Huhtikuussa luin loppuun kolme kirjaa ja 596 sivua:
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta (164s, e-kirja)
Susanne Hornfeck: Torte mit Stäbchen (371s)
Minna Canth: Työmiehen vaimo (61s, e-kirja)
Laulu tulipunaisesta kukasta muistan hyvin kaksi asiaa: vanhanaikaisen kielen sekä ajatuksen. Sanoista jäin miettimään, mitä ovat ouru ja ruhka (tukkisuma?) ja pidin kirjan kauniista kuvailusta. "Syysilta käveli mustissaan." Kirjan tapahtumat antoivat kuitenkin paljon ajateltavaa rakkaudesta, jota päähenkilö niin yritti etsiä monen naisen luota. Tämä kirja jäi mieleen.
Torte mit Stäbchen (kakkua syömäpuikoilla) luin ensimmäisen kerran viime vuonna: se kertoo juutalaisesta pakolaistytöstä joka pääsee pakenemaan Shanghaihin sodan aikaan. Aloin todella kadehtia Ingeä, kuinka hyvin hän oppii tuntemaan Shanghain vuosien aikana ja kuinka hyvin hän oppi kiinaa. Häntä voisi verrata johonkin tyttökirjan hahmoon, jolle aina tapahtuu kaikenlaista jännittävää ja joka on avoin ja rohkea. Tämä on yksi lemppareistani Kiinasta kertovista kirjoista, joita olen yrittänyt lukea mahdollisimman paljon.
Työmiehen vaimo sopisi minusta ehkä paremmin näytelmänä katsottavaksi, sillä nyt tarina ja tapahtumat menivät aika nopeasti ohitse. Mutta Johannan tarina oli hyvin surullinen - onneksi naisten asema on nykyään paljon parempi kuin ennen. Olisin toivonut Riston saaneen jonkun opetuksen lopussa, mutta ehei. Tämä näytelmä on varmasti vaikuttanut katsojiin jo ensimmäisillä esityskerroillaan.
Ehdin katsoa lentokoneessa yhteensä neljä elokuvaa: La La Landin uudelleen (parani vain toisella kerralla <3), japanilaisen My Tomorrow, Your Yesterday ja kaksi kiinalaista elokuvaa Under the Hawthorn Tree ja Soul Mate, sillä halusin yrittää opetella kiinaa niiden kautta. Pari termiä tuli opittuakin, vaikka en saa puheesta selvää oikein mitään, mutta huomasin myös samankaltaisuuksia kiinalaisten elokuvien välillä. Molempien juonet olivat vähän sekavia, mutta niissä oli hyviä ajatuksia. Molemmissa filmeissä myös jokin tärkeä henkilö kuoli lopussa, ja päähenkilöt itkivät niin täysillä että hyvä kun en itkenyt yhtä kovaa mukana.
Huhtikuun alussa koin aivan hirveän fyysisesti huonon olon vatsataudin takia, meille tuli vieraita Suomesta, ja kävin Kiinan muurilla. Huhtikuun lopussa voin ihan hyvin, meille tuli uudet vieraat kylään ja kävimme taas Kiinan muurilla. :) Kukkulat olivat vähän ehtineet vaihtaa väriään kuukauden aikana, ja eri puut kukkivat, mutta oli aivan yhtä kaunista. <3 Rakastan Kiinan muuria, se on aivan upea. Valitettavasti sen olemassaolo on vaatinut monen rakentajan hengen... Näitä ihmisiä voisi muistaa aina tätä uskomatonta rakennelmaa kävellessä.
Siinä välissä oli kahden viikon pääsiäisloma, jolloin olin etukäteen päättänyt olla tekemättä muuta koulua varten kuin lukea kaksi kirjaa suomen kurssille. Kävimme lomalla ensin tutustumassa lyhyesti Hongkongiin ja Macaoon. Macaosta jäivät mieleen Eiffel-tornin kopio, St. Paul'sin rauniot ja kuinka melkein eksyimme ystäväni kanssa portugalilaiseen linnoitukseen. Hongkongissa puolestaan ajoimme vuoren rinnettä vaunulla Victoria Peakille, ja tapasimme upean näkymän sijasta - pilviä!
Filippiineiltä minulla puolestaan jäi parhaiten mieleen syöminen ja rentoutuminen. Vilkkuvat tulikärpäset, taivaalle sirotellut tähdet ja tutun näkäiset metsät joissa kasvoi - palmuja. Vesi jossa parin metrin syvyydessä näkyi pohjaan asti.
Aivan täydellinen lomamatka ei mielestäni ollut, emmekä hirveästi erityistä tehneet, edes uineet paljoa, mutta hyviä hetkiä oli joka tapauksessa. Ehkä yksi suurimmista tavoitteistani kävivät toteen: juttelin paikallisten kanssa. Jopa vesiliukumäen huipun vartijaan voi tutustua. :)
Huhtikuu ei siis ollut niin koulua täyteen ahdettu kuin maaliskuu. Minua ahdisti, edelleen, välillä paljon. Mutta hyviä vastakohtia tähän olivat rentouttavat hetket ilman ajatuksia ja vieraat Suomesta. Kiitos kun kävitte <3
Toukokuussa minua odottaa - tietysti koulu, mutta myös esimerkiksi viikko pelkkää teatterikerhoa, kaverin synttärijuhlat ja pohtiminen miten voisin hidastaa aikaa. Kaksi kuukautta, ja olemme muuttamassa Suomeen.
Tällä hetkellä pelkkä ajatus Kiinan jättämisestä, tuttujen ihmisten ja paikkojen hyvästelystä vaan ahdistaa, vaikka haluaisinkin asian olevan juuri päinvastoin. Enhän halunnut muuttaa tänne... Kesäkin ahdistaa, vaikka odotan lomaa ja parhaan ystäväni kanssa suunnittelemaa upeaa kesää. I only hope it will come true.
KK: Mikä teitä ahdistaa tällä hetkellä eniten? (Ei ole pakko nimetä jotain henkilökohtaista ahdistusta, mutta saatte täältä halauksen <3)
Laulu tulipunaisesta kukasta muistan hyvin kaksi asiaa: vanhanaikaisen kielen sekä ajatuksen. Sanoista jäin miettimään, mitä ovat ouru ja ruhka (tukkisuma?) ja pidin kirjan kauniista kuvailusta. "Syysilta käveli mustissaan." Kirjan tapahtumat antoivat kuitenkin paljon ajateltavaa rakkaudesta, jota päähenkilö niin yritti etsiä monen naisen luota. Tämä kirja jäi mieleen.
Torte mit Stäbchen (kakkua syömäpuikoilla) luin ensimmäisen kerran viime vuonna: se kertoo juutalaisesta pakolaistytöstä joka pääsee pakenemaan Shanghaihin sodan aikaan. Aloin todella kadehtia Ingeä, kuinka hyvin hän oppii tuntemaan Shanghain vuosien aikana ja kuinka hyvin hän oppi kiinaa. Häntä voisi verrata johonkin tyttökirjan hahmoon, jolle aina tapahtuu kaikenlaista jännittävää ja joka on avoin ja rohkea. Tämä on yksi lemppareistani Kiinasta kertovista kirjoista, joita olen yrittänyt lukea mahdollisimman paljon.
Työmiehen vaimo sopisi minusta ehkä paremmin näytelmänä katsottavaksi, sillä nyt tarina ja tapahtumat menivät aika nopeasti ohitse. Mutta Johannan tarina oli hyvin surullinen - onneksi naisten asema on nykyään paljon parempi kuin ennen. Olisin toivonut Riston saaneen jonkun opetuksen lopussa, mutta ehei. Tämä näytelmä on varmasti vaikuttanut katsojiin jo ensimmäisillä esityskerroillaan.
Ehdin katsoa lentokoneessa yhteensä neljä elokuvaa: La La Landin uudelleen (parani vain toisella kerralla <3), japanilaisen My Tomorrow, Your Yesterday ja kaksi kiinalaista elokuvaa Under the Hawthorn Tree ja Soul Mate, sillä halusin yrittää opetella kiinaa niiden kautta. Pari termiä tuli opittuakin, vaikka en saa puheesta selvää oikein mitään, mutta huomasin myös samankaltaisuuksia kiinalaisten elokuvien välillä. Molempien juonet olivat vähän sekavia, mutta niissä oli hyviä ajatuksia. Molemmissa filmeissä myös jokin tärkeä henkilö kuoli lopussa, ja päähenkilöt itkivät niin täysillä että hyvä kun en itkenyt yhtä kovaa mukana.
 |
| Kuun alussa |
 |
| Kolme viikkoa myöhemmin |
Huhtikuun alussa koin aivan hirveän fyysisesti huonon olon vatsataudin takia, meille tuli vieraita Suomesta, ja kävin Kiinan muurilla. Huhtikuun lopussa voin ihan hyvin, meille tuli uudet vieraat kylään ja kävimme taas Kiinan muurilla. :) Kukkulat olivat vähän ehtineet vaihtaa väriään kuukauden aikana, ja eri puut kukkivat, mutta oli aivan yhtä kaunista. <3 Rakastan Kiinan muuria, se on aivan upea. Valitettavasti sen olemassaolo on vaatinut monen rakentajan hengen... Näitä ihmisiä voisi muistaa aina tätä uskomatonta rakennelmaa kävellessä.
Siinä välissä oli kahden viikon pääsiäisloma, jolloin olin etukäteen päättänyt olla tekemättä muuta koulua varten kuin lukea kaksi kirjaa suomen kurssille. Kävimme lomalla ensin tutustumassa lyhyesti Hongkongiin ja Macaoon. Macaosta jäivät mieleen Eiffel-tornin kopio, St. Paul'sin rauniot ja kuinka melkein eksyimme ystäväni kanssa portugalilaiseen linnoitukseen. Hongkongissa puolestaan ajoimme vuoren rinnettä vaunulla Victoria Peakille, ja tapasimme upean näkymän sijasta - pilviä!
 |
| St. Paul'sin jäljelle jäänyt julkisivu |
 |
| Victoria Peakilta |
 |
| Tällä puolella Macao, toisella puolella manner-Kiina |
Filippiineiltä minulla puolestaan jäi parhaiten mieleen syöminen ja rentoutuminen. Vilkkuvat tulikärpäset, taivaalle sirotellut tähdet ja tutun näkäiset metsät joissa kasvoi - palmuja. Vesi jossa parin metrin syvyydessä näkyi pohjaan asti.
 |
| Ja pikkuiset kotiloravut :3 |
Aivan täydellinen lomamatka ei mielestäni ollut, emmekä hirveästi erityistä tehneet, edes uineet paljoa, mutta hyviä hetkiä oli joka tapauksessa. Ehkä yksi suurimmista tavoitteistani kävivät toteen: juttelin paikallisten kanssa. Jopa vesiliukumäen huipun vartijaan voi tutustua. :)
Huhtikuu ei siis ollut niin koulua täyteen ahdettu kuin maaliskuu. Minua ahdisti, edelleen, välillä paljon. Mutta hyviä vastakohtia tähän olivat rentouttavat hetket ilman ajatuksia ja vieraat Suomesta. Kiitos kun kävitte <3
Toukokuussa minua odottaa - tietysti koulu, mutta myös esimerkiksi viikko pelkkää teatterikerhoa, kaverin synttärijuhlat ja pohtiminen miten voisin hidastaa aikaa. Kaksi kuukautta, ja olemme muuttamassa Suomeen.
Tällä hetkellä pelkkä ajatus Kiinan jättämisestä, tuttujen ihmisten ja paikkojen hyvästelystä vaan ahdistaa, vaikka haluaisinkin asian olevan juuri päinvastoin. Enhän halunnut muuttaa tänne... Kesäkin ahdistaa, vaikka odotan lomaa ja parhaan ystäväni kanssa suunnittelemaa upeaa kesää. I only hope it will come true.
Kiinan muuri olisi niin mahtava kokea, näyttää kuvissa niin kauniilta! ♥ Vatsatauti osaa olla ärsyttävä tauti mutta pitäähän se sekin aina välillä sairastaa. Toivottavasti ahdistuksesi tulee helpottamaan vielä joskus, se ei todellakaan ole kivaa.
VastaaPoistaToivottavasti pääset Kiinan muurille joskus! Onnistuin joskus jotenkin välttymään vatsataudilta seitsemän vuoden ajan. :D
VastaaPoistaToivotaan sitä kaikille, kiitos tuesta <3