lauantai 7. marraskuuta 2020

Elokuussa paistoin epämuodostuneita lihapullia ja vaelsin peltojen keskellä

Oikeastaan halusin tehdä nyt yhteisen koosteen elo-, syys- ja lokakuusta, mutta en sitten osannutkaan tiivistää kunnolla, niin julkaisen nämä nyt erillisinä postauksina marraskuun mittaan. Nämä olivat siis kesälomakuukausiani, sillä Saksassa lukukaudet on jaettu jotenkin hassusti ja lisäksi koronan vuoksi lomaa pidennettiin jopa marraskuun alkuun asti. Nyt oli siis ennätyspitkä kolmen kuukauden "kesäloma", joka tosin suomalaisista opiskelijoista tuntuu ihan normaalilta. :D

Elokuussa luin kaksi kirjaa ja 708 sivua:

Kirjat: 
1. Anchee Min: Pearl of China (388s)
2. AJ Pearce: Dear Mrs. Bird (320s)

Pearl of China oli hieno, tosin hiukan epäuskottava kirja Nobel-kirjailija Pearl S. Buckin elämästä hänen fiktiivisen kiinalaisen ystävänsä näkökulmasta. Epäuskottava juurikin siksi, että rutiköyhästä kiinalaistytöstä kasvoi yliopiston käynyt metropolin asukas, joka kuuluu myöhemmin Maon lähimpiin tukijoihin. Myöskin kirjoitustyylin vuoksi kirja oli vaikea sijoittaa nuorten tai aikuisten kirjallisuuteen. Juoni kattoi koko Pearlin ja Willown elämän lapsuuden leikeistä aikuiselämän opiskelun kautta vanhuuteen asti. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin ja Kiinan historia kommunisteineen ja sotineen on läsnä. Eniten pidin kirjan puolivälistä, jossa Pearl ja Willow keskustelivat kirjallisuudesta ja rakkaudesta ja kilpailivat samasta runoilijasta. Kiinan kuvaus lähetyssaarnaajineen ja runoineen, metropoleineen ja pikkukylineen oli todella kaunista. 

Dear Mrs. Bird kertoi kiinnostavasti Blitzkriegin ajasta Lontoossa naisten näkökulmasta. Vaikka tässäkin loppuratkaisu oli ärsyttävän epäuskottava ja Em oli välillä melkein chicklit-kirjallisuuden päähenkilö. Oli hienoa lukea vapaaehtoistyöstä sodan aikaan ja erityisen ihmetyttävää tajuta, että myös toisen maailmansodan aikaan ihmiset väsyivät varomiseen ja menivät ulos iltaisin juhlimaan pommitusten aikaan ja ajelivat ympäriinsä taksilla. Ehkä kaikissa kriiseissä on vaihe, jossa ihmiset vain väsyvät?



Carrie Pilby (2016) kertoo huippulahjakkaasta Carriesta, joka ei kuitenkaan loista sosiaalisissa tilanteissa ja joutuu terapeuttinsa avulla opettelemaan. Jollain lailla samastuin Carrieen, mutta en kuitenkaan muista elokuvasta juuri mitään, mutta voisin katsoa uudelleen. 

Makuja ja värejä (2018) oli tosi omaperäinen ranskalainen elokuva. Tykkäsin päähenkilön seksuaalisuuden pohdinnasta ja myös loppuratkaisusta, joka oli todella moderni. Myös rasistiset ennakkoluulot oli esitetty stereotyyppien vastaisesti: juutalaiset saattavat juoruta afrikkalaisista ja samaan aikaan tummaihoiset juutalaisista. 

Sinä päivänä (2011) oli ihan kivan kauniin traaginen, mutta siitäkään ei jäänyt paljoa mieleen. Muistan vain päähenkilön kauniit vaatteet ja tyylin, joka ei minusta kyllä sopinut 1990-lukuun vaan näytti paljon vanhemmalta. Ja rakkaustarina oli söpö, vaikka Dexter olikin jotenkin ärsyttävä. :D

Mika Kaurismäen Mestari Chengin (2019) halusin nähdä jo vuosi sitten, ja nyt ällistyin nähdessäni sen täällä opiskelukaupunkini elokuvateatterin mainoksissa. Pyysin mukaan suomea opiskelevan kiinalaisen ystäväni, joka ihmetteli sitä, kuinka elokuvan mannerkiinalaiset hahmot puhuivat Hongkongin murteella, mikä on muuten todella hyvä kysymys. Häntä myös harmitti, kuinka elokuvassa oli niin romanttinen lopetus. Itse pidin elokuvan romantiikasta, Lapin kesäyön maisemista, kiinan kielestä ja kulttuurien törmäyksestä sekä Vesa-Matti Loirin Lapin kesä -esityksestä ja Chu Pak Hongin Zài nà yáoyuǎn de dìfang -laulusta. Ainoa ärsyttävä asia liittyi elokuvateatteriin: Saksassa dubataan jok'ikinen ulkomaalainen elokuva, ja nyt suomenkieliset repliikit oli dubattu, mutta englannin- ja kiinankieliset jätetty ennalleen. En keksi mitään turhauttavampaa kuin kuunnella Anna-Maija Tuokon puhuvan vuoroin saksankielisen näyttelijän äänellä (tai no, tiedän: kuunnella Ed Sheeranin puhuvan dubattuna, kuten Yesterday-elokuvassa...). 


Elokuu oli ihan mukava kuukausi: olin pitkästä aikaa Saksassa, tapasin ystäviäni ja tutustuin myös paljon uusiin ihmisiin, kuten yllämainittuun kiinalaiseen Suomi-faniin! Motivaatio meni tosin kokeisiin lukemiseen ja lopputöihin, ja löysin itseni valitettavan usein vain netistä. Juhliin en uskaltanut mennä, eikä niitä oikeastaan ollutkaan, mutta kokkailin kaverien kanssa esimerkiksi sushia ja tein paljon kävelyitä kaupungin ympäristössä, kuten kuvista näkyy. Lukumaratonia yritin, mutta eihän siitä sitten mitään tullut, kun kävin samana päivänä kaverin kanssa kävelyllä ja toisen kanssa tein lihapullia ja pinaattilettuja. :D


Epämuodostuneet lihapullat näkyvät taka-alalla!

Tofusalaattia

Jotain kiinalaista

Makaronilaatikko

Värikkäitä sushin täytteitä

Fried rice

Elokuussa rakastin kävellä "trooppisina" iltoina kadulla ja kuunnella puheensorinaa kodeista ja ravintoloiden terasseilta. Tai jos päivisin ei ollut liian kuuma, vaellella ympäristössä ja etsiä näköalapaikkoja ja kauniita reittejä.




Miten teidän loppukesänne ja syksynne sujui?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti