Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 3

Kiinnostus heräsi: L.M.Montgomery on lempikirjailijani ja luin hänen päiväkirjansa ensimmäisen ja toisen osan vuosi sitten

Kiitos Mary Rubio sekä Elizabeth Waterson päiväkirjojen toimittamisesta <3 Mahtoi olla työtä...

Kirja: The Selected Journals of L.M.Montgomery Volume 3: 1921-1929
Toimittaneet: Mary Rubio & Elizabeth Waterson
Sarja: The Selected Journals of L.M.Montgomery
Julkaisuvuosi: 1992
472 sivua
Oxford University Press

"In the evenings I have been copying my old journal of the summer of Chester's birth. It hurt me. I was so happy then. Frede was here and I had my dear little chubby baby and Ewan was well. Those two years after Chester's birth were the happiest of my life. After that the war came and the loss of dear "little Hugh"; and when the war was over Frede died and life changed forever; and then Ewan's malady came upon him and all happiness left my life. I do not suppose it will ever return." -11.8.1921

Vuonna 1921 Maud Montgomery on jo maailmanlaajuisesti kuuluisa kirjailija, jolle satelee ihailijapostia. Samaan aikaan hän on kuitenkin 46-vuotias papinrouva pienessä Leaskdalen kylässä Ontariossa. Ei Prinssi Edwardin saarella, jolla hän kuitenkin käy kesäisin parin vuoden välein. Maudin päivät kuluvat kirjoittamiseen, taloudenhoitoon, kahden poikansa kasvatukseen, erilaisten järjestöjen ja tapahtumien pyörittämiseen, vierailuihin seurakunnan jäsenten luona - ja huoliin.

Kesällä 1921 Maud ja Ewan joutuvat auto-onnettomuuteen erään lähikylässä asuvan marsalkan kanssa. Kaikki selviävät säikähdyksellä - vielä. Puoli vuotta myöhemmin Ewan saa kirjeen marsalkalta. Tämän mukaan auto-onnettomuudesta johtuen hän joutui menemään leikkaukseen ja vaatii nyt MacDonaldeja maksamaan sairaslaskun. Maud ja Ewan kuulevat, että marsalkan oli ollut aikomus mennä leikkaukseen joka tapauksessa, mutta eivät saa todistettua sitä kunnolla. Asia etenee syytteeseen, oikeudenkäynteihin, ja soppa on selvä... Vielä vuosienkaan päästä asia ei ole ratkennut. Samaan aikaan Maudilla on vielä lakikiistat entisen kustantajansa kanssa...

Ewan, jolla havaittiin vuonna 1919 masennus, on välillä parempi, välillä huonompi. Maud seuraa tarkasti tämän vointia ja murehtii sen vuoksi. Ewanin sairausta kutsutaan nimellä malady tai religious melancholia: hän uskoo tehneensä suuren synnin eikä pääse taivaaseen. Tuohon aikaan ei ollut kunnollisia lääkkeitä masennukseen, eikä Ewania voi oikein parantaa. 

Maud kaipaa itselleen hyvää ystävää, jolle puhua huolistaan... Mikä sitten lohduttaa häntä edes hetkiseksi? Kirjojen lukeminen, varsinkin vanhojen suosikkien. Hänen poikansa, kissansa. Vierailut PEI:llä. Kesä Muskokassa - jonka luonto inspiroi häntä lempikirjaani Siniseen linnaan. Kirjoittaminen. Luonnon kauneus.

Päiväkirjassa löytyy paljon Maudin ajatuksia, kuten muuttuvasta maailmasta:     

"The papers nowadays are filled with radio. Dr. Shier has a set and he told me recently that last Sunday morning he heard a sermon preached in Pittsburg, Pa. in the morning and one in Chicago in the evening. It is all very wonderful- and I find it a little depressing. Is it because I'm getting on in life that all these wonderful inventions and discoveries, treading on each other's heels, give me a sense of weariness and a longing to go back to the slower years of old. Doubtless that has something to do with it. But I do really think we are rushing on rather fast. It keeps humanity on tiptoe. And all these things don't make the world or the people in it any happier. But I think this will go on for two or three hundred years - I mean the flood of great discoveries." -16.12.1922

Vuonna 1925 Ewan kutsutaan pastoriksi Norvalin kylään, Ontariossa sekin, ja seuraavana vuonna he muuttavatkin. Maud jättää Leaskdalen ristiriitaisissa tunnelmissa. Kuitenkin seuraavat vuodet Norvalissa tuntuvat helpoimmilta pitkään aikaan, eikä enää tarvitse murehtia lakikiistoistakaan.

"I spent this cloudy evening, fresh and sweet, setting out plants in the garden and enjoying life. I am well again. Ewan is well. We are free, just now at least, from any biting anxieties or worries."  -11.6.1927

En harmikseni ehtinyt lukea tätä päiväkirjan kolmatta osaa aivan loppuun, ennen kuin lähdimme taas ulkomaille. Varsinainen päiväkirja loppuu sivulla 401 ja ehdin sivulle 370. Lukeminen sujui edelleen hyvin, vaikka esimerkiksi lakiasioissa olisi niin lakitiedon kuin siihen liittyvien termien tietäminen saattanut olla tarpeen... Ihan hyvin kuitenkin tuli selväksi, että asia oli mutkikas ja stressaava.

Maailmalle Maud näytti hymyilevän ja puuhakkaan ulkokuoren, päiväkirjalleen hän uskoi oman itsensä ja kaikki huolensa. Hän on menettänyt parhaan ystävänsä, hänen aviomiehensä on masentunut, eikä hän voi puhua kenenkään kanssa... Olisiko hänen elämänsä voinut olla helpompaa ilman naimisiinmenoa tai - ilman kirjailijan uraa? En tiedä.

"I don't think I would ever be really tempted to commit suicide as long as I could get enough to eat and wear by any means short of begging. Life, with all its problems has always been an extremely interesting thing to me." -10.5.1922

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Maud löydettiin menehtyneenä lääkkeiden yliannostukseen, ilmeisesti tahalliseen... Mutta tämä on vasta edessä.

Kirja kertoo Kanadan provinssista Ontario.