Kiinassa hyväksyttävä kirja, miten viranomaiset suhtautuisivat tähän todenmukaiseen kertomukseen kulttuurivallankumouksesta? Maon pahojen tekojen paljastamiseen? Onko kirja päätynyt mustalle listalle, vaikka se löytyykin kouluni hyllystä? Päädyin lukemaan kirjaa taksissa ja ulkona peittäen teeman paljastavat kannet. Hiukan varuillani.

Eihän koskaan voi olla varma.

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10: "Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti