Lauantai
Ensimmäisenä messupäivänäni lauantaina sain vanhempani mukaan - en viitsinyt kysyä ketään ystävää, sillä seuraisin kuitenkin omia menojani ja muuttaisin suunnitelmia lennosta.
 |
| En voi varmaan huijata ketään ja väittää, että tämä olisi lauantailta. Liian aurinkoista! |
Tarkoitukseni oli tulla ennen kahtatoista, mutta hidastelimme kotona ja ehdimme vasta kahdeksitoista Messukeskukselle. Taas kerran minua jännitti hakea Lehdistöstä Bloggaajapassi: olisi luullut jännityksen hälvenneen vuodessa!
Kiiruhdin ihan ensiksi kuuntelemaan Kallion keskustelua "Jos teiniangsti ei lopu", josta sain uutta pohdittavaa. Voiko mielenterveysongelmia kutsua möröksi, jota vastaan taistellaan ja joka voitetaan, vai voiko ne nähdä normaalina, elämään kuuluvana asiana? Entä onko yhteiskunnassa ongelma, jos stressaaminen ja puurtaminen nähdään suotavana asiana?
Kallion jälkeen olisin mennyt Suomenlinnan saliin kuuntelemaan vuodesta 1918, mutta saliin ei päässytkään myöhässä kuin pelkästään jonkun poistuessa. Palloiltuamme jonkin aikaa kirjakauppojen osastoilla ja äitini tavattua ainakin kolme tuttuaan tunnin aikana (minä en ollut siinä vaiheessa tavannut vielä yhtäkään) suuntasimme yläkertaan Viini ja ruoka -tapahtumaan. Valitsin pitkän pohdinnan jälkeen bubble wafflen lounaaksi - vähän hankalaa syödä kiposta haarukalla mutta ihan hyvää - ja kinusin joulupukinkonttiin kauniin keraamisen raastimen (koska kannattaahan sitä jo hankkia omaan kämppään raastin kaksi vuotta ennen kotoa muuttoa!).
Kiiruhdin ihan ensiksi kuuntelemaan Kallion keskustelua "Jos teiniangsti ei lopu", josta sain uutta pohdittavaa. Voiko mielenterveysongelmia kutsua möröksi, jota vastaan taistellaan ja joka voitetaan, vai voiko ne nähdä normaalina, elämään kuuluvana asiana? Entä onko yhteiskunnassa ongelma, jos stressaaminen ja puurtaminen nähdään suotavana asiana?
 |
| Iikka Kivi, Marika Ketola, Elina Marjamäki, Maiju Voutilainen ja Kallion lukion nuoret |
Kallion jälkeen olisin mennyt Suomenlinnan saliin kuuntelemaan vuodesta 1918, mutta saliin ei päässytkään myöhässä kuin pelkästään jonkun poistuessa. Palloiltuamme jonkin aikaa kirjakauppojen osastoilla ja äitini tavattua ainakin kolme tuttuaan tunnin aikana (minä en ollut siinä vaiheessa tavannut vielä yhtäkään) suuntasimme yläkertaan Viini ja ruoka -tapahtumaan. Valitsin pitkän pohdinnan jälkeen bubble wafflen lounaaksi - vähän hankalaa syödä kiposta haarukalla mutta ihan hyvää - ja kinusin joulupukinkonttiin kauniin keraamisen raastimen (koska kannattaahan sitä jo hankkia omaan kämppään raastin kaksi vuotta ennen kotoa muuttoa!).
Myöhemmin kävin kuuntelemassa Saksalaisen kirjastoyhdistys ry:n osastolla 6n45 Das deutsche Finnland 1918 -kirjan esittelyn, ja törmäsin samalla opettajaani, joka lahjoi minut parilla kirjalla, joita en ehkä välttämättä olisi tarvinnut... Sen jälkeen kuuntelin jonkin aikaa Töölössä Haluatko kirjailijaksi? -keskustelua, josta mukaan tarttui hiukan tietoa käsikirjoituksen lähettämisestä, esimerkiksi että saatekirjeen kannattaa olla hyvin tiivistetty. Vieressä oli messukartan mukaan bloggaajien piste, jossa ketään ei kuitenkaan valitettavasti näkynyt, toisin kuin viime vuonna. Paikalla oli vain pari pöytää ja tuolia sekä ilmoitustauluilla pieni sarjakuvanäyttely. Missä kaikki bloggaajat olivat?
Tässä vaiheessa menin vanhempieni kanssa lasilliselle ja sushirullille sekä vielä hetkeksi antikvariaattien pisteille, ennen kuin he lähtivät. Seuraavana minulla oli vuorossa Esplanadille Mari Mannisen haastetteluun tämän kirjasta Kiinalainen juttu. Se oli ihan mielenkiintoinen, ja mieleen tarttui minua vähän hämmentänyt asia: Kiina ei ole kommunistinen. Eikö? Markkinatalouden ja tuloerojen vuoksiko? Itse olen aina ajatellut, että Kiina on osittain kommunistinen, kun se on kerran kommunistisen puolueen johtama. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole poliittisesti hyväksyttävä termi, enkä sitä paitsi ole mitenkään Kiinan politiikan tutkija. Tuntuu nololta, kun ei tiedä joitain yksinkertaisia asioita maasta, jossa on kuitenkin asunut kaksi vuotta.
Lopuksi kävin katsomassa kahden euron alennusmyyntejä, kuuntelin vähän Töölön paneelia Moninaiset kirjailijat, moninaiset hahmot ja satuin juttelemaan Lasisipulissa-blogin Celestinen, Mustetta paperilla -blogin Marian ja Elina Pitkärannan kanssa. Oli kiva tutustua muihin bloggaajiin!
Lauantaina messuilla oli kuulemma eniten kävijöitä (28 000), mitä ei voinut olla huomaamatta. Illalla ruuhkat hälvenivät, mutta aiemmin päivällä tungoksessa joutui melkein kahlaamaan.
Sunnuntai
Sunnuntaina taisin tulla messuille samaan aikaan kuin lauantainakin, eli kahdentoista jälkeen, ja syöksyin heti Punavuoreen kuuntelemaan Punaisten lyhtyjen Helsinkiä, joka esitteli kahta Helsingin ja Suomen prostituution historiasta kertovaa kirjaa. Puolen aikoihin lähdin kyllä jo etsimään jotain hyvinvointiin liittyvää ohjelmaa, jota en enää itsekään löydä messuohjelmasta, joten ilmankos en löytänyt sitä tuolloinkaan. :D
Menin myös sunnuntaina muutenkin sekaisin ajoista ja paikoista, sillä menin Saksalaisen kirjastoyhdistys ry:n pisteelle liian aikaisin ja päädyin vahingossa kuuntelemaan Nevfel Cumartin haastattelua turkkilaistaustaisesta saksalaisuudesta. (Ei tämä kyllä erityisesti haitannut, mutta minun oli ollut tarkoitus kuunnella Suominaisista maailmalla...) Lisäksi skippasin loppupäivän ohjelmani lyöttäytymällä Celestinen ja hänen ystäviensä joukkoon. Tätä ennen kuitenkin kävin katselemassa antikvariaatteja ja tekemässä jonkin ostoksen sekä syömässä Viini ja ruoka -messuilla seitania ja bataattia sekä "rullattua" jäätelöä.
Tämä oli pettymys: seitan oli vähän kumimaista (kannattaa maistaa seitankebabia, joka maistuu ihan erilaiselta), sekä kukaan ei varoittanut shirachamajoneesin olevan tulista! Spiral ice cream oli puolestaan hyvää! Siinä oli ihan tuoretta banaania ja suklaata.
Loppuiltapäivän suurin saavutus oli varmaankin nauraa 2€:n alennuslaarista ostetulle 90-luvun nuortenromaaniksi puetulle oppaalle, jonka tarkoitus oli kai opastaa teinit internetin ja chattailun saloihin. Luimme siis sitä porukalla ääneen, ja messujen hälinä katosi näin hetkeksi ympäriltä.
Jäinkin sitten messujen loppuun asti, tein vielä jonkun ostoksen ja rohkenin jäädä keskustelemaan Museoviraston työntekijän kanssa. Pitkän päivän jälkeen olin lopulta niin väsynyt, että olisin voinut suoraan kaatua vuoteeseen.
Ostoksiini kului noin 15 euroa: hankin washi-teippiä ja nuorille (tytöille) suunnatun Ihana minä -kirjan. Ihanaa että nuorillekin on tehty tällainen oma hyvinvoinnin tehtäväkirja! Mukaan tarttui myös Sveitsi-ilmaiskynä ja tietysti opettajaltani saamat kirjat. Ruokaan kului kuitenkin rutkasti enemmän rahaa.
Tykkäsin ehkä ylipäätänsä eniten kojujen kiertelemisestä, ihmisten tapaamisesta ja yläkerran antimista. Olisin ehkä suonut itseni rohkaistuvan vähän enemmän ja etsivän muita kirjabloggaajia, mutta toisaalta tungoksessa oli vaikea kiinnittää huomiota sekä ohjelmiin, kojuihin että vielä valkoisten passien piikkiriikkisiin kirjaimiin. Ehkä ensi vuonna täytyy yrittää tuijottaa häpeämättömästi ihmisten vaatteita, tai ehkä jonkinlainen tehokkaampi bloggaajapiste järjestyisi siihen mennessä...
Kaiken kaikkiaan Kirjamessuilla oli tänäkin vuonna hauskaa. Kiitos vielä Bloggaajapassista järjestäjille!
Lauantaina messuilla oli kuulemma eniten kävijöitä (28 000), mitä ei voinut olla huomaamatta. Illalla ruuhkat hälvenivät, mutta aiemmin päivällä tungoksessa joutui melkein kahlaamaan.
Sunnuntai
Sunnuntaina taisin tulla messuille samaan aikaan kuin lauantainakin, eli kahdentoista jälkeen, ja syöksyin heti Punavuoreen kuuntelemaan Punaisten lyhtyjen Helsinkiä, joka esitteli kahta Helsingin ja Suomen prostituution historiasta kertovaa kirjaa. Puolen aikoihin lähdin kyllä jo etsimään jotain hyvinvointiin liittyvää ohjelmaa, jota en enää itsekään löydä messuohjelmasta, joten ilmankos en löytänyt sitä tuolloinkaan. :D
Menin myös sunnuntaina muutenkin sekaisin ajoista ja paikoista, sillä menin Saksalaisen kirjastoyhdistys ry:n pisteelle liian aikaisin ja päädyin vahingossa kuuntelemaan Nevfel Cumartin haastattelua turkkilaistaustaisesta saksalaisuudesta. (Ei tämä kyllä erityisesti haitannut, mutta minun oli ollut tarkoitus kuunnella Suominaisista maailmalla...) Lisäksi skippasin loppupäivän ohjelmani lyöttäytymällä Celestinen ja hänen ystäviensä joukkoon. Tätä ennen kuitenkin kävin katselemassa antikvariaatteja ja tekemässä jonkin ostoksen sekä syömässä Viini ja ruoka -messuilla seitania ja bataattia sekä "rullattua" jäätelöä.
Tämä oli pettymys: seitan oli vähän kumimaista (kannattaa maistaa seitankebabia, joka maistuu ihan erilaiselta), sekä kukaan ei varoittanut shirachamajoneesin olevan tulista! Spiral ice cream oli puolestaan hyvää! Siinä oli ihan tuoretta banaania ja suklaata.
Loppuiltapäivän suurin saavutus oli varmaankin nauraa 2€:n alennuslaarista ostetulle 90-luvun nuortenromaaniksi puetulle oppaalle, jonka tarkoitus oli kai opastaa teinit internetin ja chattailun saloihin. Luimme siis sitä porukalla ääneen, ja messujen hälinä katosi näin hetkeksi ympäriltä.
Jäinkin sitten messujen loppuun asti, tein vielä jonkun ostoksen ja rohkenin jäädä keskustelemaan Museoviraston työntekijän kanssa. Pitkän päivän jälkeen olin lopulta niin väsynyt, että olisin voinut suoraan kaatua vuoteeseen.
Ostoksiini kului noin 15 euroa: hankin washi-teippiä ja nuorille (tytöille) suunnatun Ihana minä -kirjan. Ihanaa että nuorillekin on tehty tällainen oma hyvinvoinnin tehtäväkirja! Mukaan tarttui myös Sveitsi-ilmaiskynä ja tietysti opettajaltani saamat kirjat. Ruokaan kului kuitenkin rutkasti enemmän rahaa.
Tykkäsin ehkä ylipäätänsä eniten kojujen kiertelemisestä, ihmisten tapaamisesta ja yläkerran antimista. Olisin ehkä suonut itseni rohkaistuvan vähän enemmän ja etsivän muita kirjabloggaajia, mutta toisaalta tungoksessa oli vaikea kiinnittää huomiota sekä ohjelmiin, kojuihin että vielä valkoisten passien piikkiriikkisiin kirjaimiin. Ehkä ensi vuonna täytyy yrittää tuijottaa häpeämättömästi ihmisten vaatteita, tai ehkä jonkinlainen tehokkaampi bloggaajapiste järjestyisi siihen mennessä...
Kaiken kaikkiaan Kirjamessuilla oli tänäkin vuonna hauskaa. Kiitos vielä Bloggaajapassista järjestäjille!
Nouuu miksi en päässy mukaan, olisin ollu maailman onnellisin jos olisin ehtiny :( Noh ensvuonna sitte! :)
VastaaPoistaNo jep! :( Mutta hei, ensi vuonna mennään vaikka yhdessä! :)
PoistaHyvä, etten ollut ainoa, joka ei nähnyt bloggaajia! Ei tarvitse harkita optikolle menoa... ;) mutta oli kivat messut ja oli lystiä nähdä! Munkin sunnuntain parhaimpiin hetkiin kuului tuo ääneenluku :D kaameudessaan aivan loistava kirja. Vieläkö messukooma vaikuttaa vai joko olet selvinnyt takaisin arkeen? Ittellä pientä koomanpoikasta on vielä ilmassa, mutta kyllä tämä tästä ;)
VastaaPoistaBloggaajien tunnistaminen oli vähän vaikeaa, jos ei halunnut mennä lähelle tihrustamaan pieniä kirjaimia ihmisten paidoissa :D Oli hauska nähdä! (vaikka taisinkin olla vähän ujo, mutta oon vähän sellainen uudessa porukassa :)) Kirjan lukeminen ja sen kommentointi oli kyllä huippua! Messukooma on jo tainnut hälventyä, mutta varsinkin alkuviikosta oli vähän ikävä takaisin. Onneksi ne on joka vuosi :)
Poista