L.M.Montgomery: Annan jäähyväiset

Kiinnostus heräsi: Anna-sarja <3 (sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista!)

Kirja: Annan jäähyväiset

Kirjailija: L.M.Montgomery (toim. Benjamin Lefebvre)

Sarja: Anna #9

Julkaisuvuosi: 2010

Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola

Alkuperäisteos: The Blythes Are Quoted (2009)

441 sivua

WSOY

Anna-sarjan viimeinen osa on odottanut kokonaista julkaisuaan melkein 70 vuotta, sillä se toimitettiin kustantajalle Montgomeryn kuolinpäivänä vuonna 1942. Aiemmin se on julkaistu nimellä Tie  eiliseen (1974), mutta tästä kokoelmasta oli poistettu niin runot, Blythen perheen dialogit kuin pisin novellikin. Annan jäähyväisistä on puhuttu niin sarjan kauan kadoksissa olleena jatkona kuin Montgomeryn omana kannanottona elämään ja hahmoihinsa.

Eniten pidin kirjan novelleista, jotka sijoittuvat kahteen aikakauteen: ennen ensimmäistä sotaa sekä molempien maailmansotien väliseen aikaan. Kertomuksissa oli sitä "aiempaa Maudia" (tiedän, sinuttelen häpeämättömästi): romantiikkaa, rakkauden löytämistä vuosien jälkeen, luonnon kuvaamista... Kuitenkin löysin myös aivan erilaisiakin vivahteita, kuten kuolemaa, onnettomuutta, aviorikosta... Molemmat suuret sodat häivähtävät tässäkin kirjassa, sekä myös Blythen perheen jäsenet, jotka oli tosin esitelty hyvin erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi moni päähenkilö mainitsi Annan pitävän ihmisten naittamisesta, mikä ei minusta jotenkaan sovellu Annaan...

Novellit saattoivat olla aika erilaisia toisistaan. Eniten pidin niistä romanttisista (<3), kuten Haaveen pauloissa, johon tosin sekoittui karmivuuttakin... Aika jännittävä oli myös pisin novelli Hupsuutta ja hurskautta, joka oli varmaan Maudin ainoita dekkareita/kummitusmysteerejä. Monissa novelleissa asiat kääntyivät hyvin mielenkiintoisiin suuntiin, kuten tarinassa Yhdentekevä nainen. Sukulaiset halveksuivat kuolevaa vanhaapiikaa, mutta hänen elämänsä olikin ollut jännittävämpi kuin voisi uskoa...

Kirjan 41 runoa olivat Maudin kirjoittamia, mutta esitetty joko Annan tai Walterin nimellä. Huomasin, etten ihan jaksanut keskittyä niiden lukemiseen, vaan pikemminkin kahlasin ne nopeasti läpi, jotta pääsisin Annan perheen kommentteihin niistä. :D Kommentitkaan eivät tosin niin ihmeellisiä olleet, sillä niissä kerrattiin pääosin Annan ja Gilbertin yhteistä menneisyyttä, Walterin menetystä... Muutenkin niin keskusteluissa kuin novelleissa olisi ollut mukavaa syventyä tarkemmin Annan lapsien myöhempään elämään sekä mitä heistä tuli aikuisena. 

Jotkut runot olivat kuitenkin minustakin kauniita, kuten Merilaulu sekä jo Kotikunnaan Rillassa paljon puhuttu Huilunsoittaja.

                 Tuli laaksoon huilunsoittaja,

                 kovin kauan ja kauniisti soitti!

                 Lapset ovelta ovelle seurasi,

                 vaikka rakkaat miten rukoili.

                 Niin vietteli melodiansa

                 kuin metsän puro laulullansa.

                 Kerran saapuu soittaja uudestaan,

                 soittaa vesoille vaahterapuiden!

                 Mekin lähdemme häntä seuraamaan,

                 moni palaa ei matkalta milloinkaan.

                 Vaan väliäkö sen, jos vapaus yhä

                 on kotikunnaillemme pyhä?

Niin novellit kuin runot synnyttivät ajatuksia, ja kun lopetin Annan jäähyväisten lukemisen, tuli todella haikea olo. Nyt se Anna-sarja on kokonaan luettu, kuului tämä sitten siihen mukaan tai ei... Onneksi sen voi aina lukea uudelleen, ja sitä olenkin jo ensi vuodeksi suunnittelemassa!

Emme ehkä koskaan tule tietämään, mitä tarkoitit viimeisellä kirjallasi. Kiitos kuitenkin, Maud, että kirjoitit sen <3 

Kirja menee HelMet-lukuhaasteen kohtaan 36: "Runokirja" sekä Kanadan provinsseista yllätysyllätys Prinssi Edwardin saarelle.