Laura Ingalls Wilder: West from Home

Kiinnostus heräsi: poimin kirjaston hyllystä

West from Home. Letters of Laura Ingalls Wilder San Francisco, 1915

Roger Lea MacBride (toim.)

1974

172 sivua

HarperCollins Publishers

Nykypäivänä päätös tehdä lomamatka USA:n Keskilännestä länsirannikolle on varmasti aika helppo. Omalla autolla voi lähteä koska tahansa, ja lentäminen hoituu muutamassa tunnissa. Kotiin jääneiden ystävien kanssa voi viestitellä joka päivä milloin tahtoo ja vaikka lähettää jokaiseen sosiaaliseen mediaan kuvan tai videon kaikista nähtävyyksistä ja hetkistä kaverien ihmeteltäväksi.

Vuonna 1915 lentokoneita oli lähinnä vain sodassa, kuvat pysyivät filminauhalla, eikä farmareilta jäänyt liiemmin aikaa lomailuun. Tämän vuoksi kun Laura päättää viimein matkustaa San Franciscoon tapaamaan aikuista tytärtään Rosea ja tutustumaan uuteen maailmannäyttelyyn, Almanzo joutuu jäämään kotiin huolehtimaan maatilasta. Lohdutukseksi Laura kirjoittaa tälle yksityiskohtaisia kirjeitä, jopa kahdeksan kappaletta kuuden päivän menomatkan aikana.

San Franciscossa Laura kokee ja näkee monenlaista, oli se sitten Tyynessä valtameressä kahlaamista, lähikaupungeissa vierailua, Panama-Pacific International Expositionissa uusien ruokien reseptien saamista (joita oli liitteenä) ja ilotulituksien sekä värikkäiden valonheittimien esityksen näkemistä. Aivan ongelmittakaan ei reissu etene. Sodasta ei paljoa puhuta, ehkä koska USA ei vielä siinä ole mukanakaan. Mielenkiintoista oli lukea kuvaus Amerikan samoalaisista, vaikka olivatkohan heidät saatu näyttelyyn esiintymään vapaaehtoisesti... Laura vierailee myös Chinatownissa.

"Then there are the fish markets with such large fish and small fish, with lobsters and octopus and stingaree and live turtles and shrimps and funny and lovely fish that we don't know the names of. The streets are full of the Chinese people of course. A good many of them are wearing American dress and are very nice looking people. Some still wear the Chinese costumes as it is in pictures you have seen and the children are the cutest ever. I do not like the Chinese food and shall not try any more of it." -7.9.15

Hassua lukea "oikeasta" Laurasta, joka ei ollut vielä varmaan ajatellutkaan kirjojen kirjoittamista omasta lapsuudestaan. (Vaikka aloittelikin tarinoiden kirjoittamista lehtiin! Ja sai myös näyttelystä aikaiseksi artikkelin paikallislehteen.) Hänen kirjeissään, jotka alkavat Manly Dear ja päättyvät Lovingly, Bess, on hyvin rauhallinen sävy ja tekemisiä kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Rosen kirjeissä, joita kirjassa oli muutama, oli enemmän humoristinen tyyli.

"Something is happening which I think you should know, though to me, especially, it is a painful subject to contemplate. I notice Mama Bess says nothing about it in her letters, but I can quite understand why she does not. Still, I feel it is only right you should know, and think it my duty to tell you.

     Mama Bess is growing fat."

Huomasin että Laurallakin on hiukan silmää Montgomeryn tyyppiselle luonnon kauneudelle ja romantisoinnille.

"The foghorns sound so mournful and distressed, like lost souls calling to each other through the void. (Of course, no one ever heard a lost soul calling, but that's the way it sounds." -6.10.15

West from Home sopisi erityisesti San Franciscossa asuville, mutta myös 1900-luvun alusta, Laura Ingalls Wilderin aikuiselämästä ja sen ajan kirjeistä kiinnostuneille.

"Do you remember when we talked of going to New Zealand? I liked the pictures of the country very much." -29.9.15

Olikohan muutto Uuteen-Seelantiin ollut vain haave? Vai oliko Almanzolla ja Lauralla oikeasti ollut suunnitelmissa muuttaa maailman toiselle puolelle tuntemattomaan?

Kirja pääsee HelMetin lukuhaasteen kohtaan 11: Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, sillä Laura tunnetaan paremmin romaaneistaan. Amerikkaa tutkimassa kirja sijoittuu Kaliforniaan.